Miehen entiset suhteet

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Marilyn
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Olen täysin erimieltä parisuhteista, ihan noin kevytmielisesti (näitä nyt tulee ja menee) en kenenkään kanssa alkaisi edes olemaan. Satunnaiset seksikumppanit kuuluivat siihen kastiin.

Ehkä sitten kuulun vanhaan koulukuntaan, kun en ymmärrä laittaa parisuhdeleikkiä oikeaan lokeroon, otan liian vakavasti.
Mutta minkälaisilla suosituksilla ja kokemuksella voit itse puhua parisuhteesta, jos niitä on surkeasti epäonnistuneina useita takana? Varmaankin erittäin terveitä olivat kaikki suhteet, ei tarvinnut uhrata mitään tärkeää?

""Olen jo suhteen alussa kertonut kuinka asia on ja jos niin päätän että pidän yhteyttä niin sitten pidän. Ja jos se ei kelpaa niin ettiköön uuden. Itse löydän kyllä uuden, se on vaan asenteesta kiinni."" Just joo, terve ja epäitsekäs asenne tuntuu olevan.

Minulla on ystäviä, miehiä ja naisia, sukulaisia, työkavereita, harrastuskavereita ja lapsia. Pidän yhteyksiä ja tapaan näitä ihmisiä säännöllisesti, yksin tämän miehen varassa ei elämäni pyöri.
Hänen takiaan luovun yksinäisistä arki-illoista, yksin tehdyistä siivouksista, remonteista ja pihatöistä yms. ja muista seksikumppaneista.
En pyydä miestäkään luopumaan KAIKESTA.

Tilalle annan reilun kumppanuuden, rakkauden ja aidon yhteenkuuuluvuuden ja toisen tukemisen tunteen, kuten hänkin tekee. Näistä suhteen periaatteista olemme samaa mieltä.
Kyllä niitä uusia suhteita löytyisi putkessa jokaiselle, mutta kun sellainen surffaus ei ole mun juttu. Etkä sinäkään kovin onnelliselta vaikuta.

En missään tapauksessa rinnastaisi omia lapsiani ex-kumppaneihin, ovat ihan omassa luokassaan. Lasten takia luopuisin paljostakin.

En ole katkera enkä VIHAA exääni, mutta en tunne mitään tarvetta olla tekemisissäkään enää. Hän ei ole sen enempää ystävä kuin vihamieskään, yhdentekevä henkilö, vaikka yhteisiä vuosia onkin paljon takana. Se suhde on kaluttu loppuun, ei tarvitse enää mietiskellä.
Pahoinvoinnin tunne tulee lähinnä ajatellessa, että miten olen voinut harrastaa seksiäkin hänen kanssaan joskus, vähän sama tunne kuin katsellessa esim. Hjallista, yök.

Jospa nousisin tästä suonsilmäkkeestä, kun tuo kultanikin näyttää ojentavan auttavan kätensä. Jatketaan sitten käsi kädessä matkaa ja jos hän putoaa, minä nostan.



 
Kysyitkös tätä minulta, ""voih.."", niin ainakin tuolla aikaisemmin ymmärsin.. Ei minun nykyisessä parisuhteessani ole mikään ongelma se, että olen yhteydessä exääni. Nykyinen mieheni tapaa aina silloin tällöin ex-tyttöystäväänsä eikä se minua haittaa. Jos se olisi ongelma, niin tulisi ehkä harvemmin pidettyä yhteyttä. Tiedä häntä.
 
""Mutta minkälaisilla suosituksilla ja kokemuksella voit itse puhua parisuhteesta, jos niitä on surkeasti epäonnistuneina useita takana?""

""Brio oppimisen iloa"" Kokeile ja ota opiksesi, se että suhteita on ollut useita, ei tarkoita ettei niissä olisi ollut tunteita mukana. Mutta ne ovat päättyneet ja tässä ollaan, yhtä ystävää rikkaampana uudessa suhteessa =)

""Etkä sinäkään kovin onnelliselta vaikuta"" Oletuksesi meni väärin, mutta hapuile vaan kyllä pimeydessä se valokatkaisija ennemmin tai myöhemmin löytyy =)

""Tilalle annan reilun kumppanuuden, rakkauden ja aidon yhteenkuuuluvuuden ja toisen tukemisen tunteen, kuten hänkin tekee.""

