Menneisyyden haamut

[pimeä(kö)?]

Okei, mistäköhän aloittaisin.. No paras varmaan aloittaa ihan alusta. Mieheni petti minua kesällä, annoin asian anteeksi vaikka se sattui muhun kuin sata puukon iskua. Vieläkin on tämän aiheen käsittely kesken.. Pystyn luottamaan jotenkuten, mutta en vaan halua elämäämme mitään mikä muistuttaa tästä kamalasta teosta ja sen tuomasta tuskasta. Nyt mieheni sitten on alkanut katselemaan samanlaista autoa kuin tällä toisella naisella on. En tiedä, mutta tämä herättää minussa hirveästi tunteita, negatiivisia. Naurettavaa, niinkuin mieheni sanoo, mutta en halua elämäämme MITÄÄN mikä muistuttaa tästä petoksesta. Ja se on tämä samanmerkkinen auto.

Ihmettelen itsekin, että mikä tässä on niin kamalaa.. Mutta jotenkin vaan sisin huutaa koko ajan ei ei ei... Haluaisin vain unohtaa, mutta en tiedä onnistuuko se jos joka aamu joudun istumaan autoon joka on samanlainen kuin tuolla toisella naisella.

Sanokaa nyt, olenko ihan pimeä?

 

[petetty myöskin]

Okei, mistäköhän aloittaisin.. No paras varmaan aloittaa ihan alusta. Mieheni petti minua kesällä, annoin asian anteeksi vaikka se sattui muhun kuin sata puukon iskua. Vieläkin on tämän aiheen käsittely kesken.. Pystyn luottamaan jotenkuten, mutta en vaan halua elämäämme mitään mikä muistuttaa tästä kamalasta teosta ja sen tuomasta tuskasta. Nyt mieheni sitten on alkanut katselemaan samanlaista autoa kuin tällä toisella naisella on. En tiedä, mutta tämä herättää minussa hirveästi tunteita, negatiivisia. Naurettavaa, niinkuin mieheni sanoo, mutta en halua elämäämme MITÄÄN mikä muistuttaa tästä petoksesta. Ja se on tämä samanmerkkinen auto.

Ihmettelen itsekin, että mikä tässä on niin kamalaa.. Mutta jotenkin vaan sisin huutaa koko ajan ei ei ei... Haluaisin vain unohtaa, mutta en tiedä onnistuuko se jos joka aamu joudun istumaan autoon joka on samanlainen kuin tuolla toisella naisella.

Sanokaa nyt, olenko ihan pimeä?

Et ole pimeä. Mutta musta teillä on tuo asia kesken.

Olet ehkä antanut anteeksi miehelle pettämisen liian nopeasti- ennen kuin olet todella ollut valmis. Itsekin tein saman virhen aikanaan: syynä miehen itku ja parku. Ensin koin, että olen valmis antamaan anteeksi ja palasimme yhteen, mutta elämän tasaantuessa tuska nosti päätään. Minulla oli kaikki hyvin niin kauan kuin asiaa käsiteltiin. Kun mies sitten halusi taas että lakkaan puhumasta tästä häpeällisestä asiasta, jäin jälleen yksin.

Tuo on iso trauma, ja jotkut selviää siitä viikossa-kahdessa. Arvaapa miksi: koska asia käsitellään loppuun ja aletaan uudelta pohjalta. Parisuhde menee pettämisen jälkeen kokonaan uusiksi.

Parisuhde ei jatku pettämisen jälkeen! Se joko alkaa kokonaan uudelleen eri pohjalta, tai sitten ei ollenkaan ja toinen vain kituu hiljaa suhteesta ulos katkeruuden ja pahan mielen voitaessa.

Voit odottaa että hekin (unohtajat ja "vahva" OMAN ELÄMÄNSÄ ELÄJÄT" tänne kohta tulevat paasaamaan että unohda ja elä.

