Mieheltäni puuttuu lojaalisuus...

[Kuuskymppinen Elli]

Yli 40-vuotias veljeni, joka ei ole montaa vuotta elämässään työtä tehnyt, vaan vanhempamme ovat elättäneet häntä, haukkui minut syyttä laiskaksi; en työpäivän jälkeen siivoa ja tee ruokaa!! Mieheni, joka halusi jäädä kotiin työttömäksi tekee melkein kaiken, mutta veljeni mielestä se ei ole oikein! Mieheni pitää kotitöitä hänelle kuuluvana, onneksi.

Veljeni haukkui myös lapseni homoksi yms...olin todella pahalla mielellä pitkään.

No, siitä on jo pari kuukautta...tänään menimme isämme luo, veli oli grillillä syömässä, en ollut häntä huomaavinani, menin isäni kanssa sisään...mutta ikkunasta näin kuinka mieheni nauraa ja keskustelee veljeni kanssa kuin mitään ei olisi ollutkaan! Raivostuin, mutta mieheni suuttuu jos hänelle sanoo hänen virheistään, nielin kaiken aluksi, mutta hänen kysyessään mikä on, sanoin etten pitänyt siitä, että hän käyttäytyi kuin ei mitään siinä tilanteessa, vaikka veljeni oli haukkunut minut ja lapsemme! Riitahan siitä tuli, ei mieheni ymmärrä miksei olisi saanut olla hyvä kaveri veljelleni riitamme jälkeen.

Miten te olisitte suhtautuneet asiaan? Olisi kiva saada tietää käyttäydyinkö väärin kun loukkaannuin tuollaisesta asiasta miehelleni.

 

[myös kuuskymppinen]

En minä tiedä mitään sinunkaltaistesi elämästä ???

 

[Kuuskymppinen Elli]

Mitähän tuo vastauksesi tarkoitti? Ei ollut kovin selventävää...mikä se "minunkaltaiseni" elämä on??

 

[myös kuuskymppinen]

Mitähän tuo vastauksesi tarkoitti? Ei ollut kovin selventävää...mikä se "minunkaltaiseni" elämä on??

Sitä vaan että omasta halusta työttömiä alle eläkeiän..
En tiedä miksi yleensäkään vastasin..eihän tuo ollut vastaus kysymykseesi.

No kuitenkin, ymmärrän että sukulaismiesten on hyvä olla "väleissä".. ainakin pohojammaalla!

 

[Inhorealisti1]

Miehesi yritti viisaasti pysyä sukukinasteluidenne ulkopuolella, mutta siitäkös sinä pillastuit. Herra varjelkoon minua moiselta.

 

[neuvoja...]

Monet täällä luultavasti pitävät sinua nyt lapsellisena tai käytöstäsi vääränä. Mutta minä voin kyllä myöntää, että olisin myös suuttunut samallalailla sinun asemassasi!!! Ei ihminen osaa aina käyttäytyä järkevästi tai kaikkein etua ajatellen, vaan ihmiset käyttäytyvät monesti tunteiden mukaan. Tekivät sitten fiksusti tai tyhmästi. Itse olisin myös loukkaantunut tuollaisesta. Olipa se sitten fiksua tai ei. Oletan että pariskunta pitää toistensa puolia, varsinkin jos kerran veli kohdisti haukkunsa sekä sinuun sekä poikaanne. Ymmärrän kyllä täysin myös sen, että miehenne ei halunnut osallistua enempää tähän riitelyyn. Hän ei halua riidellä sukulaistesi kanssa, eikä pidä sitä tarpeellisena. Hän rakastaa sinua ja sinä häntä. Näette vain asiat nyt eri tavoin, ettekä välttämättä ymmärrä toisianne. Miehesi ei ymmärrä miksi riitaa olisi pitänyt jatkaa enempää. Hänen mielestään on turha tapella, hän haluaa edes yrittää olla väleissä sukulaisten kanssa. Sinä taas koet, ettei miehesi puolustanut sinua ja perhettänne kun veljesi teitä loukkasi. Samanlaisia riitoja on ollut muillakin pareilla! Koittakaa nyt kuitenkin sopia asia jotenkin! Ei kannata tuollaisesta tapella!

 

[ikinävikinä]

Ei kannata olettaa että muut ihmiset tappelevat sun puolestasi varsinkaan tuollaisia sanallisia riitoja ja loukkauksia.
Olen jo kauan sitten päättänyt, että jos mua vituttaa joku ihminen, niin muut saavat mun puolestani vaikka nuolla sen arsea, huolehdin omista väleistäni sen tyhmän ihmisen kanssa..

koskee sukuriitoja ja muitakin ongelmia...
Kannattaa pitää mielessä sekin, että jos joku muu olisi vihainen jollekin, ja sitten itse suuttuisit "myötäeläjänä" ollaksesi samalla rintamalla, niin riittäisikö syyksi katkaista välit ihmiseen KUULOPUHE, eli tulkinnanvarainen selitys siitä mitä kuulemma oli sanottu, vai odottaisitko mielluummin että asia näyttäytyisi sinulle ja sitten vasta suuttuisit.

Johonkin on vedettävä raja, ja minä vedän sen siihen että en suutu toisten puolesta enkä suhtaudu kylmäkiskoisesti ihmiseen kuulopuheiden perusteella, tulivatpa puheet sitten mieheltäni tai lapsiltani.

Mitä siitä tulisi jos vetäisin herneet nenään joka asiasta jotka tapahtuvat JOLLEKKIN MUULLE kuin minulle... ymmärrän että tuo homoksihaukkuminen oli asiatonta, mutta jos poikasi ei sitä ollut kuulemassa niin ota kaikinmokomin itseesi, se ei satutua nitä jokta ei olleet kuulemassa. vai oliko poika kuulemassa?
Jos ei niin eihän se silloin loukannut poikaasi, vaan vitutti sinua itseäsi kun pelkäät salaa että poikasi olisikin poikkeava..jos poika ei ole h-miehiä tai jos vaikka olisikin ei haittaisi sua niin mitä mietit mokomaa?

 

[panacea]

on keski-ikäinen sikaniska. Juuri sellainen mies, jonka kanssa en tule toimeen yleisesti ottaen.

Hän on haukkunut minua nuoresta pitäen (kuulemma) huoraksi, hampuusiksi, viherpiiperöksi jnejne, koska meillä on eri elämänarvot.

Mielestäni veljeni on nolannut puheillaan pahasti itsensä, ei minua. Jostain syystä olen hänelle uhka punavihreine arvoineni, ja hän kokee tarvetta puolustaa (heikkoa?) itsetuntoaan. Minusta kyseessä on vain ja ainoastaan hänen ongelmansa hänen itsensä kanssa, ja olen ratkaissut asian olemalla aika vähän hänen kanssaan tekemisissä.

Missään nimessä en oleta, että äitini tai muut tuttavat tai sukulaiset olisivat asiassa "puolellani", sillä en kaipaa ketään puolustamaan omaa maailmankatsomustani.

Ymmärrän, että olet loukkaantunut, jos miehesi ei puolustanut sinua, koska tunnut kaipaavan puolustamista. Miksi?