Miehen facebook temput

[Toivokki]

Mitäs arvon ellit olette mieltä seuraavasta. Loimme miehen kanssa facebook tilit n. puoli vuottasitten. Ajattelin että siinäpä mukava yhdistävä harrastus molemmille. Aika pian huomasin että mies käyttää facebookia lähinnä naisten keräilyyn: loppuvaiheessa hänellä taisi olla jotain 15 nasipuolista kaveria ja vain muutama miespuolinen. Näiden naisten joukossa TIETYSTI yksi ex ja toinen, johon ollut joskus umpi-ihastunut. Lisäksi hän ei ole itse pyytänyt yhtään kaveria facebookiin (käy muutenkin jotain kerran viikossa fb:ssa) vaan hyväksynyt suurimman osan kaveripyynnöistä "koska ei halua tuottaa kenellekään pahaa mieltä". Entäs minä sitten??? Kaiken päätteeksi kyseinen ex varmaan aviomieheensä ja perheeseensä kyllästyneenä on lähettänyt miehelleni ainakin yhden vihjailevan testin tyyliin "testaa janottaako vanha suola". Näin testin sattumalta ja mies kehtas vielä sanoa että olisi poistanut sen jos olisi ehtinyt "ettei mulle tuu paha mieli". Siis voiko tuollaiseen ihmiseen luottaa?! Pahinta kaikessa on on, että kun ehdotin että ehkei meidän pitäis olla enää kavereita fb:ssa niin äijä hyväksyi ehdotuksen ja väitti jälkeenpäin kivenkovaan ettei muka tiennyt että silloin ei enää voi olla esim. naimisissa käyttäjän sejase kanssa. Eli sille on tärkeämpää olla kaveria naisystäviensä kanssa kuin mun!! Nyt se on sit poistanut profiilinsakin jo, kiukuttelee kai. Itse väittää ettei muka ole tehnyt mitään väärää ja ettei facebook saa olla noin vakava asia. Mutta eihän tuo kyllä kerro muusta kuin siitä ettei mies välitä tunteistani p-skan vertaa, vai mitä olette mieltä?

 

[vanhanaikainen aatu]

No mun mielestä kaikki noi facebookit ym. vastaavat on kaiken pahan alku ja juuri. Jos kerran on suhde kunnossa ja itsetunto niin tarviiko kummankaan mennä sinne hakemaan yhtään mitään ???
Oikeisiin ystäviin voi pitää yhteyttä ihan vanhanaikaisella tavalla, soittelemalla tai tapaamalla, ja mun mielestä vieläpä pariskunnilla vois olla yhteiset ystävät jota tavataan yhdessä (nyt taas oman reviirin puolustajat nousee barrikadeille, hih hih!) rehellisesti eikä mitään toisen elän takana peliä tarvi olla.

Sitä saa mitä tilaa.

 

[FB-käyttäjä]

Jos pitäisin yhteyttä samanaikaisesti yhtä moneen kaveriin, sukulaiseen ja perheenjäseneen soittelemalla tai tekstailemalla, niin se tulisi melkoisen kalliiksi! En minä hae fb:stä ainakaan mitään muuta kuin kuulumisien vaihtamista ystävien/sukulaisten/perheen kanssa - emme me kaikki asu lähietäisyydellä toisistamme. En myöskään hyväksy kaveriksi edes ketään puolituttua vaan ainoastaan ihmisiä, joiden kanssa oikeasti pidämme yhteyttä.

Miehelläni ei ole profiilia fb:ssä, sillä hän ei ole siitä tarpeeksi kiinnostunut, mutta joskus hän vaihtaa kuulumisia minun sivujeni kautta.

 

[FB-käyttäjä jatkaa]

Ja tosiaan lähipiirissä käytännössä kaikki ystävämme ovat pariskunta/perheystäviä, joita tavataan yhdessä.

 

[-Witchie]

Minulle tämä facebook-juttu on jäänyt ihan kummajaiseksi. Miksi kukaan haluaan pitää yhteyttä kehenkään jonkin nettisivuston kautta? Miksei käy tai käytä puhelinta?

Luulen, että facebook on huonoitsetuntoisten ihmisten tapa kerätä ympärilleen ns. kavereita, joita sitten "mukatapailee".

Niin - ja nuorten. Jotka kerää itsetuntoaan.

