Miehen kanssa riitaa omista menoista. Mikä on kohtuullista, mikä liikaa?

... en siis käy lenkillä tms. joka päivä, vaan 2-3krt arkiviikkoon ja 1 krt vkloppuna. Tuosta tulee se 4 kertaa keskimäärin, miehellä noin 3.

 

[QUOTE="Jenis";30253386]AP:n esimerkissä mies on hoitovapaalla ja hänellä itsellään on 4 päivänä viikossa 1-2 luentoa. Vaikka AP istuisi 4h luennolla ja kävisi 1h ryhmäliikunnassa, jokaiseen päivään jää miehellekin ihan kivasti aikaa tehdä mitä tahtoo. Ongelma tuntuu olevan, että mies ei keksi mitään omaa tekemistä ja on siksi katkera naisen menoista.[/QUOTE]

Haloo, ei luentojen kesto ole sama kuin opiskeluun menevä aika! Jos aloittaja opiskelee täysipäiväisesti ja -painoisesti, kyllä hänellä se 8 tuntia menee päivässä opintoihinsa, varmasti välillä enemmänkin. Ja se olis sitten toisentyyppinen ongelma sekin, jos aloittaja ei panosta opintoihinsa vaikka mies on sitä varten hoitovapaalla ja perheen tulotaso matala.

Luennot on monilla aloilla vain hyvin pieni osa opiskeluista. Lisäksi kirjalliset työt, seminaarityöt, tentteihin luky yms. Minullla luennot muodosti maksimissaan kolmasosan opintoihin kuluvasta ajasta, suurimmassa osassa kursseja pääpaino oli itsenäisessä opiskelussa.

 

Minulla taas ei todellakaan mene 8 tuntia päivässä opiskeluun vaikka luennot ovatkin vain pieni osa opiskelua. Välillä menee vaikka 10 tuntiakin päivässä ja usein taas 2-4 tuntia ja välillä saattaa olla viikossa 5 päivää jolloin en opiskele ollenkaan. Se riippuu niin oppilaitoksesta, alasta, vuosikurssista ja opiskelijasta itsestään.

 

Mun mielestä sulla on tosi paljon omia menoja. Mä olin hoitovapaalla (lapset just vasta aloitti pk:n) ja mies töissä. Molemmilla yksi vakioliikuntaharrastus per viikko, lisäksi jotain omia menoja (kampaaja/parturi, lääkäri tm) mutta muu aika pääsääntöisesti vietetään perheenä. Lapsista vanhemmalla harrastus kerran viikossa johon pitää viedä ja hakea mutta muuten nähdään ystäväperheitä kaikki yhdessä, käydään leikkipuistoissa, metsäretkillä tms koko perheen yhdessäoloa. En ihmettele miestäsi, kyllä pää hajoaa jos koko arkirumba pitää hoitaa yksin. Jos jos "kesällä melkein koko päivän" olit lastesi kanssa niin kovin vähäistä on yhteinen aikanne!

En myöskään ymmärrä miksi karsit luennoista nähdäksesi kavereitasi, prorisointi pielessä.

 

Miksi olette ylipäätään hankkineet lapsen?

 

Otetaan kaikki luentoihin liittyvä ajankäyttö mukaan, jos luento on vaikka klo 09-11 niin sulla ei mene siihen 2h vaan 2.5-4h riippuen etäisyyksistä ja omasta valmistautumisesta..

Myöskin tunnin urheilu on hyvin laaja käsite, 15min salille 1h treeni 15 min suihkuun ja 15min kotiin onkin hups heijaa liki 2h vierähti jonka jälkeen tietysti menee hetki ennen kuin voi tehdä mitään, palautusjuomat ym koneeseen.

 

Muuttakaa erilleen niin se totuus tulee esille. Huomaat oliko sinulla liikaa menoja.

 

Teettekö te mitään yhdessä? Jos olette eroamassa, niin miksette ole eronneet jo? Jos suhteella ei ole minkäänlaista toivoa, niin miksi ap kyselee mieheltään lupaa tehdä sitä ja tätä ja mies katsoo katkerana kun nainen heiluu menoissaan. Lasten kannalta on toki hyvä, kun asutaan yhdessä, mutta jos ei ole edes sitä "yritetään vielä pelastaa suhde" ajatusta mukana, niin minusta tuntuu turhalta.

