No, miepä kerron: mehän asutaan maalla, joten ensimmäinen hankala asia oli selvitä kuistilta autoon. Kaaduin vain kerran, huusin sit miehen tukemaan minnuu ja niin selvisin autoon. Mutta se ajaminen! Ihan hirveetä! Mie en saanut tuntumaa kaasupolkimeen, joten köröttelin koko matkan neljääkymppiä.
Sitten teatterin edessä oli tosi jäistä, mutta pysyin kuin pysyinkin pystyssä. Olin jo ihan että jee, kunnes piti nousta portaat: enhän mie ottanut huomioon, miten vaikeeta on saada sekä kengän kärki että se vietävän korko mahtumaan sinne askelmalle ja niin sitä mentiin! Onneksi oli niin paljon ihmisiä miun takana, että ottivat kiinni.
Väliajalla pysyttelin yläkerrassa ja kun näytös loppui, laskeuduin varovasti kaiteesta kiinnipitäen alas. Sitten taas neljääkymppiä kotiin. Kukaan teistä ei maininnut portaista tai autosta mitään: hyi teitä!