Mutta vitut. Tuo on rankka asia, ei se mene pois teeskentelemällä. teillä on miehenne kanssa pitkä taival tarvottavananne.

Jos eroasisit miehestä voisi toipua nopeammin, koska silloin on kyse pelkästä trauman parantamisesta. Mutta kun yrität samalla myös elää sinut pettäneen ihmisen kanssa, se tekee asiasta mutkikkaan, joudut kyseenalaistamaan hänet joka päivä.

 

[_-]

kannattaa myös harkita että onko miehesi todella sitoutunut suhteeseenne, vai pitääkö sinua kynnysmattonaan! Kyllä munkin mies sentään senverran tajusi, ettei ala kantamaan kotiin mitään siitä muistuttavaa.

 

[pimeä(kö)?]

Et ole pimeä. Mutta musta teillä on tuo asia kesken.

Olet ehkä antanut anteeksi miehelle pettämisen liian nopeasti- ennen kuin olet todella ollut valmis. Itsekin tein saman virhen aikanaan: syynä miehen itku ja parku. Ensin koin, että olen valmis antamaan anteeksi ja palasimme yhteen, mutta elämän tasaantuessa tuska nosti päätään. Minulla oli kaikki hyvin niin kauan kuin asiaa käsiteltiin. Kun mies sitten halusi taas että lakkaan puhumasta tästä häpeällisestä asiasta, jäin jälleen yksin.

Tuo on iso trauma, ja jotkut selviää siitä viikossa-kahdessa. Arvaapa miksi: koska asia käsitellään loppuun ja aletaan uudelta pohjalta. Parisuhde menee pettämisen jälkeen kokonaan uusiksi.

Parisuhde ei jatku pettämisen jälkeen! Se joko alkaa kokonaan uudelleen eri pohjalta, tai sitten ei ollenkaan ja toinen vain kituu hiljaa suhteesta ulos katkeruuden ja pahan mielen voitaessa.

Voit odottaa että hekin (unohtajat ja "vahva" OMAN ELÄMÄNSÄ ELÄJÄT" tänne kohta tulevat paasaamaan että unohda ja elä.

Mutta vitut. Tuo on rankka asia, ei se mene pois teeskentelemällä. teillä on miehenne kanssa pitkä taival tarvottavananne.

Jos eroasisit miehestä voisi toipua nopeammin, koska silloin on kyse pelkästä trauman parantamisesta. Mutta kun yrität samalla myös elää sinut pettäneen ihmisen kanssa, se tekee asiasta mutkikkaan, joudut kyseenalaistamaan hänet joka päivä.
[/quote]


Kiitos lohduttavasta vastauksesta. Tietysti se vaati itseltäni todella paljon antaa asia anteeksi, vaikka se kieltämättä kummittelee mielessäni ehkä liiankin usein. Teimme mieheni kanssa sopimuksen, ettemme asiasta enää puhu, mutta... Enkä sitten viitsi olla se "vanhojen asioiden kaivelija" niinkuin mieheni sanoo. Hän tekee kyllä tietysti tässä väärin kun ei anna mulle aikaa käydä myös hänen kanssaan asiaa läpi ja kertoa pahasta olostani kun ei ole oikein muitakaan kenen kanssa puhua. Asia hävettää enkä halua, että läheiset alkavat säälimään minua ja moittimaan miestäni. Sitä en kestäisi.

Mieheni on todella rakastava ja ihana, ainut on vain tämä pettäminen. En olisi hänestä sitä ikinä uskonut, eikä hänkään kyllä itsekään. Katuu sitä selvästi ja syvästi ja siksi haluan yrittää antaa anteeksi ja päästä asian yli. Kauan se sitten ikinä viekään niin olen valmis siihen. Raskastahan se tulee olemaan, mutta aika parantaa haavat eikö? Mutta miten saisin mieheni ymmärtämään, etten todellakaan halua elämäämme mitään mikä muistuttaa tuosta? Haluaisin vain unohtaa..

