Miehen baarikäynnit arkena

[Väsynyt]

Viime aikoina on alkanut hiertää eräs asia, ja on pakko purkaa sitä jonnekin...

Asumme mieheni kanssa yhdessä. Miehellä on tapana käydä baareissa arki-iltaisin. Hän sanoo käyvänsä yhdellä esimerkiksi harrastuksen jälkeen, mutta sitten ilta venähtääkin helposti. Jos esim. klo 20 tulee viesti että "meen yhdelle", mies saattaa tulla kotiin vasta klo 24. Usein käy niin, että hän menee yhdestä baarista toiseen jonkun kaverin perässä, ja hän harvoin kieltäytyy kutsusta jos joku pyytää. Hänellä on useita kavereita/tuttuja jotka ovat sellaisessa työssä tai koulussa, ettei heidän tarvitse herätä aikaisin ainakaan joka aamu.

Minä en mitenkään kyttäisi miehen menoja, mutta tilanne vaikuttaa paljon omaan jaksamiseeni. Joudun heräämään töihin klo 6.30-7.30. Olen herkkäuninen, ja havahdun väistämättä siihen kun mies tulee kotiin. Hänellä on tapana se, ettei hän tule heti nukkumaan kotiin tultuaan, vaan ottaa jotain syötävää, istuu hetken netissä jne. Herään tähän väistämättä, sillä mies on kova kolistelemaan, asunto on pieni, ja kone samassa tilassa.

Olen huomannut nukkuvani koiranunta kun mies on näillä reissuillaan. Siihen en vain ole tottunut. Osa minusta on valveilla, kun ei yhtään tiedä mihin aikaan joku könyää kotiin. Korvatulpista tms. apuvälineistä ei ole tässä apua. Mies tekee myös työtä (osa-aikaista) jossa vuorot loppuvat yöllä. Tuolloin nukkumiseni on hieman parempaa, sillä jotenkin tiedostan sen, että hän tulee tiettyyn aikaan (vaikea selittää). Työt myös usein sijoittuvat viikonloppuihin, jolloin minulla ei ole aikaisia herätyksiä.

Ongelma on siis se, että kärsin univelasta, kun mies pitää minua hereillä arkisin. Olen kysynyt onko hänen aivan pakko lähteä joka ikinen kerta baariin kun joku pyytää, ja kertonut tarvitsevani unta jotta jaksan töissä. Olen yrittänyt ehdottaa, että hän tulisi arkena kotiin aiemmin, tai että kävisi ulkona vaikka yhtenä arki-iltana. Olen tehnyt pyytäessäni selväksi, etten tee sitä nalkuttaakseni, vaan että hänen tapansa haittaavat hyvinvointiani. Mutta mies ei muuta käytöstään mihinkään suuntaan. Hän tulee kotiin klo 02-03, herään ja valvon hänen kolisteluaan kuunnellen 1-2 h ja sitten menen väsyneenä töihin.

Miten tällaista asiaa voisi lähteä ratkomaan? Vai olenko vain turhasta nalkuttaja jos nostan asian jälleen esiin?

 

[Mannis]

Et tietenkään ole nalkku. Jos se häiritsee sinun yöuntasi eikä toinen reagoi hyvinvointiisi niin ongelma on todennäköisesti syvemmällä. Itse mieluummin miettisin mikä sinua tässä miehessä pitää kiinni?

 

[Sitkun]

Nyt lähes 15 vuotta yksin asuneena (ilman lapsia 5 vuotta) olen tullut siihen tulokseen, että yksin asuminen on paras vaihtoehto. Pitää olla kyllä loistava synkka asumiskaverin kanssa, ettei tule konflikteja. Me ihmiset kun ollaan niin erilaisia. Parisuhteessa täytyy ottaa toinen huomioon ja jos ei ota, homma ei toimi. Jos joudut toisen kotipiiaksi ja palvelijaksi niin homma ei toimi, jos toinen tekee elämästäsi vaikean elää, homma ei toimi jne.

Ilman miestä ei tarvitse olla vaikka yksin asuukin, en minäkään ole.