Tähän siis ei kuulunut se että jos hänellä on hyvä ( ex vaikka ) ystävä jonka kanssa hän haluaisi pitää yhteyttä, niin se ei käy? Koska sinäkään et pidä, niin hänkään ei saa pitää? Reilua?

Lapsilla tarkoitettiin itselle tärkeitä asioita, jotka toinen joutuu huomioimaan suhteessa.

""Just joo, terve ja epäitsekäs asenne tuntuu olevan."" Pitää paikkansa, pidän puoliani itselle tärkeistä asioista, enkä niistä luovu ja myöhemmin katkeroidu.
 
Hmmm,
ehkäpä luit vähän ylimalkaisesti näitä viestejäni, ei mies luovu mistään tärkeästä.

Tässä eilinen kirjoitukseni:
""No omalta kohdaltani asia on hoidettu viime yönä. Keskustelimme ja mies oli erittäin ärtynyt siitä, että ex luulee heillä edelleen olevan jokin ylitsevuotavan suuri ja mahtava tunneside eikä jätä rauhaan. Hänen puolestaan asia on kuollut ja kuopattu jo ajat sitten ja haluaa vilpittömästi jatkaa kanssani eteenpäin, ilman painolastia.

Päätimme tästä lähtien ottaa näihin viesteihin yhdessä kantaa ja näyttää olevamme tosissamme ja ns. pistää eukko ojennukseen. ""

Toivottavasti et itse ole yksi painolasti exällesi jatkuvasti uusiutuvine parisuhteinesi ja -vaikeuksinesi. Miehet on joskus niin hoksaamattomia näissäkin asioissa jos nainen ei viitsi (säälistä) epäkohteliaaksi heittäytyä.

Pidä vaan kiinni asioista joista ITSE pidät, voit sitten isona katkerana miettiä, että olisihan sitä voinut jossain kohden luoviakin. Tehdä niitä kompromissejä.

 
Kyllä parisuhteessa pitää huomioida toisen tunteita. Kovin lapsellista ajattelua että teen mitä huvittaa ja jos ei kelpaa niin siitä tulee yks ex lisää. Kavereita saa olla ja pitääkin olla mutta kohtuus kerjätessäkin. Kai niitä muitakin ystäviä on kun ex joten jos sen kanssa ei kaveeraa niin tuskinpa siihen elämä kaatuu. Marilynille: Hyvä että saitte puhuttua asiat ja hyvää kevään jatkoa teille:)
 
Eli teidän tapauksessa siis asiat ratkesivat ilman mitään ongelmaa hyvä niin. Eikä meidänkään suhteessa ole mitään ongelmaa niin tässähän on hyvin asiat =)

""Toivottavasti et itse ole yksi painolasti exällesi jatkuvasti uusiutuvine parisuhteinesi ja -vaikeuksinesi. Miehet on joskus niin hoksaamattomia näissäkin asioissa jos nainen ei viitsi (säälistä) epäkohteliaaksi heittäytyä.""

-Kuten sanottu, ollaan puhuttu nämä asiat halki joka suuntaan ja jos jommalle kummalle ilmaantuu alimitoitetulla itsetunnolla varustettu puoliso ( en usko tähän että kumpanenkaan meistä sellaista valitsee ) niin sitten mietitään uudelleen, jos suhde kärsii ystävyydestämme. ""Jatkuvasti uusiutuvat parisuhteet"" - Tervetuloa nykypäivään, ei tyydytä mihinkään reppanaan.

""Pidä vaan kiinni asioista joista ITSE pidät, voit sitten isona katkerana miettiä, että olisihan sitä voinut jossain kohden luoviakin. Tehdä niitä kompromissejä.""

