Mieheltä ei heru yhtään tukea tai ymmärrystä raskauteen :(

[Pöhköläinen]

Mies vihjaili laiskaksi (sanoo että ai sulla on laiska olo) kun en jaksanut tehdä joinain päivinä mitään pahan olon ja väsymyksen takia..
En pysty syömään kaikkea niin sekään ei ole hyvä juttu.. Kuulemma valitan koko ajan ja miehen mitta alkaa olla täysi.. En siis saa ilmaista huonoa oloa, sitä että selkä on pirun kipeä tai kun jalat kramppaa koko ajan kävellessä (siis kaikki vähääkään negatiivinen on kielletty)..
Ei se edes voinut hieroa selkää Vaikka oon viikon jo pyytänyt..
Me ei tehdä mitään yhdessä.. Röhnötetään sohvalla ja katotaan telkkaria.. Musta tuntuu että käyn vaan töissä ja olen kotona.. Sitten se lähtee ryyppäämään kavereiden kanssa ja tekee kaikkea kyllä ilman mun seuraa.. Nyt sitten siitä ei ole kuulunut mitään kahteen päivään (ei asuta yhdessä) koska se tekee tota että se blokkaa mut pois sen elämästä.. Parhaimmillaan mykkäkoulua on kestänyt 1,5 viikkoa..
Mistään ei voi keskustella koska mies ei edes muodota laudeita vastatessaan vaan vastailee "jaa, aha, jaa, ok, selvä, jaa" Paras mihin se kykenee keskustelussa on "en mä tiiä"

 

["tiina"]

Abortti?

 

["Jaana"]

Ette asu vielä yhdessä, seurustelette tai tapailette vasta.
Oliko raskaus molempien päätös, halusitte lapsen tai pettikö ehkäisy.

Jos oli molempien päätös tehdä lapsi, pitäisi miehen myös ottaa vastuu siitä, että tulee isäksi ja olla tukenasi, jos oli vahinko, niin ymmärrän miehen käytöstä, vaikka ei se moraalisesti olekaan oikein.

Toivottavasti saatte asiat selviksi ennenkuin vauva syntyy

 

["vieras"]

Kuinka pitkällä raskaus on? Jos oikeasti olet juuri plussannut, en ihmettele, että miestä ärsyttää. Sellaisiakin naisia on, jotka on heti invalideja, jos on pienikin raskauden mahdollisuus, kaikki oireet maailmasta on just heillä. Mutta et varmaan sellainen olekaan ja raskautesi on pitemmällä. Kai se on sitä, ettei mies osaa asettua asemaasi, ei ole kokenut mitään sellaista, kuin sinä nyt käyt läpi. Eihän se kiva ole, ettei empatiaa löydy :/

 

[Höh..]

En kyllä ymmärrä minäkään, miksi päätit hankkia lapsen tämäntyyppisen miehen kanssa? Vai muuttuiko miehen käytös vasta kun olit raskautunut? Minustakin kuulostaa siltä, että mies ei nyt oikein miettinyt loppuun asti tätä lapsen hankintaa. Mitenkähän sitten ajattelit pärjätä, kun vauva syntyy? Elämä ei nimittäin siinä kohtaa ainakaan helpta..... Kaikesta huolimatta, toivotan tsemppiä ja että miehesi tulisi järkiinsä (mikäli on aiemmin järjissään ollutkaan). Koita jaksaa...

 

[pöhköläinen]

[QUOTE="Jaana";28840410]Ette asu vielä yhdessä, seurustelette tai tapailette vasta.
Oliko raskaus molempien päätös, halusitte lapsen tai pettikö ehkäisy.

Jos oli molempien päätös tehdä lapsi, pitäisi miehen myös ottaa vastuu siitä, että tulee isäksi ja olla tukenasi, jos oli vahinko, niin ymmärrän miehen käytöstä, vaikka ei se moraalisesti olekaan oikein.

Toivottavasti saatte asiat selviksi ennenkuin vauva syntyy[/QUOTE]

Joo oli yhteinen päätös.. melkein vuosi yritettiin lasta.. Tarkoitus on (oli?) muuttaa yhteen kunhan asiat saadaan sille mallille (loppuvuodesta) Ollaan jo pidempään seurusteltu mutta ei vaan ole muutettu olosuhteiden pakosta yhteen (erillaiset työvuorot, omat asunnot yms.)