 

[Kun ei tiedä on helppo tuomita]

Siinä taas yksi, joka arvostelee jotain mitä ei edes itse tunne. Kerropa, miten voisin helposti ilman facebookia:

* kertoa joukolle ihmisiä jostain minulle tärkeästä tapahtumasta ja kommentoida muiden tapahtumia.
* kutsua joukon ihmisiä tapaamiseen, ja samassa viestiketjussa keskustella heidän kaikkien kanssaan.
* nähdä ystävien syntymäpäivät ja saada niistä ilmoituksen pari päivää etukäteen.
* nähdä ja jakaa itse valokuvia ystävien kanssa.
* etsiä kivoja tapahtumia, nähdä ketä muita sinne on jo ilmoittautunut, ja lisätä tapahtuma omaan kalenteriini.
* jne jne jne

Jos tämän kaiken tekisi puhelimella tai edes emaililla, menisi ihan tuhottomasti aikaa ja vaivaa. Nyt sen kaiken voi tehdä facebookissa.

 

[-Witchie]

Siinä taas yksi, joka arvostelee jotain mitä ei edes itse tunne. Kerropa, miten voisin helposti ilman facebookia:

* kertoa joukolle ihmisiä jostain minulle tärkeästä tapahtumasta ja kommentoida muiden tapahtumia.
* kutsua joukon ihmisiä tapaamiseen, ja samassa viestiketjussa keskustella heidän kaikkien kanssaan.
* nähdä ystävien syntymäpäivät ja saada niistä ilmoituksen pari päivää etukäteen.
* nähdä ja jakaa itse valokuvia ystävien kanssa.
* etsiä kivoja tapahtumia, nähdä ketä muita sinne on jo ilmoittautunut, ja lisätä tapahtuma omaan kalenteriini.
* jne jne jne

Jos tämän kaiken tekisi puhelimella tai edes emaililla, menisi ihan tuhottomasti aikaa ja vaivaa. Nyt sen kaiken voi tehdä facebookissa.

- En edes halua kertoa isolle joukolle ihmisiä minulle tärkeästä taoahtumasta. Enkä todellakaan halua kommentoida muiden taqpahtumia kenenkään kanssa!

- Tiedän ystävieni syntymäpäivät.

- Näen ystävilleni tärkeät valokuvat ja näytän heille ne.

- Kivat tapahtumat löydän intressieni perusteella - en kaipaa minulle kivoihin tapahtumiin ketään ystävistäni välttämättä. Ne on minulle tärkeitä tapahtumia - ei välttämättä ystävilleni.

- Kalenterini on juuri minulle juuri riittävän täysi.

- jne...jne....jne...

 

[Kun ei tiedä on helppo tuomita]

Teet tästä nyt ilmeisesti tahallaan hirveän vaikeaa!

- En edes halua kertoa isolle joukolle ihmisiä minulle tärkeästä taoahtumasta. Enkä todellakaan halua kommentoida muiden taqpahtumia kenenkään kanssa!

Sinä et halua, mutta moni muu haluaa. Minusta on esimerkiksi kiva nähdä että kaveri on ostanut uuden auton / viettänyt lapsensa 1v synttäreitä / palannut lomalta jne. Ja esim. noista tapahtumista on helppo onnitella samalla ja kysyä lisätietoja. Tuskin kukaan alkaisi tuollaisista lähettelemään kymmeniä tekstareita, fb:ssä se hoituu muutamassa sekunnissa.

- Tiedän ystävieni syntymäpäivät.

Niin minäkin, mutta on paljon helpompi kun ne näkee fb:stä. Ei tarvitse olla koko ajan selailemassa kalenteria.

- Näen ystävilleni tärkeät valokuvat ja näytän heille ne.

Ilmeisesti sinulla on sitten vain muutama kaveri ja hekin asuvat naapurikorttelissa. En minä viitsi lähteä näyttelemään/katselemaan valokuvia ympäri suomea ja eurooppaa.

- Kivat tapahtumat löydän intressieni perusteella - en kaipaa minulle kivoihin tapahtumiin ketään ystävistäni välttämättä. Ne on minulle tärkeitä tapahtumia - ei välttämättä ystävilleni.

Ja kuka on sanonut, että sinne olisi sitten _pakko_ kutsua ystäviä? Voithan selailla pelkästään tapahtumia - fb:ssä ne ovat kätevästi samassa paikassa, eikä tarvitse ruveta googlettamaan tai selaamaan kaikkia mahdollisia paikallislehtiä. Saatavilla ovat lisäksi kaiken maailman tapahtumat, eli esimerkiksi lomalle lähtiessä on helppo katsoa, olisiko jotain erikoista tarjolla siellä minne on menossa.