- En usko että itselle tärkeistä asioista kiinni pitäminen aiheuttaa katkeruutta, ennemminkin itselle tärkeiden asioiden uhraaminen suhteen eteen aiheuttaa katkeruutta. Siksihän muuten suhteessa ollaan että itsellä on hyvä olla, ei siksi että näytellään jotain mitä ei olla.
 
Teen mitä huvittaa?

Olen ystävä ex:n kanssa ei ole teen mitä huvittaa, mutta jos se on ylitsepääsemätön este niin silloin täytyy olla jotain vikaa puolison itsetunnossa. Nykyiselläni on niin mies kuin naispuolisia ystäviä ja hyvä niin. Minä hyväksyn sen samoin hän minun ystäväni.

Voihan sitä aina sanoa että näkee kaverin ja jättää sanomatta että millainen yhteinen menneisyys on ollut. Voihan sekin kestää hetken aikaa mutta jossain vaiheessa menneisyys tulee esille ja siinä tilanteessa se varmasti satuttaa nykyistä enemän, kuin rehellisesti etukäteen kertominen kuinka asiat on.
 
Hmmm,

""itselle tärkeistä asioista"" kiinnipitäminen voi aiheuttaa katkeruutta ja itsesyytöksiä nekin: jossain vaiheessa voit havaita olevasi yksin monen suhteen rikkirepimänä ja ehkäpä huomaat oman itsekkyytesi ja joustamattomuutesi takia menettäneesi jonkun oikeasti arvokkaan ja tärkeän henkilön. Mutta ehkäpä nämä normaalit tunne-elämän lait eivät koske sinua tässäkään asiassa.

Onko reppanaan tyytyminen vaihtoehtona jatkuvasti vaihtuville puolisoille? Jotkut osaavat valita aidot helmet feikeistä, sitä sanotaan ihmistuntemukseksi. Ei ole pakko testailla parisuhteessa jokaista vähänkin kiinnostavaa.

Mun mielestä nämä suhdesurffailijat ovat aika säälittäviä. Tunnetaan ""suuria tunteita"" ja kohta taas ollaan pettyneinä kivillä.
Yleensä ei koskaan pysähdytä katsomaan mikä meni pieleen ja mikä oikein.

Hyvä olo pitää tietysti olla aidosti, mutta ei kaikkea pahaa tuulta/mieltä ole pakko toisen päälle sälyttää suodattamatta ja miettimättä.

Sori, jos olen ollut ilkeä. Ei ole tapanani.
Vilpittömästi hyvää kevättä ja valoisia päiviä!
 
Marilyn, et taida tuohon ensimmäiseen kappaleeseen uskoa itsekkään. Itsekkyys tai joustamattomuus eivät kuvaa minua, lukaiseppas vaikka vastauksiani, huomaat että nämä asiat ovat selvitetty suhteessamme jo. Ja kuten huomasit minä en heti uhrannut sitä parisuhteen eteen. =)

Reppanaan tyytyminen on lähinnä sen ensimäisen kanssa naimisiin+lapsia, siten se ihmistuntemus ei paljon parane. Sitten 35 - 40vee aletaan ihmettelemään että mitä teen tämän kanssa?

Juu meitä näyttää olevan paria eri tyyppiä, ne jotka vaativat sen vuosikausien suruajan suhteen päättymiseen tai ne jotka pystyvät analysoimaan sen ongelmat, oppimaan ja jatkamaan elämäänsä nopeammassa syklissä. ;)

Omasta mielestäni on parempi elää silloin kun se elämä on, pelkäämättä ja avoimin mielin =)
 