Tavallaan ymmärrän miehenkin turhautumista. Hän on ehkä lasten saannin ja kotiin jäämisen myötä "menettänyt" kaverisuhteitaan/aikuiskontaktejaan, ja harmittaa, kun se puolisokin on mieluummin poissa (lasten kanssa tai ilman). Ehkä hän ei riitele, koska olet aina menossa vaan koska et enää halua jatkaa suhdetta?

Menojen määrään vaikea sanoa. Toisiin suhteisiin sopii enemmän menoja ja toisiin vähemmän. Ehkä määrän sijaan kannattaa tarkkailla sitä kuluvaa aikaa (meneekö tunnin jumppaan kuinka paljon matkoineen? kuinka paljon opiskelu vie luentojen lisäksi?).

 

Haloo, ei luentojen kesto ole sama kuin opiskeluun menevä aika! Jos aloittaja opiskelee täysipäiväisesti ja -painoisesti, kyllä hänellä se 8 tuntia menee päivässä opintoihinsa, varmasti välillä enemmänkin. Ja se olis sitten toisentyyppinen ongelma sekin, jos aloittaja ei panosta opintoihinsa vaikka mies on sitä varten hoitovapaalla ja perheen tulotaso matala.

Luennot on monilla aloilla vain hyvin pieni osa opiskeluista. Lisäksi kirjalliset työt, seminaarityöt, tentteihin luky yms. Minullla luennot muodosti maksimissaan kolmasosan opintoihin kuluvasta ajasta, suurimmassa osassa kursseja pääpaino oli itsenäisessä opiskelussa.

Olen kyllä varsin tietoinen siitä, mitä opiskeluihin kuuluu, mutta kertasin vain mitä ap itse kertoi. Hän ei sanonut opiskelevansa 8h päivässä, vaan käyvänsä päivässä 1-2 luennolla joista osan skippaa kavereiden kanssa kahvitellakseen tai käydäkseen jumpassa. Ei kuulosta ihan täysipäiväiseltä opiskelulta, vai mitä?

 

[QUOTE="Jenis";30253651]Olen kyllä varsin tietoinen siitä, mitä opiskeluihin kuuluu, mutta kertasin vain mitä ap itse kertoi. Hän ei sanonut opiskelevansa 8h päivässä, vaan käyvänsä päivässä 1-2 luennolla joista osan skippaa kavereiden kanssa kahvitellakseen tai käydäkseen jumpassa. Ei kuulosta ihan täysipäiväiseltä opiskelulta, vai mitä?[/QUOTE]

Ei aloittaja maininnut opiskeluun muuten kuluvasta ajasta mitään, mutta olettaa voi, ettei se luentoihin rajoitu.

Minusta tuo kuulostaa ihan täysipäiväiseltä opiskelulta, ainakaan omalla alallani ei edes alkuvaiheessa ollut tuon enempää luentoja. Tuon verran saattoi olla, jos oli kaksi kurssia kerrallaan meneillään, niiden lisäksi sitten itsenäisesti opiskeltavaa materiaalia 1000 sivua/kurssi, "perussääntö" 250 sivua/opintoviikko, jonka päälle sitten ne luennot ja mahdollisesti jotain tehtäviä. Loppuvaiheessa luentoja oli vähemmän, mutta silloin taas kirjallisia töitä enemmän.

Ja mitä se yksi luento kestää, meillä yleisimmin 3-4 tuntia, vaikka jotain parin tunnin luentojakin oli.

 

[QUOTE="Jenis";30253390]... en siis käy lenkillä tms. joka päivä, vaan 2-3krt arkiviikkoon ja 1 krt vkloppuna. Tuosta tulee se 4 kertaa keskimäärin, miehellä noin 3.[/QUOTE]

Eli teillä on yhteensä miehen kanssa harrastemenoja aikalailla saman verran kun ap:lla yksistään omia menoja... Järjestelykysymys tämä tietty on, mutta vaati myös molemman osapuolen halua olla mukana järjestelemässä. Ja kaikki hyvin niin kauan, kun molemmalle kuviot ovat ok.... Suosittelisinkin ap:t lisämään kalenteriinsa miehelle saman verran ns "omia menoja" kun hänellä on eli n. 5-7krt/viikkoon ja katsomaan, miltäs tilanne näyttäisi.

