Menemme naimisiin, vaikka seksi ei kulje. Ongelmia myöhemmin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "aapee"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vierailija";25948129]Helpoin tapa naiselle saada orgasmi on suuseksi. Ei olis kyllä meidänkään seksielämä hääviä, jos en saisi mieheltä suuseksiä. Mutta onneksi hän on aina rakastanut sitä! Ettekö ole sitä edes kokeilleet?

Mutta olennaista olisi kyllä harjoitella itsekseen orgasmin saamista. Onko sinulla mitään fantasioita? Oletko koskaan lukenut esim. eroottisia novelleja, jotka auttaisivat kiihottumiseen? Kannattaa harjoitella itse ihan omin kätösin ja vaikka vibralla, tiedät kyllä kun saat orgasmin ;) Yhdynnässä se ei useimmille naisille ole helppoa.

En siis itsekään saa yhdynnässä, vaan yleensä mies "hoitelee" minut esileikin aikana ja sitten vasta yhdyntä. Olemme myös toistemme ensimmäiset ja ainoat, mutta miehellä on onneksi kokeiluhaluja ja itselläkin jonkin verran :p[/QUOTE]

Mä oon yrittänyt harjoitella, ja mulla on dildokin (tai hieromasauva?), mutta tosiaan jossain vaiheessa ajtukset lähtee harhailemaan kun ns. mitään ei tapahdu ja sit kyllästyn ja lopetan.

Ja kyllä mies joskus antaa suuseksiä ja siitä tykkään. Eli jpskus tehdään niin että otan mieheltä suihin ja hän sit nuolee mua.
 
Eihän tuohon mitään yhtä oikeaa vastausta ole. Paljon riippuu siitä, oletko tyytyväinen ja onnellinen, vai kaipaatko jotain muuta. Itse menin aikanaan naimisiin aika samankuuloisessa suhteessa. Oltiin oltu ystäviä jo kauan, seurusteltu melko nuoresta. Yhteiselämä oli onnellista ja tasapainoista, mutta seksi ei toiminut. Se ei oikein ollut erityisemmin toiminut koskaan, meilläkään ei ollut ollut mitään kiihkeää vaihetta edes ihan suhteen alkuaikoina. Kuvittelin, että ehken ollut itsekään kovin seksuaalinen tyyppi ja totesin, että hyvähän se on näinkin. Ja mentiin naimisiin.

No, ehdittiin olla naimisissa muutama vuosi, kun kaikki sitten hajosi. Kumpikin meistä kai vaan aikuistuessaan alkoi tajuta, ettei se riittänyt. Seksi on lopulta enemmän kuin vain panemista. Se on myös kommunikointia ja siihen heijastuu herkästi suhteen tila. Jos kumpikaan ei kaipaa ihmeempää, vähäinen seksi on aivan fine. Mutta jos alitajuisestikaan kaipaatte muuta, ette ole tyytyväisiä, niin ei se naimisiin menemällä helpotu. Päinvastoin.

Eroaminen oli helvettiä.
Mutta sen jälkeen olin seksuaalisesti avoimempi ja vapautuneempi. Olin muutaman miehen kanssa ja seksi on jokaisen kanssa ollut erilaista. Se on auttanut mua löytämään omia halujani ja sitä mistä MINÄ pidän. Olemaan avoimempi ja rohkeampi. Ja oon ryhtynyt saamaan myös niitä orgasmeja... Löysin sitten muutamaa vuotta myöhemmin miehen, jonka kanssa olen nyt ollut joitain vuosia. Meillä on onnellinen ja tasapainoinen suhde ja sen lisäksi seksikin toimii. Olo on parempi, kuin koskaan ennen, olen onnellinen.

Mulle tämä oli oikea ratkaisu, mutta en silti sano, että ero aina olisi. Sitä oikeaa vastausta kun ei ole muualla kuin teidän omissa sydämissänne. Ja se on siellä niin syvällä, että sitä on joskus vaikeaa kuulla.
 
