Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Aihe vapaa
Miehen isyysinto lopahti vauvan syntymään :(
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE=""Uusi äiti", post: 30694583"]</p><p>Mies oli se joka meistä ensimmäisenä alkoi puhumaan lapsista ja kyselemään mitä mieltä mä asiasta olen, olisko kivaa jos olisi lapsi jne. Mä olin varsin pitkään epäileväinen ja enemmän harkintakannalla asian suhteen, mutta reilun puolen vuoden mietinnän ja vakituisen työpaikan saannin jälkeen aloin itsekin innostua asiasta. Yhteisestä päätöksestä, ehkäisyn lopettamisen jälkeen tulinkin raskaaksi heti ensimmäisestä kierrosta. Raskausaikana mies oli mukana jokaisella neuvolakäynnillä, ultrissa ja perhevalmennuksissa. Synnytyksessä oli mukana ja vietti joka päivä sairaalassa aikaa niin paljon kuin pystyi (kotona koiria joille ei saatu nopealla varoitusajalla hoitajaa kun lapsi lähti syntymään ilman ennakkovaroituksia 2 vkoa ennen la). Mies tuntui olevan innoissaan lapsen saannista ja oli mielellään mukana hankkimassa tavaroita jne.</p><p></p><p>Isyyslomalla, vauvan ja minun kotiuduttua sairaalasta, mies ei kuitenkaan kovin kotona viihtynyt vaan kysyi aina että pärjätäänhän me kotona kun hän lähtee harrastamaan. Oli käytännössä poissa kotoa 5-8 tuntia päivästä ja päälle useita tunteja puuhasteli kotona ulkona ja varastossa. Kun viikon jälkeen juttelin että olisi mukava jos mies olisi kotona enemmän, mies vain vetosi että on pakko harrastaa ja harjoitella kun on "kausi menossa". Kahden viikon päästä kysyin jo vähän totisemmin että tajuaako mies edes että meillä on nyt kaksiviikkoinen vauva, hän on isä ja että nauttisi ja tutustuisi vauvaan kun isyyslomalla pitäisi siihen olla aikaa, vastasyntynyt ei pitkään vastasyntyneenä pysy. Mies kimpaantui täysin ja alkoi vaahtoamaan että polttaakko hänen pitäisi kaikki kalliit harrastuskamansa jne. veti täysin yli ja toiseen äärilaitaan koko "keskustelun".</p><p></p><p>Mies palasi töihin ja on nyt entistä enemmän poissa kotoa, pitkiin työvuoroihin ja työmatkoihin menee 12 tuntia, ja sen päälle hän haluaa vielä harrastaa, joten hän on kotona lähinnä yöt ja muutaman tunnin illasta. Mies ei ole luonut vauvaan (nyt 1, 5 kk) minkäänlaista suhdetta eikä ota muutenkaan juuri kontaktia, lähtiessään rapsuttaa vauvaa mahasta ja sanoo heippa sitten. Kotona ollessaan ei reagoi vauvan itkuun jollen erikseen häntä pyydä tekemään asialle jotain; kun kysyin miksi mies ei tee mitään kun näkee että mä en pysty reagoimaan vauvan itkuun esim. vessassa ollessani, mies vain sanoi että kun ei se hiljene kuitenkaan...</p><p></p><p>Vauva on varsinkin iltaisin hyvin "sylinkipeä" ja alkaa itkemään lähes välittömästi kun hänet laskee omalle sängylleen tai viltille. Kun sitten olen antanut vauvan miehen syliin jotta olen itse päässyt suihkuun, ruokkimaan koirat tai syömään itse, mies vain retkottaa vauvaa jotenkin sylissään ja keskittyy täysin telkkarin katsomiseen tai tietokoneella surffailuun. Usein mä joudun korjaamaan vauvan asentoa miehen sylissä kun vauvan pää tai raajat retkottavat miten sattuu tai näyttää siltä että vauva on putoamaisillaan kun mies haluaa kädet vapaaksi kaukosäädintä tai sohvalla syömistä varten. Jos vauva alkaa miehen sylissä itkemään, mies vähän ärtyneen kuuloisena kyselee mikä nyt on hätänä mutta ei yritä heijata, korjata asentoa, puhella rauhoittavasti tms. On todella stressaavaa esim. suihkussa ollessa kuulla kun vauvan itku muuttuu suoraksi kiljunnaksi, yritän