Minua myöskin kiinnostaisi, miten ap ajatteli hoitaa menonsa silloin, kun muuttaa erille miehestä.

 

Maailma on täynnä ihmisiä, joilla lapset ei rajoita noin paljon elämää. Luuletteko oikeasti että kaikki vanhemmat lopettavat aktiivisen harrastamisen kun lapset syntyy? Moni vanhempi harrastaa ihan kilpatasolla, jolloin harrastuskertoja tulee todellakin enemmän kuin kaksi viikossa ja ehkä vielä viikonloppujen kilpareissut päälle.

Näinpä ja yleensä silloin toinen vanhempi joutuu olemaan päävastuussa lasten ja kodinhoidosta. Pikkulapsiperheessä ei yksinkertaisesti ole aikaa noin paljon molempien vanhempien vapaa-aikaan, paitsi siinä tapauksessa että lapset lykätään jonkun ulkopuolisen hoidettavaksi.

 

Näinpä ja yleensä silloin toinen vanhempi joutuu olemaan päävastuussa lasten ja kodinhoidosta. Pikkulapsiperheessä ei yksinkertaisesti ole aikaa noin paljon molempien vanhempien vapaa-aikaan, paitsi siinä tapauksessa että lapset lykätään jonkun ulkopuolisen hoidettavaksi.

Asiaa! Jos hoitovapaalla olisi ap ja harrastaja olisi mies niin kyllähän täällä heti lynkattaisiin moinen sika!
Hoitovapaasta päätellen ap:lla alle 3v lapsi ja mamma tuntuu sysäävän koko perheen pyörittämisen miehellensä. Molemmat tarvitsevat sekä omaa että ns. perheaikaa. Turha syytellä miestä kun ei halua lähteä mihinkään, varmasti menisi jos pääsisi.
Ap:lla on aikaa harrastaa enemmän kunhan lapsi kasvaa muutaman vuoden ja opinnot on suoritettu. Tässä tilanteessa perhe ansaitsee sen opinnoista jäävän vapaan ajan.

 

Eli teillä on yhteensä miehen kanssa harrastemenoja aikalailla saman verran kun ap:lla yksistään omia menoja... Järjestelykysymys tämä tietty on, mutta vaati myös molemman osapuolen halua olla mukana järjestelemässä. Ja kaikki hyvin niin kauan, kun molemmalle kuviot ovat ok.... Suosittelisinkin ap:t lisämään kalenteriinsa miehelle saman verran ns "omia menoja" kun hänellä on eli n. 5-7krt/viikkoon ja katsomaan, miltäs tilanne näyttäisi.

Minua myöskin kiinnostaisi, miten ap ajatteli hoitaa menonsa silloin, kun muuttaa erille miehestä.

Joo, tää oli lähinnä kommentti siihen että lasten hommaamisen jälkeen ei ole mahdollista harrastaa enää mitään paitsi perhe-elämää

 

Ei aloittaja maininnut opiskeluun muuten kuluvasta ajasta mitään, mutta olettaa voi, ettei se luentoihin rajoitu.

Minusta tuo kuulostaa ihan täysipäiväiseltä opiskelulta, ainakaan omalla alallani ei edes alkuvaiheessa ollut tuon enempää luentoja. Tuon verran saattoi olla, jos oli kaksi kurssia kerrallaan meneillään, niiden lisäksi sitten itsenäisesti opiskeltavaa materiaalia 1000 sivua/kurssi, "perussääntö" 250 sivua/opintoviikko, jonka päälle sitten ne luennot ja mahdollisesti jotain tehtäviä. Loppuvaiheessa luentoja oli vähemmän, mutta silloin taas kirjallisia töitä enemmän.

Ja mitä se yksi luento kestää, meillä yleisimmin 3-4 tuntia, vaikka jotain parin tunnin luentojakin oli.

