Miehen juopottelu

Mies joi vielä esikoisen ollessa ihan pieni ja voin siitä vielä tänä päivänäkin henkisesti pahoin. Juopottelua ei ole ollut kolmeen vuoteen, siis sellaista, että on ottanut viinaa tolkuttomasti. Muutaman saunakaljan on juonut ja joskus harvoin käy ulkona mutta silloin saattaa nollata vähän. Tänään ukko lähti kaverin kanssa saunomaan, otti muutaman oluen mukaan ja esikoinen lähti leikkimään sinne kaverinsa kanssa. Itse lähdin vauvan kanssa käymään omilla ystävilläni kylässä, ajattelin, että mukava ilta.

Tuossa yhdeksän aikaan illalla aloin soittaa, kun ei miehestä kuulunut mitään. Mun oli puhe tulla hakemaan hänet sitten, kun ovat saunoneet. Juttelin miehen kaverin kanssa puhelimessa, kun ei mieheen saanut yhteyttä, ei ollut kuulemma kiire. Sanoin, että käyn syömässä ja tulen sitten. Kun sain syötyä, mies soittaa mulle ja kuulostaa humalaiselta. Olin niin vihainen että sanoin, että ei tarvi tulla koko yönä kotiin ja vastaus oli vain että: jaa.

Lähdin hakemaan tyttöä kotiin, mieheni kaverin vaimo oli jo tullut töistä. Ukot oli lähteneet paikalliseen. Mua suututtaa tässä se, että ne oli vastuussa meidän lapsista!!!! Mun kaverin mies ei ollut kuitenkaan mitenkään huonossa kunnossa, mutta en olis miehestäni uskonut!! Riitelin puhelimessa äijän kans ja hain kapakasta kotiin. Tässä vielä riideltiin, kun oon sille sanonut, että lähden käveleen, jos vielä on kännissä kertaakaan lasten kanssa. Yks kaks saunaolutta on mun mielestä ok, mutta jos oikein aletaan kunnolla ottaan, niin siihen tarvii kyllä ihan oman vapaailtansa.

En tiiä mikä sillä on. Nykyään on koti-isänä, varmaan itsetunto-ongelmia tai jotain. Mitä ihmettä tässä pitäis tehdä? Oon niin valtavan pettynyt siihen nyt.

 

No, ei varmasti kauaa tarvitse odotella niin tämä ketju on palstajeesustelijoita ja kukkahattutätejä täynnä joten miehen lynkkaamisen voi aloittaa.

Mitään vahinkoahan tuossa ei ole tapahtunut mutta hirveä meteli ja draama pitää tietysti nostaa ja pahimmassa tapauksessa rikkoa koko avioliitto sen takia että mies lähtee lauantai-iltana paikalliseen eikä lapsilla ole mitään hätää.

Itsetunto-ongelmia. Voi jumaliste.

 

siis juoda viinaa silloin, kun lapsilla ei ole ketään selväpäistä pitämässä heistä huolta? Ei nämä nyt kaatokännissä olleet, mutta kuitenkin siinä kunnossa mieheni oli, että oli juonut liikaa siihen nähden, että oli pari alle kouluikäistä hoidettavana.

en oo avioliittoa rikkomassa, mutta en tule sitä katsomaan enää kertaakaan, että mies ei osaa juoda kohtuudella muutamaa olutta kun on lapsista vastuussa.

Tottakai toivon kuulevani muilta, onko tämmöinen normaalia, omassa lapsuudessa ei isä juonut koskaan.

 

 

Miehelläs ei välttämättä ole alkoholiongelmaa, mutta jotakin ongelmia tuon alkon kanssa on. Yks mittari sille, että alko on ongelma on se että juominen jollakin tapaa hallitsee elämää. Vaikka määrät ei olis isoja, niin jatkuva juomisen suunnittelu esimerkiksi tekee asiasta ongelman.

Sinänsä voisi sanoa, että kuvaamasi tapahtuma ei ole niin vakava, mutta en vähättele sitä. Itse olen liian monen ihmisen kohdalla nähnyt, kun alkon käyttö lähtee pikkuhiljaa käsistä. alkoholismi on salakavala sairaus. Ympäristö kärsii, mutta juova henkilö itse vähättelee ongelmaa tai suuttuu siitä puhuttaessa.