vain huuhdella mahdollisimman nopeasti saippuat pois jotta pääsen "pelastamaan" vauvan miehen sylistä <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite3" alt=":(" title="Surullinen :(" data-shortname=":(" /></p><p></p><p>Miehestä ei siis käytännössä ole minkäänlaista apua tai tukea vauvan hoidossa. Lisäksi koirien hoito ja lenkitys, siivous, pyykinpesu, ruoanlaitto ym. sisätyöt ovat minun vastuullani. Miehellä on aina kiire ja jotain olevinaan tärkeämpää ja päivänpolttavaa tekemistä kun pyydän häntä avuksi, suostuu sitten tuskastuneen oloisena kulmat kurtussa pikaisesti jonkun homman tekemään. Olenkin todennut että useimmiten homma on mukavampi tehdä itse tai jättää kokonaan tekemättä kuin kohdata miehen syyllistävä ja tuskastunut huokailu. Keskustelu miehen kanssa näistä asioista on erittäin hankalaa, koska mies vetää välittömästi herneet syvälle nenään ja on niin voimakkaasti puolustuskannalla (joko heittäytyy marttyyriksi tai vetää asiat musta-valkoisesti täysin toiseen äärilaitaan) ettei tunnu ymmärtävän (tai halua ymmärtää) laisinkaan mistä yritän hänelle puhua.</p><p></p><p>Vielä tässä jotakuinkin itse jaksan, kantoliina on kyllä jumalan keksintö että pystyn jotain tekemään ilman että vauva itkee koko aikaa sylinkaipuuta. Tulevaisuus oman jaksamisen kannalta kuitenkin huolettaa ja se että huomaan katkeroituvani miehelle siitä, että tämä on saanut jatkaa elämäänsä kuten ennenkin ja rajoituksetta mennä, tulla ja harrastaa samalla kun itse olen 110 %:sti ja kirjaimellisesti kiinni vauvassa vuorokauden ympäri. Omat harrastukseni koirien kanssa ja kuntosalilla olen saanut laittaa toistaiseksi sivuun kokonaan, ja vähän on alkanut epäilyttämään saanko unohtaa omat harrastukseni vielä useammaksi vuodeksi kun mies ei ainakaan toistaiseksi ole luottamusta herättänyt lastenhoidon suhteen <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite3" alt=":(" title="Surullinen :(" data-shortname=":(" /> Kampaajalla käynninkin olen päätynyt ajoittamaan siihen kun omat vanhempani voivat hoitaa vauvaa. En ymmärrä miten mies voi olla jotenkin niin tunnekylmä ja välinpitämätön vauvaa ja vauvan viestejä kohtaan.</p><p></p><p>Sinänsä pärjään hyvin vauvan, koirien ja kotitöiden kanssa itseksenikin ja tunnen itseni onnelliseksi omassa minun, vauvan ja koirien muodostamassa arjessa kun mies ei ole kotona muistuttamassa olemassaolostaan. Itselleni on psyykkisesti mielekkäämpää joutua pesemään hampaat yhdellä kädellä vauva sylissä siitä syystä ettei mies ole kotona kuin että mies on kotona muttei "ehdi" harrastustavaroiden järjestelyltä hoitamaan vauvaa viittä minuuttia.</p><p></p><p>Olen kiitollinen äitiysloman suomasta vapaudesta, siitä ettei vauvan hoitoa lukuun ottamatta pakollisia, välttämättömiä menoja tai tehtäviä juuri ole. Pyykit ja imurointi voivat aina odottaa ja koirat voivat yhtenä päivänä juoksuttaa itse itsensä aidatulla pihalla jos oikein väsyttää lähteä lenkille. Tukea ja juttuseuraa saan omilta vanhemmiltani, sisaruksilta, isovanhemmilta ja kavereilta. Olen kiitollinen siitä että mies käy töissä ja maksaa kaikki asumiskulut, mistä tavallaan vastapalveluksena teenkin mielelläni kotitöitä enemmän nyt kun olen kotona. Vauva on kuitenkin yhteinen ja yhteisellä päätöksellä hankittu, mies on nyt isä eikä sitä asiaa muuta mikään, vaikka mies ei tunnu asiaa tajuavankaan. Lieköhän näistä lähtökohdista tajuaa tulevaisuudessakaan?