 

[vinkki]

ihan vaan vinkkinä,vauva aika on aika paljon rankempaa kun raskaus aika,usko pois pärjäät paremmin ilman miestä,eli ota ero ja ole yh,totut tekemääb kaiken alusta asti yksin niin ei paremmasta edes tiedä,eniten sun energiaa tulee viemään tollanen mies ja sulla ei nyt ole aikaa tai voimavaroja tollaseen,aloita uusi elämä ja keskity itseesi,raskauteen ja vauvaan.zemppiä!!

 

[sick]

Kannattaa tehdä lapsi kun ei edes tiedä millaista arki on yhdessä

 

[pöhköläinen]

En kyllä ymmärrä minäkään, miksi päätit hankkia lapsen tämäntyyppisen miehen kanssa? Vai muuttuiko miehen käytös vasta kun olit raskautunut? Minustakin kuulostaa siltä, että mies ei nyt oikein miettinyt loppuun asti tätä lapsen hankintaa. Mitenkähän sitten ajattelit pärjätä, kun vauva syntyy? Elämä ei nimittäin siinä kohtaa ainakaan helpta..... Kaikesta huolimatta, toivotan tsemppiä ja että miehesi tulisi järkiinsä (mikäli on aiemmin järjissään ollutkaan). Koita jaksaa...

Miehessä on kaksi puolta.. Toinen todella rakastava ja toinen taas tuo paskiainen.. Välillä tuntuu että kaikki menee paremminkin kun hyvin ja nyt taas tapahtui tämä.. SE on itse ollut tässä mukana tekemässä lasta ja olen koko ajan kysynyt että onhan tää nyt varmasti myös se mitä haluat ja on sanonut että kyllä on ja haluaa niin paljon lasta ku haluta vaan voi..

 

[viisikymppinen isoäiti]

jätä se, ei tosta ikinä miestä sulle tuu. paremmin pärjäät lapsen kanssa kahdestaan.

 

[pöhköläinen]

ihan vaan vinkkinä,vauva aika on aika paljon rankempaa kun raskaus aika,usko pois pärjäät paremmin ilman miestä,eli ota ero ja ole yh,totut tekemääb kaiken alusta asti yksin niin ei paremmasta edes tiedä,eniten sun energiaa tulee viemään tollanen mies ja sulla ei nyt ole aikaa tai voimavaroja tollaseen,aloita uusi elämä ja keskity itseesi,raskauteen ja vauvaan.zemppiä!!

Alkaa kanssa käymään tämä vaihtoehto mielessä.. Miehen viesti oli niin ilkeä viimeksi.. Ajattelin että hankkikoon itselleen sen ikipirteän ja iki-iloisen naisen ja sen pullantuoksuisen ja ihanan suhteen missä ei ikinä ole mitään konflikteja.. Siis kun mies ei kestä ollenkaan riitoja (mitkä on normaalia höyryjen päästöjä suhteessa.. enkä edes laske varsinaiseksi riidaksi ku kyse on _hyvin_ pienistä ja naurettavista asioista)
Se on tehnyt selväksi sen että haaveilee suhteesta jossa ei ikinä ole riitoja ja naisesta joka ei ikinä valita..

 

[njoo]

pistäisin ukon seinään vasten ja kertoisin mitä kipuja käyn läpi ja mitä oletan mieheltä jos ei käytös vielläkään muutu lähtisin kävelemään... tuo 9kk raskaus aika on leikkiä sen vauva arjen kanssa...

 

["Sirkkeli"]

Et taatusti tule saamaan ymmärrystä mihinkään muuhunkaan asiaan tulevaisuudessa. Tiedän mitä tuleman pitää... ihan taatusti.

 

[-StrawBerry-]

miten pitkällä sun raskaus on?

 

[Eleonoora86]

[QUOTE="vieras";28840419]Kuinka pitkällä raskaus on? Jos oikeasti olet juuri plussannut, en ihmettele, että miestä ärsyttää. Sellaisiakin naisia on, jotka on heti invalideja, jos on pienikin raskauden mahdollisuus, kaikki oireet maailmasta on just heillä. Mutta et varmaan sellainen olekaan ja raskautesi on pitemmällä. Kai se on sitä, ettei mies osaa asettua asemaasi, ei ole kokenut mitään sellaista, kuin sinä nyt käyt läpi. Eihän se kiva ole, ettei empatiaa löydy :/[/QUOTE]

Oletkos tiennyt, että raskauksia on erinlaisia? Toisilla ei ole juuri mitään vaivoja koko raskausaikana ja toiset joutuvat tiputukseen kun mikään ei pysy sisällä! Tiedän että raskaus ei ole sairaus. Itse olen rv 7 ja pystyn hädin tuskin mitään syömään, väsymys ja ruokahaluttomuus vie kaikki voimat. Töissä kun teen tiettyä hommaa alkaa ristiselkään sattumaan niin että meinaa itku tulla ja se helpottaa vasta kum pääsee kotiin makiilemaan ja nostaa jalat ylös.miehelleni jo sanoin että jos mulla tässä vaiheessa on jo tämmöiset vaivat, niin olen varmaan loppu raskaudesta vuoteenoma. Minulla nyt vain on vaivaisempi raskaus kuten ap:llä. Meilläkin lapsi on suunniteltu, mutta itse en jaksaisi jos mies ei ymmärtäisi minun mies tekee kaiken mahdollisen jotta minun olisi hyvä olla ja ymmärtää pienet kiukun puuskat joita kyllä välittömästi pyydän anteeksi. Mies sitten vaan nauraa, että "taas ne mormoonit hyökkäs "

 

[chef]

No aika paskalta ukolta kyllä kuulostaa. Mutta toisaalta, onko sunkaan sitten pakko jatkuvasti? olla valittamassa? Kun ei se olo yhtään sen paremmaksi muutu, vaikka valittaisit viikon putkeen.

Mulla on melko vaikea raskaus meneillään. Taas jälleen kerran. Mutta mitä hittoa sitä sitten sen enempiä valittamaan? Miehelle olen sanonut, että sattuu ja olo on voimaton, joten kyllä hän tietää sen nyt jo ilman, että vuodatan sitä hänelle päivittäin, pahimmassa tapauksessa useamman kertaa päivässä.

 

[pöhköläinen]

Kannattaa tehdä lapsi kun ei edes tiedä millaista arki on yhdessä

Asuataan niin lähekkäin että ollaan koko ajan yhdessä.. Ollaan aina jommankumman kämpällä ja nukutaan aina yhdessä .. Paitsi sitten kun ukko päättää taas jonkun typerän pikkuriidan seurauksena leikkiä mykkäkoulua.. niinkun nyttenkin..

 

["tiina"]

Entäs abortti?jaksatko yksin jos vauvalla refluksit,koliikit yms?

 

[Khisu]

Voi, voi. Olisipa itselläkin vielä raskaus mistä valittaa.

 

[M32]

Oletko kokeillut lopettaa valittamista? Rivien välistä voi lukea, että sinä et ainakaan vieroksu niitä konflikteja. Kommunikointityylin vaihtaminen voisi tuoda apua.

 

[pöhköläinen]

Oletkos tiennyt, että raskauksia on erinlaisia? Toisilla ei ole juuri mitään vaivoja koko raskausaikana ja toiset joutuvat tiputukseen kun mikään ei pysy sisällä! Tiedän että raskaus ei ole sairaus. Itse olen rv 7 ja pystyn hädin tuskin mitään syömään, väsymys ja ruokahaluttomuus vie kaikki voimat. Töissä kun teen tiettyä hommaa alkaa ristiselkään sattumaan niin että meinaa itku tulla ja se helpottaa vasta kum pääsee kotiin makiilemaan ja nostaa jalat ylös.miehelleni jo sanoin että jos mulla tässä vaiheessa on jo tämmöiset vaivat, niin olen varmaan loppu raskaudesta vuoteenoma. Minulla nyt vain on vaivaisempi raskaus kuten ap:llä. Meilläkin lapsi on suunniteltu, mutta itse en jaksaisi jos mies ei ymmärtäisi minun mies tekee kaiken mahdollisen jotta minun olisi hyvä olla ja ymmärtää pienet kiukun puuskat joita kyllä välittömästi pyydän anteeksi. Mies sitten vaan nauraa, että "taas ne mormoonit hyökkäs "

Vastauksena muihinkin kysymyksiin.. 9vk alkaa pian ja mulla on erittäin fyysinen työ myöskin. Paljon painavien tavaroiden nostelua ja seisomista koko 8h.. Jalat kramppaa vaikka syön magnesiumia, juon vettä ja venyttelen.. En saa kirota miehen mielestä kun jalkaan sattuu välillä niin paljon että tuntuu kuin pohje lähtisi irti.. Pyydän monta kertaa että voitko hieroa mun selkää kun se on niin jumissa että seisominen sattuu.. Niin ei käy..

 

[pöhköläinen]

Oletko kokeillut lopettaa valittamista? Rivien välistä voi lukea, että sinä et ainakaan vieroksu niitä konflikteja. Kommunikointityylin vaihtaminen voisi tuoda apua.

Ku en ole miehelle/miehestä valittanut nyt mistään? Olen vaan sabonut että ai helvetti ku sattuu pohkeeseen tai Voisitko hieroa mun selkää ku ei pysty seisomaan ku sattuu.. Totta kyllä on ihan täysin että en pelkää riidellä.. En siitä tykkää mutta jos joku ärsyttää niin sanon sen ennemmin heti nätisti kun se että jätän hautumaan ja sanon sitten kerralla tosi pahasti kun monta asiaa tukossa.. Ja mä myös lepyn samantein ja pyydän anteeksi kun olen päästänyt höyryt pois.. mies taas on äärettömän pitkävihainen

 

[-StrawBerry-]

tuntuu vähän että sun mies ei ehkä sittenkään ollut valmis lapsen tuloon

 

[das]

suosittelen mielummin eroamaan sitten odotusaikana..saat käsiteltyä eron jne ennen vauvan syntymää ja voit alottaa vauvan kanssa puhtaalta pöydältä,itsellä oli sama tilanne vaikka 7v yhdessä asumista oli takana,mies muuttui todella paljon odotusaikana,noh ero tuli kun oli vauva 2kk ja voin kertoa että mielummin olisin eron käsitellyt ennen tuota vauva arkea kun kaikki oli muutenkin uutta ja rankkaa..

 

[pöhköläinen]

tuntuu vähän että sun mies ei ehkä sittenkään ollut valmis lapsen tuloon

Ei näköjään joo.. Odottelen että koskakohan ottaa itse yhteyttä kun taas on blokannut mut pois elämästään
Se on tehnyt jopa laivalla katoamistempun yöllä ja kuulutin sitä monta kertaa aamulla ja olin ihan varma että se on menny laidan yli.. soittelin sille siis kymmeniä kertoja koko aamun ja ei vastannut.. vasta illalla kun olin jo soittanut sen kavereille että onko siitä kuulunut mtn. ja itkenyt silmät päästäni se lähetti viestin että se on kotonansa.. Silloin sen kaverit oli ihan mun puolella ja sanoivat että oli maailman typerin temppu.. Ja myöskin että meinaako se että katselen tollasia temppuja muka kauankin..
Se ei ikinä ota muhun yhteyttä itse kun se tekee tän vaan se olen aina minä joka haluaa puhua asiat halki..
Nytten tilanne meni niin että lähdin pois sen luota keskellä yötä koska tuli niin paha mieli kun se ilmoitti että se lähtee taas kavereiden kanssa dokaamaan ja mä jään taas kotiin nyhjöttämään. Yritin juurikin olla valittamatta asiasta ja aiheuttamatta tätä helvetin mykkökoulua mutta kuinkas sitten kävikään..

Rupesin miettimään vaan että saakohan lapsikaan ilmaista pahaa oloaan ja negatiivisiä tunteitaan sen edessä vai yrittääkö se nekin sitten tukahduttaa....?