?
?????????????????
Vieras
Olemme lapsiperhe ja siivoamisen ym tasapuoliseen jakamiseen on mielestäni käytetty paljon aikaa. Systeemi toimii siten, että vuoroilloin toinen hoitaa lapsen nukuttamisen ja toinen siivoaa (lelut, tavarat, tiskit, pöytäpintojen pyyhkimiset ym jokapäiväiset rutiinit). Olen lapsen kanssa kotona ja koko aamupäivän vietämme ulkona ja leikkipuistossa. Nukkuma-aikaan tulemme kotiin, jolloin minulla on pari tuntia aikaa tehdä hommia, kuten isompia siivousjuttuja (imuroinnit, vessanpesut ym., sekä opiskeluun liityviä juttuja).
Mies vain on taas raivona. Hänestä minä en tee koskaan mitään ja hän joutuu tekemään kaiken. Naistenpäivän kunniaksi sain niskaani totaaliset haukut vieläpä hänen sukulaisensa kuullen. Outoa minusta, sillä siivous, jonka hän suorittaa joka toinen ilta, vie aikaa aivan maksimissaan 30min. Minusta ei kovin kohuutonta, etenkin kun joutuisasti tehden ei mene kuin 15min.
Vähintään jonkinlaisen ivailun aiheena on usein myös se, jos olen kehdannut jättää jonkin tavaran jonnekin. Laskenut siis jonkin esineen tilapäisesti jonnekin. Ei niitä paljon ole, eikä ainakaan sen enempää kuin hänen sukkiaan, tietokoneitaan, vaatteitaan jne jne. On vain alkanut tuntua siltä, että hänen jättämänsä tavarat eivät häiritse häntä jostain syystä lainkaan, kun taas minun tavarani raivostuttavat aivan ylenpalttisesti.
Olen selittänyt moneen kertaan, kuinka paljon vien omille paikoilleen kaikenlaista hänen unohtamaansa, jossain vaiheessa teimme näistä listaakin, mikä osoitti selkeästi, että minä itseasiassa noukin päivän mittaan huomattavasti enemmän kaikenlaista hänen roinaansa pitkin kämppää. Ei auttanut lainkaan.
Siis. Oikeasti ongelma ei kai ole tuo siivoaminen..? Meillä menee väliin pitkiä jaksoja (joskus meni pari vuottakin) ilman mitään riitaa tai ongelmaa aiheesta, ja sitten, kuin puun takaa, saan täyslaidallisen . Tämä on siinäkin mielessä outoa, että ennen meillä oli paljon sotkuisempaa, mitä nykyisin - tällä hetkellä meilla alkaa olla minusta jo suorastaan neuroottisen siistiä... Jotenkin tuntuu että nämä liittyvät muihin, isompiin stressitekijöihin (nyt esim asunto myynnissä). En vain osaa niitä ennakoida millään lailla ja mieskin on jotenkin todella huono tunnistamaan stressiä - ei koskaan myönnä ainakaan mitään. Saattaa kertoa esim, että töissä ollut riitaa tms., mutta kieltää täysin, että sellainen häntä jotenkin häiritsisi.
Onko kellään mitään vinkkiä, miten pääsisimme tällaisesta eroon? Tai onko jollakulla kokemusta tällaisesta ja tiedossa jokin selitys asiaan (ehkä joku diagnoosi saatu tehtyä tai jotakin???), Miehen purkaukset ovat todella kuormittavia, sillä ne tapahtuvat lapsen kuullen ja hän jaksaa aina uhata erolla ym. käsittämätöntä. Totaalista halveksuntaa minua kohtaan, kiroilua, haukkumista ym. ja ärsyttävää lapsellista naamanvääntelyä ja minun matkimistani. Kuin olisin äiti ja hän murrosikäinen poika! Ja tietenkin minusta on helvetin loukkaavaa, kun hän haukkuu minut ja "säälittävän" panokseni perheemme eteen maan rakoon. Olen täysi nolla,kun taas hän tekee KAIKEN: tuo rahaa taloon ja tekee kotonakin kaiken. Ikäänkuin tuo pieni siivoushetki olisi jotakin, jota hän ei mitenkään kykene suorittamaan, sillä se on vain jotenkin liikaa ja hänen päästään tuntuvat kadonneen ne kaikki tunnit jolloin hän vain makaa sohvalla tai surffailee netissä. Hän tuntuu aidosti muistavan vain taukoamatonta työtä ja siivoamista sekä sen miten hirveä ämmä minä olen. Hän yksikertaisesti joutuu niin syvälle suuttumuksen tai jonkin ahdistuksen kouriin, että hommassa ei ole enää järjen hiventäkään. Hän on aivan kuin Mr Jekyll ja Mr Hyde!