</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE=""Uusi äiti", post: 30694583"] Mies oli se joka meistä ensimmäisenä alkoi puhumaan lapsista ja kyselemään mitä mieltä mä asiasta olen, olisko kivaa jos olisi lapsi jne. Mä olin varsin pitkään epäileväinen ja enemmän harkintakannalla asian suhteen, mutta reilun puolen vuoden mietinnän ja vakituisen työpaikan saannin jälkeen aloin itsekin innostua asiasta. Yhteisestä päätöksestä, ehkäisyn lopettamisen jälkeen tulinkin raskaaksi heti ensimmäisestä kierrosta. Raskausaikana mies oli mukana jokaisella neuvolakäynnillä, ultrissa ja perhevalmennuksissa. Synnytyksessä oli mukana ja vietti joka päivä sairaalassa aikaa niin paljon kuin pystyi (kotona koiria joille ei saatu nopealla varoitusajalla hoitajaa kun lapsi lähti syntymään ilman ennakkovaroituksia 2 vkoa ennen la). Mies tuntui olevan innoissaan lapsen saannista ja oli mielellään mukana hankkimassa tavaroita jne. Isyyslomalla, vauvan ja minun kotiuduttua sairaalasta, mies ei kuitenkaan kovin kotona viihtynyt vaan kysyi aina että pärjätäänhän me kotona kun hän lähtee harrastamaan. Oli käytännössä poissa kotoa 5-8 tuntia päivästä ja päälle useita tunteja puuhasteli kotona ulkona ja varastossa. Kun viikon jälkeen juttelin että olisi mukava jos mies olisi kotona enemmän, mies vain vetosi että on pakko harrastaa ja harjoitella kun on "kausi menossa". Kahden viikon päästä kysyin jo vähän totisemmin että tajuaako mies edes että meillä on nyt kaksiviikkoinen vauva, hän on isä ja että nauttisi ja tutustuisi vauvaan kun isyyslomalla pitäisi siihen olla aikaa, vastasyntynyt ei pitkään vastasyntyneenä pysy. Mies kimpaantui täysin ja alkoi vaahtoamaan että polttaakko hänen pitäisi kaikki kalliit harrastuskamansa jne. veti täysin yli ja toiseen äärilaitaan koko "keskustelun". Mies palasi töihin ja on nyt entistä enemmän poissa kotoa, pitkiin työvuoroihin ja työmatkoihin menee 12 tuntia, ja sen päälle hän haluaa vielä harrastaa, joten hän on kotona lähinnä yöt ja muutaman tunnin illasta. Mies ei ole luonut vauvaan (nyt 1, 5 kk) minkäänlaista suhdetta eikä ota muutenkaan juuri kontaktia, lähtiessään rapsuttaa vauvaa mahasta ja sanoo heippa sitten. Kotona ollessaan ei reagoi vauvan itkuun jollen erikseen häntä pyydä tekemään asialle jotain; kun kysyin miksi mies ei tee mitään kun näkee että mä en pysty reagoimaan vauvan itkuun esim. vessassa ollessani, mies vain sanoi että kun ei se hiljene kuitenkaan... Vauva on varsinkin iltaisin hyvin "sylinkipeä" ja alkaa itkemään lähes välittömästi kun hänet laskee omalle sängylleen tai viltille. Kun sitten olen antanut vauvan miehen syliin jotta olen itse päässyt suihkuun, ruokkimaan koirat tai syömään itse, mies vain retkottaa vauvaa jotenkin sylissään ja keskittyy täysin telkkarin katsomiseen tai tietokoneella surffailuun. Usein mä joudun korjaamaan vauvan asentoa miehen sylissä kun vauvan pää tai raajat retkottavat miten sattuu tai näyttää siltä että vauva on putoamaisillaan kun mies haluaa kädet vapaaksi kaukosäädintä tai sohvalla syömistä varten. Jos vauva alkaa miehen sylissä itkemään, mies vähän ärtyneen kuuloisena kyselee mikä nyt on hätänä mutta ei yritä heijata, korjata asentoa, puhella rauhoittavasti tms. On todella stressaavaa esim. suihkussa ollessa kuulla kun vauvan itku muuttuu suoraksi kiljunnaksi, yritän vain huuhdella mahdollisimman nopeasti saippuat pois jotta pääsen "pelastamaan" vauvan miehen sylistä :( Miehestä ei siis käytännössä ole minkäänlaista apua tai tukea vauvan hoidossa. Lisäksi koirien