Miehen haluttomuus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Bella
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
B

Bella

Vieras
Onko kenelläkään kokemuksia miehen haluttomuudesta ja onko ongelma kadonnut jossakin vaiheessa? Olemme 30v pariskunta, olleet yhdessä pari vuotta ja mies on ollut suhteen alusta saakka haluton. Saan n. kerran kuussa jos sitäkään, syksyn alettua en kertaakaan. Olen kysynyt syytä haluttomuuteen, miehellä on ollut erektio-ongelmia ja väittää niitä syyksi haluttomuuteensa, koska ei kuulemma voi koskaan tietää lerpahtaako taas tälläkin kerralla -> ei halua edes yrittää. Lääkkeet on hommattu, mutta ilmeisesti ajoitus tms. ei ole aina onnistunut sillä lerpahtelua käy silti joka krt useamman kerran eikä homma lopulta välttämättä edes onnistu. Omatkin halut katoaa kun ei ehdi tekemään muuta kuin yrittämään saada miehelle taas erektiota.. :( Mies ei suostu tyydyttämään käsin (kuin esileikin aikana vähän), silloinkin valittaa että käsi väsyy ym. Suuseksiä ei ole edes kokeillut, väittää että haluaisi kyllä mutta ei ole tottunut (?!). Olen kuullut kaikki mahdolliset tekosyyt väsymyksestä huomenna sitten asti. "Huomenna" ei kuitenkaan ole tapahtunut mitään.. Häät on tulossa mutta mietin, että tätäkö on seksielämäni laatu loppuelämän.. Mies on muuten kuin luotu minulle, mutta seksittömyys harmittaa älyttömästi. Mies on muuten hyvin huomioonottava ym., ja väittää että haluaisi tyydyttää minua ja että haluaa. Arjessa tuosta ei sitten ole jälkeäkään. Kohtalotovereita?? Ja onko kukaan keksinyt tilanteeseen helpotusta?
 
Erektio-ongelmiinkin on tietysti aina joku syy. Jos ei ole todettu mitään vakavaa ruumiillista sairautta tai muuta syytä, homma on henkinen.
Paineita saattaa aiheuttaa tämä nykyinen seksikeskeinen elämä, jossa pitäisi haluta koko ajan kaikissa mahdollisissa asennoissa kaikkiin mahdollisiin reikiin. :(
Ihan yhtä lailla kuin naisissakin, myös miehissä on niitä yksilöitä, jotka ovat hyvin vähän seksuaalisia. Mikä tietenkin aiheuttaa henkisiä paineita jos kumppani on enemmän seksuaalinen.
 
Olen kysynyt syytä haluttomuuteen, miehellä on ollut erektio-ongelmia ja väittää niitä syyksi haluttomuuteensa, koska ei kuulemma voi koskaan tietää lerpahtaako taas tälläkin kerralla -> ei halua edes yrittää.
Näin se olisi nähtävä. Mies ei ole haluton (saa erektion), hän muuttuu ns. h-hetkellä välittömästi haluttomaksi (erektio katoaa, riippumatta lääkityksestä). Mies kokee itsensä avuttomaksi, ja joutuu paniikkiin, koska vuorovaikutuksenne on pahasti häiriintynyt (ei toimi turvallisesti). Kukaan ei halua yrittää toistaa niin ahdistavaa tilannetta ts. traumatisoida itseään ja mahdollisesti samalla toistakin.
 
Viimeksi muokattu:
Mies on perusterve 30v, ei ylipainoa, eikä mitään sairauksia. Ongelmia kuulemma ollut myös edellisten kumppanien kanssa jo useita vuosia. Sanoo ettei itsekään tiedä, miksei toimi ja on turhautunut tilanteeseen. En voi välttää ajatusta, ettei hän vain "oikeasti" kuitenkaan halua ja saan lähinnä säälistä silloin kuin saan. Sanoo olevansa stressaantunut ja olettaa sen oleman ongelman ydin. Elämämme ei vaan todellakaan pitäisi tällä hetkellä olla erityisen stressaavaa, ja pelkään että lasten saamisen tms jälkeen voin vain haaveilla saamisesta. Torjuntoja on tullut enemmän kuin jaksan laskea. Yritänkin huomattavasti harvemmin nykyään, koska saada voi vain miehen ehdoilla eikä koskaan minun aloitteestani (ei sopiva hetki). Verrattuna entisiin kumppaneihini hän saa erektioita aika harvoin.. Lääkityksellä ollessaan sitten normaalisti kaikki toimiikin h-hetkeen asti normaalisti (on ollut itse tyytyväinen lääkkeisiin). Tosin niiden kanssa on aika tarkkaa annoskoon ja ottoajan suhteen, koska jos ottamisesta mennyt liian kauan ollaan tosiaan oltu taas saman lerpahteluongelman edessä. Mies kuulemma odottelee hyvää henkistä virettä ja fiilistä jotta haluaisi lähteä edes yrittämään. Olen yrittänyt olla ymmärtäväinen, mutta syksyn aikana olen hieman turhautunut asiaan. Välillä aika paljonkin.. Siitä huolimatta että tiedän ettei ns. saisi. Sopivaa virettä ei tunnu olevan koskaan. En vain tiedä mitä tekisin vai onko tälle mitään edes tehtävissä.. Toivon että olisi, mutta en tiedä mitä edes kokeilisin.
 
