Menin töihin ja vein 10kk vauvan päiväkotiin

[QUOTE="vieras";26867288]Minulla taitaa näkyä aivan eri aloitusviesti kuin sinulla. En missään huomannut ap:n kirjoittavan, ettei halunnut lasta. Lukiko siellä niin?[/QUOTE]

Siinä viestissä, jota kommentoin, asia ilmaistiin suorastaan porvoolaisen selkeästi

 

"vieras", ksantipan vastaus taisi olla nimimerkille mamma.

 

Kiitokset keskustelijoille, velvollisuudet kutsuvat.

 

Olette kyllä tooooosiiiii itsekkäitä , jotka viette lapset hoitoon - äitiysloman loputtua.

Tällaisella kommentilla on työnvieroksujien hyvä myydä itselleen oikeutus jäädä kotiin loisimaan. Puolustuksena on myös että kotiäityiys on rankkaa työtä. Ja paskat. Lasten hoitaminen ei ole työtä vaan velvollisuus. Velvollisuuden voi täyttää myös huolehtimalla siitä että lapsi saa hyvää hoitoa esimerkiksi päiväkodissa.

Pienen lapsen kotona hoitaminen ei todellakaan ole fyysisesti rankkaa tai vaadi mitenkään erityistä älykapasiteettia. Maailman luonnollisin asia jonka jokainen osaa ja on osannut jo ihmiskunnan syntymästä lähtien vaikka äideillä onkin tapana nostaa itsensä jalustalle ja toitottaa korvaamattomuuttaan.

:saint:
opcorn:

 

Tällaisella kommentilla on työnvieroksujien hyvä myydä itselleen oikeutus jäädä kotiin loisimaan. Puolustuksena on myös että kotiäityiys on rankkaa työtä. Ja paskat. Lasten hoitaminen ei ole työtä vaan velvollisuus. Velvollisuuden voi täyttää myös huolehtimalla siitä että lapsi saa hyvää hoitoa esimerkiksi päiväkodissa.

Pienen lapsen kotona hoitaminen ei todellakaan ole fyysisesti rankkaa tai vaadi mitenkään erityistä älykapasiteettia. Maailman luonnollisin asia jonka jokainen osaa ja on osannut jo ihmiskunnan syntymästä lähtien vaikka äideillä onkin tapana nostaa itsensä jalustalle ja toitottaa korvaamattomuuttaan.

:saint:
opcorn:

Ja montako olet pääsääntöisesti yksin vastuun kantaen hoitanut kotona, "toiminut vaimona" eli hoitanut lapset sekä kodin pyörittämisen?

 

[QUOTE="eerika";26867230]"mammalle" mukavaa päivää Porvooseen.[/QUOTE]

Täällä paistaa aurinko

 

[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";26867239]En osaa ajatella asiaa yleisesti ottaen, mutta kyllä omalla kohdallani äidin itsekkyys ja lapsen etu kävelevät käsi kädessä. Luonto on sillä tavalla itsekäs, että useimmat vanhemmat tekevät kaikkensa lapsensa parhaaksi.

Eri ikäisillä lapsilla on eri tarpeita. On erityislapsia ja masentuneita vanhempia. Mutta puhun nyt itsestäni ja terveestä lapsestani. Kovin vähän arvostaisin itseäni kasvattajana ja ihmisenä, jos katsoisin lapseni parhaaksi viedä hänet kokopäivähoitoon sellaisten ihmisten luo, joilla on käytettävissään vain murto-osa minun resursseistani, ja joilta lisäksi puuttuu syvä ihmissuhde lapseen.

Miksi teit muuten lapsen, jos et lasta halunnut?[/QUOTE]

Kirjoitinkin että poikkeuksia on ja ne vahvistaa säännön.

Meidän perheen ratkaisut sopivat meille, lapsi voi hyvin ja se on pääasia.

En tehnyt lasta, hän päätti tulla. Oli meille aikamoinen yllätys ja mietimme todella tarkkaan minkä tien valitsemme. Olimme suunnitelleet lapsetonta elämää.

 

Hyvää työpäivää!

 

Miksei kukaan syyllistä tämänkään lapsen isää siitä, ettei hän jää kotiin hoitamaan lasta?

