Miehen ja naisen välillä ei ole enää kemiaa?

[Marjushka]

heips!

mikäpä neuvoksi,meillä on tapahtunut kaikenlaista(ei pettämistä,mutta raskausaikaan ja loukkauksiin liittyvää,toisen moittimista yms....) ja tuntuu että suhde on haavoittunut sen verran että ei osaa olla enää toisen kanssa,rakastaa mutta esim yhteiset matkat ovat kiusallisia.....tuntuu kuin joku näkymätön seinä olisi välissä.Ei nauru ja jutustelu kulje enää samaan tapaan....Ollaan vaan,minä olen jo alkanut "pelkäämään" esim yhteisiä automatkoja koska ei löydy mitään sanottavaa....tuntuu että en voi edes enää olla oma itseni.Mutta rakastan tätä miestä niin paljon että sattuu ihan sydämmeen kun ajattelenkin hänen menettämistä.Yksi yhteinen lapsi on. Tuntuu että mies ei enää rakasta minua niin paljoa kuin alkuun,toista hänellä ei ole,se on varmaa.Huomaan että hänkin kärsii tästä ja huomaan että hän yrittää koko ajan kuitenkin lähentyä,yrittää taas rakastaa,saattaa meitä takaisin siihen missä oltiin.Mutta minä torjun hänet vaikka en haluaisi.Olen yrittänyt puhua,mutta en osaa pukea tätä sanoiksi......muita vastaavassa tilanteessa....?

 

[The titityy]

Vasta olimme tuossa tilanteessa ja ero tuli.

 

[Marjushka]

harmillista....oletko kaivannut kovasti miestäsi? minustakin ero olisi se oikea ratkaisu..olen miettinyt tätä tosi pitkälle....miehen "luonteessa" on sellainen piirre,joka haittaa suunnattomasti ja hän ei pääse siitä eroon,rakastan häntä ja haluan ummistaa silmäni....mutta tulevaisuus hänen kanssaan ei ruusuiselta vaikuta...kauhea olo kun hän kuitenki yrittää ja yrittää tsempata...

 

[Dietorelle]

En ole hyvä neuvomaan kun ei kokemusta.
Mutta jos et saa sanotuksi tai pelkäät sanovasi sammakoita niin kirjoita hänelle kirje. kerro kakiki mikä mieltäsi painaa ja kerro kuinka häntä rakastat.

 

[The titityy]

Kaipaan välillä tosi kovasti.
Ero on tuore, tapahtui viikko ennen juhannusta.
Sitten kuitenkin kun järjellä ajattelee, on näin parempi.
Miehellä oli jonkinlainen 'luonne-vika', eikä hän olisi koskaan muuksi muuttunut.
Pitkään jaksoin yrittää kestää sitä hänen luonnettaan, mutta enempää en pystynyt.

 

[Marjushka]

sama minulla kuilua aiheuttaa se että hän on välillä jokin toinen ihminen,raskausaika oli minulle aika rankka juuri tästä syystä...pahat asiat on jäänyt minulla kaivamaan sydäntä ja siksi en osaa olla enää hänen kanssaa,kaipaan häntä vaikka hän olisi lähelläni....
Itsekin kun miettii järjellä ja oman jaksamisen kanssa niin ero on paras vaihtoehto... Tunne puoli sanoo toista...mietin joskus että miten voinkaan rakastaa häntä kaiken kokemani jälkeen...taidan olla hullu sen suhteen ....