 

mulla on asiasta valtavat traumat. Mies ei sylkenyt pulloon esikoisen ollessa pieni, petti lupauksensa ja joi itsensä kaatokänniin, pahimmillaan kusi alleen ja sitä sai kantaa pitkin taloa, oksenteli, sammui jne. Katsoin tätä touhua vuoden, mutta mulle riitti se viimeinen kerta, kun mies valehteli muutamasta oluesta, joi itsensä sammumiskuntoon naapuriin perjantai-iltana. Mulla oli lauantaina töitä ja jouduin soittaa omat vanhempani lapsenvahdiksi, jotta pääsin töihin, sillä mies oli vielä aamusta niin kännissä, että ei pysynyt pystyssä. Tämän jälkeen pakkasin kamppeet ja lähdin pois lapsen kanssa kotoa muutamaksi viikoksi. Mies lupasi parantaa tapansa, ja on onnistunut asiassa melko hyvin, muutamaa satunnaista kertaa lukuunottamatta - silloin ei lapsilla ole ollut mitään hätää.

Pelkään, että sama alkaa uudestaan nyt. Mies on jäänyt työttömäksi ja koti-isäksi ja kyllä, se on kova paikka suomalaiselle miehelle, kun akka kantaa hynät kotiin. Luulen, että nyt tämä johtuu taas jostain tällaisesta ja mua pelottaa, että kun lapset kasvaa niin pulloon on taas helpompi tarttua.

 

siel oli selvä aikuinen se riittää. miks niitä ukkoja tarttee koko ajan painostaa haukkua ja arvostella sit viel ihmetellöään kun parisuhteet ei toimi

 

oli kännissä toinen (mieheni) ja toinen vähän vähemmän kännissä. Kumpikaan ei olis ollut ajokunnossa kuitenkaan. Lapset oli hereillä. Mua ei haittais, jos olisivat olleet nukkumassa ja nollaamisesta olis sovittu yhdessä. En tykkää siitä, että juodaan lasten nähden niin, että alkaa puhe sammaltaa. Mitä jos jotain sattuis? Oonko tosiaan niin tiukkapipo vai mikä on? Toivottavasti oon tiukkapipo, sillä jos joudun taas alkaa miettiä tämän parisuhteen tulevaisuutta, niin haluan tietää, että sitä tulevaisuutta on ja että syy onkin mun. En vain halua olla alkoholistin kanssa yhdessä. Piste. Jos olisin tehnyt tämän saman asian, miestä ei todellakaan olis kiinnostanut se, tuunko edes kotiin tällaisen jälkeen. Olis ollut todella marttyyri -sitä paitsi en koskaan tekis sille tämmöstä temppua edes.

 

Jätä se mies... sillähän siitä pääset.

Vaihtoehtoja. Laske joskus miehes yksin. Sopikaa siitä, ettei alkoholia lapsien läsnäollessa. Taksillakin pääsee jos niikseen tulee.

Ja joo.. lapsen kanssa ei olla päissään. Mutta taas rajat on häilyviä... olut pari menee vielä. Ehkä et ole ajokunnossa enää, mutta et ole täysin päissäsikään. Pääasia, että lapsilla on turvallista olla.

 

Joiltakin naisilta puuttuu suhteellisuudentaju kokonaan ja omassa päässä paisutetaan pikkuasioistakin aivan järjettömiä megalomaanisia ongelmia. Ja palstaltahan saa aina tukea miehen lyttäämiseen. Tarpeen tullen vedetään esiin alkoholistikortti, narsistikortti, pettäjäkortti tai mikä tahansa muu kortti eikä mitään konkreettisia perusteita edes tarvita.

Aloittajan kaltaisten naisten olisi varmasti helpointa ja parasta elää ihan yksin. Parisuhde tuollaisen ihmisen kanssa on aina tuskallinen molemmille osapuolille paitsi tietysti jos onnistuu saamaan saman katon alle ihmisen joka on täysin ohjailtavissa ja alistettavissa johonkin täysin ennalta määritettyyn muottiin, häkkiin ja sääntöihin.