 

Mukavaa työpäivää! Toivottavasti työ saa sinut jaksamaan iloisena äitinä iltapäivät ja illat.

 

[QUOTE="alma";26867493]Miksei kukaan syyllistä tämänkään lapsen isää siitä, ettei hän jää kotiin hoitamaan lasta?[/QUOTE]

Miksi pitäisi syyllistää ketään?

 

[QUOTE="vieras";26867424]Ja montako olet pääsääntöisesti yksin vastuun kantaen hoitanut kotona, "toiminut vaimona" eli hoitanut lapset sekä kodin pyörittämisen?[/QUOTE]
Jokaisen hoitoon olen osallistunut täysillä ja jokaisen kohdalla olen myös pitänyt täydet isyysvapaat ottaen samalla päävastuun hoidosta.
Eihän sitä toki voi verrata täysimittaiseen äitiyslomaan mutta sillä kokemuksella joka minulla on (aivan varmasti keskivertomiestä enemmän), sanoisin että jos lapsenhoito käy raskaaksi ja uuvuttavaksi niin silloin kannattaisi suosiolla luovuttaa ja lähteä töihin jotta voisi olla parempi vanhempi lapselleen.

En toki väitä etteikö se voisi olla toisinaan henkisesti koettelevaa mutta ei niin paljoa että oikeuttaisi itsensä marttyyriksi hypettämisen.

 

Tällaisella kommentilla on työnvieroksujien hyvä myydä itselleen oikeutus jäädä kotiin loisimaan. Puolustuksena on myös että kotiäityiys on rankkaa työtä. Ja paskat. Lasten hoitaminen ei ole työtä vaan velvollisuus. Velvollisuuden voi täyttää myös huolehtimalla siitä että lapsi saa hyvää hoitoa esimerkiksi päiväkodissa.

Pienen lapsen kotona hoitaminen ei todellakaan ole fyysisesti rankkaa tai vaadi mitenkään erityistä älykapasiteettia. Maailman luonnollisin asia jonka jokainen osaa ja on osannut jo ihmiskunnan syntymästä lähtien vaikka äideillä onkin tapana nostaa itsensä jalustalle ja toitottaa korvaamattomuuttaan.

:saint:
opcorn:

Näin on!

 

Mun mielestä olennaista on hoitopäivän pituus. 9 h päivässä viitenä päivänä viikossa on tuonikäiselle tosi paljon. Mutta jos on pakko, niin sitten on. Toisaalta tuonikäinen käyttää aika suuren osan päivästään ihan päiväuniinkin.

 

mä on rehellisen itsekäs ja hoidan lapseni kotona. Nautin hitaista aamuista lasten kanssa, haluan viettää joulut ja juhannukset oman perheen kanssa ja olla lasten kanssa nyt kun ne on pieniä. Mieskin tykkää kun vaimo on kotona myös iltaisin ja viikonloppuisin. Toivottavasti saan jatkaa vielä kun pieninkin täyttää 3v. Toki koen myös olevani omille lapsilleni parempi vaihtoehto kuin 20 lapsen päiväkotiryhmä Mulla ei ole tarve arvostella toisten valintoja ja toivon, että saamme tehdä myös oman valintamme kuten parhaaksi koemme.

 

Jokaisen hoitoon olen osallistunut täysillä ja jokaisen kohdalla olen myös pitänyt täydet isyysvapaat ottaen samalla päävastuun hoidosta.
Eihän sitä toki voi verrata täysimittaiseen äitiyslomaan mutta sillä kokemuksella joka minulla on (aivan varmasti keskivertomiestä enemmän), sanoisin että jos lapsenhoito käy raskaaksi ja uuvuttavaksi niin silloin kannattaisi suosiolla luovuttaa ja lähteä töihin jotta voisi olla parempi vanhempi lapselleen.

En toki väitä etteikö se voisi olla toisinaan henkisesti koettelevaa mutta ei niin paljoa että oikeuttaisi itsensä marttyyriksi hypettämisen.

Sä olet NIIN oikeassa!

En ole koskaan ymmärtänyt että äitiyttä pitäisi jotenkin ylistää. Maailman luonnolisin juttu, kirjaimellisesti. Melkein kuka tahansa urpo voi hankkia lapsen sukupuoleen katsomatta eikä se voi mitenkään tehdä tästä yksilöstä erikoisen koska silloinhan me kaikki olisimme erikoisia. Se ei sitten määrittelynä enää toimi!