Eihän tuohon mitään yhtä oikeaa vastausta ole. Paljon riippuu siitä, oletko tyytyväinen ja onnellinen, vai kaipaatko jotain muuta. Itse menin aikanaan naimisiin aika samankuuloisessa suhteessa. Oltiin oltu ystäviä jo kauan, seurusteltu melko nuoresta. Yhteiselämä oli onnellista ja tasapainoista, mutta seksi ei toiminut. Se ei oikein ollut erityisemmin toiminut koskaan, meilläkään ei ollut ollut mitään kiihkeää vaihetta edes ihan suhteen alkuaikoina. Kuvittelin, että ehken ollut itsekään kovin seksuaalinen tyyppi ja totesin, että hyvähän se on näinkin. Ja mentiin naimisiin.

No, ehdittiin olla naimisissa muutama vuosi, kun kaikki sitten hajosi. Kumpikin meistä kai vaan aikuistuessaan alkoi tajuta, ettei se riittänyt. Seksi on lopulta enemmän kuin vain panemista. Se on myös kommunikointia ja siihen heijastuu herkästi suhteen tila. Jos kumpikaan ei kaipaa ihmeempää, vähäinen seksi on aivan fine. Mutta jos alitajuisestikaan kaipaatte muuta, ette ole tyytyväisiä, niin ei se naimisiin menemällä helpotu. Päinvastoin.

Eroaminen oli helvettiä.
Mutta sen jälkeen olin seksuaalisesti avoimempi ja vapautuneempi. Olin muutaman miehen kanssa ja seksi on jokaisen kanssa ollut erilaista. Se on auttanut mua löytämään omia halujani ja sitä mistä MINÄ pidän. Olemaan avoimempi ja rohkeampi. Ja oon ryhtynyt saamaan myös niitä orgasmeja... Löysin sitten muutamaa vuotta myöhemmin miehen, jonka kanssa olen nyt ollut joitain vuosia. Meillä on onnellinen ja tasapainoinen suhde ja sen lisäksi seksikin toimii. Olo on parempi, kuin koskaan ennen, olen onnellinen.

Mulle tämä oli oikea ratkaisu, mutta en silti sano, että ero aina olisi. Sitä oikeaa vastausta kun ei ole muualla kuin teidän omissa sydämissänne. Ja se on siellä niin syvällä, että sitä on joskus vaikeaa kuulla.

Tuo alku vois olla mun kirjoittamaa! Iha kuin meillä.

En osaa kuvitella että eroaisin tämän vuoksi, ehkä voisin harkita jos tietäisin varmasti että "vika" ei ole minussa vaan meidän suhteessa tms. Olisi karmeaa erota vain tämän vuoksi kun suhde muuten toimi ja sitten huomata että olenkin oikeasti epäseksuaalinen eikä miehen vaihto auta.
 
[QUOTE="aapee";25948195]Tuo alku vois olla mun kirjoittamaa! Iha kuin meillä.

En osaa kuvitella että eroaisin tämän vuoksi, ehkä voisin harkita jos tietäisin varmasti että "vika" ei ole minussa vaan meidän suhteessa tms. Olisi karmeaa erota vain tämän vuoksi kun suhde muuten toimi ja sitten huomata että olenkin oikeasti epäseksuaalinen eikä miehen vaihto auta.[/QUOTE]

Siinähän se vaikeus juuri onkin. Noin mäkin järkeilin. Siis sehän olisi tosiaan aivan hirveää erota nyt vain siksi, ettei seksi toimi. Ja huomata sitten, ettei se itsellä toimi oikein kenenkään kanssa. Siksi en eronnut, vaan mentiin naimisiin. Ja oltiin onnellisia. Kunnes mies sitten yhtäkkiä löysikin patoutuneen seksuaalisuutensa ja yhtäkkiä hänellä olikin toinen. Vaikka sitä ei siis olisi mitenkään voinut kuvitella etukäteen, ei mitenkään. Maailman kilteimpänä ja uskollisimpana miehenä pidin siihen asti.

Mutta joo, eihän teillä tosiaan välttämättä käy näin. Se on ihan mahdotonta tietää etukäteen, miten käy. Siksi on vain kuunneltava sydäntään ja luotettava siihen.
 
