Pakko kysyä tässä välissä, että oletteko huomaamattanne tehneet jotain, mikä olisi nämä ystävät karkoittanut?
Oletteko kenties olleet niin innoissanne raskaudestanne, että ette ole osanneet puhua juuri muusta? Itseä ainakin harmittaa, jos toista ei kiinnosta enää puida esim. minun sinkkujuttuja.. Kun itseä ei taas todellakaan kiinnosta puhua mitään vauvajuttuja päivästä toiseen. Eli vuoroin vieraissa. Itse oletan, että kun juttelen heidän kanssaan vauva-asioista, niin vasta vuoroisesti voitais jutella vaikka minun mieskuvioista samalla mielenkiinnolla.
Toinen asia, mikä harmittaa on se, että jos ystävät jotenkin korostaa sitä, miten erilaista elämä on nyt kun on lapsia ja miten ei voisi enää kuvitellakaan juoksevansa baareissa yms. Ja miten paljon parempaa se elämä on niiden lasten kanssa. Siinä tulee helposti semmoinen kuva, että halveksii sen toisen elämäntyyliä.. Mutta kun kaikkia ei se perhe-elämä kiinnosta, eikä monikaan kestä sitä, että päivästä toiseen hehkutetaan jotain "parempaa elämää", joka taas ei ole omissa intresseissä.
Mutta itsellä on pari ystävää, jotka ovat säilyneet parhaina ystävinä senkin jälkeen, kun ovat saaneet lapsia. Ne on osanneet ottaa sen huomioon, että on olemassa erilaisia elämäntilanteita, eikä ne ole toistaan parempia tai huonompia. Eikä ne ole ns. hukanneet itseään siihen äitiyteen, vaan ovat silti samoja ihmisiä, mutta heillä vaan on niitä lapsia lisänä. Osa on ehkä jääneet juuri sen takia, että joka toinen lause loppuu "kyllä sinäkin sitten ymmärrät, kunhan olet äiti" tai jotain muuta vastaavaa..