Kotiäitiys on valinta ja jos se tuntuu raskaalta ja työltä niin silloin on jotakin pielessä. Ihan voi myöntää reilusti että kotona olo on vaan niin mukavaa että ihan sen takia haluaa mieluummin olla siellä kuin töissä, sehän on ihan sallittua.
Se että se kotona olo olisi AINA lapsen parhaaksi on myös täyttä puppua, niin ei todellakaan aina ole. Joskus äidit on kotona itsekkäistä syistä ja lapsen olisi oikeasti parempi olla päivhoidossa.

 

Jokaisen hoitoon olen osallistunut täysillä ja jokaisen kohdalla olen myös pitänyt täydet isyysvapaat ottaen samalla päävastuun hoidosta.
Eihän sitä toki voi verrata täysimittaiseen äitiyslomaan mutta sillä kokemuksella joka minulla on (aivan varmasti keskivertomiestä enemmän), sanoisin että jos lapsenhoito käy raskaaksi ja uuvuttavaksi niin silloin kannattaisi suosiolla luovuttaa ja lähteä töihin jotta voisi olla parempi vanhempi lapselleen.

En toki väitä etteikö se voisi olla toisinaan henkisesti koettelevaa mutta ei niin paljoa että oikeuttaisi itsensä marttyyriksi hypettämisen.

Mä olen toisaalta samaa mieltä, jos lapsenhoidon rankkuuden syynä on se että seinät kaatuu päälle, rutiinit uuvuttaa ja aikuiskontaktit puuttuu.

Mutta toisaalta mä en olisi pystynyt kyllä töissä käymään sinä ajanjaksona jolloin hyvät yöunet tarkoitti neljää tuntia yössä. (Kaksi erittäin valvottavaa lasta.)

Mutta enpä mä taas ole kokenut lastenhoitoa mitenkään raskaaksi - silloin kun ollaan kaikki terveinä ja saan nukkua suunnilleen normaalit yöunet.

 

mä on rehellisen itsekäs ja hoidan lapseni kotona. Nautin hitaista aamuista lasten kanssa, haluan viettää joulut ja juhannukset oman perheen kanssa ja olla lasten kanssa nyt kun ne on pieniä. Mieskin tykkää kun vaimo on kotona myös iltaisin ja viikonloppuisin. Toivottavasti saan jatkaa vielä kun pieninkin täyttää 3v. Toki koen myös olevani omille lapsilleni parempi vaihtoehto kuin 20 lapsen päiväkotiryhmä Mulla ei ole tarve arvostella toisten valintoja ja toivon, että saamme tehdä myös oman valintamme kuten parhaaksi koemme.

Hienoa, rehellistä!
Hyvä että olette löytäneet teille toimivan ratkaisun.
Mut pliis, seuraa niitä isompia lapsia ja mieti rehellisesti josko jossakin vaiheessa tarvii jotakin muuta kuin sitä mitä siihen asti on ollut tarjolla.

 

[QUOTE="mamma";26867606]Hienoa, rehellistä!
Hyvä että olette löytäneet teille toimivan ratkaisun.
Mut pliis, seuraa niitä isompia lapsia ja mieti rehellisesti josko jossakin vaiheessa tarvii jotakin muuta kuin sitä mitä siihen asti on ollut tarjolla.[/QUOTE]

Heillä on seurakunnan kerho ja viikottainen oma harrastus molemmat ilman vanhempaa. Lisäksi on kaksi käyntiä perhekahvilassa joka viikko äidin ja sisarusten kanssa. Se kyllä riittää alle eskari-ikäiselle

 

mä vein sillon 8,5 kk ikäisen pojan hoitoon pph:lle, että pääsin jatkamaan koulua olinpas ihan hirveä äiti! Huomenna vaihdetaan sitten päiväkotiin isompaan ryhmään totutteleen.. poitsu nyt 3,5 v.