Siinähän se vaikeus juuri onkin. Noin mäkin järkeilin. Siis sehän olisi tosiaan aivan hirveää erota nyt vain siksi, ettei seksi toimi. Ja huomata sitten, ettei se itsellä toimi oikein kenenkään kanssa. Siksi en eronnut, vaan mentiin naimisiin. Ja oltiin onnellisia. Kunnes mies sitten yhtäkkiä löysikin patoutuneen seksuaalisuutensa ja yhtäkkiä hänellä olikin toinen. Vaikka sitä ei siis olisi mitenkään voinut kuvitella etukäteen, ei mitenkään. Maailman kilteimpänä ja uskollisimpana miehenä pidin siihen asti.

Mutta joo, eihän teillä tosiaan välttämättä käy näin. Se on ihan mahdotonta tietää etukäteen, miten käy. Siksi on vain kuunneltava sydäntään ja luotettava siihen.

Jotenkin tosi helpottavaa kuulla etten oo ainoa joka on tällaisessa tilanteessa ja tajuaa mitä ajattelen :) Ehkei tässä oikein voi tehdä muuta kuin elää päivä kerrallaan ja katsoa miten käy. Ja toisaalta tyhmää olla menemättä naimisiinkin vain siksi että "entäs jos joskus 10 vuoden kuluttua tulee joku ongelma". Voi olla että tämä muodostuu ongelmaksi tai sitten ei. Ja ihan yhtä hyvin jostain muusta asiasta voi tulla ongelma. Ei sitä tiedä. Enkä usko että naimisiinmeno vaikuttaa tähän asiaan suuntaan tai toiseen.
 
[QUOTE="aapee";25948237]Jotenkin tosi helpottavaa kuulla etten oo ainoa joka on tällaisessa tilanteessa ja tajuaa mitä ajattelen :) Ehkei tässä oikein voi tehdä muuta kuin elää päivä kerrallaan ja katsoa miten käy. Ja toisaalta tyhmää olla menemättä naimisiinkin vain siksi että "entäs jos joskus 10 vuoden kuluttua tulee joku ongelma". Voi olla että tämä muodostuu ongelmaksi tai sitten ei. Ja ihan yhtä hyvin jostain muusta asiasta voi tulla ongelma. Ei sitä tiedä. Enkä usko että naimisiinmeno vaikuttaa tähän asiaan suuntaan tai toiseen.[/QUOTE]

Aivan, tuokin on niin täysin totta. Jos alkaa pelkäämään kaikkea, mikä voisi mennä pieleen, ei voi elää ollenkaan. Eihän sitä voisi lähteä kotoa uloskaan, kun voisi jo jäädä auton alle....

Siksipä kannattaakin elää ja tehdä juuri niin kuin oikealta tuntuu. En missään nimessä tarkoittanut kannustaa eroamaan. Haluan vain rohkaista kuuntelemaan itseä ja toista ja olemaan rehellisiä ja avoimia. Se on onnellisen parisuhteen perusta, oli sitä seksiä vähän tai paljon ;)
 
Ja siis suhteessa kuin suhteessa tulee aivan varmasti joskus joku isompi ongelma eteen. Sitten etsitään yhdessä siihen ratkaisuja. Oikeastaan on siis kyse siitä, haluatteko aivan varmasti sitoutua toisiinne ja yrittää yhdessä.
 
Ja siis suhteessa kuin suhteessa tulee aivan varmasti joskus joku isompi ongelma eteen. Sitten etsitään yhdessä siihen ratkaisuja. Oikeastaan on siis kyse siitä, haluatteko aivan varmasti sitoutua toisiinne ja yrittää yhdessä.

Kyllä ainakin minä haluan sitoutua eikä mulla ole mitään syytä epäillä etteikö mieskin haluaisi. Jos joskus ongelmia tulee niin pitää sitten vaan ottaa asia käsittelyyn ja toivoa että homma selviää puhumalla...
 