Olet myös kokenut kovia ja voin sen sanoa, että eihän tämä asia millään lailla ole helppo. Vahvakin ihminen murtuu tälläisen asian edessä.

 

[pimeä(kö)?]

kannattaa myös harkita että onko miehesi todella sitoutunut suhteeseenne, vai pitääkö sinua kynnysmattonaan! Kyllä munkin mies sentään senverran tajusi, ettei ala kantamaan kotiin mitään siitä muistuttavaa.

Onko mieheni sitten ajattelmaton kun tällä lailla toimii? Olen toden teolla ihan pihalla näiden asioiden kanssa enkä tiedä mitä ajatella..

 

[homosapiens]

Miehesi halusi ettei vanhoja enää kaivella. Ajatteli vain itseään, ei halunnut että muistutat hänen virheistään, ei sitä että sinun täytyy saada asia käsiteltyä itsestäsi ulos ja loppuun ja se vie niin kauan kuin se vie, ei niin kauan kuin miehesi kestää sitä kuunnella.

Kyllä on ****:tin ajattelematonta mieheltäsi lähteä tuomaan elämäänne toisesta naisesta muistuttavia asioita, luuleeko että pääset näin nopeammin asiasta yli, siedätyshoitoa??? Ja sitten vaatia että suu suppuun, minä en jaksa kuunnella.

Menkää yhdessä juttelemaan jonnekin parisuhdeneuvontaan. Kahdestaan on vaikea näitä asioita niin, että siitä saadaan elävä liitto aikaiseksi. Yleensä toinen joutuu alistumaan ja hyväksymään "vahvemman" asettamat reunaehdot liiton jatkamiselle.... Tässä tapauksessa sinä.

 

[pimeä(kö)?]

Miehesi halusi ettei vanhoja enää kaivella. Ajatteli vain itseään, ei halunnut että muistutat hänen virheistään, ei sitä että sinun täytyy saada asia käsiteltyä itsestäsi ulos ja loppuun ja se vie niin kauan kuin se vie, ei niin kauan kuin miehesi kestää sitä kuunnella.

Kyllä on ****:tin ajattelematonta mieheltäsi lähteä tuomaan elämäänne toisesta naisesta muistuttavia asioita, luuleeko että pääset näin nopeammin asiasta yli, siedätyshoitoa??? Ja sitten vaatia että suu suppuun, minä en jaksa kuunnella.

Menkää yhdessä juttelemaan jonnekin parisuhdeneuvontaan. Kahdestaan on vaikea näitä asioita niin, että siitä saadaan elävä liitto aikaiseksi. Yleensä toinen joutuu alistumaan ja hyväksymään "vahvemman" asettamat reunaehdot liiton jatkamiselle.... Tässä tapauksessa sinä.

Niin, ihan totta puhut. Ainut on vaan se, että mieheni saa asian aina käännettyä että mussa olis vikaa. Esim. että mä olen se joka en anna asioiden olla ja haastan asiasta riitaa.. Mitään riitaa haasta, kunhan haluan purkaa ajatuksiani, mutta mieheni on näköjään väärä kohde. Olen katsonut parhaaksi vaieta asioista välttääkseni yhteentörmäykset.

En tiedä mitä helvettiä tässä enää tekis.. Pää tuntuu välillä hajoovan ja eroakin olen miettinyt, mutta sitä en todellakaan halua. En ole luovuttaja, mutta miksi mun pitää olla se joka taistelee ajatuksiensa kanssa mieheni petosta vastaan? Eikö tämän kuuluisi olla yhtä lailla hänenkin ongelmansa ja enemmän? Huhhuh, hullukshan tää menee.

 

[Mies 50]

..kertoo koko totuuden: Asia on vaan se, että mieheni saa asian aina käännettyä että mussa olis vikaa.
Ansaitset arvoisesi miehen, nykyinen alittaa riman maata viistäen.