 

Heillä on seurakunnan kerho ja viikottainen oma harrastus molemmat ilman vanhempaa. Lisäksi on kaksi käyntiä perhekahvilassa joka viikko äidin ja sisarusten kanssa. Se kyllä riittää alle eskari-ikäiselle

 

[QUOTE="mamma";26867583]
Se että se kotona olo olisi AINA lapsen parhaaksi on myös täyttä puppua, niin ei todellakaan aina ole. Joskus äidit on kotona itsekkäistä syistä ja lapsen olisi oikeasti parempi olla päivhoidossa.[/QUOTE]

Äh, palasin sittenkin hetkeksi.

Edellisellä sivulla kirjoitit, että "yleisesti ottaen" on lapsen parhaaksi viedä tämä päiväkotiin. Nyt kirjoitatkin, että asia on näin "joskus".

Täsmentäisitkö, kumpaa mieltä olet, niin voisin päättää olenko samaa mieltä kanssasi. Siis muustakin kuin että ihmiset ovat itsekkäitä.

TriplaIsälle kiitos fiksuista kommenteista. Olen aivan samaa mieltä siitä, että pienen lapsen hoitoa ei pidä glorifioida elämää suuremmaksi tehtäväksi. Elämää se vain on. Samaa glorifiontia on mielestäni sekin ajattelu, että lapsen on jotenkin välttämätöntä päästä taaperoiässä varhaiskasvatuspalveluiden piiriin.

 

Jokaisen hoitoon olen osallistunut täysillä ja jokaisen kohdalla olen myös pitänyt täydet isyysvapaat ottaen samalla päävastuun hoidosta.
Eihän sitä toki voi verrata täysimittaiseen äitiyslomaan mutta sillä kokemuksella joka minulla on (aivan varmasti keskivertomiestä enemmän), sanoisin että jos lapsenhoito käy raskaaksi ja uuvuttavaksi niin silloin kannattaisi suosiolla luovuttaa ja lähteä töihin jotta voisi olla parempi vanhempi lapselleen.

En toki väitä etteikö se voisi olla toisinaan henkisesti koettelevaa mutta ei niin paljoa että oikeuttaisi itsensä marttyyriksi hypettämisen.

Ei se lapsenhoito rankkaa olekaan, vaan se kaikki muu mikä tulee sen kotona olon mukana. Jarkuva siivous, väsymys, neuvola käynnit, sairastelu, rutiinien tylsyys, joka vaihtuu kesken kaiken huutoon, itkuun ja huoleen lapsen sairastuessa. Ainut aikuinen jota näet säännöllisesti miehen lisäksi on prisman kassa.. Lista on loputon.

Ja tän kaiken kyllä kestää. Hyvinkin. Koska saa hoitaa omaa lastaan kotona ja jakaa elämää lapsen kanssa. Mutta kyllä se kotiäidin homman rasittavuus on tasan tarkkaa muualla, kuin pelkässä lapsen hoitamisessa. Se on se helppo osuus.

Joten ehkä kannattasi sillä "keskiverto miestä suuremmalla kokemuksella" miettiä asiaa uudestaan. Keskiverto mies, kun ei näköjään tiedä kotihoidon arjesta yhtään mitään.

 

Palstan mentaliteetilla kaikki työssäkäyvät isät ovat vanhemmiksi kelpaamattomia.

 

[QUOTE="vieras";26867836]Ei se lapsenhoito rankkaa olekaan, vaan se kaikki muu mikä tulee sen kotona olon mukana. Jarkuva siivous, väsymys, neuvola käynnit, sairastelu, rutiinien tylsyys, joka vaihtuu kesken kaiken huutoon, itkuun ja huoleen lapsen sairastuessa. Ainut aikuinen jota näet säännöllisesti miehen lisäksi on prisman kassa.. Lista on loputon.

Ja tän kaiken kyllä kestää. Hyvinkin. Koska saa hoitaa omaa lastaan kotona ja jakaa elämää lapsen kanssa. Mutta kyllä se kotiäidin homman rasittavuus on tasan tarkkaa muualla, kuin pelkässä lapsen hoitamisessa. Se on se helppo osuus.

Joten ehkä kannattasi sillä "keskiverto miestä suuremmalla kokemuksella" miettiä asiaa uudestaan. Keskiverto mies, kun ei näköjään tiedä kotihoidon arjesta yhtään mitään.[/QUOTE]
Luettelit ihan tavallisia arkirutiineja joita minä teen työssäkäyvänäkin ihan joika päivä vielä työpäivän päälle.