Meillä on perusluento 2h, intensiivikursseilla toki enemmän. Mutta oletin että koska ap luetteloi jopa kahvilla käynnit, hän olisi kertonut jos opintoihin menee tuota enemmän aikaa. Jos hän tosiaan opiskelee 8h per päivä, käy sen lisäksi joka päivä 1-2h kuntoilemassa ja pari kertaa viikossa kahvittelemassa, niin sehän on aivan toinen juttu kuin opiskella 4 päivänä viikossa 2h/pvä ja tehdä sen lisäksi nuo muut.

 

[QUOTE="mielipide";30252996]Aika paljon olet perheelliseksi ihmiseksi liesussa.[/QUOTE]

Mutta jos mies menis se olis ok?

 

Ei ole mielestäni kyse siitä, että mitä saa ja ei saa tehdä. On enemmän kyse priorisoinnista ja siitä mitä laittaa edelle. Varsinkin pienet lapset (ja kyllä vanhemmatkin, aina sinne 18 ikään asti) tarvitsevat vanhempiensa huolenpitoa ja läsnäoloa hyvin paljon. Lapset ja perhe eivät ole vain jokin ”juttu” joka hoidetaan harrastusten ja ystävien näkemisen ohella. Se ei tarkoita sitä, että harrastaminen ja ystävien näkeminen olisi mielestäni tuomittavaa, vaan sitä, että ne siirtyvät kauemmas keskiöstä silloin kun saa lapsia. Näin useimmiten käy luontaisesti, koska jos äiti on lasten kanssa kotona tai hoitaa päävastuunaan lasta, niin omille menoille jää luonnollisesti vähemmän aikaa.
Sen sijaan jotkut äidit onnistuvat siirtämään hoitovastuunsa muille (syyllistymättä totta kai, koska äidin täytyy ”pitää huolta itsestään” ja äidillä täytyy olla tarpeeksi ”omaa aikaa”). Ajatellaan että isä voi yhtä hyvin olla kotona ja äiti menemässä (itselleni äitinä tämä on vieras ajatus, se että olisin menossa 4-5 kertaa viikossa omassa harrastuksessa olisi tilanteessamme aivan todella outoa) tai sitten äiti siirtää lastenhoitovastuun isovanhemmille.
Tämä ei tarkoita sitä, etteikö äidillä nimenomaan pitäisi olla myös omaa aikaa ja etteikö äidin pitäisi pitää huolta myös itsestään. Useimmiten liikunnallisia juttuja voi silti harrastaa myös lastenhoidon lomassa ja pari kertaa viikossa harrastaa jotain omaa juttua. En tajua miten se ei olisi riittävää. Lisäksi tietysti välillä on hyväkin lähteä ulos ja nähdä ystäviä ja viettää omaa aikaa. Mutta se tulee mielestäni vähän niin kuin siinä lomassa, ei siitä voi pääpainotus elämässä tulla.
Lapseen sitoudutaan kun sellainen saadaan. Mieti jos vaihtaisit roolia miehesi kanssa. Sinä olisit hoitovapaalla ja todella, myös henkisesti (ja fyysisesti) vastuussa lastesi hyvinvoinnista. Ei siihen riitä pari kolme tuntia yhdessäoloa päivässä (ja välillä koko päivä!). Lasten myötä elämä nimittäin muuttuu ja muut menot jäävät. Sinä tunnut elävän tismalleen sellaista elämää kuin monet (ja ehkä itsekin) elävät silloin kun heillä ei ole lapsia. Voin sanoa, että hyvin harva vanhempi jolla on lapsia harrastaa noin paljon viikossa ja näkee ystäviään yksin noin usein.
Itse käyn kuntosalilla pari kertaa viikossa ja viikonloppuisin uimassa niin että lapsikin on mukana ja useimmiten saan pienen hetken omaan uimiseen. Sen lisäksi vaunulenkeillä (lapsi on yhä rattaissa) pyrin käymään aina kun mahdollista ja iltaisin lapsen nukahdettua (nukahtaa yleensä ennen yhdeksää) saan joskus tehtyä lihasliikkeitä kotona. Kunto on pysynyt hyvänä, vaikkei yllä siihen että ennen raskausaikaa juoksin puolimaratoneja. Ei tarvitsekaan yltää.
Ystäviä näen yksin silloin tällöin ja baarissa käyn maksimissaan kerran kuussa, elokuvissa ehkä vähän useammin. Jos on jokunen hetki, käyn yleensä yksin kahvilassa tai syömässä, ehkä joka toinen viikko, jos on aikaa. Hyvin on riittänyt omaksi ajaksi. Sen sijaan omaa aikaa on myös se, että käyn lapsen kanssa esim. syömässä, lomalla ja teen kaikenmoista. On se minullekin aikaa.