Hän ei myöskään ole sellainen, että tulistuisi nopeasti ja laantuisi nopeasti vaan tuo totaalinen mustuus jatkuu tavallisesti keskimäärin pari päivää ja noiden päivien aikana hän tuntuu olevan täysin varma erosta jne.
Olen pyytänyt nätisti ja vaatinutkin, että hänen on mentävä lääkäriin. Pakkohan taustalla on olla jotakin uupumusta...ehkä jotakin pakkoneuroottisuuttakin? Aggressionhallintakyvyn puutetta ainakin. Mutta ei, lääkäriin hän ei mene missään nimessä! Mitä ihmettä tässä tekisi? En kestä tuon Mr. Hyden vierailuja enää yhtään!
En usko mihinkään persoonallisuushäiriöön, sillä hän ei siis jatkuvasti ole tällainen ja 10v. tässä on jo yhdessä porskutettu, mutta jotakin sellaista tässä on, että tilapäinen stressi saa hänet kyllä taantumaan aikalailla ja käytös alkaa muistuttaa hyvinkin jotakin persoonallisuushäiriötä. Itselle tulee ainakin mieleen, että hän lipsahtaa johonkin splitting-defenssiin. Se ainakin selittäisi tuon tilapäisen totaalisen mustavalkoisuuden..?
Miten ihmeessä pakotan äijän hoitoon??? Ei tällaista jaksa erkkikään. Yöunet menevät ja nytkin hän lähti keittiön lattialle nukkumaan, koska minä olen niin "itsekäs paskiainen". Huoh. Ihan kuin sillä olis PMS tai murrosikä!
Mies vain on taas raivona. Hänestä minä en tee koskaan mitään ja hän joutuu tekemään kaiken. Naistenpäivän kunniaksi sain niskaani totaaliset haukut vieläpä hänen sukulaisensa kuullen. Outoa minusta, sillä siivous, jonka hän suorittaa joka toinen ilta, vie aikaa aivan maksimissaan 30min. Minusta ei kovin kohuutonta, etenkin kun joutuisasti tehden ei mene kuin 15min.
Vähintään jonkinlaisen ivailun aiheena on usein myös se, jos olen kehdannut jättää jonkin tavaran jonnekin. Laskenut siis jonkin esineen tilapäisesti jonnekin. Ei niitä paljon ole, eikä ainakaan sen enempää kuin hänen sukkiaan, tietokoneitaan, vaatteitaan jne jne. On vain alkanut tuntua siltä, että hänen jättämänsä tavarat eivät häiritse häntä jostain syystä lainkaan, kun taas minun tavarani raivostuttavat aivan ylenpalttisesti.
Olen selittänyt moneen kertaan, kuinka paljon vien omille paikoilleen kaikenlaista hänen unohtamaansa, jossain vaiheessa teimme näistä listaakin, mikä osoitti selkeästi, että minä itseasiassa noukin päivän mittaan huomattavasti enemmän kaikenlaista hänen roinaansa pitkin kämppää. Ei auttanut lainkaan.