Mistä tahansa voi tulla kymmenessä vuodessa ongelma. Eli sinänsä siitä ei kannata kantaa niinh paljon huolta. Toinen voi sairastua, kuolla, mitä vaan. MUTTA se, mitä kannattaa huolella miettiä, on se, että miltä nyt tuntuu. Onko tuo ajattelu tai pohdinta NIIN tärkeää, että se jo nyt herättää epäilyksiä? Tuntuuko, että sulta jää jokin iso asia elämässä puuttumaan, jos jatkatte tuota vähän epäseksuaalista elämäntyyliä?

Siis yritän sanoa, että pystytkö elämään hyvän elämän noinkin, ilman "suurta seksuaalista heräämistä"? Jos tuntuu että pystyt, ja rakastat miestä, ja muuten on hyvä, mene naimisiin. Jos joskus ero tulee syystä tai toisesta, niin se sitten tulee, eroja tapahtuu. Ja vaikka se tulisi seksin takia, niin teillä silti ollut hyviä vuosia, mikäs siinä.

Jos tuntuu, että täm' seksiasia on noussut sulle aika isoksi, ja kaipaat siihen muutosta, älä mene vielä naimisiin. Yritä vielä tämän miehen kanssa, kerro ja sano ja kuvaile, että haluat enemmän. Että haluat sen elämänalueen isommaksi, haluat tuntea kiihkoa ja vetoa ja molemminpuolista halua. Jos mies ei siitä huolimatta auta sua, ei ryhdy ja kokeile ja heittäydy, tiedät että vika on ainakin yhtä paljon miehessä. Oli asia mikä tahansa (muukin kuin seksi), jos toinen ei parisuhteessa halua tulla vastaan, kertoo se tästä toisesta aika paljon. Ollaan vaan, jumitetaan, ollaan tyytyväisiä, mutta ei valmiita panostamaan ja auttamaan toista jolla ongelma.

Itse olin suhteessa, jossa olin se aktiivisempi. Toinen ei ollut kovin seikkailunhaluinen, ei halunnut mitään erikoisempaa, ei mitään extraa. Toisessa suhteessa mies oli tosi innostunut, ja se, että se niin paljon halusi MUA, oli melkein sytyttävintä koko asiassa. Se itse tekninen suoritus ei jotenkin ollut edes niin tärkeä, vaan se, kun toinen jatkuvasti katseli "sellainen" pilke silmäkulmassa. Tosin osasi toki nuolla ym., mutta en edes aina tullut, ja silti sanoisin että seksielämä oli hyvä.

Tää "seksimies" tosin oli sitten muuten huono kumppani, joten suhde loppui. Riitaa, ei osannut elää suhteessa ym. Eli pelkkä seksikään ei vie yksin eteenpäin.

Nyt taas partneri, jota aktiivisempi itse olen. Ihana mies muuten. Hellyyttä on, ja läheisyyttä, ja hyvä olo. Olen puhunut seksin tärkeydestä, ja tämä mies on tullut vastaan, yrittää ja haluaa että meillä hyvä. Se "pilke", mikä sillä yhdellä oli, puuttuu, mutta seksi on kivaa ja sitä on, ja elämä kaikilla muilla tavoin tosi hyvää. Olen hyvällä tuulella. Tähän jään, vaikka ehkä seksimielessä jotain JÄRISYTTÄVÄÄ voisi tulla jossain muualla. Mutta kun nyt on hyvä, ei se seksi sit kuitenkaan kaikkea elämässä ole (kunhan sitä saa ja se on kuitenkin edes hyvää) :-)

NIin ja vielä se, et itse olen aina tiennyt olevani aktiivinen. Jos ei muuta oo menossa, ni sit omia hommia vähintään. Sun kannattaisi siinä kun masturboit, ajatella jotain seksifantasiaa. Aktiivisesti. Et anna ajatusten harhailla. Ja koita lämmintä suihkua kriittisiin kohtiin, monesti paljon parempi kuin vibra :-)
 
Mistä tahansa voi tulla kymmenessä vuodessa ongelma. Eli sinänsä siitä ei kannata kantaa niinh paljon huolta. Toinen voi sairastua, kuolla, mitä vaan. MUTTA se, mitä kannattaa huolella miettiä, on se, että miltä nyt tuntuu. Onko tuo ajattelu tai pohdinta NIIN tärkeää, että se jo nyt herättää epäilyksiä? Tuntuuko, että sulta jää jokin iso asia elämässä puuttumaan, jos jatkatte tuota vähän epäseksuaalista elämäntyyliä?