Jokainen jolla on useampi kuin kaksi kaveria ja/tai laaja suku ja/tai maantieteellisesti levinnyt kaveripiiri, tietää miksi fb on kätevä. Ne, joilla on yksi kaveri jonka kanssa kahvitellaan kerran viikossa ja käydään kerran kuussa martakerhon kirja-illassa, eivät varmaan siitä hyödykään mitään. En minäkään mene kommentoimaan perhe-autoketjuun, että miksi ihmeessä te ostatte 7 hengen ison katumaasturin, kun minä pärjään sinkkuna ihan hyvin pelkällä polkupyörällä...

 

[-Witchie]

Teet tästä nyt ilmeisesti tahallaan hirveän vaikeaa!

- En edes halua kertoa isolle joukolle ihmisiä minulle tärkeästä taoahtumasta. Enkä todellakaan halua kommentoida muiden taqpahtumia kenenkään kanssa!

Sinä et halua, mutta moni muu haluaa. Minusta on esimerkiksi kiva nähdä että kaveri on ostanut uuden auton / viettänyt lapsensa 1v synttäreitä / palannut lomalta jne. Ja esim. noista tapahtumista on helppo onnitella samalla ja kysyä lisätietoja. Tuskin kukaan alkaisi tuollaisista lähettelemään kymmeniä tekstareita, fb:ssä se hoituu muutamassa sekunnissa.

- Tiedän ystävieni syntymäpäivät.

Niin minäkin, mutta on paljon helpompi kun ne näkee fb:stä. Ei tarvitse olla koko ajan selailemassa kalenteria.

- Näen ystävilleni tärkeät valokuvat ja näytän heille ne.

Ilmeisesti sinulla on sitten vain muutama kaveri ja hekin asuvat naapurikorttelissa. En minä viitsi lähteä näyttelemään/katselemaan valokuvia ympäri suomea ja eurooppaa.

- Kivat tapahtumat löydän intressieni perusteella - en kaipaa minulle kivoihin tapahtumiin ketään ystävistäni välttämättä. Ne on minulle tärkeitä tapahtumia - ei välttämättä ystävilleni.

Ja kuka on sanonut, että sinne olisi sitten _pakko_ kutsua ystäviä? Voithan selailla pelkästään tapahtumia - fb:ssä ne ovat kätevästi samassa paikassa, eikä tarvitse ruveta googlettamaan tai selaamaan kaikkia mahdollisia paikallislehtiä. Saatavilla ovat lisäksi kaiken maailman tapahtumat, eli esimerkiksi lomalle lähtiessä on helppo katsoa, olisiko jotain erikoista tarjolla siellä minne on menossa.

Jokainen jolla on useampi kuin kaksi kaveria ja/tai laaja suku ja/tai maantieteellisesti levinnyt kaveripiiri, tietää miksi fb on kätevä. Ne, joilla on yksi kaveri jonka kanssa kahvitellaan kerran viikossa ja käydään kerran kuussa martakerhon kirja-illassa, eivät varmaan siitä hyödykään mitään. En minäkään mene kommentoimaan perhe-autoketjuun, että miksi ihmeessä te ostatte 7 hengen ison katumaasturin, kun minä pärjään sinkkuna ihan hyvin pelkällä polkupyörällä...

En jaksa enää kommentoida jokaista "artiklaa" erikseen, vaan kirjoitan ylimalkaisesti. En pidä ystävinäni ihmisiä, jotka eivät halua kertoa minulle heille tärkeistä asioista tai niin, etten minä haluaisi kertoa heille minulle tärkeistä asioista. Minun ei tarvi lähetellä kymmeniä tekstareitä niistä syistä.

Niiden, jotka haluavat synttäreitään muistettavan (itse en kuulu ko. joukkoon) ja, jotka ovat minulle tärkeitäå ystäviä, synttärit muistan ihan ilman FACEBOOKKIA. Ja on mulla muutama ystävä tällä hetkellä jenkeissä ja luxissa. Heidän minulle haluamansa kuvat saan meilin liitteenä näppärästi. Eipä noita kovin usein tulekaan silti. Eikä mulla ole kovin monia ystäviä. Noin viisi tosi tärkeää. Muiden kuvia en kaipaakaan. Ne on sellasia hyvän päivän tuttuja - liikaa mun kanssa halutaan olla kaverii kuin mä haluisin olla. Siksi ei kiinnosta. Eli kai mulla on sitten tyyliin "yksi kaveri, jonka kanssa kahvitellaan kerran viikossa ja käydään kerran kuussa marttakerhon kirja-illassa (joista muuten nautin!)" - kavereita. Musta se on parempi kuitenkin kuin facebook-muka-kaverit. Sori.