Tässä keskustelussa, kuten koko pahuksen palstalla liikkuu ihmeellistä porukkaa. Tehdään aivan käsittämättömiä yleistyksiä ihmisten moraalista, kyvystä solmia ihmissuhteita yms asioista lyhyiden kirjoitusten perusteella. Näitä yleistäjiä vaikuttavat olevan lähinnä parisuhteessa elävät naiset joille se kumppani on kaikki kaikessa ja sitten ollaan mustasukkaisia kun oma mies ei sitten olekaan yhtä ""läheisriippuvainen"" kuin nainen on, olematta silti siis pettäjä. Se, joka omaa erilaisen elämänfilosofian (kuin mieheni on keskeisin asia elämässäni...) kuin nämä m,oralisoijat on haukuttu aivan pystyyn kylmäksi ja tunteettomaksi ihmiseksi joka vain leikkii muiden tunteilla. Jos nyt itseä on joku joskus potkinut päähän niin voiskohan kuitenkin uskoa ettei kaikki niin tee...

tämä nyt ei oikein liittynyt mihinkään, alkoi vaan **tuttaa tämä ahdasmielinen jengi täällä, aikaisemmin vaan nauratti mutta nyt ei enää edes sitä.
 
""voit sitten isona katkerana miettiä, että olisihan sitä voinut jossain kohden luoviakin. Tehdä niitä kompromisseja.""

Miten sinä oikein käsität kompromissin? Tähän mennessä olen saanut viesteistäsi sen käsityksen, että sopiva kompromissi mielestäsi on lopettaa yhteydenpito exään täysin, riippumatta siitä, miten hyvästä ystävästä on kyse...

Minä kun luulin, että kompromissi tarkoittaa sitä, että molemmat tulevat toisiaan vastaan. Sitä sinä taas et tunnu kannattavan, vaan haluat että ainoastaan sinun toiveesi toteutetaan. Kompromissi tällaisessa tapauksessa olisi mielestäni esim. sellainen, että se ex esitellään uudelle kumppanille avoimesti, eikä esim. tapailla salaisesti ja soitella päivittäin. Sille nykyiselle suhteelle annetaan suurempi arvo ja enemmän aikaa. Toinen sitten suostuisi sietämään sen, että hänen puolisonsa on ystävä exänsä kanssa ja pitää tähän yhteyttä kuten muihinkin ystäviinsä.

 
Hmmm,

parisuhteessa eläminen ei ole sama kuin kuolema.
Ihmissuhdetaidot voivat kehittyä senkin jälkeen ja
etenkin lasten kanssa on pakko oppia sovittelemaan,
joustamaan puolin ja toisin, pitämään puolensa ja
olemaan jämäkkä ja lempeä yhtä aikaa.

Niin minäkin joskus ajattelin, että surkeita nämä nuorena avioituvat tyypit: 7-16 töissä, omakotitalo, kaksi lasta, vanha Volvo, kesämökki, 25 kg ylipainoa ja ainoa huvi telkkari, kalja, makkara ja kalastus.

Oma elämä ei kulkenut alkuunkaan noita latuja vaikka liitto olikin pitkä. Mutta onhan tuo ""perinteinen"" kuvio lapsille (ja aikuisille?) turvallinen ja vakaa, ei sitä ole syytä väheksyä.

Silti uskon edelleen parisuhteeseen, en jatkuvaan paremman etsintään. Ainakaan kun on jo löytänyt sen parhaan ;-)
Suhdetta pitää koossa tahto ja usko suhteeseen melkein yhtä paljon kuin rakkauskin. Oma uskoni tähän suhteeseen on joskus koetuksella, mutta toivon rakkaani ymmärtävän nämä matalapaineetkin.
 
??

Lievää epäloogisuutta viesteissäni? Saattaapi ollakin, mutta en tässä voi selittää kaikkia asioitakaan. Pakkohan niitä kompromissejä on tehdä parisuhteessa, jos ei tässä niin monessa muussa asiassa kylläkin.

Ex-vaimo on esitelty ja sen yhteydenpidon ymmärrän (kait?) tai ainakin hyväksyn. Kysymys on näistä lyhyemmistä jutuista, joista kerroin jo tuolla aikaisemmin. Asia on hoidossa siinäkin, mies on niistä yhtä kiusaantunut ja päätimme puuttua niihin yhteistuumin. Ystävyydestä en varsinaisesti puhuisi.
Myönnän taipumukseni dramatiikkaan ja joskus ehdottomuuteenkin, ennen kuin osaan pistää asian oikeisiin uomiinsa, siitä tämä koko kirjoittelu.
 