Huomautan että mielestäni nimimerkki "arvaus" on mielestäni täysin oikeassa. Kaikki on periaatteessa totta, mutta viestin loppuosa on erittäin vaarallinen. Siihen sisältyy inhimillisen erehdyksen ja vakavan psyykkisen kriisin riski. Tässä tapauksessa, jos harvoin tai ei milloinkaan, ei ole viisasta soveltaa seuraavaa, eikä asia näytä näin olevan.
Ihan yhtä lailla kuin naisissakin, myös miehissä on niitä yksilöitä, jotka ovat hyvin vähän seksuaalisia. Mikä tietenkin aiheuttaa henkisiä paineita jos kumppani on enemmän seksuaalinen.
Varoitus! Jos alkaa ajatella näin ja sanoo sen vielä ääneenkin, se todennäköisesti myös realisoituu. Ns. Itseään toteuttava ennuste muuttuu todeksi. Viestiä aikansa tulkittuaan toinenkin alkaa ajatella:

"Hän miettii riitänkö enemmän seksuaaliselle, siis hänelle. Hänen mielestään olen ilmeisesti synnynnäisesti vähemmän seksuaalinen yksilö. Enhän minä silloin voi tulla riittämään hänelle koskaan, en ainakaan niin kauan kuin tuo on hänen mielestään tosiasia. Jos hän ei muuta mieltään, en voi onnistua. Näillänäkymin vain epäonnistua, sopeutua, alistua…"

Peruste: Toisten mielipiteitten muuttaminen on todella vaikeaa ja kallista, eikä tilanteeseen juuri tehoa kuin jonkinsortin seksisankaruus. Noissa oloissa masentava, hirvittäviä ponnistuksia vaativan tuntuinen, kauhean epätoivoinen projekti (yksin).
 
Viimeksi muokattu:
No epätoivoiselta tämä on ainakin tuntunut! Hulluinta on, että mies vakuuttaa uskovansa että seksielämämme muuttuu vielä harjoittelulla paremmaksi ja tyydyttäväksi. Olemme varmasti hieman erilaisia, mutta minusta mies tuntuu olevan estynyt. Ehkä epäonnistumisten takia, ehkä muusta syystä. Koen, etten saa edes mahdollisuutta koska mies kieltäytyy yrittämästä. Seksiä voi hänen mielestään harrastaa vasta kun on rauhallista = päivän kaikki muut askareet tehty. Eli ei suostu jos astiat laittamatta koneeseen jne.. Yhdessä vaiheessa suostui jo viikonloppuisin päivisin ja totesi itsekin että oli paljon mukavampaa koska molemmat oli virkeitä. Mutta ei silti taas irtoa... En (haluaisi) uskoa, että mieheni on täydellisen epäseksuaalinen. Ainakaan pillereiden kanssa ei ole (innostuu useita kertoja päivässä) mutta päässä on joku klikki, ei siis suostu seksiin vaikka seisoo. Tätä en voi käsittää ja koen epäreiluna. Mielestäni mies ei muuten ole itsekäs vaan olemme tasavertaisia ja keskustelemme asioista.. Pillerit ei siis kuulemma kehitä halua jossei sitä ole. Miehen pitäisi siis olla halukas mutta hän silti kieltäytyy seksistä. Järjen tasolla toki ymmärrän, että hän pelkää uusia epäonnistumisia, mutta eihän niitä onnistumisiakaan voi tulla kun ei koskaan edes suostu yrittämään. Olen ollut tulkitsevinani, että mies kokee ettei osaa esim. hieroa oikein ja on epävarma. Hänen ei pitäisi olla erityisen kokematon, tosin ollut sinkkuna aika paljon. En vaan voi käsittää, että ihminen haluaa muttei silti anna. Neuvoisin mielelläni ja neuvonkin, mutta homma ei ol ekovin kiihottavaa jos aivan kaikkea tarvitsee pyytää ja näyttää itse mallia edellä
 
En vain tiedä mitä tekisin vai onko tälle mitään edes tehtävissä.. Toivon että olisi, mutta en tiedä mitä edes kokeilisin.
On paljonkin tehtävissä, ainakin Sinulla kun nyt miehellä on valitettavasti keinot aika vähissä. Silti kaikki on viimein tehtävä yhdessä, ei erikseen. Ei ole mahdollista onnistua eri aikaan kumpikin yksinään, yhtäkuin samaan aikaan itsekseen, mutta valmistautua voi.

Olen yrittänyt olla ymmärtäväinen, mutta syksyn aikana olen hieman turhautunut asiaan. Välillä aika paljonkin.. Siitä huolimatta että tiedän ettei ns. saisi. Sopivaa virettä ei tunnu olevan koskaan.
Mitä enemmän tehottomia kokeiluja sitä enemmän epäonnistumisia ja turhautumista eli tilanteen pahenemista. Kirjoitan aihesta kaikille naisille sopivan mielikuvaharjoituksen. Siihen menee jonkinaikaa mutta palaan asiaan myöhemmin…
 
Viimeksi muokattu:
Hulluinta on, että mies vakuuttaa uskovansa että seksielämämme muuttuu vielä harjoittelulla paremmaksi ja tyydyttäväksi.
Tilanteenne tuntuu jo tosi häijyltä: Onko edessä muuta kuin umpikuja, jos jatkat tätä linjaa, mitä mieltä itse olet?

Olemme varmasti hieman erilaisia, mutta minusta mies tuntuu olevan estynyt.
Tämä tunne on oikea, et vain tiedosta miksi tunnet täsmälleen oikein. Luota siihen ja lopeta miehen aliarviointi, mikäli häitä vielä haluat!
 
Viimeksi muokattu:
Miehen väite, että käsi väsyy pitää ainakin paikkansa, sillä se todella väsyy, jos ei yhtään haluta.

Ilmeisesti mies menee lukkoon myös liiallisesta neuvomisesta.

Jospa koittaisitte edetä kehumalla.
Kun hän tekee jotakin oikein, niin silloin vähän kehasette.
Lähelläolo ja hyväilyt ilman seksiin pyrkimistä voisi vapauttaa hänet liiallisista paineista.
Suosikaa sellaisia yhdessätekemisiä asioita joista mies erityisestipitää, niin silloin hänen halunsa voi herätä.
 
Tilanteenne tuntuu jo tosi häijyltä: Onko edessä muuta kuin umpikuja, jos jatkat tätä linjaa, mitä mieltä itse olet?

Olenkin viime aikoina yrittänyt olla "painostamatta" eli ehdottamatta mitään ja antanut miehen odotella niitä hyviä hetkiä joita ei näytä juuri koskaan tulevan. Mies urheilee enemmän ja selittää että kyllä tämä tästä. Usko meinaa silti loppua tähän touhuun. En tiedä onko tämä hiljaiselokaan se oikea ratkaisu..

En silti koe aliarvioivani miestäni, on lähinnä realismia että hän on estyneempi eikä (ainakaan vielä...) kauhean taitava. Kaipa toivon jotain ihmettä, jonka seurauksena hän pääsisi edes vähän estoistaan. On itsekin sitä mieltä, että tottakai naisenkin on voitava tehdä aloite mutta ei silti suostu jos sellaisen erehtyy tekemään. Olen odotellut jo aika kauan että edetään miehen tahtia ja hän saa tehdä aloitteen jos sattuisi huvittamaan. Hänen aloitteensa vain ovat tasoa mennäänkö nukkumaan eli "ehdotuksen" tullen en edes ymmärrä että kyse on ehdotuksesta.

Olen kysynyt mieheltä lukuisia kertoja, onko jotain mitä voisin tehdä mutta kuulemma ei ole (vaatii vain aikaa). Uskon, että mies kehtaisi sanoa, jos hänellä olisi mielessä jokin muukin ratkaisuehdotus. Sanoo olevansa onnellinen ja tyytyväinen suhteeseen jne jne mutta mietin, voiko nekään olla totta jossei hän kuitenkaan koskaan halua. Tai kuulemma haluaa, muttei silti anna! Ja syy se että hän ei halua ruveta yrittämään kun ei tiedä josko taas lerpahtaa sen pari kolme krt. Kaikkeen muuhun olen itsekin tosin tyytyväinen mutta pelkään pitkän aikavälin vaikutuksia, eli voiko tällainen suhde sitten kuitenkaan kestää. Ja jaksanko itse, jossei seksin laatu parane.

Olen yrittänyt kehumistakin, mies vaikuttaakin tyytyväiseltä ja joskus saattaa pari krt toistaakin asian mistä sai kehuja. Valikoima on vain niin mitättömän pieni!! Mies ei suostu kuin makuuhuoneessa aina samassa asennossa. Kehu nyt siinä sitten..
 
Viimeksi muokattu:
Mies ei suostu kuin makuuhuoneessa aina samassa asennossa. Kehu nyt siinä sitten..
Saattaa johtua lerpahtamisen pelostakin. Mulla on sama vaara toiselle kierrokselle mentäessä, jos on yhtään alkoholia pohjalla tai muuten väsynyt. Asentoa ei parane vaihtaa kun vauhtiin pääsee, muuten menee helposti joksikin aikaa nuoluhommiksi, että heppi saa uutta pontta. Ja joskus on vaan pantava pää tyynyyn alettava nukkumaan...aamulla sitten :)
 
Viimeksi muokattu:
Tilanteenne tuntuu jo tosi häijyltä: Onko edessä muuta kuin umpikuja, jos jatkat tätä linjaa, mitä mieltä itse olet?

...

Olen yrittänyt kehumistakin, mies vaikuttaakin tyytyväiseltä ja joskus saattaa pari krt toistaakin asian mistä sai kehuja. Valikoima on vain niin mitättömän pieni!! Mies ei suostu kuin makuuhuoneessa aina samassa asennossa. Kehu nyt siinä sitten..

Minusta on aika selvää että miehesi on seksuaalisesti aika estynyt ja hänellä on lisäksi muita seksuaalisuutta koskevia henkisiä ongelmia. Hän haluaisi haluta ja onnistua mutta ei siihen pysty koska nämä estot ja pelot vievät voiton seksuaalisesta halusta. En usko että pystytte välttämättä ratkaisemaan ongelmia itse, varsinkin kun miehesi tuntuu olevan vain "kyllä se tästä" linjalla. Hän varmaan haluaa itsekin uskoa niin mutta ulkopuolisesta se näyttää kyllä enemmän toiveajattelulta kuin realistiselta mahdollisuudelta. Hän pelkää menettävänsä sinut ja siksi ylläpitää toivoa ja "pelaa aikaa".

Minusta olisi rehellistä myöntää vain että teillä on ongelma ja siihen pitää puuttua jos haluatte olla myös tulevaisuudessa onnellisia ja elää yhdessä. Seksiterapiaan meno ei liene liian suuri uhraus mieheltäsi jos todella haluaa mennä kanssasi naimisiin ja saada kenties lapsiakin, vai mitä?
 
Viimeksi muokattu:
Minusta on aika selvää että miehesi on seksuaalisesti aika estynyt ja hänellä on lisäksi muita seksuaalisuutta koskevia henkisiä ongelmia. Hän haluaisi haluta ja onnistua mutta ei siihen pysty koska nämä estot ja pelot vievät voiton seksuaalisesta halusta. En usko että pystytte välttämättä ratkaisemaan ongelmia itse, varsinkin kun miehesi tuntuu olevan vain "kyllä se tästä" linjalla. Hän varmaan haluaa itsekin uskoa niin mutta ulkopuolisesta se näyttää kyllä enemmän toiveajattelulta kuin realistiselta mahdollisuudelta. Hän pelkää menettävänsä sinut ja siksi ylläpitää toivoa ja "pelaa aikaa".

Minusta olisi rehellistä myöntää vain että teillä on ongelma ja siihen pitää puuttua jos haluatte olla myös tulevaisuudessa onnellisia ja elää yhdessä. Seksiterapiaan meno ei liene liian suuri uhraus mieheltäsi jos todella haluaa mennä kanssasi naimisiin ja saada kenties lapsiakin, vai mitä?


Kokosit ajatukseni aika täydellisesti! :) Mies todella itsekin sanoo, että haluaisi tyydyttää jne. ja tuntuisi jollakin tasolla sitä haluavankin, mutta ei kuitenkaan sitten käytännössä siihen pysty (seisoo muttei suostu). On itse asiassa sanonut ääneenkin, että pelkää minun jättävän hänet surkean seksielämämme takia. Heti perään tosin lisäsi, että uskoo että meille vielä tulee hyvä seksielämä. Nyt muuten kun muistelen, niin onpa tosiaan sanonut että haluaa käyttää tuttua asentoa ja niitä hyviä hetkiä kunnes homma alkaa sujua.

En vain tiedä, uskoisinko hänen juttujaan ts. uskooko hän itsekään _oikeasti_ siihen, vai sanooko vaan ajan pelaamisen muodossa. Olen toki suhteeseemme sitoutunut ja haluan ratkaista ongelman, mutta olen miettinyt onko realistista enää tässä vaiheessa ajatella sen ratkeavan urheilemalla ja odottelemalla! Realismia myös lienee ettei tämä näin voi ikuisesti jatkua.. Ja voiko tuollaisista estoista päästä ns. kotikonstein. Epäilen, mutta mies haraa vastaan.

On aikoinaan luvannut tarvittaessa lähteä parisuhdeterapeutille (teoreettisena kysymyksenä) mutta ehdotukseen seksiterapeutista ei suhtautunut ollenkaan myötämielisesti koska asianahan ratkeaa urheilemalla. So not! Hän ei oikein myönnä ongelman vakavuutta, ja puolustelee asiaa sillä etteivät kaverinsakaan kuulemma aina jaksa kuin kerran viikossa tms. En edes muista kauanko edellisestä kerrasta on, eikä kyse todellakaan ole mistään tilapäisestä väsymyksestä tms tai että _joinakin_ viikkoina jaksaisi vain kerran. Tekosyitä riittää, ja olenkin sanonut että lopettaa selittelyn. Tosin mies ei ehkäö itsekään tiedä, miksi on niin estynyt. Äitini epäili aikoinaan, että joku nainen olisi antanut kuulla kunniansa huonosti sujuneen illan jälkeen, olen tätäkin kysynyt, ts. onko huonoja kokemuksia tms. Väittää että ei, vaikka myöntää ettei aina ole kyennyt esim yhdenillanjuttunsa kanssa nuoruudessakaan. Eipä niitä sitten monta olekaan ollut... ;)

Vaan kuinka avata miehen silmät?! En haluaisi esim. suoraan verrata exiin, mies taas sulkee silmänsä muiden miesten aktiivisuudelta eikä siitä ehkä ole täysin tietoinenkaan. En osaa sanoa, juttelevatko miehet tällaisista. Ei kai niin paljon kuin naiset. Olen yrittänyt hienovaraisesti sanoa, että hän on kyllä aika haluttoman oloinen verrattuna moniin muihin miehiin. Selityskin löytyi: ne muut miehet ovat olleet häntä nuorempia ja vielä opiskelijoita jne. (mikä ei edes pidä paikkaansa). Väittää siis viimeiseen asti olevansa ns. normaali.
 
Viimeksi muokattu:
Vaikeaa selitettävää, ehkä liian vaikeaa, loputonta sivakointia uskottavan ja naurettavan raukoilla rajoilla. *syvähenkäys*
Olen kysynyt mieheltä lukuisia kertoja, onko jotain mitä voisin tehdä mutta kuulemma ei ole (vaatii vain aikaa).
Hän on sellaisessa uskossa, tuntee aidosti niin, toivoo ja uskaltaa luottaa vilpittömästi tähän totuutena.
Jospa nyt voisit jo arkihuolesi kaikki heittää, antaa sielusi hiljentyä ja ajatella hengellisiä.

