Itsekeskeinen aviomies

[Väsynyt vaimo]

Olen jotenkin umpikujassa avioliitossani. Mieheni tekee mitä haluaa mielivaltaisesti ja sanoo, että hänen asiansa eivät kuulu minulle! Hän tekee mitä tykkää ajattelematta kuinka se minuun vaikuttaa. Hän vetää kännit joka viikonloppu, käy usein baareissa, tulee aamuyöstä kotiin ja makaa koko viikonlopun krapulassa. Meillä on 6 kk vauva ja minä olen hänen kanssaan lähes yksin. Viikolla kun mieheni on tullut töistä hän nukkuu parin tunnin yöunet vaikka minä en olisi yöllä vauvan takia saanut nukuttua. Kun hän on herännyt hän lähtee johonkin tai on koko illan koneella. Ainoa huomio minkä häneltä saan on silloin kun hän haluaa seksiä. Koko viime talven mieheni haukkui minulle veljeäni kuka on minulle tärkeä! Sanoin, että hauku jollekin muulle, mutta ei mennyt perille. Viimeviikolla hän soitti veljelleni ja haukkui tämän ihan lyttyyn. Veljeni ei ole tehnyt mitään väärää, niin ainakin kaikki näkee. Kun minä sitten hermostuin mieheni veljelle kun hän tuli meille taas kaljapullojen kanssa niin mieheni sanoi minulle, että jos vielä kerran sanot veljelleni noin niin lennät seinään ja hän pakotti/kiristi minut soittamaan anteeksipyynnön veljeltään. Hänelle ei ole tullut mieleenkään pyytää anteeksi minun veljeltäni. Nyt taas kun viikonloppu on ovella mietin mitäköhän tästäkin viikonlopusta tulee! Olen todella ahdistunut en pysty missään tilanteessa relaamaan! En halua erota, mutta jos tilanne jatkuu pitkään näin tiedän, että räjähdän pahemman kerran. Miehet haluankin teidän kertovan miksi mies käyttäytyy näin eikä arvosta naista! Varsinkaan omaa vaimoansa. Ja naiset onko teiullä näin tai onko ollut ja olette jotenkin selvinneet siitä?

 

[Juures]

Miksi et halua erota? Taloudellisent ilanteen takiako?

Ei toi ainakaan hyvä perhemalli ole, jos lapsen parasta ajattelet.

 

[Rinna]

Miehesi pitää sinua kynnysmattona. Ainoa, joka sen etenemisen voi estää on sinä itse. Sinulla on pieni vauva, ota yhteyttä vaikkapa neuvolaasi ja kerro tukalasta tilanteestasi. Vauvasi hyvinvointi on kiinni sinun jaksamisesta, joten heillä on velvollisuus auttaa sinua.

Helppo olisi näin ulkopuolisena sinulle sanoa, että heitä moinen mies hemmettiin, et siinä mitään menetä. Mutta näissä jutuissa päätös täytyy tehdä jokaisen itse, joten koita selvittää itsellesi syy(t), miksi et halua erota?

 

[miesvaan]

""Miehet haluankin teidän kertovan miksi mies käyttäytyy näin eikä arvosta naista!""

Miehenä on sanottava ettei ole miehillä yleensä ole aavistustakaan miksi joku toinen mies käyttäytyy siten kuin käyttäytyy, tässä tapauksessa paskamaisesti naistaan kohtaan. Ei sama sukupuoli tee meistä ajatustenlukijoita. Veikkaisin kuitenkin että alkoholi taitaa olla liikaa mukana kuvioissa. Eikä silloin toimi mikään muu.

 

[Tiina]

Tulee mieleeni spekuloida, että halusiko mies lapsen kanssasi, vai oliko vauva vahinko? Painostitko miestä hankkimaan lapsen vastoin tahtoaan tai jätitkö pillerit pois mielivaltaisesti? Luulitko, että miehestä tulee kyllä kunnon perheenisä kun teillä on yhteinen lapsi? Eräälle tuttavapariskunnalle kävi juuri näin, että miehestä tuli isä vastoin tahtoaan. Tätä hän kostaa naiselle ja lapselle vielä tänäkin päivänä (lapsi on kohta vuoden). Sinun tilanteessasi miehen käyttäytyminen kuulostaa juuri samalta. Se on todella lapsellista ja väärin. Reilumpaa olisi erota. Oli syy ikävään käyttäytymiseen mikä tahansa, niin sinuna pakkaisin kimpsuni ja muuttaisin vauvan kanssa muualle. Miehestäsi ei ole pyörittämään perheen arkea.

 

[ap]

Vauva todella oli pitkän harkinnan tulos ja mies halusi sitä välillä enemmänkin kuin minä. Luulenpa itse, että alkoholin käyttö on päässyt ryöstäytymään käsistä ja se aiheuttaa moiset oireet. Erota en voi taloudellisista syistä ja jotenkin en kestä ajatusta isosta erosta, olen kokenut sen kerran ja olin todella pohjalla. Lapsen kanssa en voi kokea samoja tunteita koska minun on pystyttävä huolehtimaan hänestä. Myös sen jälkeen kun menimme naimisiin mies muuttui kovasti, liekö se sitten sitä, että nyt olen kiikissä?!