Meillä asia etenee niin että jos avovaimolleni vain tulee pienikin mahdollisuus/muka syy ottaa exään yhteyttä niin jo luuri parkuu. esimerkkinä otettakoon vaikka että jos hänelle tulee mieleen joku paperi mikä pitäisi olla niin ei sitä suotta edes katsota kotoa. soitetaan exälle suoraan ja kysytään olisiko se vaikka sielä. ja niitä syitähän muitakin kyllä riittää. ja riittää. ja riittää...
 
ehkä mies ei juuri siksi esittele näitä exiä, koska tietää miten reagoisit? luuletko oikeasti olosi parantuvan jos tapaat nämä naiset?

nuo sanat joita käytät, kuten vallanhimoinen ja peli, ovat aika isoja sanoja. Suoraan ja rivien välistäkin luettuna ei voi välttyä vaikutelmalta että olet hyvin mustasukkainen, possessiivinen ja epävarma omasta asemastasi.

Jos näin on, miksi et juttele asiasta miehen kanssa ja tee selväksi omaa kantaasi?

toinen juttu on sitten se, että ihmisillä on eri mielipiteet ja näkemykset. Meitä on jotka osaavat tulla sivistyneesti toimeen exien kanssa eivätkä näe siinä mitään pahaa. Sinä taas et arvosta sitä, ehkäpä omien kokemustesi vuoksi.Pointti on se, että joko hyväksyt miehen näkemyksen tai vaihdat miestä samoin ajattelevaan. Ihan turha ulkopuolisten kanssa puida asiaa.
 
""Hmmm, osoitit juuri kuinka paljon arvostat kumppaniasi tuolla välinpitämättömyydellä hänen tunteistaan.
Olisi armollisempaa lopettaa se suhde kokonaan ja jatkaa vapaana tapaamaan ketä haluat.
Ihminen voi katsos elellä ihan itsekseenkin, jos kompromissintekokyky ei riitä parisuhteeseen""


aivan. missä vaiheessa ajattelit itse soveltaa tuota neuvoa omaan suhteeseesi?
 
Tätä on täällä nyt jo väännetty aika monelta kantilta ja olen kertonut viesteissäni asian olevan hoidossa, siitä on puhuttu ja päästy yhteisymmärrykseen.

Siksi en ymmärrä ylemmyydentuntoista viestiäsi. Ehkä täällä nimettömänä ulkopuolisten ""opettaminen"" palvelee joitain SINUN tarpeitasi?

Tiedän, että sivistyneesti exien kanssa toimeentuleminen on mahdollista, miniäni ex uusine puolisoineen kuuluu lähipiiriimme. Samoin rakkaani ex-vaimon kanssa on asialliset välit, vaikka hänen tarvettaan lähes päivittäiseen kontaktiin hämmästelenkin.

Ilman muuta olen mustasukkainen ja epävarma, sitä en ole edes yrittänyt kieltää. Sen näyttämistä rakkaalleni olen yrittänyt välttää, jopa siihen pisteeseen, että olisin voinut luopua koko suhteesta. Kuvittelin sen olevan hänelle parasta.


 
??

missä välinpitämättömyyteni ja kompromissintekokyvyttömyyteni kumppaniani kohtaan, en hokaa?
Ei rakkaani ole kovin aktiivinen näitä naisia kohtaan ollut (tietääkseni) vaan naiset häntä kohtaan, siis mistä toivon hänen luopuvan, jos kerron viesteilyn häiritsevän?

Vai tarkoitatko, että noin ylipäänsä, jos pohdiskelee tällaisia asioita, ei pitäisi kenenkään kanssa ollakaan? Olisipa paljon sinkkuja tässä maassa.
 
olen ihan samaa mieltä kanssasi, vaikka olenkin naispuoleinen.
Ihan käsittämätöntä läheisriippuvaisuuden ilmentymää useimmat näistä kirjoituksista. Kyllä siinä elämässä pitää muutakin olla kuin mies ja lapset, en ymmärrä tällaista fanaattisuutta.