Jos haluat tämän baarikärpäsen kanssa jatkaa yhdessäoloa
- älä hanki koskaan lapsia
- hommaa asunto, jossa on molemmille omat makuuhuoneet

Paras vaihtoehto on tulla järkiinsä jos toinen ei muuta tyyliään.

 

[Väsynyt]

Joudumme tällä hetkellä olosuhteiden pakosta asumaan pienessä asunnossa. Isompaan vaihtaminen on edessä lähitulevaisuudessa, mutta tuolloinkin on todennäköisesti edessä kaksioon muutto, kun vuokrat ovat kotikaupungissamme niin korkeat.

Minua mietityttää myös se, missä menee runsaan ja normaalin alkoholinkäytön raja. Onhan niitä kaikenlaisia suosituksia yms. mutta asia ei liene niin mustavalkoinen.

Mies käy siis arki-iltaisin usein baareissa, ja viikonloppuisin lähtee töiden jälkeen jatkamaan jonnekin kavereidensa kanssa. Itse en jaksaisi tuollaista, ja ajatus siitä että tekisin töitäni pienessäkin darrassa on kauhea.
Miehellä on sellaista käytöstä, että koska meillä on arkisin niukasti yhteistä aikaa, olemme sopineet että viikonloppuna teemme jotain kivaa yhdessä, ja tuo päivä on usein sunnuntai. Mutta mies tekee usein niin, että hän lähtee lauantaina työvuoronsa päätyttyä jonnekin kavereidensa kanssa, on radalla aamuun asti, nukkuu alkuiltaan, ja sitten kun saa itsensä liikkeelle kello onkin jo niin paljon, että vaihtoehdot ovat vähissä. Ei puhettakaan mistään brunssista, kävelyistä, kirppiskierroksista ym. tapahtumista joihin pitäisi lähteä päivällä. Minä puuhailen omia juttujani ja odottelen kun mies nukkuu humalaansa pois.

Isäni on alkoholisti (nyttemmin absolutisti) ja hänen liikakäyttönsä varjosti koko lapsuuttani ja teini-ikääni. Minä ja sisarukseni olemme sellaisia, että olemme aina varautuneet pettymyksiin totuttuamme siihen, että isä saattaa luvata kaikenlaista mistä ei muista jälkikäteen mitään. Olemme oppineet hyysäämään krapulaista ihmistä ja sovittamaan oman elämämme toisen juomisen mukaan. Aikuisena olen tajunnut miten kieroutunut asetelma tuo on, ja vannoin etten koskaan enää aja itseäni samaan tilanteeseen. Minun ei tarvitse uhrautua toisen ihmisen riippuvuuden vuoksi.

Mutta nyt mietin olenko samassa tilanteessa? Milloin pahasta tavasta tulee riippuvuus? Jos alle 30-vuotias mies käy baarissa noin viitenä iltana viikossa, onko se normaalia hänen ikäiselleen, vai onko kyseessä jo ongelma?

 

[Annan lukija]

Ei ole normaalia vaan kaukana siitä.

Mene Al-Anonyymiä nettisivulle.

 

[Väsynyt]

Miehellä on vähän samantyyppistä käytöstä kuin isälläni, että lupaa jotakin jollekin päivälle, mutta sitten kun joku ehdottaakin edellisenä iltana baariinlähtöä, hän ei sano "ei" tai tee niin että käy yhdellä, vaan on sitten ihan loppuun asti, ja lupaus peruuntuu tai ei toteudu siinä mitassa kuin oli ollut puhetta.

Jos hän esimerkiksi tietää että on ollut puhetta vaikka lounaalle menemisestä ja taidenäyttelyssä käymisestä sunnuntaille, hän ei ota tätä minulle lupaamaansa asiaa huomioon kun joku pyytää edellisenä iltana baariin. Erittäin tyypillistä käytöstä on se, että hän puhuu minulle ennen töihin lähtöään kuinka tulee sitten tänään suoraan töistä kotiin, mutta laittaankin viestiä, että lähtee paikkaan X ja pyrkii tulemaan ajoissa takaisin. Kuitenkin tyypillisintä on se, että hänellä menee erittäin kauan.