Siis. Oikeasti ongelma ei kai ole tuo siivoaminen..? Meillä menee väliin pitkiä jaksoja (joskus meni pari vuottakin) ilman mitään riitaa tai ongelmaa aiheesta, ja sitten, kuin puun takaa, saan täyslaidallisen . Tämä on siinäkin mielessä outoa, että ennen meillä oli paljon sotkuisempaa, mitä nykyisin - tällä hetkellä meilla alkaa olla minusta jo suorastaan neuroottisen siistiä... Jotenkin tuntuu että nämä liittyvät muihin, isompiin stressitekijöihin (nyt esim asunto myynnissä). En vain osaa niitä ennakoida millään lailla ja mieskin on jotenkin todella huono tunnistamaan stressiä - ei koskaan myönnä ainakaan mitään. Saattaa kertoa esim, että töissä ollut riitaa tms., mutta kieltää täysin, että sellainen häntä jotenkin häiritsisi.
Onko kellään mitään vinkkiä, miten pääsisimme tällaisesta eroon? Tai onko jollakulla kokemusta tällaisesta ja tiedossa jokin selitys asiaan (ehkä joku diagnoosi saatu tehtyä tai jotakin???), Miehen purkaukset ovat todella kuormittavia, sillä ne tapahtuvat lapsen kuullen ja hän jaksaa aina uhata erolla ym. käsittämätöntä. Totaalista halveksuntaa minua kohtaan, kiroilua, haukkumista ym. ja ärsyttävää lapsellista naamanvääntelyä ja minun matkimistani. Kuin olisin äiti ja hän murrosikäinen poika! Ja tietenkin minusta on helvetin loukkaavaa, kun hän haukkuu minut ja "säälittävän" panokseni perheemme eteen maan rakoon. Olen täysi nolla,kun taas hän tekee KAIKEN: tuo rahaa taloon ja tekee kotonakin kaiken. Ikäänkuin tuo pieni siivoushetki olisi jotakin, jota hän ei mitenkään kykene suorittamaan, sillä se on vain jotenkin liikaa ja hänen päästään tuntuvat kadonneen ne kaikki tunnit jolloin hän vain makaa sohvalla tai surffailee netissä. Hän tuntuu aidosti muistavan vain taukoamatonta työtä ja siivoamista sekä sen miten hirveä ämmä minä olen. Hän yksikertaisesti joutuu niin syvälle suuttumuksen tai jonkin ahdistuksen kouriin, että hommassa ei ole enää järjen hiventäkään. Hän on aivan kuin Mr Jekyll ja Mr Hyde!
Hän ei myöskään ole sellainen, että tulistuisi nopeasti ja laantuisi nopeasti vaan tuo totaalinen mustuus jatkuu tavallisesti keskimäärin pari päivää ja noiden päivien aikana hän tuntuu olevan täysin varma erosta jne.
Olen pyytänyt nätisti ja vaatinutkin, että hänen on mentävä lääkäriin. Pakkohan taustalla on olla jotakin uupumusta...ehkä jotakin pakkoneuroottisuuttakin? Aggressionhallintakyvyn puutetta ainakin. Mutta ei, lääkäriin hän ei mene missään nimessä! Mitä ihmettä tässä tekisi? En kestä tuon Mr. Hyden vierailuja enää yhtään!
En usko mihinkään persoonallisuushäiriöön, sillä hän ei siis jatkuvasti ole tällainen ja 10v. tässä on jo yhdessä porskutettu, mutta jotakin sellaista tässä on, että tilapäinen stressi saa hänet kyllä taantumaan aikalailla ja käytös alkaa muistuttaa hyvinkin jotakin persoonallisuushäiriötä. Itselle tulee ainakin mieleen, että hän lipsahtaa johonkin splitting-defenssiin. Se ainakin selittäisi tuon tilapäisen totaalisen mustavalkoisuuden..?
Miten ihmeessä pakotan äijän hoitoon??? Ei tällaista jaksa erkkikään. Yöunet menevät ja nytkin hän lähti keittiön lattialle nukkumaan, koska minä olen niin "itsekäs paskiainen". Huoh. Ihan kuin sillä olis PMS tai murrosikä!