 

[homosapiens]

Toi kaiken kääntäminen sinun syyksesi on uskomattoman paradoksaalista, ethän se sinä ollut joka petti, mutta hyökkäys on paras puollustus ja ehkä inhimillistäkin, ellei pysty "nöyrtymään" ja miehesi ei pysty.

...Yksi vaihtoehto voisi olla myös, että varaat ajan vain itsellesi jollekin terapeutille (? en ole ihan varma mikä on oikea taho, varmaan löytyy kun kyselet.) ja menet yksin juttelemaan ja työstämään tätä asiaa.

Saat ainakin puhua ja purkaa itseäsi, ja saanet myös hyviä oivalluksia ja kenties käytännön neuvojakin (?) siitä miten saat asian käsiteltyä ja pidettyä itsesi ihmisenä ja ehkä jopa suhteenne toimimaan.

Naisen tapa käsitellä asioita ei ole vaieta niitä kuoliaaksi, ainakin harvemman naisen. Minä ainakin tarvitsen "kaikupohjaa" itselleni ja toisenlaisia näkökulmia sen omani lisäksi, tai ihan vaan olkapään ja halauksen. Riippuu niin asiasta.

Nyt kuullostaa siltä, ettei miehesi ymmärrä että teolla on myös seuraukset, varsinkin sillä että pysytte yhdessä. Vaatii työtä kummaltakin, ei vaikenemista kuoliaaksi. Aika itsessään ei paranna jos pinnan alla muhii... Se räjähtää ennemmin tai myöhemmin.

 

[petetty myöskin]

Niin, ihan totta puhut. Ainut on vaan se, että mieheni saa asian aina käännettyä että mussa olis vikaa. Esim. että mä olen se joka en anna asioiden olla ja haastan asiasta riitaa.. Mitään riitaa haasta, kunhan haluan purkaa ajatuksiani, mutta mieheni on näköjään väärä kohde. Olen katsonut parhaaksi vaieta asioista välttääkseni yhteentörmäykset.

En tiedä mitä helvettiä tässä enää tekis.. Pää tuntuu välillä hajoovan ja eroakin olen miettinyt, mutta sitä en todellakaan halua. En ole luovuttaja, mutta miksi mun pitää olla se joka taistelee ajatuksiensa kanssa mieheni petosta vastaan? Eikö tämän kuuluisi olla yhtä lailla hänenkin ongelmansa ja enemmän? Huhhuh, hullukshan tää menee.

Tuo on niin tyypillistä!
Kyllähän sen toisaalta ymmärtää: pettäminen ja erityisesti siitä kiinni jääminen on kova paikka miehelle. En silti tajua että miten KEHTAAVAT syyllistää vaimoaan!
Se on ihan puhdasta puolustautumista, en usko että mies itsekään uskoo sitä että aimo turhan takia "haastaa riitaa" tms.

Olen kuullut aivan täsmälleen saman laulun omassa tapauksessani. Siis täsmälleen.

Epäreilua on että se joka petti, pääsee kuin koira veräjästä ja petetty miettii pää sauhuten ja terapoi itseään..

Olen viime aikoina ajatellut, kävin mutkan helvetissä ja tulin takaisin, että pettäminen on haaste: kuinka paljon annan miehen tekemien virheiden vaikuttaa itseeni. HÄN on se joka petti, en minä. Ongelmat olivat yhteisiä ennen pettämistä, kummallakaan ei ollut sen helpompaa elää toisen kanssa- mutta se en silti ollut minä joka päätyi pettämiseen.
Ja entä jos hän ei olisi koskaan pettänyt- mitä muuta olisi ollut tilalla. Olisimmeko selvittäneet asiat ajoissa, vai kelluisimmeko vieläkin ja ikuisesti siinä tilassa että pettäminen on vielä henkisellä tasolla, kellumassa ilmassa.