Siis yritän sanoa, että pystytkö elämään hyvän elämän noinkin, ilman "suurta seksuaalista heräämistä"? Jos tuntuu että pystyt, ja rakastat miestä, ja muuten on hyvä, mene naimisiin. Jos joskus ero tulee syystä tai toisesta, niin se sitten tulee, eroja tapahtuu. Ja vaikka se tulisi seksin takia, niin teillä silti ollut hyviä vuosia, mikäs siinä.

Jos tuntuu, että täm' seksiasia on noussut sulle aika isoksi, ja kaipaat siihen muutosta, älä mene vielä naimisiin. Yritä vielä tämän miehen kanssa, kerro ja sano ja kuvaile, että haluat enemmän. Että haluat sen elämänalueen isommaksi, haluat tuntea kiihkoa ja vetoa ja molemminpuolista halua. Jos mies ei siitä huolimatta auta sua, ei ryhdy ja kokeile ja heittäydy, tiedät että vika on ainakin yhtä paljon miehessä. Oli asia mikä tahansa (muukin kuin seksi), jos toinen ei parisuhteessa halua tulla vastaan, kertoo se tästä toisesta aika paljon. Ollaan vaan, jumitetaan, ollaan tyytyväisiä, mutta ei valmiita panostamaan ja auttamaan toista jolla ongelma.

Itse olin suhteessa, jossa olin se aktiivisempi. Toinen ei ollut kovin seikkailunhaluinen, ei halunnut mitään erikoisempaa, ei mitään extraa. Toisessa suhteessa mies oli tosi innostunut, ja se, että se niin paljon halusi MUA, oli melkein sytyttävintä koko asiassa. Se itse tekninen suoritus ei jotenkin ollut edes niin tärkeä, vaan se, kun toinen jatkuvasti katseli "sellainen" pilke silmäkulmassa. Tosin osasi toki nuolla ym., mutta en edes aina tullut, ja silti sanoisin että seksielämä oli hyvä.

Tää "seksimies" tosin oli sitten muuten huono kumppani, joten suhde loppui. Riitaa, ei osannut elää suhteessa ym. Eli pelkkä seksikään ei vie yksin eteenpäin.

Nyt taas partneri, jota aktiivisempi itse olen. Ihana mies muuten. Hellyyttä on, ja läheisyyttä, ja hyvä olo. Olen puhunut seksin tärkeydestä, ja tämä mies on tullut vastaan, yrittää ja haluaa että meillä hyvä. Se "pilke", mikä sillä yhdellä oli, puuttuu, mutta seksi on kivaa ja sitä on, ja elämä kaikilla muilla tavoin tosi hyvää. Olen hyvällä tuulella. Tähän jään, vaikka ehkä seksimielessä jotain JÄRISYTTÄVÄÄ voisi tulla jossain muualla. Mutta kun nyt on hyvä, ei se seksi sit kuitenkaan kaikkea elämässä ole (kunhan sitä saa ja se on kuitenkin edes hyvää) :-)

NIin ja vielä se, et itse olen aina tiennyt olevani aktiivinen. Jos ei muuta oo menossa, ni sit omia hommia vähintään. Sun kannattaisi siinä kun masturboit, ajatella jotain seksifantasiaa. Aktiivisesti. Et anna ajatusten harhailla. Ja koita lämmintä suihkua kriittisiin kohtiin, monesti paljon parempi kuin vibra :-)

Kiitos, hyvä kirjoitus :)

"Tuntuuko, että sulta jää jokin iso asia elämässä puuttumaan, jos jatkatte tuota vähän epäseksuaalista elämäntyyliä? Siis yritän sanoa, että pystytkö elämään hyvän elämän noinkin, ilman "suurta seksuaalista heräämistä""

