Meni 40v päivä piloille.

Sait sentään jotain lahjaksi. Jotkut eivät saa mitään.

 

Sait sentään jotain lahjaksi. Jotkut eivät saa mitään.

ap on tottunut valittamaan milloin mistäkin....

 

Mitä valittamista tuossa nyt oli? Fiilisthän sen juhlan tekee, että olet huomioitu, että sinut nähdään.

 

Itse en ole viettänyt syntttäreitäni avioon menemisen jälkeen koska ei kuulemma enään tarttenut..
En viettänyt kolmikymppisiäni, en nelikymppisiäni.

Nyt eronneena näen asiat toisin. En enään ikinä ala olemaan niin tossun alla kuin olin kahdeksantoista vuotta.

Nyt alan elämään ensimmäistä kertaa elämäni aikana.

Sä oot mies mun makuun aika useasti. Jos en olisi onnellisesti naimisissa saisit musta vainoojan.

 

Noniin. Kuka mistäkin tykkää. Itselleni riittäis ihan vaan vaikka kortti ja pitkä halaus. En oo niin juhlapäivien päälle tarkka. Makunsa kuitenkin kullakin. Jollekulle ne ovat tärkeämpi asia.

Ongelmana kai on se, että vaikka tietää millaisen ihmisen kanssa on yhdessä (?), rakentelee toiveita tuota päivää varten. Ja sitten pettyy. Siinä on itselleen petiä pedannut.

Kyllä, minustakin olisi ikävää että mies tietää, ainakin kai pitäisi tietää jos on naistaan kuunnellut, päivän tärkeäksi ja tietää mitä nainen toivoisi eikä silti toivetta toteuta. Siis ei ole kiinni itse asiasta vaan toisen tunteista välittämisestä erityisenä päivänä, jos se kerran sille toisella on tärkeä.

Tuossa kai kokoaisin itse itseni, päättäisin juhlistaa itse omaa päivääni jollain tavalla. Koittaisin vaan päästää katkeruudesta irti ettei se nautinto ja ilo olis jokin kumma kosto.