 

[Kun ei tiedä on helppo tuomita]

Muuttuuko muuten "oikein" kaveri "muka-kaveriksi" kun sen laittaa facebookin kaverilistalle? Ja MINUSTA (+monista muista) on kiva kuulla myös kaukana asuvien sukulaisten / entisten opiskelukavereiden / jne ihmisten kuulumisia. Siis sellaisten, joille ei asioikseen tulisi soiteltua, mutta kadulla vastaantullessa vaihtaisi mielellään kuulumiset. Mutta nyt ei tarvitse odottaa että ehkä kerran 10 vuodessa sattuu samaan aikaan samaan paikkaan, vaan suhteita voi _ylläpitää_ fb:ssä. Ne, joilla ei ole mielenkiintoa kuin lähimmän piirin tekemisiä kohtaan, eivät varmaan fb:stä pidäkään.
Ei se silti tarkoita, että jos mielellään tietää mitä serkut nykyään puuhaavat tai mitä opiskelukavereille kuuluu, että olisi jotenkin huonoitsetuntoinen tai että haluaisi vain kerätä jotain itsetunnonkohotuslistaa.

Esim. itse en ilman fb:tä tietäisi serkkuni menneen eilen kihloihin, tai miltä toisen serkkuni 1v poika näyttää. Tai että vanha luokkakaverini läksi juuri kuukaudeksi samoilemaan tropiikkiin. Minusta noiden asioiden tietäminen on kivaa, ylläpitää ystävyys-/sukulaissuhteita ja lähentää ihmisiä toisiinsa.

 

[niisku25]

Mitäs arvon ellit olette mieltä seuraavasta. Loimme miehen kanssa facebook tilit n. puoli vuottasitten. Ajattelin että siinäpä mukava yhdistävä harrastus molemmille. Aika pian huomasin että mies käyttää facebookia lähinnä naisten keräilyyn: loppuvaiheessa hänellä taisi olla jotain 15 nasipuolista kaveria ja vain muutama miespuolinen. Näiden naisten joukossa TIETYSTI yksi ex ja toinen, johon ollut joskus umpi-ihastunut. Lisäksi hän ei ole itse pyytänyt yhtään kaveria facebookiin (käy muutenkin jotain kerran viikossa fb:ssa) vaan hyväksynyt suurimman osan kaveripyynnöistä "koska ei halua tuottaa kenellekään pahaa mieltä". Entäs minä sitten??? Kaiken päätteeksi kyseinen ex varmaan aviomieheensä ja perheeseensä kyllästyneenä on lähettänyt miehelleni ainakin yhden vihjailevan testin tyyliin "testaa janottaako vanha suola". Näin testin sattumalta ja mies kehtas vielä sanoa että olisi poistanut sen jos olisi ehtinyt "ettei mulle tuu paha mieli". Siis voiko tuollaiseen ihmiseen luottaa?! Pahinta kaikessa on on, että kun ehdotin että ehkei meidän pitäis olla enää kavereita fb:ssa niin äijä hyväksyi ehdotuksen ja väitti jälkeenpäin kivenkovaan ettei muka tiennyt että silloin ei enää voi olla esim. naimisissa käyttäjän sejase kanssa. Eli sille on tärkeämpää olla kaveria naisystäviensä kanssa kuin mun!! Nyt se on sit poistanut profiilinsakin jo, kiukuttelee kai. Itse väittää ettei muka ole tehnyt mitään väärää ja ettei facebook saa olla noin vakava asia. Mutta eihän tuo kyllä kerro muusta kuin siitä ettei mies välitä tunteistani p-skan vertaa, vai mitä olette mieltä?

Siis et voi kyllä olla tosissasi, eihän miehesi ole tehnyt mitään väärää!!! tottakai hänellä saa olla facebook kavereina ihan ketä haluaa, jos joku omalla huonolla maualla lähettää viestin niin se näkyy sinun sivuillasi sen jälkeen,jollei näi erikseen vaivaa että sen poistaa. Jos et itse luota tuon vertaa mieheesi, niin suosittelen terapiaa, ei tuollainen suhde ole terve! on hyvä olla omat ja yhteiset kaverit ja molemmn puoleinen kunnioitus ja luottamus toista kohtaan, ja nämä sinulta kyllä näyttää puuttuvan.

 

[-Witchie]

Muuttuuko muuten "oikein" kaveri "muka-kaveriksi" kun sen laittaa facebookin kaverilistalle? Ja MINUSTA (+monista muista) on kiva kuulla myös kaukana asuvien sukulaisten / entisten opiskelukavereiden / jne ihmisten kuulumisia. Siis sellaisten, joille ei asioikseen tulisi soiteltua, mutta kadulla vastaantullessa vaihtaisi mielellään kuulumiset. Mutta nyt ei tarvitse odottaa että ehkä kerran 10 vuodessa sattuu samaan aikaan samaan paikkaan, vaan suhteita voi _ylläpitää_ fb:ssä. Ne, joilla ei ole mielenkiintoa kuin lähimmän piirin tekemisiä kohtaan, eivät varmaan fb:stä pidäkään.
Ei se silti tarkoita, että jos mielellään tietää mitä serkut nykyään puuhaavat tai mitä opiskelukavereille kuuluu, että olisi jotenkin huonoitsetuntoinen tai että haluaisi vain kerätä jotain itsetunnonkohotuslistaa.

Esim. itse en ilman fb:tä tietäisi serkkuni menneen eilen kihloihin, tai miltä toisen serkkuni 1v poika näyttää. Tai että vanha luokkakaverini läksi juuri kuukaudeksi samoilemaan tropiikkiin. Minusta noiden asioiden tietäminen on kivaa, ylläpitää ystävyys-/sukulaissuhteita ja lähentää ihmisiä toisiinsa.

Miten sinä voit ensinkään määritellä, että sinun mielipiteesi muuttuu yhtäkkiä +muiden mielipiteeksi?

Minun on myönnettävä, ettei aika riitä siihen, mitä "serkut nykyään puuhaavat tai mitä opiskelukavereille kuuluu" tai että serkkuni meni kihloihin tai miltä serkkujeni lapset näyttävät tai että joku vanha luokkakaverini lähti samoilemaan jonnekin. Minulle tällä hetkellä yhteisöllisyys on sitä, että pidän huolta lähipiiriini kuuluvista ihmisistä. Eikä ne kaikki mitään kavereita edes ole. Huolehdin myös alkoholisteista, jotka sammuu kotinurkilleni ja mielenterveyshäiriöisistä, jotka tarvii omalla tapaa apua (eikä ne ole ystäviäni).

Ei ole saanut minua vakuuttumaan facebookin välttämättömyydestä tai edes tarpeellisuudesta.

Onko sinulla aikaa auttaa lähellä olevia ihmisiä, jotka ovat taloudellisessa, henkisessä tai missään muussakaan hädässä?

 

[no voi...]

Mitä jos sovittaisiin, ettei kaikkien tarvitse tehdä profiilia Facebuuuuukkiin? Mitä jos sovittaisiin, etteivät kaikki tarvitse sitä? Ja sovittaisiin vielä niin, ettei kaikkien tarvitse olla siitä kiinnostuneita?

Kummallista kiihkoa se herättää, tuo FB, etenkin niissä, joilla sitä profiilia ei ole.

 

[Toivokki]

Niisku25: eihän tässä ole kysymys luottamuksesta, jotainhan se ukko vehtaa mun selän takana ja mun mielestä siitä on osoituksena se että sen exät lähettelee sille jotain vihjailevia testejä. Eihän kukaan normaali ihminen toimi noin jos ei suunnittele jotain! Sit mies vielä puolustelee niitä eksiään sanomalla että eisevarmaansillämitäänpahaatarkottanu... Eivät kyseiset exät ainakaan minua näytä arvostavan pätkääkään!!!

 

[Jere11]

Mitä jos sovittaisiin, ettei kaikkien tarvitse tehdä profiilia Facebuuuuukkiin? Mitä jos sovittaisiin, etteivät kaikki tarvitse sitä? Ja sovittaisiin vielä niin, ettei kaikkien tarvitse olla siitä kiinnostuneita?

Kummallista kiihkoa se herättää, tuo FB, etenkin niissä, joilla sitä profiilia ei ole.

Eikö sinne sitten kaikki saa profiilia laittaa+ ?onko sinne maksettava jotain?en kiihkoa mutta enkä halua sinne mutta minä pidän omituisena.

 

[Kun ei tiedä on helppo tuomita]

Miten sinä voit ensinkään määritellä, että sinun mielipiteesi muuttuu yhtäkkiä +muiden mielipiteeksi?

Minun on myönnettävä, ettei aika riitä siihen, mitä "serkut nykyään puuhaavat tai mitä opiskelukavereille kuuluu" tai että serkkuni meni kihloihin tai miltä serkkujeni lapset näyttävät tai että joku vanha luokkakaverini lähti samoilemaan jonnekin. Minulle tällä hetkellä yhteisöllisyys on sitä, että pidän huolta lähipiiriini kuuluvista ihmisistä. Eikä ne kaikki mitään kavereita edes ole. Huolehdin myös alkoholisteista, jotka sammuu kotinurkilleni ja mielenterveyshäiriöisistä, jotka tarvii omalla tapaa apua (eikä ne ole ystäviäni).

Ei ole saanut minua vakuuttumaan facebookin välttämättömyydestä tai edes tarpeellisuudesta.

Onko sinulla aikaa auttaa lähellä olevia ihmisiä, jotka ovat taloudellisessa, henkisessä tai missään muussakaan hädässä?

Ymmärrätkö, että en ole tuputtanut fb:tä sinulle vaan yrittänyt selittää, miksi se JOILLEKIN kuten minulle + monille ystävilleni on todella käytännöllinen apuväline sosiaalisessa kanssakäymisessa?! Etkä ole vielä edes vastannut alkuperäiseen kysymykseeni, eli miten me tällaisesta sosiaalisesta kanssakäymisestä pitävät voisimme tehdä sen muka helpommin kuin fb:n kautta.

Miten ihmeessä ihmisten auttaminen liittyy asiaan? FB kun SÄÄSTÄÄ minulta aikaa joka päivä, joten se ei ihan varmasti ole pois siitä muusta ajasta.

 

[niisku25]

Niisku25: eihän tässä ole kysymys luottamuksesta, jotainhan se ukko vehtaa mun selän takana ja mun mielestä siitä on osoituksena se että sen exät lähettelee sille jotain vihjailevia testejä. Eihän kukaan normaali ihminen toimi noin jos ei suunnittele jotain! Sit mies vielä puolustelee niitä eksiään sanomalla että eisevarmaansillämitäänpahaatarkottanu... Eivät kyseiset exät ainakaan minua näytä arvostavan pätkääkään!!!

Miten miehen vehtaamisesta on todiste että sen exät lähettelee sille jotain viestejä? Eihän sen tarvitse olla mitenkään osallisena siihen että hän saa viestejä. Eri asia on mitä hän niille tekee. Jätä sinä ne exät omaan arvoonsa ja keskity siihen mitä sinulla on miehesi kanssa. Ja jos miehesi osoittautuisikin halukkaaksi lähteä aidan toiselle puolelle niin anna mennä. Et ole sellaisen ihmisen arvoinen, joka ei itse halua jäädä.

 

[Saarankaara]

Miksi kaikesta pitää tehdä noin kauhean vakavaa ja vaikeaa!??!

 

[On jo aika...]

Toivokki, mene hoitoon.

 

[öhöm]

Toivokilta aika raakaa tekstiä. Ensinnäkin, minkä ihmeen takia fb:n olisi alunperinkään pitänyt olla yhteinen harrastus? Miten? Että seurailette (kyttäilette) siellä toistenne tekemisiä ja mahdollisia kavereita? Ja miksi miehen pitäisi hyväksyttää omat tuttunsa sinulla, ennen kuin saa ottaa vastaan heidän kaveripyyntöjään...?

Mistä tosiaan miehesi voi sen tietää, mitä exät tai muut tutut hänelle aikovat lähettää, ja millä lailla mies on "punonut juonia" kun on sattunut viestit saamaan? Aivan sairasta mustasukkailua tuo touhusi. Minua ei ihmetytä yhtään se, että fb:ssä on kavereina kaikenlaisia tutuntuttuja (verkottuminenhan on koko touhun idea), mutta se on kummaa, miksi siellä pitäisi kaikille mainostaa olevansa naimisissa. Oletko niin epävarma suhteestanne, että jos mies ei sitä ensi töikseen kerro jokaikiselle koskaan tapaamalleen tyypille, teidän avioliittonne jotenkin mitätöityy tai heikkenee silmissäsi? Mieti omaa asennettasi hyvä ihminen.

Muille fb-kriittisille välikommentti. Jos ette fb:stä pidä ettekä sitä tarvitse, älkää käyttäkö. Se ei kuitenkaan ole minkäänlainen peruste sille, mikseivät muut saisi siitä pitää tai käyttää.