Se vähän pelottaa, mutta voihan olla että "se iso asia" jäisi puuttumaan vaikka miestä vaihtaisinkin. Kun sitä ei koskaan tiedä. Mutta oikeastaan AINA kun tulee seksi puheeksi ihan missä tahansa yhteydessä, niin yleensä se tulee esille niin että joku hehkuttaa saavansa energiaa ja iloa seksistä ja että seksi yhdistää puolison kanssa jne. niin se tavallaan harmittaa tai ainakin pysäyttää. Olisiko mahdollista olla läheisempi miehen kanssa seksin kautta? Voiko seksi tosiaan olla noin merkityksellistä ja hienoa, vai ylikorostetaanko ja liioitellaanko sitä? Eli mietin kyllä usein että jäänkö jostain paitsi? Mutta toisaalta en voi tietää sitäkään, että voihan olla että saan meidän suhteesta muulla tavoin ne samat asiat mitä muut saavat seksin kautta. Siis onnea ja energiaa ja yhdessäolemisen iloa. Mutta olisihan se kiva jos elämässä olisi jotain JÄRISYTTÄVÄÄ, jos seksi kerta sellaista voi oikeasti olla.

Aivot menee solmuun kun näitä pohtii :)
 
En oikein muuten osaa kommentoida ajatuksiasii, mutta kokeile vaikka lukea eroottisia novelleja ja masturboida samalla. Ainakin minulla se auttaa kiihottumisessa ja ajatusten kasassa pysymisessä. Novelleja on paljon erilaisia, mutta vain lukemalla löytää ne mitkä kiihottaa.

Yhteiselämänne voi sujua ihan hyvin "huonosta seksistä" huolimatta. Muistakaa joskus kokeilla erilaisia asioita, useammankin kuin kerran tai tehkää niitä perinteisiä asioita eri järjestyksessä. Miehenkin pitää tulla vastaan ja auttaa sinua saamaan orgasmi, eikä vain lopettaa kun itse on tullut.
 
[QUOTE="tii-";25948838]En oikein muuten osaa kommentoida ajatuksiasii, mutta kokeile vaikka lukea eroottisia novelleja ja masturboida samalla. Ainakin minulla se auttaa kiihottumisessa ja ajatusten kasassa pysymisessä. Novelleja on paljon erilaisia, mutta vain lukemalla löytää ne mitkä kiihottaa.

Yhteiselämänne voi sujua ihan hyvin "huonosta seksistä" huolimatta. Muistakaa joskus kokeilla erilaisia asioita, useammankin kuin kerran tai tehkää niitä perinteisiä asioita eri järjestyksessä. Miehenkin pitää tulla vastaan ja auttaa sinua saamaan orgasmi, eikä vain lopettaa kun itse on tullut.[/QUOTE]

No oon kokeillut lukea eroottisia novelleja, mutta ne on niin karmeaa kuraa ettei niitä kestä lukea :D ja jopa pornoa olen katsonut, mut jotenkin ällöttää se feikkaus niissä. Ehkä tää tästä. Eikä mua se masturboinnin epäonnistuminen paljoa haittaa, kun ei se oo välttämätöntä, mun tai suhteen kannalta.
 
[QUOTE="aapee";25948638]Mutta oikeastaan AINA kun tulee seksi puheeksi ihan missä tahansa yhteydessä, niin yleensä se tulee esille niin että joku hehkuttaa saavansa energiaa ja iloa seksistä ja että seksi yhdistää puolison kanssa jne. niin se tavallaan harmittaa tai ainakin pysäyttää. [/QUOTE]
Minusta tuntuu, että ne suurimmat hehkuttajat ovat niitä, joilla on vaan tarve kertoa sellaista muille. Kuten julkkisten lehtijutuista saa lukea, niin ensin hehkutetaan ja seuraavana päivänä erotaan, että ei se niin kummoista kaikilla varmaan oikeasti ole.
 