 

Mutta jos mies menis se olis ok?

Sanoinko niin?

 

Ei oo meikäläisestä äidiksi vielä kymmeneen vuoteen kun en vois mistään hinnasta luopua normaalista elämästä = ystävistä viikollakin ja harrastuksista. Ehkä rupean velaksi

 

Ei oo meikäläisestä äidiksi vielä kymmeneen vuoteen kun en vois mistään hinnasta luopua normaalista elämästä = ystävistä viikollakin ja harrastuksista. Ehkä rupean velaksi

Muistatko kun viime tammikuussa painiskelit melkoisen vauvakuumeen vallassa

 

Muistatko kun viime tammikuussa painiskelit melkoisen vauvakuumeen vallassa

Heh, niin se oli mutta ehkä en olut vielä päässyt hyvän elämän makuun.. Nyt on ollut jo pidempään niin hauskaa että se ois katastrofi jos pitäisi perhe perustaa, vauva pilaisi kaiken suoraan sanoen.

 

Heh, niin se oli mutta ehkä en olut vielä päässyt hyvän elämän makuun.. Nyt on ollut jo pidempään niin hauskaa että se ois katastrofi jos pitäisi perhe perustaa, vauva pilaisi kaiken suoraan sanoen.

Kiva kun et väitä, ettet ollut Toivotan sinulle oikein hyviä nuoren aikuisen vuosia, liittyypä siihen perheen perustaminen tai ei!

 

Tää jotenkin särähti korviin.... Vai että kokonaisen päivän lasten kanssa.

Näin äkkiseltä tuntuu, että sulla on todella paljon omia menoja. Ja jos mieskin on sitä mieltä, niin asiasta pitäisi keskustella. Tai noh, jos oeltte joka tapauksessa eroamassa, niin ei varmaan ole niin tarpeellinen se keskustelu. Kalenteri esiin ja tunnit jakoon: kummallekin saman verran lastenhoitoa ja ns. omaa aikaa. Sillä siitä valittelusta pääsee.

Niin, siis kesäisin olin pääsääntöisesti koko päivän lasten kanssa - siis miehellä oli tällöin koko päivä omaa aikaa. Siis en tarkoita vain yhtä päivää, vaan tuo oli jotakuinkin vallitseva olotila. Enkä kyllä sinänsä kokenut asiaa ongelmaksi, mutta tarkoitinkin, että on niitäkin kausia ollut, kun mies on voinut tehdä omia juttujaan ja minä olen viettänyt kaiken ajan lasten kanssa. Enkä edes käynyt kesällä lenkillä, kuten mies

Tuo kalenterihomma varmaan täytyy tehdä.

 

Tarkennatko ap vielä, että kumpi hoitaa lapset, kodin ja arkiaskareet silloin kun et ole liennolla/jumpassa/kavereiden kanssa? Sinä vai mies?

Tarkoitus olisi hoitaa puoliksi, tosin itse teen kyllä enemmän kotitöitä. Silloin kun en itse ole jossain, hoidetaan lapsia joko yhessä tai sitten minä hoidan. Otan usein lapsen mukaan ja lähdetään leikkipuistoon tai ulos tai muualle, tai sitten puuhaillaan jotain kotona. Niinä aikoina kun en itse ole missään, olisi mies siis ihan vapaa tekemään tai menemään, mutta useimmiten on vaan kotona, vaikka työhuoneessa tai katsoo telkkaria. Joskus hän käy lenkillä.