 

[CaritaS]

Nykyään porukka suhtautuu vähän liiankin tosissaan yhteen nettileikkikenttään. Itseäni ei hetkauta siellä testit eikä niiden tulokset enkä osoita/todistele kenellekään siellä millään mitään. Itselleni en ole koskaan kerännyt niitä tuhansia semituttuja, koska en halua kaikkien lähes ventovieraiden tietävän mitä teen.
Miesystäväni asuu toisessa kaupungissa enkä edes halunnut häntä fb-ystäväkseni vaikka hän pyysi, ei maailman eniten kiinnosta katsella mitä hän tekee siellä ja mitä ei. Jos minulla on asiaa niin soitan hänelle, en kirjoita jollekin seinälle puolijulkisesti...
Ja tosi on, ettei kukaan voi ennalta vaikuttaa siihen, mitä viestejä/testejä/mitälie hän vastaanottaa joltain ystävältään. JOs huumorintajua ei ole, niin fb kannattaa unohtaa.

 

[FB-käyttäjä]

Kuten totesin, FB:n käyttö säästää myös rahaa. Jäin, valitettavasti työttömäksi, ja jos soittelisin/tekstailisin vain kavereiden kanssa, tulisi se paljon kalliimmaksi kuin FB. Meillä nettiyhteys kuuluu vuokraan, joten FB on minulle ilmaista. Kun siellä on kaverin kanssa yhtä aikaa, voi "jutella" reaaliajassa - ja minun tapauksessani siis vieläpä ilmaiseksi. Kavereita, perhettä ja sukulaisia kun on ympäri maailmaa ja Suomea kuitenkin, joten kaikkia ei ole mahdollista nähdä päivittäin.

Minulla on kyllä aikaa auttaa ja tukea lähellä asuvia ystäviä ja sukulaisia ihan virtuaalielämän ulkopuolellakin, mutta kun kaikki eivät ole lähellä! Nytkin on kurja ja sateinen ilta ja olen jutellut FB:ssä parin vain noin 20 km päässä asuvan ystävän kanssa, joista toinen on vielä flunssassa, eli hänen luokseen ei oikein "kannata" mennä, eikä hän jaksaisikaan viihdyttää vieraita ihan "livenä". Olen yksin kotona, mies ja lapset lähtivät mökille, joten täällä kotona ei ole juttukavereita juuri nyt.

Perheen kanssa on pikaisesti soiteltu, mutta koska se maksaa ja taivas tietää milloin tulevat ensimmäiset työttömyyskorvaukset tai koska saan uuden työn, niin taloudelliset seikat on otettava huomioon. Ja ennen kuin kukaan älähtää, että mikset, työtön, sitten lähtenyt mukaan mökille, niin siksi en vielä, että a) minulla on ensi viikolla työkkärikäynti ja b) useassa hakemassani työpaikassa päättyy hakuaika ja elän tietysti toivossa, että minut kutsuttaisiin edes haastatteluun tai pariin, eikä minulla ole varaa reissata "eestaas".

Minä ihmettelen sitä, että miksi moni tuntuu - ainakin tämän ketjun perusteella - pitävän FB:a pettämisen tai itsetunnon kohottamisen välineenä?! Jos joku haluaa pettää, niin voihan sitä jakaa vaikka sitä puhelinnumeroaan ja tekstailla/soitella salaa.

 

[Laurianna]

Ei millään pahalla, mutta miten ihmeessä nämä asiat sitten ennen hoidettiin????

Miten tämä henkilö, joka nyt kiihkeästi ylistää feisbuukkia, hoiti ystävyys- ja sukulaisuussuhteensa viisi vuotta sitten? Oliko kauhean vaikeata? Eikö aika riittänyt mihinkään? Oliko kurjaa?

En vastusta mitään nykyajan juttuja, mutta ihan totta, itselläni on aina ollut ystäviä ja olen kyennyt heidän kanssaan pitämään yhteyttä, olen saanut ihan tarvittavat tiedot heidän elämästään riittävän ajoissa, ja kaikki on sujunut ihan moitteettomasti, mutta meillä ei ollut edes tietokoneita siihen aikaan käytettävissämme, kun olimme nuoria aikuisia, eikä kaikilla puhelintakaan!!!