Minä olen avioliitossa jossa seksi ei kulje, tilanne on nykyisin niin huono että harkitsen jatkuvasti eroa.

Jos myöhemmin ryhdyn uudelleen suhteeseen, tulee toimiva seksi olemaan ykköskriteereitä.
 
Minä olen avioliitossa jossa seksi ei kulje, tilanne on nykyisin niin huono että harkitsen jatkuvasti eroa.

Jos myöhemmin ryhdyn uudelleen suhteeseen, tulee toimiva seksi olemaan ykköskriteereitä.

Mutta teillä on varmaan tilanne, että TIEDÄT ettei "vika" ole vain sinussa? Tai sulla on varmaan kokemusta seksistä muidenkin kuin vain nykyisen miehen kanssa, niin tiedät mikä on hyvää ja mikä ei? Koska minähän en tiedä että olisiko seksi sen parempaa jonkun muun kanssa, niin siinä mielessä eron ajattelu ei ole mun kohdalla mitenkään perusteltua. Tuo on just se juttu miksi olisi ihan kiva että olisi seksikokemuksia muistakin kuin vain yhdestä miehestä, eli tavallaan se pointti mitä tässä pohdinkin.
 
  • Tykkää
Reactions: Lex
[QUOTE="vieras";25949893]Minusta tuntuu, että ne suurimmat hehkuttajat ovat niitä, joilla on vaan tarve kertoa sellaista muille. Kuten julkkisten lehtijutuista saa lukea, niin ensin hehkutetaan ja seuraavana päivänä erotaan, että ei se niin kummoista kaikilla varmaan oikeasti ole.[/QUOTE]

Joo ei varmaan. Tai sitten jotkut ihmiset arvostaa sitä seksiä niin paljon, että ollaan ihmisen kanssa koska seksi on hyvää, vaikkei sitten esim. henkisellä tasolla niin hyvin mätsääkään? No jokainen pari on erilainen niin turha spekuloida, varmasti joillekin seksi on tosi tärkeää ja nautinnollista vaikka suhde muutenkin on "täydellinen", sehän se varmaan olisi se ideaalitilanne mitä moni haikailee.
 
[QUOTE="aapee";25949986]Mutta teillä on varmaan tilanne, että TIEDÄT ettei "vika" ole vain sinussa? Tai sulla on varmaan kokemusta seksistä muidenkin kuin vain nykyisen miehen kanssa, niin tiedät mikä on hyvää ja mikä ei? Koska minähän en tiedä että olisiko seksi sen parempaa jonkun muun kanssa, niin siinä mielessä eron ajattelu ei ole mun kohdalla mitenkään perusteltua. Tuo on just se juttu miksi olisi ihan kiva että olisi seksikokemuksia muistakin kuin vain yhdestä miehestä, eli tavallaan se pointti mitä tässä pohdinkin.[/QUOTE]

En halua maalata piruja seinille, mutta ajan kanssa tuo ajatus tulee vielä vaivaamaan sinua. Haluat tietää, mitä on se upea, tajunnanräjäyttävä nautinto jota olet kuullut olevan olemassa.

Mitään hyvää neuvoa mulla ei sulle ole, seksikokemusten saaminen muiden kanssa ei kuitenkaan ole hyvän suhteen lopettamisen arvoista.
 
Mun mielestä ap:n pitäis saada se orkku! Saattaisit innostua seksistä enemmän, tai oon melko varma että innostuisit! Ja se, että sä nautit seksistä ja saat sen huipennuksen saa miehenkin syttymään enemmän kun se huomaa miten nautit ja haluat sitä.
 
En halua maalata piruja seinille, mutta ajan kanssa tuo ajatus tulee vielä vaivaamaan sinua. Haluat tietää, mitä on se upea, tajunnanräjäyttävä nautinto jota olet kuullut olevan olemassa.