 

oli kännissä toinen (mieheni) ja toinen vähän vähemmän kännissä. Kumpikaan ei olis ollut ajokunnossa kuitenkaan. Lapset oli hereillä. Mua ei haittais, jos olisivat olleet nukkumassa ja nollaamisesta olis sovittu yhdessä. En tykkää siitä, että juodaan lasten nähden niin, että alkaa puhe sammaltaa. Mitä jos jotain sattuis? Oonko tosiaan niin tiukkapipo vai mikä on? Toivottavasti oon tiukkapipo, sillä jos joudun taas alkaa miettiä tämän parisuhteen tulevaisuutta, niin haluan tietää, että sitä tulevaisuutta on ja että syy onkin mun. En vain halua olla alkoholistin kanssa yhdessä. Piste. Jos olisin tehnyt tämän saman asian, miestä ei todellakaan olis kiinnostanut se, tuunko edes kotiin tällaisen jälkeen. Olis ollut todella marttyyri -sitä paitsi en koskaan tekis sille tämmöstä temppua edes.

Miten asiaa muuttaa se, että lapset olisi ollut nukkumassa. Silti olisi voinut jotain sattua. Ja alkoholisti... Juoko miehesi päivittäin? Jos on alkoholisti miksi lasket lasten luo?

 

[QUOTE="hohhoijaa";28957964]Joiltakin naisilta puuttuu suhteellisuudentaju kokonaan ja omassa päässä paisutetaan pikkuasioistakin aivan järjettömiä megalomaanisia ongelmia. Ja palstaltahan saa aina tukea miehen lyttäämiseen. Tarpeen tullen vedetään esiin alkoholistikortti, narsistikortti, pettäjäkortti tai mikä tahansa muu kortti eikä mitään konkreettisia perusteita edes tarvita.

Aloittajan kaltaisten naisten olisi varmasti helpointa ja parasta elää ihan yksin. Parisuhde tuollaisen ihmisen kanssa on aina tuskallinen molemmille osapuolille paitsi tietysti jos onnistuu saamaan saman katon alle ihmisen joka on täysin ohjailtavissa ja alistettavissa johonkin täysin ennalta määritettyyn muottiin, häkkiin ja sääntöihin.[/QUOTE]

Sitä en väheksy humalassa ei ole hyvä olla lasten kanssa. Mutta muuten peesaan kirjoittajaa täysin. Ja kyllä olen NAINEN joka on PARISUHTEESSA. Ja se muuten toimii. Vaikka jompikumpi ottaisikin alkoholiakin.

 

Niin kuin jo sanoinkin, traumat ohjaavat ajatteluani ja pelkään tosissani sitä, että mies palaa taas siksi samaksi, mitä hän oli. Kun meillä on jo pitkään ollut asiat hyvin. ainoa iso ongelma on se, että hän ei puhu asioistaan minulle.

Oli helpottavaa huomata, että olen suurennellut ongelmaa, jota ei ole. Kiitos, pääsen nukkumaan ja sopimaan mieheni kanssa asiasta aamulla.

Tällainen suorakin palaute on tuki joskus täältä kautta. Pelkäsin itse asiassa enemmän näitä: miehesi on sika -kommentteja, sillä en halua hänestä ajatella niin (enää). Tottakai ajattelen myös sitä, miten hän mahtaa kokea kavereiden ja yhteisön paineen siitä, että hoitaa kotia ja lapsia, kun se ei ole meidän sukupolvelle ollut ihan itsestään selvä asia.

 

Jooh.
Ja mä syyllistyn siitä, että käyn viikot töissä ja joskus lauantaina tekis mieli juoda itsensä humalaan jos vaikka lapsi olis hoidossa.
Miehen mielestä ihminen on alkoholisti ja mt-ongelmainen,jos tahtoo joskus juoda itsensä humalaan.

 

En ymmärrä. Ensimmäisessä viestissä ap kertoo uhanneensa lähteä kävelemään...toisessa viestissä ap ilmoittaa, ettei ole avioliittoa päättämässä.

Niin siis minne sä olet lähdössä kävelemään? Lenkillekö? Kun olen tottunut siihen, että jos uhataan sillä, että "lähden kävelemään, jos näin tai näin vielä tapahtuu", tarkoittaa se eroa.

Lasten kasvatuksessa ohjeistetaan olemaan uhkailematta asioilla, joita ei kuitenkaan aio toteuttaa. Veikkaan, että parisihteeseenkin sopii samat säännöt melko hyvin.

Mutta mitä tuohon alkoholin käyttöön tulee, niin en moista hyväksyisi. En sitten niin missään nimessä.