Kaipa toivon jotain ihmettä, jonka seurauksena hän pääsisi edes vähän estoistaan.
Se on jo tapahtunut, jokin ihme jonka luonnollisena seurauksena hänen estonsa ovat hyvin tärkeään tarpeeseen syntyneet, juuri niinkuin asiaan kuuluukin.

En silti koe aliarvioivani miestäni, on lähinnä realismia että hän on estyneempi eikä (ainakaan vielä...) kauhean taitava.
Realismia nimenomaan se minunkin mielestäni on, mutta se ei tässä yhteydessä oikein toimi, ja sen kyllä huomaa, näistä ilmenneistä ikävistä seurauksista. Samalla se ON aliarviointia, tai voisi se yliarviointinakin ilmetä, mutta väärinarviointia joka tapauksessa. Ilmiön opiskeleminen ja ymmärtäminen helpottaisi valtavasti oloa. Silti harva on tarpeeksi kiinnostunut tehdäkseen sitä.

Sanoo olevansa onnellinen ja tyytyväinen suhteeseen jne jne mutta…
Kaikkeen muuhun olen itsekin tosin tyytyväinen mutta pelkään pitkän aikavälin vaikutuksia, eli voiko tällainen suhde sitten kuitenkaan kestää.
Kyllä tai ei. Suhteessanne olette yhtä mieltä molemmat ja eri mieltä kumpikin (tämä on normaalia). Mielestäni mies on rakastunut, mutta Sinä et. Ilman tällaista teidän keskinäistä mielentilanne erilaisuutta ei tätä 'seksiongelmaa' ehkä olisikaan. Siitä epäsuhdasta helposti syntyy liian paljon epäpuhdasta, tajuaa kun kyllin tarkasti ajattelee. Jatkuu…
 
Viimeksi muokattu:
Äitini epäili aikoinaan, että joku nainen olisi antanut kuulla kunniansa huonosti sujuneen illan jälkeen, olen tätäkin kysynyt, ts. onko huonoja kokemuksia tms.
Tällaisia kunniamainintoja harvoin annetaan kuulla, mutta miehet ovat kyllä selvillä millätavoin naiset ovat näistä asioista taipuvaisia ajattelemaan ja käsityksiään myötäillen edelleen arvioimaan toisen sukupuolen edustajia.

Tekosyitä riittää, ja olenkin sanonut että lopettaa selittelyn. Tosin mies ei ehkäö itsekään tiedä, miksi on niin estynyt.
Tosi on, ei tiedä. Se on selvästi havaittavissa. Rakastunutta voi nöyryyttää hämmästyttävän rankasti ja silti pakkomielteinen intohimokas jaksaa ja jaksaa aina vaan pyristellä joskus ehkä viimeisen toivonkipinän sammuttuakin.

Vaan kuinka avata miehen silmät?! En haluaisi esim. suoraan verrata exiin, mies taas sulkee silmänsä muiden miesten aktiivisuudelta eikä siitä ehkä ole täysin tietoinenkaan.
Olen yrittänyt hienovaraisesti sanoa, että hän on kyllä aika haluttoman oloinen verrattuna moniin muihin miehiin. Väittää siis viimeiseen asti olevansa ns. normaali.
Fantasian tuulimyllyt pyörivät jauhaen kivesten kohtaloa kolkosti karkeuksiaan kalkattaen.
Miehen sekoboltsiudelle löydän sosiaalisesti yleisesti hyväksyttävän, jopa osin ihanteellisen selityksen, mutta mistähän tämä vauhkoaminen syntyy ja mitä tarkoitusta palvelee?

Väittää että ei, vaikka myöntää ettei aina ole kyennyt esim yhdenillanjuttunsa kanssa nuoruudessakaan. Eipä niitä sitten monta olekaan ollut... ;)
Mitähän tämän tarinan, tunneälyltään sekä herkkyydeltään reilusti keskimääräistä kyvykkäämpi mies mahtaa sisimmässään tietää ja avistaa aina lisää tästä kaikesta jo esiavioisena vellovasta kihlakurasta?
 
Viimeksi muokattu:
En nyt todellakaan vielä ole luovuttamassa asian kanssa. Mietin asiaa jo suhteen ensimmäisen vuoden aikana, vaikkakin toivoin silloin että tilanne olisi parantunut toisella tavalla kuin nyt on käynyt. Halusin silti sitoutua suhteeseen tietoisena siitä, ettei mies anna usein. Uskoin islti vilpittömästi, että antaisi useammin. On mielestäni kuitenkin yksioikoista todeta, ettei mitään olisi tehtävissä, eikä miehelläkään, herkkänä ja tunneälykkäänä, ole keinoja asiantilan muuttamiseksi.

Totta on, ettei ongelmaa olisi jos en itsekään haluaisi. Mielestäni suhteessa kuitenkin sitoudutaan myös antamaan edes joskus, pois lukien tietysti fyysiset syyt ym. En näe ratkaisuna antaa asian olla, tosin on todettava ettei (jatkuva) samoista asioista puhuminenkaan auta. Tosin vauhkottu ei mielestäni ole, yritetty keskustella kyllä. Vaikka ongelma on yhteinen, ei kompromissi toivottavasti löydy siitä suunnasta, että kerrat vähenevät miehen toiveiden mukaisesti entisestään. Haluaisin edes muutaman kerran viikossa, jo yhteenkuuluvuuden vuoksi.

Ehkä pitää alkaa miettiä sopivaa terapeuttia jossei mikään keskustelunäkökulma / muu tekeminen tähän uutta tuo.
 
Uskoin silti vilpittömästi, että antaisi useammin.
Antaisi antaisi tietenkin äänensä riemusta käheäksi karjuen (seisoo mutta), ellei sitä estäisi jokin häiriötekijä (ei anna). Nyt estää tasan pakosti, ei voi mitään. Se esto on rakastumisen prosessin oleellinen osa. Siitä kirjoitan lisää kunhan ehdin.

Totta on, ettei ongelmaa olisi jos en itsekään haluaisi. Mielestäni suhteessa kuitenkin sitoudutaan myös antamaan edes joskus, pois lukien tietysti fyysiset syyt ym.
Hinku ja meininki on tavallisesti selviö ja odotukset korkealla. MUTTA…
Jos ruvetaan ajattelemaan asiaa velvoitelähtöisenä ja puhumaan vaatimuksista, muuttuu tilanne epäinhimilliseksi ja jonkinajan jälkeen voi todeta tapahtuneen; jää saamatta, puute tullut on.
Seksityöntekijöiden sopimukset voinevat olla sitovia, mutta parisuhteessa homma ei voi koskaan toimia sanktioiden voimalla. Et itsekään suostuisi sopimaan seksin toimitusehdoista, esim. viivästymissakon uhalla!

En näe ratkaisuna antaa asian olla, tosin on todettava ettei (jatkuva) samoista asioista puhuminenkaan auta. Tosin vauhkottu ei mielestäni ole, yritetty keskustella kyllä.
Ei pidä antaakaan olla. Tahtoo mennä puhe samoihin, ja mikä pahinta, kovin mälsiin ja siksi vaarallisiin aiheisiin. Niihin sitten tuppaa tottumaan, tulee tavaksi ajatella yhä enemmän mälsiä. Silloin kun päässä pyörii paljon mälsää on sitten ilmekin tietysti mälsä. Kotona saattaa vähän väliä märehtiä mälsiä ja näyttää usein mäsältä - kuinka käy?

Tämä empaattisuudessaankin tunneherkkä mies näkee kuinka helvetin mälsää Sulla oikeesti onkaan. Takuulla tajuaa jossain vaiheessa / on jo tajunnut että mieltäsi painaa vallitseva seksisirkus (koska muutakaan ongelmaa ei ole). Voit arvata miltä se hänestä tuntuu. Stressaakohan?
 
Viimeksi muokattu:
Tilanteenne tuntuu jo tosi häijyltä: Onko edessä muuta kuin umpikuja, jos jatkat tätä linjaa, mitä mieltä itse olet?

Olenkin viime aikoina yrittänyt olla "painostamatta" eli ehdottamatta mitään ja antanut miehen odotella niitä hyviä hetkiä joita ei näytä juuri koskaan tulevan. Mies urheilee enemmän ja selittää että kyllä tämä tästä. Usko meinaa silti loppua tähän touhuun. En tiedä onko tämä hiljaiselokaan se oikea ratkaisu..

En silti koe aliarvioivani miestäni, on lähinnä realismia että hän on estyneempi eikä (ainakaan vielä...) kauhean taitava. Kaipa toivon jotain ihmettä, jonka seurauksena hän pääsisi edes vähän estoistaan. On itsekin sitä mieltä, että tottakai naisenkin on voitava tehdä aloite mutta ei silti suostu jos sellaisen erehtyy tekemään. Olen odotellut jo aika kauan että edetään miehen tahtia ja hän saa tehdä aloitteen jos sattuisi huvittamaan. Hänen aloitteensa vain ovat tasoa mennäänkö nukkumaan eli "ehdotuksen" tullen en edes ymmärrä että kyse on ehdotuksesta.

Olen kysynyt mieheltä lukuisia kertoja, onko jotain mitä voisin tehdä mutta kuulemma ei ole (vaatii vain aikaa). Uskon, että mies kehtaisi sanoa, jos hänellä olisi mielessä jokin muukin ratkaisuehdotus. Sanoo olevansa onnellinen ja tyytyväinen suhteeseen jne jne mutta mietin, voiko nekään olla totta jossei hän kuitenkaan koskaan halua. Tai kuulemma haluaa, muttei silti anna! Ja syy se että hän ei halua ruveta yrittämään kun ei tiedä josko taas lerpahtaa sen pari kolme krt. Kaikkeen muuhun olen itsekin tosin tyytyväinen mutta pelkään pitkän aikavälin vaikutuksia, eli voiko tällainen suhde sitten kuitenkaan kestää. Ja jaksanko itse, jossei seksin laatu parane.

Olen yrittänyt kehumistakin, mies vaikuttaakin tyytyväiseltä ja joskus saattaa pari krt toistaakin asian mistä sai kehuja. Valikoima on vain niin mitättömän pieni!! Mies ei suostu kuin makuuhuoneessa aina samassa asennossa. Kehu nyt siinä sitten..

Minäkin käytän aloituksena tuota sanontaa, mennäänkö nukkumaan.

Siellä sängyssä alkavat kuitenkin ne hyväilyt, jotka etenevät seksiin asti, jos on molemminpuolista kiinnostusta.