Ei ole kyse siitä, etteikö mieskin voisi tehdä omia juttujaan. Ja esim. hänelle on kahdesti viikossa mahdollisuus käyttää koko päivä itseensä, minulla ei tuollaisia päiviä ole koskaan paitsi poikkeustapauksissa. Eikä ole kyse siitä, ettei viihdyttäisi lasten kanssa, vaan tarkoitan nyt onko mahdollista ottaa omaa aikaa halutessaan.

 

Kiitos kaikille kommenteista. Opiskelen yliopistossa joten luentojen kesto on 1,5 tuntia /luento. Muu opiskelu, esim. tenttiin lukeminen, on iltaisin lasten mentyä nukkumaan. Ja kun kirjoitin, että harrastuksiin menee reilu tunti, niin siihen on laskettu mukaan kulkeminen - eipä mene pyörällä kuin arviolta alle 10 min suuntaansa. En oikein ymmärrä niitä kirjoituksia, joissa sanottiin, että voi harrastaa liikuntaa korkeintaan kahdesti viikosta - ei tarvitse edes olla mikään kilpaurheilija liikkuakseen usean kerran viikossa. Ja ei lasten kanssa voi todellakaan harrastaa lenkkeilyä saati mitään kahvakuulaa - urheileminen on minusta eri asia kuin lasten kanssa liikkuminen. Molempia voi toki tehdä, mutta aikuisten urheilu on kyllä jotain muuta kuin lasten kanssa puuhastelua. Äkkiseltään laskettuna luentoihin ja harrastuksiin menee päivässä aikaa korkeintaan 3 tuntia. Eli miehellä on lastenhoitovastuuta korkeintaan tuon verran /päivä, eikä edes joka päivä. Minulla on sitten joka tapauksessa joka ikinen päivä lastenhoitovastuuta useampi tunti. Tästä pois sitten se, kun pari kertaa viikossa tapaan ystäviä esim. 3 tuntia kerrallaan tai KORKEINTAAN kerran viikossa menen illalla ulos - jolloin lapset suurimman osan aikaa nukkuvat. Mies voisi siis teoriassa käydä ulkona kuutena päivänä viikossa.

Ja syy, miksi välillä jätän luentoja väliin on yksinkertaisesti se, että tarvitsen välillä sitä, että voin tavata läheisiä ihmisiä joiden kanssa esim. puhua omista asioistani. Yleensä otan lapset mukaan, kun näen kavereita, mutta aina en halua tehdä sitä, koska joskus puhutaan asioista, joista en halua lasten kuulevan. En siis käy bilettämässä pilkkuun asti vaan istuskelemassa jossain pubi-tyyppisessä paikassa, esim. klo 19-24. Ja en edes joka viikko.

ja siis se, että mies on hoitovapaalla, ei tarkoita sitä, että hän hoitaisi lapsia pääasiallisesti tai suurimman osan aikaa. Melkein sanoisin, että välillä se olen jopa minä, tai ainakin menee suunnilleen tasan. Ja töissä en käy opintojen ohessa - joku epäili sitäkin, mutta siihen ei siis mene aikaa.

Joku kysyi sitäkin, miten omien menojeni käy eron jälkeen... no, silloin minun on helpompi pyytää esim. omia vanhempiani auttamaan, koska he voivat silloin tulla meille kotiin hoitamaan (nyt se ei onnistu, kun mies haluaa olla rauhassa). Ja ei varmaan ole mahdoton ajatus pyytää jonkun liikuntaharrastuksen ajaksi vaikka mll:n hoitaja. Lisäksi voin tehdä opintojani lasten ollessa päiväkodissa, ja ei kai se kiellettyä ole siinä välissä käydä vaikka lenkillä tai liikuntatunnilla. Siinä vaiheessa tosin opinnoissakin on enemmän itseopiskelua. Ja viikko-viikko olisi tarkoitus olla.

Moni epäili, etten jaksa, halua tai ehdi olla lasten kanssa ollenkaan, mutta kyllä joka päivä on siihenkin hyvin aikaa - ja n. puolet päivistä on sellaisia, että voin olla lasten kanssa melkein koko päivän. Jos siinä nyt joku kahvakuulatreeni on jossain välissä, niin haittaako se oikeasti niin paljon?