Olen ristiriitaisissa tunteissa. Toisaalta ajattelen olenko huono ihminen, jos valitan siitä kun hän käy ulkona, mutta toisaalta minua kaihertaa tunne siitä, että tulen aina kakkosena hänen kavereilleen ja baarikäynneilleen. Sama tunne minulla oli jo lapsena: mietin miksi isä valitsee kerta toisensa jälkeen pullon ennemmin kuin omat lapsensa ja vaimonsa.
Mietin mitä on kohtuullista edellyttää ja vaatia, ja mitä ei. En itsekään ole mikään absolutisti, mutta minulla saattaa kulua muutama viikkokin etten ota lasillistakaan mitään.

Esimerkiksi: hiljattain minulle piti tehdä rutiinileikkaus joka vaati nukutuksen. Pääsin samana päivänä kotiin. Mies valvoi minua pari tuntia, lähti sitten töihin ja sieltä suoraan baariin. Oli poissa aamuun asti. Minä olin kotona tokkuraisena nukutuksesta, kärsin voimakkaista kivuista enkä voinut syödä normaalisti. Lääkärin suositus oli, ettei minua jätettäisi yksin seuraavaan kahdeksaan tuntiin. Miehen oli tietysti pakko mennä töihin, mutta ei ollut puhettakaan että hän olisi tullut suoraan töistä kotiin katsomaan miten laitani on. Jos joku läheiseni makaisi leikkauksen yms. jälkeen kotona, hänen hyvinvointinsa olisi minulle prioriteetti numero yksi, eikä tulisi mieleenkään tehdä töiden jälkeen muuta kuin rientää kotiin katsomaan mikä toisen olo on.
Eräällä tutulla pariskunnalla oli vastaavantyyppinen tilanne jokin aika sitten, ja pariskunnan toinen "terve" osapuoli järjesti itselleen lyhyen aamuvuoron puolisonsa leikkauspäiväksi jotta saattoi olla tämän tukena. En tarkoita että minun mieheni olisi pitänyt tehdä samoin, mutta tätä vasten tapa jolla hän laittoi minun terveyteni kaljankittaamista alemmas oli ajatuksia herättävä.

 

[Annan lukija]

Miehellä on vähän samantyyppistä käytöstä kuin isälläni, että lupaa jotakin jollekin päivälle, mutta sitten kun joku ehdottaakin edellisenä iltana baariinlähtöä, hän ei sano "ei" tai tee niin että käy yhdellä, vaan on sitten ihan loppuun asti, ja lupaus peruuntuu tai ei toteudu siinä mitassa kuin oli ollut puhetta.

Jos hän esimerkiksi tietää että on ollut puhetta vaikka lounaalle menemisestä ja taidenäyttelyssä käymisestä sunnuntaille, hän ei ota tätä minulle lupaamaansa asiaa huomioon kun joku pyytää edellisenä iltana baariin. Erittäin tyypillistä käytöstä on se, että hän puhuu minulle ennen töihin lähtöään kuinka tulee sitten tänään suoraan töistä kotiin, mutta laittaankin viestiä, että lähtee paikkaan X ja pyrkii tulemaan ajoissa takaisin. Kuitenkin tyypillisintä on se, että hänellä menee erittäin kauan.

Olen ristiriitaisissa tunteissa. Toisaalta ajattelen olenko huono ihminen, jos valitan siitä kun hän käy ulkona, mutta toisaalta minua kaihertaa tunne siitä, että tulen aina kakkosena hänen kavereilleen ja baarikäynneilleen. Sama tunne minulla oli jo lapsena: mietin miksi isä valitsee kerta toisensa jälkeen pullon ennemmin kuin omat lapsensa ja vaimonsa.
Mietin mitä on kohtuullista edellyttää ja vaatia, ja mitä ei. En itsekään ole mikään absolutisti, mutta minulla saattaa kulua muutama viikkokin etten ota lasillistakaan mitään.

Esimerkiksi: hiljattain minulle piti tehdä rutiinileikkaus joka vaati nukutuksen. Pääsin samana päivänä kotiin. Mies valvoi minua pari tuntia, lähti sitten töihin ja sieltä suoraan baariin. Oli poissa aamuun asti. Minä olin kotona tokkuraisena nukutuksesta, kärsin voimakkaista kivuista enkä voinut syödä normaalisti. Lääkärin suositus oli, ettei minua jätettäisi yksin seuraavaan kahdeksaan tuntiin. Miehen oli tietysti pakko mennä töihin, mutta ei ollut puhettakaan että hän olisi tullut suoraan töistä kotiin katsomaan miten laitani on. Jos joku läheiseni makaisi leikkauksen yms. jälkeen kotona, hänen hyvinvointinsa olisi minulle prioriteetti numero yksi, eikä tulisi mieleenkään tehdä töiden jälkeen muuta kuin rientää kotiin katsomaan mikä toisen olo on.
Eräällä tutulla pariskunnalla oli vastaavantyyppinen tilanne jokin aika sitten, ja pariskunnan toinen "terve" osapuoli järjesti itselleen lyhyen aamuvuoron puolisonsa leikkauspäiväksi jotta saattoi olla tämän tukena. En tarkoita että minun mieheni olisi pitänyt tehdä samoin, mutta tätä vasten tapa jolla hän laittoi minun terveyteni kaljankittaamista alemmas oli ajatuksia herättävä.

Tuttua tarinaa. En usko, että miehesi tuosta muuksi muuttuu.

Pidä hyvää huolta itsestäsi äläkä luota mieheesi pätkääkään.

Aurinko paistaa. Menen kohta ulos.

 

[Jätä se sika]

Olen ihan surullinen vuoksesi! Ei miehesi sinusta välitä, eikä tule välittämäänkään ikinä, jos ei jaksa valvoa vointiasi leikkauksen jälkeen kuin hetken, ja taas pitää päästä ryyppäämään.

Etsi itsellesi asunto, ei sinun edes tarvi mainita siitä miehellesi, ei hän ole sen arvoinen. Kirjoita ajatuksesi paperille ja lähde pois, no ehkä hän ei välitä pätkääkään, pääseehän sitten jatkamaan kapakkailtoja jatkuvasti.

En jaksanut lukea kaikkea, onko lapsia jne...jos on, niin sitä paremmalla syyllä lähde, ei tuollaisesta miehestä ole isäksi. Uskon että melkein kuka tahansa mies on parempi vaihtoehto kuin tämä nykyinen.

Älä anna kohdella itseäsi noin huonosti, olet onneton koko ajan, miksi roikut tässä miehessä? Nurkan takana odottaa aito rakkaus, tulet sen huomaamaan, kunhan uskallat repäistä itsesi suhteesta, mitä menetät jos lähdet, et mitään, vaan ainoastaan elämäsi paranee.

 

[Ei ole normaalia]

Mene juttelemaan psyk.sairaanhoitajalle terv.keskukseen! Mietitte yhdessä mitä tehdä.

Huomaan että olet valinnut samanlaisen miehen kuin isäsi oli, kun olitte lapsia! Usein juopon vaimo valitsee toisen juopon seuraavaksi miehekseen jne... En tiedä mistä johtuu, se selviää kun menet ammattiauttajalle. Saat lääkettä alkusuruun, kun jätät sen luuserin, selviät näin paremmin.

Tuo tuollainen kapakoissa ravaaminen ei ole normaalia, ei normaali kunnon mies käy yksin kapakoissa, saati sitten noin usein. Ei miehesi rakasta sinua kun noin tekee.

 

[Entisessä elämässä]

"...juomisen mukaan. Aikuisena olen tajunnut miten kieroutunut asetelma tuo on, ja vannoin etten koskaan enää aja itseäni samaan tilanteeseen. Minun ei tarvitse uhrautua toisen ihmisen riippuvuuden vuoksi.

Mutta nyt mietin olenko samassa tilanteessa? Milloin pahasta tavasta tulee riippuvuus? Jos alle 30-vuotias mies käy baarissa noin viitenä iltana viikossa, onko se normaalia hänen ikäiselleen, vai onko kyseessä jo ongelma?[/QUOTE]

Kyllä, olet ja ongelma se on. Riippuvuus. Ne 2 päivää menevät voimien keräämiseen, jotta jaksaa taas. Ei suinkaan normaalia minkään ikäiselle, jollei pidä jokapäiväistä juomista normaalina ja alkoholistihan haluaa pitää pitää. Ei kukaan ole niin itsekäs kuin riippuvainen ihminen.

Minulle tuo kaava on harmillisen tuttu. Ex-puolison käytös," viikko-ohjelma" ja kuvaamasi elämä oli meidänkin elämäämme. Mies väittää ihan varmasti, että hän pystyy olemaan juomatta, jos haluaa - mutta eihän hän halua (eikä pysty), kun himo asettaa askeleet sinne baariin ja kavereiden kanssa kaljalaisin ääressä toisiaan kehumaan. Siitä on tullut hänen elämäntapansa eikä sitä toinen saa muutetuksi. Homma vain pahenee vuosien myötä ja siihen tulee mukaan valehtelua lähes kaikissa asioissa. Mahdollistamme tuollaisen itse ottamalla vastuun ja huolehtimalla kaikesta hänen puolestaan.

Olet jo isäsi kautta kokenut, mitä alkoholistin kanssa eläminen on. Älä hyvä nainen toista sitä kuviota enää. On miehiä, joiden kanssa eläminen on ihan toisenlaista, miehiä, joihin voi luottaa, joita ei tarvitse hoitaa, vahtia ja hyysätä, jotka ottavat vastuun itsestään ja läheisistään. On uskomattoman ihana elää sellaisen kumppanin kanssa, kun on kokenut päinvastaisen. Sitä todella osaa arvostaa. On nautinnollista, kun ei tarvitse jännittää, koska siippa saapuu kotiin ja missä kunnossa. Vasta silloin nukkuu levollisesti. Juopon kumppanin kanssa edes isompi asunto ei tuo sinulle rauhallisia öitä.

Olet vielä siinä toivossa, että hyvä palkitaan hyvällä ja että kyllä mies tapojaan muuttaa, kun sitä kauniisti kohtelen. Hyvin harva alkoholisti muuttaa tapojaan muuten kuin pakon eli kuolemantuomion edessä. Todennäköisesti isälläsikin meni terveys ja vaihtoehdot olivat ne 2: raittius tai kuolema.

En todellakaan kehota sinua jatkamaan yhdessä. Pelasta itsesi ja ala elää oikeata, normaalia hyvää elämää.

 

[huh ja puh]

Jospa sillä onkin joku hoito, baarin jälkeen menee sille yöksi. Kaverit on sun edelläs, ei se sinun hyvinvoinnistas piittaa ollenkaan ja on alkoholin suurkuluttaja jo.

 

[wiltsujohanna]

En lakkaa hämmästelemästä sitä, millaisissa parisuhteissa ihmiset suostuvat elämään - ja vielä saman katon alla!

 

[Ei lapsia tuollaiseen...]

Älä tee lapsia tuollaisen miehen kanssa. Oletko ajatellut ettei miehestä ole isäksi, joudut yksin kasvattamaan lapset, tai mieluummin ole yksinhuoltaja, ei sitten ainakaan tarvi miestä hoitaa, kun eihän tämä mies tee mitään kodin hyväksi.

Kerro meille elliläisille mitä mieltä olet kommenteistamme. Oletko eri mieltä kanssamme? Kuvitteletko että pystyt kasvattamaan miehestä kunnollisen? Niin varmaan useat alkkisten kanssa elävät luulevat tekevänsä, siinä kuitenkin onnistumatta.

Kun olet vielä nuori, saat kunnollisenkin miehen, kun vanhenet, mahdollisuudet vähenevät.

 

[wiltsujohanna]

Kun olet vielä nuori, saat kunnollisenkin miehen, kun vanhenet, mahdollisuudet vähenevät.

Höpö höpö! Ok - miehet kuolevat hiukan naisia nuorempina keskimäärin, mutta muuten meitä on täällä ihan sama joukko ihmisiä, joista voi valita.

 

[Entinen muija]

Minun exäni ei ollut alkoholisti mutta suurkuluttaja kuitenkin. Oli peliriippuvaisuus, himo vierasiin naisiinkin viinanhimon rinnalla. Jos olisin nuorena tiennyt niin... noh. Silloin kun otti niin veti useimmiten kauheat naamat eikä koskaan kohtuullisesti.

Muistan kun kotiuduin isosta leikkauksesta niin hän lähti melkein heti ravintolaan. Lapset olivat jo kyllä koulussa, mutta kyllä ihmettelin suuresti. Oli kiire vikittelemään naisia ja juopottelemaan.

Eromme jälkeen saattoi lähteä baariin (karkasi) vaikka lapset olivat hänellä. Ei myöskään voinut pitää kaikkia lupauksiaan kun tuli otettua. Ei varmaan omasta mielestään ota liikaa tälläkään hetkellä.

 

[Kaunistelet]

Minun exäni ei ollut alkoholisti mutta suurkuluttaja kuitenkin. Oli peliriippuvaisuus, himo vierasiin naisiinkin viinanhimon rinnalla. Jos olisin nuorena tiennyt niin... noh. Silloin kun otti niin veti useimmiten kauheat naamat eikä koskaan kohtuullisesti.

Muistan kun kotiuduin isosta leikkauksesta niin hän lähti melkein heti ravintolaan. Lapset olivat jo kyllä koulussa, mutta kyllä ihmettelin suuresti. Oli kiire vikittelemään naisia ja juopottelemaan.

Eromme jälkeen saattoi lähteä baariin (karkasi) vaikka lapset olivat hänellä. Ei myöskään voinut pitää kaikkia lupauksiaan kun tuli otettua. Ei varmaan omasta mielestään ota liikaa tälläkään hetkellä.

Hänellähän oli monta riippuvuutta alkoholismin lisäksi!! Ei kannata kaunistella.

 

[Entinen muija]

Hänellähän oli monta riippuvuutta alkoholismin lisäksi!! Ei kannata kaunistella.

En ymmärrä

 

[kaunistelu]

Melko moni elli kaunistelee elämäänsä. Ei kaikkea raadollisuutta viitsi tonkia menneisyydestään.
Antaa arkisten haavojen olla niitä rikki ei repiä saa lauletaan vanhassa laulussa.

Muistelin näin laskiaisen aikaa vastaavaa vuodenaikaa vuosikymmenen takaa.
Olimme ko. viikonloppuna miehen suvun ristiäisissä ja palasimme maanantaiaamuna mökille hiihtoloman viettoon. Mies ajoi mökille Alkon kautta ja aloitti ryyppäämisen.
Loppuviikosta hän sairastui ja palasimme kotiin. Loppukesästä hän lopullisesti sekosi ja siitä alkoi uusi vaihe elämässäni.

Uudet sukupolvet ja läheiset ovat nyt vuorossa. Tämän viestiketjun aloittaja on vasta tajuamassa elämäntilanteensa.

Onneksi minulla oli jo silloin internet apuna. Selailin amerikkalaista Al-Anon-sivua.
En tiedä miten hukassa olisin vieläkin, jos en olisi saanut kunnollista apua.
On pörrännyt tuohon aikaan netin keskustelusivuilla. Löysin ellit vasta 2000-luvun alussa.

Katsoin äsken netistä Huono äiti-ohjelman. Kahdesti eronnut selvännäkijä-äiti sanoi ettei hänellä ole enää mitään annettavaa asiakkailleen.

Ei minullakaan ole enää mitään uutta kerrottavaa kokemuksistani alkoholista riippuvaisen lähimmäisenä. Tuosta ajasta on jo niin kauan aikaa.

Elämäni on nykyään erittäin tasapainoista ja onnellista. Tyyntä ja selkeää.
Jos olisin käyttänyt kaiken tuon energian esimerkiksi opiskeluun olisin ehkä "huipulla."

Mutta en ole koskaan ollut kunnianhimoinen uratyyppi.

Taidanpa tästä nousta ylös, sulkea läppärin ja mennä suihkuun.
Pari lomapäivää hurahti nopeasti. Kaikki asiani ovat ojennuksessa.
Mutta yleensä kun elämässä on kaikki hyvin astuu esiin kuvioihin Mr. Murphy.
Ja sitten taas riittää selvitettävää eikä elleistä ole kuin hieman lohtua...