Nautin myös niistä kerroista, kun saan vaan vähän pitää kättä masunpäällä.
Ja tuostakin sanon, että tuntuu kivalle, kun saan olla siinä lähellä.
Enkä vaadi häneltä sen enempää.
Eli tekin voitte kehua sitä läheisyyttä.
Ja jos se erektiossa oleva penis on tärkeä, niin sen löytämiseksi kannattaa olla ensin kiinnostunut siitä normitilassaolevasta.
Voihan sen pehmeänkin kanssa leikitellä ja ihastella.
Sanomalla vaikka, kylläpä tuota on kiva kosketella ja katsella velttonakin.
Ja antakaa muitakin kehuja mitä mieleenne tulee.
Tuostakin tilanteesta, kun osaatte nauttia ja kertoa senkin riittävän, niin sitäkautta voi mies vapautua liiallisesta erektiopaineesta.
Suoritusta kun ei jännitä, niin silloin se seksi onnistuu ihan huomaamatta.
Ja silloin, kun erektio loppuu kesken toimituksen, niin kehukaa silti miehen yritystä, niin uusi erektio voi hyvinkin ilmaantua.

Saako mies milloinkaan orgasmia, ja onko se nautinnollinen kokemus?
Usenhan sitä haetaan toistoa aiempaan kokemukseen.
Jos kokemus on ollut nautittava, niin uusinnasta toivotaan yhtähyvää kokemusta.
Mutta jos kokemus ei ole nautittava, niin silloin käy päinvastoin, ja mitäilmeisemmin henkilö välttelee sen uudelleen kokemista.
 
Viimeksi muokattu:
Hirvittää niin aloittaa että tuntuu enemmän kuin tarpeelliselta jonkinlaisella esipuheella valmistella sitä mitä kaikkea voi aavistaa tulossa olevan. Ei niin kivaa, kauhean arka tilanne, valtavasti vaikeita tunteita kestettäväksi, sitä mukaa kun tai jos alkaa käsittää tapahtunutta. Häpeää, itseinhoa, syyllisyydentuntoa ja katumisen aiheita, häpeää, pelkoa, omantunnontuskaa, määrättömiin saakka. Ai niin sanoinkohan jo häpeää?
Siinäpä nahistunutta porkkanaa palkaksi. Kaduttaakin että tuli uhottua hommakseen ottaa ja tehdä. Varmaan myttyyn menossa jatkuvasti, 'kuin käärmettä pyssyyn ajaisi'.

Huomautan, muistutan ja korostan ettei tarkoituksenani ole syyttää, tuomita, eikä edes moittia ketään. Olen täysin selvillä siitä että kukaan ei ole tietoisesti toiminut väärin, saati tarkoittanut mitään pahaa. Sotku on kuitenkin syntynyt ja sitä voidaan mieluiten rauhanomaisesti yrittää selvittää. Pyydän erityisesti pitkämielisyyttä ja ymmärtämisen halua. Mieleen tulevien kysymysten esittäminen suotavaa. Jatkuu…
 
Totta on, ettei ongelmaa olisi jos en itsekään haluaisi. Mielestäni suhteessa kuitenkin sitoudutaan myös antamaan edes joskus, pois lukien tietysti fyysiset syyt ym. En näe ratkaisuna antaa asian olla, tosin on todettava ettei (jatkuva) samoista asioista puhuminenkaan auta. Tosin vauhkottu ei mielestäni ole, yritetty keskustella kyllä. Vaikka ongelma on yhteinen, ei kompromissi toivottavasti löydy siitä suunnasta, että kerrat vähenevät miehen toiveiden mukaisesti entisestään. Haluaisin edes muutaman kerran viikossa, jo yhteenkuuluvuuden vuoksi.

Ehkä pitää alkaa miettiä sopivaa terapeuttia jossei mikään keskustelunäkökulma / muu tekeminen tähän uutta tuo.

Vaikka monet täällä ovat näköjään olleet eri mieltä, minustakin vakituisessa suhteessa saa olettaa saavansa edes kohtuullisen seksuaalisen tyydytyksen. Lähes kaikissa suhteissa toinen on aina se halukkaampi ja toinen vähemmän. Silti yleensä löydetään se kompromissi jonka kanssa molemmat voivat elää. Eikä sen tarvitse olla mikään sitova sopimus tyyliin "aina kaksi kertaa viikossa tai muuten sakkoja" vaan yleinen ajatus siitä että jos toinen tuntuu kovasti haluavan niin jotain tapahtuu kohtuullisen ajan kuluessa.

Nyt teillä näyttää minusta siltä että mies ei näe sinun (seksuaalista) hyvinvointiasi mitenkään tärkeänä koska hänen omat estonsa ovat suuremmat kuin halu pitää sinua hyvänä. Siksi hän ei myöskään halua nähdä seksuaalisuuden tärkeyttä suhteessa ja vertaa suhdettanne joihinkin kuviteltuihin muihin suhteisiin joissa ei niissäkään kuulemma ole kovin usein seksiä.

Minusta yksi keino avata miehen silmiä on keskustella yleisemmällä tasolla siitä, mikä on yleensä tärkeää suhteessa. Mitkä ovat miehelle niitä tärkeitä asioita, joita ilman suhde ei hänestä olisi hyvä. Ja voisiko hän kuvitella olevansa suhteessa jos ne asiat puuttuisivat tai olisivat jatkuvasti vaikeita. Ja jos nämä ongelmat johtuisivat sinusta niin toivoisiko ja haluaisiko sinun tekevän asialle jotain vai voisiko vain antaa olla ja elää ilman. Siis ajatuksia siitä mitä kumpikin on yleensä valmis tekemään tai uhraamaan että kumppanin olisi hyvä olla suhteessa.
Voit myös kertoa että ei se sinun rakkauttasi vähennä jos yhteisesti myönnätte että miehellä on ongelmia seksuaalisuuden alueella mutta sinua kyllä häiritsee jos hän ei ole valmis asialle mitään tekemään.
 