Ja totta on, hävettää myöntää, että monille naisille tämä kuuluisa ""kompromissi"" suhteessa tarkoittaa sitä mitä nainen sanelee.
 
Jaa minulla taas ei ole mitään negatiivisia tunteita exä kohtaan. Hän on hyvä tyyppi, meillähän on jotain yhteistä..Tämä mies, jota hänkin on rakastanut, joten systereitähän tässä ollaan. Mitä mies on hänelle antanut hän antaa mullekin ja sitäpaitsi...Heidän suhde ei toiminut, joten tuli ero. He muuttuivat vain kamuiksi ja koska miehen ja naisen jutut ei toimineet, suhde tulehtui..
Mulla ja miehellä taas skulaa kaik hyvin, joten miksi olisin mustis?
En tosin ymmärrä, miksi pitäis olla kamuja viel..Toisaalta, jos miehenä ja naisena suhde tulehtui eikä yhteiseloa kestänyt, niin kamuna ehkä parempi, kun ei tartte ahdistua suhdejutuista.
Mä oikein ehdotin miehelle, että ois kiva tustustua exään :))
 
Ei siinä ole sinänsä mitään pahaa että on hyvät välit exään. Kyse onkin siitä miten paljon aikaa sen exän kanssa vietetään ja tehdäänkö se salaa. Vuosien tuomalla kokemuksella voin sanoa että kun exiä tapaillaan salaa, niin ei ole puhtaat jauhot pussissa. Exä se on minullakin ja meillä on hyvät välit, mutta kunnioituksesta toistemme uusia avioliittoja kohtaan pidämme tapaamiset harvoina. Meillä ja uusilla puolisoillamme on oikeus luoda uusi oma parisuhde ja oma historia johon exät eivät kuulu jokapäiväisenä osana.

Vakava parisuhde on sen verran erilainen juttu kuin kaikki muut ihmissuhteet että sen takia voi ihan tosiaan joutua luopumaan tietyistä jutuista. Exän kanssa päivittäin jutustelu ja tapaileminen on juuri yksi sellainen juttu joka on laitettava pois päiväjärjestyksestä, jos se loukkaa nykyistä vaimoa tai miestä. Jatkuva kaverien kanssa kartsalla juoksu ja baariralli saa myös yleensä jäädä vähemmälle. Sitä tämä hetimullekaikkitänne sukupolvi ei tosiaan näytä tajuavan alkuunkaan. Eipä ihme että heillä noita kertakäyttösuhteita näyttää riittävän.

Jos entinen on entinen eikä nykyinen, niin eikös siihen ole yleensä hyvä syy. Eiköhän ole siis parempi pitää se nykyinen hyvällä mielellä ja panostaa siihen nykyiseen suhteeseen, kuin paapoa sitä entistä.
 
Mulla ei oo ongelmana se, että mies pitäisi yhteyttä entiseensä. Minua vaan yksinkertaisesti vaivaa exän haamu. Kun mies joskus mainitsee tämän naisen, tulee paha mieli, siitä, että tämä nainen on joskus ollut hänelle niin rakas. Ja kun olen siitä joitakin kertoja puhunut, että on paha mieli tämän naisen takia, tai mietin, että oliko hän parempi kuin minä ym. niin mies hermostuu, että taas tätä...Nyt sitten viime aikoina en ole halunnut puhua asiasta..vaikka ei sekään ole hyvä.
 
Vähän sama juttu mulla, olenkin ajatellut, että taidan olla liian mustasukkainen olemaan kenenkään kanssa. Pitäis ensin hoitaa itsensä (miten?) ja sitten vasta pariutua.

Vaikka sen tunteen pitäis piilossa toiselta, on se itelle sen verran piinaavaa, että mukavampi ehkä yksin.
 

Yhteistyössä