hoito ja lenkitys, siivous, pyykinpesu, ruoanlaitto ym. sisätyöt ovat minun vastuullani. Miehellä on aina kiire ja jotain olevinaan tärkeämpää ja päivänpolttavaa tekemistä kun pyydän häntä avuksi, suostuu sitten tuskastuneen oloisena kulmat kurtussa pikaisesti jonkun homman tekemään. Olenkin todennut että useimmiten homma on mukavampi tehdä itse tai jättää kokonaan tekemättä kuin kohdata miehen syyllistävä ja tuskastunut huokailu. Keskustelu miehen kanssa näistä asioista on erittäin hankalaa, koska mies vetää välittömästi herneet syvälle nenään ja on niin voimakkaasti puolustuskannalla (joko heittäytyy marttyyriksi tai vetää asiat musta-valkoisesti täysin toiseen äärilaitaan) ettei tunnu ymmärtävän (tai halua ymmärtää) laisinkaan mistä yritän hänelle puhua. Vielä tässä jotakuinkin itse jaksan, kantoliina on kyllä jumalan keksintö että pystyn jotain tekemään ilman että vauva itkee koko aikaa sylinkaipuuta. Tulevaisuus oman jaksamisen kannalta kuitenkin huolettaa ja se että huomaan katkeroituvani miehelle siitä, että tämä on saanut jatkaa elämäänsä kuten ennenkin ja rajoituksetta mennä, tulla ja harrastaa samalla kun itse olen 110 %:sti ja kirjaimellisesti kiinni vauvassa vuorokauden ympäri. Omat harrastukseni koirien kanssa ja kuntosalilla olen saanut laittaa toistaiseksi sivuun kokonaan, ja vähän on alkanut epäilyttämään saanko unohtaa omat harrastukseni vielä useammaksi vuodeksi kun mies ei ainakaan toistaiseksi ole luottamusta herättänyt lastenhoidon suhteen :( Kampaajalla käynninkin olen päätynyt ajoittamaan siihen kun omat vanhempani voivat hoitaa vauvaa. En ymmärrä miten mies voi olla jotenkin niin tunnekylmä ja välinpitämätön vauvaa ja vauvan viestejä kohtaan. Sinänsä pärjään hyvin vauvan, koirien ja kotitöiden kanssa itseksenikin ja tunnen itseni onnelliseksi omassa minun, vauvan ja koirien muodostamassa arjessa kun mies ei ole kotona muistuttamassa olemassaolostaan. Itselleni on psyykkisesti mielekkäämpää joutua pesemään hampaat yhdellä kädellä vauva sylissä siitä syystä ettei mies ole kotona kuin että mies on kotona muttei "ehdi" harrastustavaroiden järjestelyltä hoitamaan vauvaa viittä minuuttia. Olen kiitollinen äitiysloman suomasta vapaudesta, siitä ettei vauvan hoitoa lukuun ottamatta pakollisia, välttämättömiä menoja tai tehtäviä juuri ole. Pyykit ja imurointi voivat aina odottaa ja koirat voivat yhtenä päivänä juoksuttaa itse itsensä aidatulla pihalla jos oikein väsyttää lähteä lenkille. Tukea ja juttuseuraa saan omilta vanhemmiltani, sisaruksilta, isovanhemmilta ja kavereilta. Olen kiitollinen siitä että mies käy töissä ja maksaa kaikki asumiskulut, mistä tavallaan vastapalveluksena teenkin mielelläni kotitöitä enemmän nyt kun olen kotona. Vauva on kuitenkin yhteinen ja yhteisellä päätöksellä hankittu, mies on nyt isä eikä sitä asiaa muuta mikään, vaikka mies ei tunnu asiaa tajuavankaan. Lieköhän näistä lähtökohdista tajuaa tulevaisuudessakaan? [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa ISÄ?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Sanna ja Sannaa palvovat ihmisoletetut eivät kestä kritiikkiä
Eilen 22:59
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Zuvakkitytöt taas mielensä niin pahoittivat ja eivät siksi voi osallistua Maailma kylässä -festivaaliin
Eilen 22:57
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Päivän persu-uutinen
Eilen 22:01
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Vinted - mistä tiedän, että tuote on myyty?