 

[epänormaalia]

Esimerkiksi: hiljattain minulle piti tehdä rutiinileikkaus joka vaati nukutuksen. Pääsin samana päivänä kotiin. Mies valvoi minua pari tuntia, lähti sitten töihin ja sieltä suoraan baariin. Oli poissa aamuun asti. Minä olin kotona tokkuraisena nukutuksesta, kärsin voimakkaista kivuista enkä voinut syödä normaalisti. Lääkärin suositus oli, ettei minua jätettäisi yksin seuraavaan kahdeksaan tuntiin. Miehen oli tietysti pakko mennä töihin, mutta ei ollut puhettakaan että hän olisi tullut suoraan töistä kotiin katsomaan miten laitani on. Jos joku läheiseni makaisi leikkauksen yms. jälkeen kotona, hänen hyvinvointinsa olisi minulle prioriteetti numero yksi, eikä tulisi mieleenkään tehdä töiden jälkeen muuta kuin rientää kotiin katsomaan mikä toisen olo on.
Eräällä tutulla pariskunnalla oli vastaavantyyppinen tilanne jokin aika sitten, ja pariskunnan toinen "terve" osapuoli järjesti itselleen lyhyen aamuvuoron puolisonsa leikkauspäiväksi jotta saattoi olla tämän tukena. En tarkoita että minun mieheni olisi pitänyt tehdä samoin, mutta tätä vasten tapa jolla hän laittoi minun terveyteni kaljankittaamista alemmas oli ajatuksia herättävä.

Tämä esimerkkihän jo kertoo kaiken. En nyt kutsuisi sitä noin neutraalisti "ajatuksia herättäväksi" kuten ap, vaan isoksi punaiseksi vaatteeksi. Kumppanistaan välittävä ei todellakaan lähtisi baariin tällaisessa tapauksessa. Töitä ei kaikki tietysti pysty järjestelemään ihan miten vain, mutta kylläpä esim. kaikki lapselliset aina jotenkin saa sumplittua että voi kotona olla jos lapset on kipeänä. Miksei siis jos kumppani on ollut leikkauksessa.

Pari esimerkkiä omasta elämästäni:
* Mies käy tiettynä viikonpäivänä yhdessä harrastuksessa töiden jälkeen. Kun minä olin kipeänä (ihan tavallinen vilustuminen, kuumetta ja yskää), jätti hän menemättä harrastukseensa ja tuli kotiin kaupan kautta mukanaan vähän herkkuja sairaalle. Tämän hän teki kysymättä minulta (minä olisin tietysti sanonut, että mene vain harrastukseen).
* Miehellä on työreissu seuraavana päivänä syntymäpäivästäni. Hänelle olisi mukavempaa lähteä reissuun jo syntymäpäiväni iltana, koska seuraavana aamuna reissuun lähteminen tarkoittaa todella aikaista herätystä. Minä sanon, että minun puolestani ei haittaa jos mies lähtee reissuun jo illalla, voimme juhlia syntymäpäivääni viikonloppuna. Mies varaa syntymäpäiväni illaksi pöydän ravintolasta kertomatta siitä minulle, ja sanoo etten kai luullut että hän lähtisi syntymäpäivänäni reissuun vaikka se tarkoittaakin hänelle aikaista herätystä.

Noita vastaavia "sairaskertomuksia" on useampia, ei yhtäkään vakavaa tapausta, en ole esim. ollut leikkauksessa koskaan. Vaan kyse on ollut aina migreenistä, vilustumisesta yms. Koskaan en ole miestä pyytänyt kotiin koska olen sairaana, enkä ole marttyyrityyppiä joka kuihtuu kotona sairaana Minusta on ihan normaalia, että mies menisi harrastukseensa kun minä olen vaikkapa vilustunut. Mutta aina hän on päättänyt jättää harrastuksen/kaverin tapaamisen/yms. väliin ja tullut kotiin. En siis tarkoita että jokaisen pitäisi heti juosta kotiin jos kumppani on vilustunut, mutta ihan vain esimerkkinä, ja kontrastina, miten mies joka välittää kumppanistaan saattaa toimia. Jos joutuisin leikkaukseen, tiedän että mieheni ottaisi päivän vapaaksi. Niin minäkin tekisin jos mieheni olisi samassa tilanteessa. Ja yhdessä olemme olleet jo kymmenen vuotta, joten tässä ei ole kyse mistään alkuhuumasta. Ihan normaalista välittämisestä vain.