miehen alkoholin käyttö

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja juopon vaimoke
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

juopon vaimoke

Vieras
Mieheni juo lähes joka viikonloppu, välillä viikollakin. 2-4 päivää kerralla- hän opiskelee minä käyn töissä ja teen 3 vuoroa. Olemme olleet 13 vuotta yhdessä, emme ole kihloissa, 6-vuotias tytär ja ensi toukokuussa syntyy toinen.
Olen aivan yksin ongelman kanssa, kaverit ei jaksa enää kuunnella ja itse olen aivan loppu. Minulla on 2 keskenmenoa takana jotka tulivat 4 kuulla.

Miestä en saa hoitoon, lapsen takia en halua erota. rakastan kaikesta huolimatta miestäni. Ottakaa kantaa ja ilmaskaapa mielipiteenne!
 
Mitenkäs paljon miehesi sitten juo? Ottaako vaan parit bisset vai meneekö lärveiksi joka kerta? Mä en oikeasti jaksais katsella tuollaista. Mun exä ryypiskeli kaikki viikonloput ja se riitti mulle, sai ukko monoa. Uskallatko lasta jättää miehen kanssa kaksin? Mitäs sitten kun tulee laitokselle lähtö ja ukko on kännissä? Mihin viet lapsesi? Meetkö yksin synnyttämään? Auttaako miehesi sinua millään tavoin arjessa? Pohdipas näitä kysymyksiä ja mieti miten vastaat. Ehkä sitten itse löydät ratkaisun. :hug:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 10.11.2006 klo 19:00 juopon vaimoke kirjoitti:
Mieheni juo lähes joka viikonloppu, välillä viikollakin. 2-4 päivää kerralla- hän opiskelee minä käyn töissä ja teen 3 vuoroa. Olemme olleet 13 vuotta yhdessä, emme ole kihloissa, 6-vuotias tytär ja ensi toukokuussa syntyy toinen.
Olen aivan yksin ongelman kanssa, kaverit ei jaksa enää kuunnella ja itse olen aivan loppu. Minulla on 2 keskenmenoa takana jotka tulivat 4 kuulla.

Miestä en saa hoitoon, lapsen takia en halua erota. rakastan kaikesta huolimatta miestäni. Ottakaa kantaa ja ilmaskaapa mielipiteenne!

minulla samantapainen tilanne, mies juo kans viikonloppusin, ja pari kolme tölkkiä parina iltana viikolla ja ikävä kyllä viikonloppu juopottelut tahtovat venyä vielä kaksipäiväiseksi. ratkasua en ole minäkään keksinyt kun kuitenkin vielä rakastan tota uketsua. olen kyllä ehdottanut antabus juttuja, mutta ite ei selvinpäin myönnä että mitään ongelmaa on.
 
Itse viittä-vailla-alkoholistin kanssa asuneena en voi mitenkään suositella tällaiseen suhteeseen jäämistä. Alkoholiongelma ei parane itsestään, vaan mies tekee tätä niin kauan, kun "huolto" pelaa ja vaimo katselee vierestä. Minun "raaka" ehdotukseni on, että mies hoitoon ongelmansa vuoksi ja sitten katsotte tilannetta uudestaan. Miehelle on tehtävä selväksi, että vaihtoehdot ovat vähissä, joko perhe tai pullo. Mutta ei missään nimessä molemmat!
 
No valitettavasti juomista en usko hänen jättävän jollei hän itse koe asiaa ongelmana. Siinä ei auta uhkailut eikä paljon puhumiset. Ei edellä mainituista mitään haittakaan ole mutta kun alkoholista tulee tapa niin se on NIIIIIN sitkeässä ettei siitä noin vain irtipäästä.

Ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa, puhut itse suun puhtaaksi miehelle ja kysyt itse neuvoa A-klinikalta josko he osaisivat neuvoa sinua, kuinka saat miehen ohjattua hoitoon (mies ei varmaan ole itse kiinnostunut ottamaan yhteyttä?). Jollei tämä tuota tulosta, niin sitten se on vain sopeuduttava miehen juomiseen mikä on erittäin kuluttavaa sinun ja lastesi kannalta.

Toinen vaihtoehto on, että kun sinulla tulee mitta täyteen otat pesäeron miehestäsi. Rankka ratkaisu mutta pitemmän päälle paras vaihtoehto lapsille.
 
Minä jaksoin aikani, kunnes hain eroa ja "heitin" miehen pihalle. Kaksi viikonloppua joi sen jälkeen kuin sieni ja nyt antabus kuurilla järkyttyneenä, että menetti perheensä juomisen takia. Pakon edessä tajusi jotain. Aika näyttää että ymmärikö todella kokonaan. Voimia sinulle. Kyllä sinä itse tiedät milloin sinun raja tulee vastaan. Se raja on meillä kaikilla niin eri, varsinkin kun rakastaa. Viisas ihminen sanoi minulle, että siihen toiseen mieheen sinä rakastuit, et tähän alkoholistiin...
 
minä sain tilanteeseen avun siten että muutin pois miehen luota lasten kanssa. En hakenut eroa. Sanoin että mun täytyy nähdä että sä muutut. Sanoin vielä että vähintään vuoden haluan nähdä sut vain selvänä. Ensin ukko uhosi ja joi entistä enemmän. Sit viisastu ja sai perheensä takasi. Nyt olemme onnellisia yhdessä. Laita miehellesi vastakkain joko alko tai perhe.
Olen antanut tämän neuvoksi joillekin muillekin ja se on tepsinyt. Irrottautuminen oli aikanaan vaikeaa kun oli pienet lapset. Lapset kuitenkin sopeutui tilanteeseen yllättävän nopeasti. Lapset soitteli isälleen. En katkaissut missään vaiheessa suhdetta kokonaan. Soittelimme päivittäin, muttei muuta. Kannattaa kokeilla. Lähtö on vaikeaa mutta kyllä sä siihen voimia saat. Ajattele vaikka niin ettei se ole lopullista ja jos onkin niin se on sit sen arvoista. Lapset kärsivät siitäkin, jos on alkoholisti-isä.
 
Mietipä miltä lapsestasi tuntuu jos perheessä on alkkis ? Minä olen asunut lapsuuteni alkkisperheessä ja vannoin että omat lapseni ei tule moista elämää näkemään

:hug: :heart: :flower:
 

Yhteistyössä