Eilen 20:01
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Riikka Purra ei kestä kritiikkiä
Eilen 19:58
vierailija
9 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Naisten seiväshyppy.
Eilen 19:56
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Miksi vitussa henkkari ja passi on voimassa VAIN 5-vuotta???
Eilen 19:39
vierailija
9 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Joe Biden suostuu sittenkin vaaliväittelyyn Donald Trumpin kanssa, mutta vain erittäin tiukoin ja itse sanelluin ehdoin
Eilen 19:35
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Matkatoimisto Apollomatkat tiedotti perjantaina aloittavansa seiväsmatkat Länsi-Afrikan Gambiaan
Started by vierailija
Sunnuntai klo 11:54
Luettu: 2K
Aihe vapaa
2.
Mies on vuoden viestitellyt nuoremmalle naiselle
Started by vierailija
Maanantai klo 03:50
Luettu: 679
Aihe vapaa
3.
Miehet! Minttu K. takaapäin Sampon kuvaamana, hot or not?
Started by vierailija
Tiistai klo 08:02
Luettu: 574
Aihe vapaa
4.
Israel-Palestiina-Hamas -ketju.
Started by Echo
Sunnuntai klo 21:40
Luettu: 560
Aihe vapaa
5.
Täältä hävisi ketju jossa haukuttiin alatyylisesti Riikka Purraa
Started by vierailija
Sunnuntai klo 13:22
Luettu: 556
Aihe vapaa
6.
Äärivasemmiston mielestä virallisten tilastojen faktat ovat "äärioikeistolaista teoriaa"
Started by vierailija
Maanantai klo 12:48
Luettu: 494
Aihe vapaa
7.
Posti tyttö ei tajuu..
Started by vierailija
Maanantai klo 19:29
Luettu: 494
Aihe vapaa
8.
Omituinen hieronta
Started by vierailija
Maanantai klo 22:17
Luettu: 478
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Aikamoinen puutarha
Latest: vierailija
24 min sitten
Aihe vapaa
2.
Oravamusiikkia
Latest: Johnny Appleseed
38 min sitten
Aihe vapaa
3.
Naiset harrastavat seksiturismia johon liittyy kammottavia piirteitä joita moni ei haluaisi ajatella tai uskoa todeksi
Latest: Johnny Appleseed
54 min sitten
Aihe vapaa
4.
K/B-komposti
Latest: vierailija
Tänään 03:13
Aihe vapaa
5.
Onko paikalla ketään esofagusatresia lapsen vanhempaa?
Latest: vierailija
Tänään 02:38
Aihe vapaa
6.
Borat uimapuku
Latest: Johnny Appleseed
Tänään 02:07
Aihe vapaa
7.
Miksi vitussa henkkari ja passi on voimassa VAIN 5-vuotta???
Latest: Johnny Appleseed
Tänään 01:57
Aihe vapaa
8.
Kauneimmat poliittiset ajattelijat
Latest: vierailija
Tänään 01:24
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Aihe vapaa
Miehen isyysinto lopahti vauvan syntymään :(
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu