Miehellä 4 arki-iltana harrastus ja viikonloput töissä + kavereiden kanssa

mikä sulla on ongelma oikein.Itellä ei tulis mieleenkään ruveta kiukuttelee miehen salireeneistä.

jätä lapset miehelle ja mene kauppaan.Ei se niin vaikeata ole.

osaaksä lukea? mun ongelma on se, että mä olen nykyään yksin parisuhteessa.
ja mä käyn nykyään aina kaupoilla yksin, nyt olisin halunnut toisen mukaani kun vituttaa nykyään aina tehdä kaikki yksin. liikaa vaadittu? ei minusta.

 

Mun mies olis kyllä pitänyt mua tosi yksinkertaisena, jos olisin sille alkanut kertomaan, että elämä muuttuu lapsen syntymisen jälkeen. Kaikki täyspäisethän sen tietävät.

Ollaankohan me avokin kanssa jotenkin vajaaälyisiä sitten, kun moneen otteeseen ollaan yhdessä istuttu ja mietitty, kuinka elämä muuttuu lasten jälkeen. Kuinka sitten ei kumpikaan enää voi mennä miten lystää.

Mä olen nyt raskausaikana välillä parkunut hormonien kourissa, kuinka mies on aina jatkossa vapaampi menemään ja tuo on sanonut, että kyllä hänkin kotona on jos minä haluan tuulettua. Koskaan ei voi tietää, kuinka käy, mutta ainakin me ollaan käyty asia monta kertaa läpi. Ei tuu ainakaan mikään ihan puskista.

 

Ollaankohan me avokin kanssa jotenkin vajaaälyisiä sitten, kun moneen otteeseen ollaan yhdessä istuttu ja mietitty, kuinka elämä muuttuu lasten jälkeen. Kuinka sitten ei kumpikaan enää voi mennä miten lystää.

Mä olen nyt raskausaikana välillä parkunut hormonien kourissa, kuinka mies on aina jatkossa vapaampi menemään ja tuo on sanonut, että kyllä hänkin kotona on jos minä haluan tuulettua. Koskaan ei voi tietää, kuinka käy, mutta ainakin me ollaan käyty asia monta kertaa läpi. Ei tuu ainakaan mikään ihan puskista.

Tiiätkö, en halua manata mutta se ensimmäisen lapsen tulo on semmoinen shokki, että siihen ei voi varautua yhtään mitenkään. Sitten ne hormonit vasta jyllääkin, lapsi voi olla koliikkinen tai muuten sairas, imetyksessä voi olla aika kiinni, äidillä (tai isällä) voi olla baby blues ja muutenkin ne omat tuntemukset saattaa olla aivan erilaiset kuin mitä etukäteen ajatteli. Tietty on hyvä suunnitella ja jutella, mutta varautua myös siihen että mihinkään ei voi pomminvarmasti varautua

 

[QUOTE="yksi";25962647]osaaksä lukea? mun ongelma on se, että mä olen nykyään yksin parisuhteessa.
ja mä käyn nykyään aina kaupoilla yksin, nyt olisin halunnut toisen mukaani kun vituttaa nykyään aina tehdä kaikki yksin. liikaa vaadittu? ei minusta.[/QUOTE]

viikossa on 7 päivää.Pitääkö päästä just silloin kun se on salilla.Ja tuskin se yötämyöten siellä salilla on.

 

Aloittajan pitää siis mennä kauppaan sinä ainoana arki-iltana, kun mies ei ole harrastuksessaan. Tämähän siis onnistuu vain, mikäli mies ei ole mennyt kaverinsa luokse. Reilua?

Ei se nyt niinkään mene, että urheilu (onko se edes ap:n miehen harrastus?) olisi joku pyhä poissaolon syy, joka pitää vaimon kiltisti hyväksyä. Ihan sama, hikoileeko mies iltakaudet salilla vai tumputtaako yksinään kellarissa – yhtä kaikki hän on pois perheen elämästä ja keskittyy vain omaan napaansa. Ei perhe-elämää sillä tavalla eletä.

kyllä perhe elämässä pitää olla sitä omaakin aikaa vaikka siihen tumputtamiseen.Turhaa kitinää taas.

 

Laske miehellesi ajankäyttökaavio siitä, minkä verran hänellä versus sinulla on vapaa-aikaa ja kerro miksi sinua häritsee tilanne. Jos ei tajua, niin melkoisen idiootin olet hankkinut vaivoiksesi. Mahtaako miehellä hormonit pörrätä muualle eli onko liikunta vain tekosyy siihen, ettei teidän seura kiinnosta?

Meillä mies harrastaa useana iltana liikuntaa, mutta vain parina iltana lapsen hereilläoloaikana. Tällöin hän ennen lähtöään hoitaa lasta. Muulloin käy esim. hiihtämässä silloin kun lapsi on päikkäreillä. Tarvittaessa luopuu nurisematta menoistaan. En ikinä katselisi tuollaista menoa kuin sinulla ja tämä on miehelle selvä.