Oma äitini pyysi aikoinaan lastani hoitoon ja annoin, kuten olen antanut ennenkin. Kun seuraavana aamuna soittelin perään, oli äitini kännissä kuin käki. Oli fiksuna likkana vielä kutsunut jonkun kaverinsakin ryypiskelemään ja äijänsäkin oli aivan tuiterissa. Äitini tiesi, että vaikka mä olinkin joutunut viettämään ns. lasisen lapsuuden, niin oma lapseni ei moista tulisi koskaan kokemaan. Ei edes isoäidin taholta.

Välimme katkesivat, koska en kertakaikkisesti pysty moista käytöstä hyväksymään. Ottakoot alkoa vaikka joka päivä viinapullollisen verran, mutta EI silloin, kun hän on hoitovastuussa lapsestani.

Meillä on täällä kotona ns. yhden annoksen sääntö. Mies saattaa saunakaljaksi ottaa tölkin olutta, tai mä saatan ottaa pullollisen lonkeroa. Monasti tulee otettua risoton kanssa lasinpohjalle hieman valkoviiniä, kun sitä siitä safkanlaitosta jää yli. Jouluna mies saattaa ottaa lasillisen punkkua. Mutta siinä on ne alkot, mitä me kotosalla juodaan. Ideana on aina olla ajokunnossa, jos vaikka lapsille sattuu jotakin. Ja samalla siis siinä kunnossa, että jos lapselle tosiaan sattuu jotakin, niin ei ainakaan tarvitse omalle tunnolleenn ottaa sitä, että olinkohan nyt liian huppelissa, enkä siksi pystynyt estämään lapsen loukkaantumista tms.

Me on molemmat kasvettu lapsena alkoholistiperheessä ja ehkäpä siksi alkonkäyttölinjamme on melko tiukka. Tai tiukka ja tiukka, mä voin vetää vaikka pään täyteen viinaa, mutta EN silloin, kun lapset ovat kotona. Eli ei mekään pulloon syljetä, kunhan hetki on sellainen, että siihen alkoholi sopii. Mutta lapsille emme halua sitä samaa turvattomuuden tunnetta kokemukseksi antaa, mitä itse lapsuudessa koimme, kun perheessä oli vanhempi, jolle kuppi tuntui vähän turhankin paljon maistuvan.

Mielestäni ap ei ole niuho, vaan melko tervepäisen oloinen äiti, ainakin siis tuon alkon käytön suhteen. Tai sitten tässä on käynyt niin, että mä ja mun mieskin ollaan niuhoja, eikä me ymmärretä "normaalin päälle" tämän asian suhteen. Mutta ennemmin sitten vaikka niin...eipähän tarvitse meidän lasten mitään känniörvellystä kotona nähdä.

 

Mun maailmankuvaani ei jotenkin mahdu se, kuinka tällaisissa keskusteluissa kovin monikin pitää ihan normaalina sitä, että lasta vahditaan kännissä.

Itse olen lähes absolutisti ja mun mielestä lasten ei tarvitse nähdä aikuisia humalassa. Olen valinnut puolisokseni sellaisen miehen, joka ei juurikaan juo ja minulle olisi todellakin ongelma, jos tämä muuttuisi. En pidä itseäni erityisen niuhona asian suhteen, koska suhtautumiseni alkoholiin on ollut puolisoni tiedossa koko yhdessä olo aikamme, eikä se ole hänelle ollut ongelma.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että lasten seurassa juodaan viiniä ruoan kanssa tai otetaan se saunakalja. Omat vanhempani tekevät tätä ja mieheni satunnaisesti ja silti minulle ei koskaan heidän seurassaan ole tullut olo, että he vaikuttaisivat humalaisilta.

Eikä satunnaisessa humalahakuisessa juomisessakaan ole mitään vikaa, kunhan sitä ei tapahdu kovin usein ja kunhan lapset eivät joudu sitä näkemään.

 

nurin kurista, täällä meuhkataan, että pisaraakaan ei saa ottaa, jos lapsia on paikalla ja nyt ap:stä tehtiinkin niuho, kun ei hyväksynyt että mies oli juopotellit kun lapsi oli mukana.

 

Ap, toi sun käytöksesi kuulostaa kyllä nyt ylireagoinnilta. Voithan sinä puhua miehellesi huolistasi, mutta nyt sinulla kyllä keitti yli ja vaikuttaa että menet liian pitkälle.