Tiedän, ajatus vaivaa jo nyt! Ja jos tietäisin varmasti etten ole jotenkin epäseksuaalinen tms ettei vika varmasti ole mussa, niin varmaan saattaisin edes hetken harkita eroa tai taukoa tai jotain, mutta nyt en missään tapauksessa. Eli en tiiä. Tässä kai sitä sit ollaan ja köllötellään ja pohditaan tuota hommaa maailman tappiin tai siihen saakka että jos ehkä joskus tulee ero jostain syystä (toivottavasti ei tule). Ehkä tosta tulee mulle samanlainen arvoitus kun elämäntarkoituksesta? :p No joo. Paras olis varmaan jos sais koko jutun unohdettua. Normaalielämässä en koko asiaa edes ajattele kun elämä luistaa muuten, mutta sitten aina jos tulee kavereiden tms kanssa seksistä puhuttua tai TV:tä katsoo niin sieltähän se taas pomppaa esille. Kaikki ois hyvin jos elettäis miehen kans kahdestaan jossain missä ei olis muita ihmisiä, mediaa tms :D
 
[QUOTE="vieras";25950027]Mun mielestä ap:n pitäis saada se orkku! Saattaisit innostua seksistä enemmän, tai oon melko varma että innostuisit! Ja se, että sä nautit seksistä ja saat sen huipennuksen saa miehenkin syttymään enemmän kun se huomaa miten nautit ja haluat sitä.[/QUOTE]

Oishan se kiva, mutkun ei tuu niin ei tuu... Kun ilmeisesti nää mun "ehkä-orkut" ei oo ollutkaan orgasmeja. Tai ainakaan en oo tuntenut mitään "taivaat aukeaa ja tekee mieli huutaa"-juttua.
 
Itse sain ensimmäisen orgasmin suihkulla aikoinaan. Ihan vaan tarpeeksi kovalla paineella (ei tietenkään niin että sattuu) klitorikselle suihkuttaa ja antaa mennä. Tällä tavalla ap voisi kokeilla tunnistaa sen orgasmin, miltä se tuntuu. Tän jälkeen sitten opetella saamaan hierontasauvansa avulla ja sormin, mikä tuntuu hyvältä. Ja pornostakin löytyy tämmöstä ns. aidompaa seksin harrastamista, ettei ole semmosta feikkaamista koko homma.

Harva nainen saa sen orgasmin pelkässä yhdynnässä, itselle vaatii kyllä samalla klitoriksen stimulointia kun mies työntelee sisälle, jos haluan tulla. Teidän täytyisi vaan koittaa taas tutustua toisiinne. :) viettäkää vaikka kiva ilta ilman mitään paineita, vaikka lasi pari hyvää viiniä, koko vartalohierontaa ja jos tuntuu niin hyvältä, että seksiin voisi päätyä niin antaa mennä vaan.
 
[QUOTE="asd";25950074] Teidän täytyisi vaan koittaa taas tutustua toisiinne. :) viettäkää vaikka kiva ilta ilman mitään paineita, vaikka lasi pari hyvää viiniä, koko vartalohierontaa ja jos tuntuu niin hyvältä, että seksiin voisi päätyä niin antaa mennä vaan.[/QUOTE]

Meillä onkin tuollaisia iltoja silloin tällöin, mutta ei se seksi sen kummempaa ole silloinkaan. Kun hellyyttä, yhteistä aikaa ym. on kyllä, eli ei oo siitä kiinni. Jotenkin se lopputlos vaan on aina samanlainen, ei huono, mutta sellainen..."tulipahan tehtyä".
 
AP, haluatko haluta seksiä vain siksi että seksiä pitää haluta? Minusta kun kuulostaa siltä että sinulla ei yksinkertaisesti ole hirveästi kiinnostusta seksiin, mutta "koska sitä kuuluu haluta" huolestut että jäät jostain paitsi. Että sinulle on enemmän ongelma se ettet ole "normien mukainen", ei niinkään se että itse kaipaisit jotain muuta. Jos seksi sinua kiinnostaisi niin et kyllästyisi kesken itsetyydytyksen. Kuulostaa siltä että sitäkin harrastat vain koska niin "kuuluu tehdä". Entä jos hyväksyisit sen ettei seksi ole sinulle kovin tärkeää ja sekin on ihan ok?
 

Yhteistyössä