Vaadi kunnioitusta. Niin minäkin tein- sanoin miehelle päin naamaa, että älä saatana ainakaan yritä johtaa minua harhaan enää enempää, vaan otat vastuun siitä mitä teit.

Vaadin häntä sanomaan minulle, että hän ymmärtää tunteeni, ja pakotin lupaamaan että hermostuneet eleet loppuvat kun tästä asiasta puhuttaan.

Olen kyllä vähentänyt asiasta puhumista- minulle taisi riittää se että mies joutui kerrankin katsomaan minua silmiin. En tiedä onko ymmärrys aitoa vai ei, mutta sen jälkeen tuli sellainen tunne, että yksi lysti, se EN EDELLEENKÄÄN ole minä joka petti, ja jos hän tekee sen uudelleen se on hänen häpeänsä ja tiedän nyt miten silloin toimin. Toista kertaa en jaksa alkaa katsella sitä näytelmää.

 

[pimeä(kö)?]

..kertoo koko totuuden: Asia on vaan se, että mieheni saa asian aina käännettyä että mussa olis vikaa.
Ansaitset arvoisesi miehen, nykyinen alittaa riman maata viistäen.

Niin, mutta on vaan niin vaikea lähteä...

 

[pimeä(kö)?]

Toi kaiken kääntäminen sinun syyksesi on uskomattoman paradoksaalista, ethän se sinä ollut joka petti, mutta hyökkäys on paras puollustus ja ehkä inhimillistäkin, ellei pysty "nöyrtymään" ja miehesi ei pysty.

...Yksi vaihtoehto voisi olla myös, että varaat ajan vain itsellesi jollekin terapeutille (? en ole ihan varma mikä on oikea taho, varmaan löytyy kun kyselet.) ja menet yksin juttelemaan ja työstämään tätä asiaa.

Saat ainakin puhua ja purkaa itseäsi, ja saanet myös hyviä oivalluksia ja kenties käytännön neuvojakin (?) siitä miten saat asian käsiteltyä ja pidettyä itsesi ihmisenä ja ehkä jopa suhteenne toimimaan.

Naisen tapa käsitellä asioita ei ole vaieta niitä kuoliaaksi, ainakin harvemman naisen. Minä ainakin tarvitsen "kaikupohjaa" itselleni ja toisenlaisia näkökulmia sen omani lisäksi, tai ihan vaan olkapään ja halauksen. Riippuu niin asiasta.

Nyt kuullostaa siltä, ettei miehesi ymmärrä että teolla on myös seuraukset, varsinkin sillä että pysytte yhdessä. Vaatii työtä kummaltakin, ei vaikenemista kuoliaaksi. Aika itsessään ei paranna jos pinnan alla muhii... Se räjähtää ennemmin tai myöhemmin.

Olen miettinyt myös tuota vaihtoehtoa, ja se olisi ehkä ihan viisastakin. Mutta entäs sitten mieheni, kuinka saan hänet tajuamaan sen, että se oli hänen virheensä eikä millään lailla mun? Tuntuu, että asian teki virheeksi vasta se kun siitä kuulin. Näin hän varmaan ajattelee...

 

[homosapiens]

nimimerkki Petetty myöskin antoi hyvän keinon, mies selkä seinää vasten vaan.

Riippuu ihmisestä (miehestäsi) rakennatko sillä mitään vain rikotko vain. Sinulle ilman muuta tekisi hyvää kuulla hänen myöntävän virheensä. Kunnioittaisi sinua edes sen verran, että osaisi olla rehellinen, vaan jos ei pysty olemaan itselleenkään? Jos olet tavallisesti pehmeä ja mukautuvainen, tuollainen "shokkihoito" voisi irroittaa reaktion suojakilven takaa.

Kyllä mies jo tietää, että hänen on syy, syyllisyys saa hänet sulkemaan sinun suusi. Älä suostu tämän sopan nielijäksi, sinulla on oikeus päästä siitä yli.

