AAAAARG!
Onko kohtalotovereita, joilla on mies, joka ei osaa ajatella omilla aivoillaan ja osaa toimia ainoastaan, kun käsketään? Onko toiveita tilanteen muuttumiseksi vai pysyykö mies ikuisesti aivottomana tohvelieläimenä?
Alkaa hermo pian mennä, kun mies on täysin saamaton, aivoton, avuton ja ulkopuolelta ohjattava. Työnsä hoitaa moitteetta ja on omassa työssään tunnollinen, mutta kotiin tullessaan tuntuu jättävänsä aivonsa työpaikalle. Kotona mies on kuin aivoton ameeba, joka ei näe eikä kuule, mitä ympärillä tapahtuu. Varmaan sais katto tipahtaa alas, eikä mies huomaisi, että asialle pitäisi tehdä jotain. On turha odottaa, että mies tarttuisi mihinkään muualle kuin jääkaapin oveen kotona. Ruuan saa jääkaapista suuhunsa, mutta ei osaa edes kauppaan lähteä ilman kehoitusta. Kaikki pienimmätkin asiat pitää sanoa ja mies vaan ihmettelee silmät suurina. Jos esim. oven saranat narisee, niin ne saavat narista vaikkapa hamaan tappiin saakka ja mies ei älyä tehdä mitään. Onpa kerran käynyt niinkin, että meillä narisi kaksi ovea asunnossamme ja kun kehoitin miestäni hoitamaan asian osoittaen toista narisevaa ovea, niin yritti kyllä kyseiselle ovelle tehdä jotain, mutta eipä älynnyt toista ovea rasvata samalla. Piti sitten ihan ihmetyksesta katsoa miestä silmät suurina muutaman päivän ajan ja kysyä sitten, että ei tullut mieleen hoitaa myös toisen oven saranoiden rasvaamista. Mies vaan katsoi tyhmänä ja totesi, että AI JOO. Älykääpiö!
Ollaan kohta oltu jo myös puolisen vuotta ilman minkäänlaista läheisyyttä, sillä täytyy kyllä todeta, että eipä huvita koskea älykääpiöön sormellakaan, kun tuntuu kuin joutuisi toimimaan äitinä miehelle. Mies ei edes valita asiasta millään tapaa. Yrittää joskus tulla lähelle ja suukottaa, mutta tyrmään jo pelkät yritykset. Enhän koskisi omaa lastanikaan eroottisesti, niin turha miehenkään on läheisyyttä toivoa tuollaisella aivottomalla olemuksellaan. Olenpa asiasta hänelle jokusen kerran sanonutkin em. sanoin eli tietää kyllä, mistä läheisyydettömyys johtuu. Ei vaan näy miehellä olevan haluja muuttaa omaa olemistaan tässä parisuhteessa. Aivottomuus ja avuttomuus vaan jatkuvat.
Erotakaan en haluaisi, kun juuri ollaan yhteinen koti ostettu. Kovin lupaili suhteen alussa, että kyllä hän ottaa osaa yhteiseen elämään yhteisen katon alla aivan varmasti. Vielä kun molemmilla oli omat asunnot, niin selitti, ettei osaa tarttua asioihin minun kodissani, kun kotini oli kuitenkin minun. Tähän sitten uskoin, mutta onpahan tämä ensimmäinen yhdessä asuttu vuosi tuonut todellisuuden julki eli eipä mies tähän suhteeseen ja yhteiseen eloon paljon osaa ota, jos ei käske, ohjaa ja opasta. Kädestä melkein pitää näyttää, että älyää tehdä kotona jotakin.
Että voi toisen aivottomuus ja avuttomuus saada stressihormoonit ja verenpaineet koholle. En voi muuta kuin ihmetellä päivästä toiseen, miten mies voikaan aina vaan olla niin kykenemätön itsenäiseen ajatteluun. Osa kiitoksista kuuluu toki miehen äidille, sillä äiti on pitänyt ainoaa lastaan silmäteränään ja varmaan varpaanvälitkin käynyt pesemässä siihen saakka, kunnes minä tulin kuvioihin. Äidin mielestä poika on niin ihana ja lutuinen. Onhan mies ystävällinen ja hymyilee aina yhtä idioottimaisesti, mutta muuhun ei sitten kykenekään. Aaaarg!
Alkaa hermo pian mennä, kun mies on täysin saamaton, aivoton, avuton ja ulkopuolelta ohjattava. Työnsä hoitaa moitteetta ja on omassa työssään tunnollinen, mutta kotiin tullessaan tuntuu jättävänsä aivonsa työpaikalle. Kotona mies on kuin aivoton ameeba, joka ei näe eikä kuule, mitä ympärillä tapahtuu. Varmaan sais katto tipahtaa alas, eikä mies huomaisi, että asialle pitäisi tehdä jotain. On turha odottaa, että mies tarttuisi mihinkään muualle kuin jääkaapin oveen kotona. Ruuan saa jääkaapista suuhunsa, mutta ei osaa edes kauppaan lähteä ilman kehoitusta. Kaikki pienimmätkin asiat pitää sanoa ja mies vaan ihmettelee silmät suurina. Jos esim. oven saranat narisee, niin ne saavat narista vaikkapa hamaan tappiin saakka ja mies ei älyä tehdä mitään. Onpa kerran käynyt niinkin, että meillä narisi kaksi ovea asunnossamme ja kun kehoitin miestäni hoitamaan asian osoittaen toista narisevaa ovea, niin yritti kyllä kyseiselle ovelle tehdä jotain, mutta eipä älynnyt toista ovea rasvata samalla. Piti sitten ihan ihmetyksesta katsoa miestä silmät suurina muutaman päivän ajan ja kysyä sitten, että ei tullut mieleen hoitaa myös toisen oven saranoiden rasvaamista. Mies vaan katsoi tyhmänä ja totesi, että AI JOO. Älykääpiö!
Ollaan kohta oltu jo myös puolisen vuotta ilman minkäänlaista läheisyyttä, sillä täytyy kyllä todeta, että eipä huvita koskea älykääpiöön sormellakaan, kun tuntuu kuin joutuisi toimimaan äitinä miehelle. Mies ei edes valita asiasta millään tapaa. Yrittää joskus tulla lähelle ja suukottaa, mutta tyrmään jo pelkät yritykset. Enhän koskisi omaa lastanikaan eroottisesti, niin turha miehenkään on läheisyyttä toivoa tuollaisella aivottomalla olemuksellaan. Olenpa asiasta hänelle jokusen kerran sanonutkin em. sanoin eli tietää kyllä, mistä läheisyydettömyys johtuu. Ei vaan näy miehellä olevan haluja muuttaa omaa olemistaan tässä parisuhteessa. Aivottomuus ja avuttomuus vaan jatkuvat.
Erotakaan en haluaisi, kun juuri ollaan yhteinen koti ostettu. Kovin lupaili suhteen alussa, että kyllä hän ottaa osaa yhteiseen elämään yhteisen katon alla aivan varmasti. Vielä kun molemmilla oli omat asunnot, niin selitti, ettei osaa tarttua asioihin minun kodissani, kun kotini oli kuitenkin minun. Tähän sitten uskoin, mutta onpahan tämä ensimmäinen yhdessä asuttu vuosi tuonut todellisuuden julki eli eipä mies tähän suhteeseen ja yhteiseen eloon paljon osaa ota, jos ei käske, ohjaa ja opasta. Kädestä melkein pitää näyttää, että älyää tehdä kotona jotakin.
Että voi toisen aivottomuus ja avuttomuus saada stressihormoonit ja verenpaineet koholle. En voi muuta kuin ihmetellä päivästä toiseen, miten mies voikaan aina vaan olla niin kykenemätön itsenäiseen ajatteluun. Osa kiitoksista kuuluu toki miehen äidille, sillä äiti on pitänyt ainoaa lastaan silmäteränään ja varmaan varpaanvälitkin käynyt pesemässä siihen saakka, kunnes minä tulin kuvioihin. Äidin mielestä poika on niin ihana ja lutuinen. Onhan mies ystävällinen ja hymyilee aina yhtä idioottimaisesti, mutta muuhun ei sitten kykenekään. Aaaarg!