Viimeksi muokattu:
Minusta yksi keino avata miehen silmiä on keskustella yleisemmällä tasolla siitä, mikä on yleensä tärkeää suhteessa.
Miksi näin sanotaan? Ovatko miehen silmät kiinni, eikö hän näe jotain?
(On itse asiassa sanonut ääneenkin, että pelkää minun jättävän hänet surkean seksielämämme takia.)
Molemmat sanovat olevansa tyytyväisiä suhteeseenkin. Minulla on tulkintavaikeuksia näistä.

Voit myös kertoa että ei se sinun rakkauttasi vähennä jos yhteisesti myönnätte että miehellä on ongelmia seksuaalisuuden alueella mutta sinua kyllä häiritsee jos hän ei ole valmis asialle mitään tekemään.
Ihan valmiilta mielestäni tuntuu, raukkaparka 'juoksee seksilisäpotenssin perässä'.
Sekin on näkökulmavalintaisesti ajateltavissa kummalla on ongelma tai häiriönä suurempi ongelma.
 
Viimeksi muokattu:
Mies todella itsekin sanoo, että haluaisi tyydyttää jne. ja tuntuisi jollakin tasolla sitä haluavankin, mutta ei kuitenkaan sitten käytännössä siihen pysty (seisoo muttei suostu).
Voisitko kertoa jotakin lisää tästä? Onko juuri yhdyntä mihin ei suostu, mutta muuta tekisikin? Minkälaista, suuseksiä, masturbointia taikka suutelua, halailua, hyväilyä…?
 
Viimeksi muokattu:
Ihan valmiilta mielestäni tuntuu, raukkaparka 'juoksee seksilisäpotenssin perässä'.
Sekin on näkökulmavalintaisesti ajateltavissa kummalla on ongelma tai häiriönä suurempi ongelma.

No minusta jos mies yrittää vain jääräpäisesti hoitaa ongelman tavalla joka tuskin toimii ollenkaan (kuntoilemalla), eikä millään sellaisella tavalla joka voisi oikeasti auttaa (terapia) niin kyllä hänellä jonkinasteinen ongelma on. Ainakin realismin suhteen.
Haluaa siis muuttua mutta vain sellaisella tavalla joka hänelle itselleen sopii.
 
Viimeksi muokattu:
Vaikka monet täällä ovat näköjään olleet eri mieltä, minustakin vakituisessa suhteessa saa olettaa saavansa edes kohtuullisen seksuaalisen tyydytyksen.
* Moni mies kokee riittämättömyyttä ja pelkoa, ettei vastaa kumppaninsa odotuksiin seksissä ja elämässä ylipäätään.
Pelko, ettei vastaa kumppanin seksuaalisiin odotuksiin (26 %)
Pelko, ettei vastaa kumppanin odotuksiin (25 %)
Suluissa näkyvät prosentit, kuinka suuri osa tutkimukseen osallistuneista miehistä oli kokenut asian häirinneen seksuaalista haluaan.
(Seksi & moderni mies -raportti)

Kun jostakin seksuaalisuuteen liittyvästä asiasta tulee ongelma, suorituspaineet myös lisääntyvät ja silloin ei pääse asiassa eteenpäin. Itsensä pakottaminen tai painostaminenkaan ei onnistu.
yleinen ajatus siitä että jos toinen tuntuu kovasti haluavan niin jotain tapahtuu kohtuullisen ajan kuluessa.

* Riittävän hyvässä parisuhteessa kumppanit saavat toisiltaan toisinaan aivan täsmällisesti sen, mitä eniten tarvitsevat. Kyse on tarpeiden tyydyttymisestä, ei halujen täyttymisestä. Jotta ihminen saa sitä, mitä hän todella tarvitsee, tulee hänen ilmaista se kumppanilleen – toisaalta, tulee hänen myös vastaanottaa se, mitä hän tarvitsee, jotta hän voisi kokea tarpeidensa tulleen tyydytetyiksi.
(Heidi Valasti, Rakasta rohkeasti)

* Surullista on, jos muuten hyvä suhde päättyy haluttomuuteen. Haluttomuus on suhteessa yhteinen "ongelma" , haluton osapuoli ei ole "viallinen". Haluttomuuden taustalla on usein jotain tiedostamatonta – jotain mitä ei halua elämäänsä.
Haluttomuus parisuhteessa on usein viisas oire, joka panee miettimään suhteen tilaa ja omaa itseä. Onko jotain mitä en tässä suhteessa halua tai myönnä itselleni?
(Seksuaali- ja parisuhdeterapeutti Teija-Liisa Ranta)
 
Viimeksi muokattu:

Similar threads

V
Viestiä
19
Luettu
5K
S
N
Viestiä
19
Luettu
766
Perhe-elämä
yks leidi vaan
Y
T
Viestiä
96
Luettu
4K
Perhe-elämä
ymmärrän sua
Y

Yhteistyössä