 

[petetty myös]

Olen miettinyt myös tuota vaihtoehtoa, ja se olisi ehkä ihan viisastakin. Mutta entäs sitten mieheni, kuinka saan hänet tajuamaan sen, että se oli hänen virheensä eikä millään lailla mun? Tuntuu, että asian teki virheeksi vasta se kun siitä kuulin. Näin hän varmaan ajattelee...

Jos sä tiedät, että mies ei kadu pettämistä vaan lähinnä kiinnijäämistä- ja siis että mikään ei anna näyttöä siitä että katuisi muuta kuin sitä- niin silloin kai on todennäköistä että hän tekisi saman uudelleen, tälläkertaa varovaisemmin ettei jää kiinni.

Jos hän perusteli sen itselleen niin, että se on sinun syysi, niin miksi seuraavakaan kerta olisi hänen oma syynsä.

Hänen on pakko jossain vaiheessa lakata syyttämästä sinua pettämisestään.

Miestä ei voi muuttaa eikä ajatella hänen puolestaan, mutta kannattaa laittaa kirjojen ja kansien väliin- ja sinetti päälle aiheesta kuinka sinä itse suhtaudut pettämiseen ja siihen että sinua kohdellaan huonosti.

Onko pettämisessä "lieventäviä asianhaaroja". Varsinkin että voitko sinä antaa anteeksi jos miehesi pettää vaikkapa siksi että sinä olet estynyt väliaikaisesti. Onko silloin ok pettää kun toinen on sairas/vihainen/surullinen/toisella paikkakunnalla

Jos miehellesi tulisi erektiohäiriö, niin olisiko sinulla oikeus pettää häntä?

Niinpä.

Niinkauan kun itse uskot, että pettämisesi on ehkä mahdollisesti pikkiriikkisenkään alitajunaisestikaan voinut olla sinun oma syysi, et voi oikeastaan osatakaan vakuuttavasti vaatia miestä muuttamaan "virallista kantaansa".

Olet rakkauden kerjäläinen. (tässä yksi paraskin puhuja Oikeastaan mikään ei ole pettämisessä niin inhoittavaa kuin se, millaisena se saa hetkeksi petetyn näkemään itsensä: kyylänä, kuivana lahnana, rumana, tyhmänä tms. Varsinkin kun se tulee puuntakaa, niin näille tunteille ei aina voi mitään.

Huokaus, pakko vain vakuuttaa itsensä, koska mies ei mulle voi kertoa kuka minä olen. Itse pitää tietää, niin kauan kuin joku muu määrää minusta itsestäni ollaan aina metsässä.

 

[Petyin ja jätin]

Mä nostan hattua kaikille niille jotka ovat selvinneet pettämisen yli ja jatkaneet. Itse sain ex-aviomieheni kiini pettämisestä ja hän katui ja lupasi ja vannoi sen olevan ohi. En pystynyt olemaan saman katon alla ja muutin hetkeksi ystävien vuokra-asuntoon miettimään ja punnitsemaan tilannetta. Eräänä iltana ajattelin mennä kotiin kun oli ikävä miestä ja halusin puhua ja kas vain, kävelin oman kotiin josta löysin mieheni tämän "hoidon" kanssa. No, tipahdin polvilleni ja ehkä elämäni paskin hetki. Siinä sitten käytiin jos jonkinlaista sotaa ja vääntöä puoleen ja toiseen pitkän aikaa ja kaikkien vakuuttelujen jälkeen (vielä rakkaudesta kipeänä ja sokeana) palasin kotiin ja yritimme uudestaan. En kuitenkaan pystynyt antamaan anteeksi ja oli pakko vatvoa asiaa ja mieshän ei olisi sitä halunnut. Luotto ei palannut ja muutin pysyvästi pois ja otin avioeron. Asiasta on jo kymmenen vuota, mutta silti huomaan sen vaikuttavat nykyisiin suhteisiini. Olen jotenkin epävarma ja olen tuhonnut tällä pari hyvää suhteen alkua.. Nyt olen rakastunut ja toivon että tämä suhde toimisi ja yritän karistaa typeriä ajatuksia jotka välttämätä tulevat pintaan kun on voimakkaat tunteet.. Kun on joskus syvästi satutettu, niin kovin tuntuu olevan vaikea ajatella vain hyviä asioita ja luottaa että toinen on 100% mukana ja rehllinen. Teen töitä et nyt viimein osaisin nauttia onnesta! Tämä nyt eksyi asian viereen, mutta ap:lle toivon että miehesi tajuaisi miten on sua loukannut ja että asioita ei ohiteta olankohautuksella ja että tuo auto-asia on todella tylsää sinua kohtaan. Ehkä hän yrittää viestittää että eihän samalla merkillä väliä, se nainenhan on historiaa meidän elämästä. Silti keskenkasvuista ja ala-arvoista häneltä luulla että asiat selvitetään noin. Tsemppiä, jaksamisia ja voimia sinulle. Muista että jokainen ansaitsee onnen ja jos tuntuu pahalta, kyllä susta löytyy vahvuutta lähteä pois suhteesta ja itsenäistyä ja joku joka arvostaa ja rakastaa vain sinua tulee vastaan!