Me käytiin ihan konkreettisesti toisillamme kylässä. Laitettiin toisillemme postikortteja. Kirjoiteltiin kirjeitä. Läheteltiin valokuvia. Vietettiin aikaa yhdessä. Minusta tämä nykyinen yhteydenpitomeininki on jotenkin pinnallisempaa ja hötkyilevämpää. Tarvitseeko ihminen oikeasti ympärilleen kymmeniä ja kymmeniä ihmisiä, joille kaikile on sellainen ns. ystävä, että heille pitää tiedottaa kaikista elämänsä tapahtumista ja itse olla tietoinen heidän joka käänteestään? Ovatko he kaikki oikeasti kiinnostuneita toisesta ihmisenä?

Jos sairastun syöpään ja makaan kuolinvuoteellani, tiedän varmasti, että nämä minun ystäväni tulevat sinne istumaan vierelleni. He ovat olleet elämässäni koko ajan, konkreettisesti, muutenkin. Mutta tulisivatko kymmenet ja kymmenet facebook-kaverit sinne istumaan? Kaikki serkut ja pikkuserkut ja entiset poikaystävät ja luokkakaverit ja kaverien kaverit? Itse en ainakaan siinä vaiheessa haluaisi enää ilmoitella asioistani minkään nettisivun kautta, vaan haluaisin ihmisen lähelleni.

Facebook-homma on varmasti ihan kivaa, mutta ei se mitenkään ehdottoman tarpeellista ole. Koska ei ole myöskään ehdottoman tarpeellista pitää tiivistä yhteyttä ihan kaikkiin tuntemiinsa ihmisiin. Siinä mielessä tuo kysymys, että "miten ihmeessä sitten voisi pitää kaikkiin yhteyttä" on hieman hassu. Nämä nykyajan jutut tekstiviesteistä ja sähköpostista lähtien on vaan mahdollistaneet kaiken tällaisen, ja yhtäkkiä siitä on sitten tullutkin välttämättömyys, jota ilman ei voi kuvitella pärjäävänsä. Väitän edelleen, että tämä johtaa ihmisten välisten suhteiden pinnallistumiseen, vaikka näennäisesti sen pitäisi vaikuttaa aivan päinvastoin. Ihmiset kommunikoivat keskenään ehkä tavallaan enemmän, mutta kommunikointi jää lyhyisiin viesteihin ja tiedotteisiin. Siitä tulee yleinen tapa pitää yhteyttä, ja se vierottaa ihmiset tapaamasta toisiaan konkreettisesti. Jo nyt ihmiset viettää hirveän hektistä elämää, vaikka tosiasiassa esim. työaika ei ole kymmeniin vuosiin muuttunut miksikään. Jostain ihme syystä vain ihmisillä ei nykyään ole aikaa yhtään mihinkään.

 

[Mistä näitä oikein sikiää...]

Huvittaa aina nämä, jotka kertovat fb-käyttäjille, etteivät heidän fb-kaverinsa ole oikeita ystäviä. Hei, kai me nyt se tiedetään, että sadoista ystävistä läheisiä on juuri tasan se sama määrä kuin irl. Ei fb sitä muuta eikä me sellaisissa harhaluuloissa eletä.

Pysyn ajantasalla ihmisten elämässä helpommin kuin ennen ja muutaman ulkomailla eletyn vuoden jälkeen olen kartalla myös ulkomaisten ystävieni elämästä. Kun haluan ottaa yhteyden johonkin muutamasta sadasta kaveristani, se tapahtuu helposti ja kynnys on pieni.

Pinnallistumiseen? Ja pöh. Ihan yhtälailla läheisiinsä pitää yhteyttä kuin ennenkin, fb vain tarjoaa välineen moneen asiaan ja helpottaa niin paljon.

 

[Täti55]

Minusta tuo Fb on tosi hauska! Ja ne testit: voi herran jestas mitä kaikkea löytyykin. On monet naurut niistä saanut. Ei kukaan järkevä laita siellä jakeluun kaikille nähtäväksi mitään yksityisasioitaan. On tosi kiva, kun voi keskustella esim. lapsensa kanssa, joka on opiskelemassa toisella puolella maapalloa. Ennen Fb:tä olisimme soittaneet ehkä kerran kuussa ja tietenkin lähettäneet sähköpostia. Sähköpostia toki menee Fb:n kauttakin, mutta kyllä se tuo yhteydenpitoon lisää mahdollisuuksia.

Täti 55 v. on täällä oikein iloinen tutustumisestaan Facebookiin ja on opettanut sitä jo parille tuttavalleenkin.