 

[Jäätelösyksy]

Kerrot, että miehesi välittää ja rakastaa, mutta kuitenkaan hän ei ymmärrä, että sinä haluat "vatvoa" asioita ja mikset voi jo unohtaa koko juttua. Minusta miehesi välittäminen taitaa olla aika pinnallista, kun hän ei pysty tukemaan sinua pahassa sotkussa, jonka hän ihan itse on aiheuttanut. Enpä usko, että pettäjä niin pahoillaan ja satutettu on pettämisestä, kuin petetty puoliso. Mieshän on pettämiseen ryhtynyt, ei puoliso.

Jos haluaa pettää, niin silloin pitää olla valmis kärsimään myös seuraamukset, jos/kun jää kiinni. Mies on pettämisestä saanut nyt nauttia sen kivan osan (panemisen) ja nyt on jälkipyykin aika, jonka ei edes tarvitse olla mitään kivaa herkkua. Jos mies ei kerta kaikkiaan ymmärrä sitä, miten satutettu sinä olet, niin mielestäni miehessä on jotakin vikaa. Eikö hän tosiaan osaa asettua toisen ihmisen asemaan? Kyllä hänen pitäisi nähdä, miten sinuun sattuu ja tällaiset asiat eivät todellakaan ratkea pikkurupattelulla päivässä eikä kahdessakaan, vaan asian työstäminen vaatii aktiivisesti pitkän ajan, sillä uusia näkökulmia ja uusia ajatuksia tulee pintaan ajan myötä. Ei siihen riitä yksi ilta tai edes yksi viikko.

Jos miehesi ei pysty olemaan tukenasi, niin naisilla yleensä on kova tarve päästä asiasta yli puhumalla tai kirjoittamalla. Jos rahaa tai halua ei ole terapiaan, niin katso, olisiko ystäväpiirissäsi joku lämminsydäminen ihminen, jolle voisit uskoutua. Itse pääsin aikoinaan avioerosta yli siten, että kävin entisen naapurin rouvan kanssa kävelylenkeillä. Kuntokin kasvoi kummallakin kohisten, kun tallustimme kotikaupungin katuja joka päivä tunnin puolitoista koko ajan jutellen.

 

[ddddd]

Mies testaa sietokykyäsi. Miksi ihmeessä pitäisi saada saman merkkinen auto, kun automerkkejä riittää?!? Petä miestäsi ja katso, miten hän asiaa käsittelee, kun pilkka kopsahtaa omaan nilkkaan. Voi olla, että asian vatvominen alkaa kiinnostamaan. Vituttaa seurata vieressä onnettomia kynnysmattoja, jotka kestävät kaiken vain rakkauden tähden..