Meneekö kenelläkään pariskunnalla hyvin?!

  • Viestiketjun aloittaja vuh
  • Ensimmäinen viesti
Onnellinen olen ja tyytyväinen elämääni, vielä kun pikkuinen syntyy kruunaa se kaiken :heart: :heart:

Kesällä oli häät ja pari päivää sen jälkeen napsahti plussa raskaustestiin, ihana kesä kaikenkaikkiaan.Ihana mies ja suloinen napero =)

Eli hyvin menee, mutta menkööt :D
 
17v olemme aviossa olleet, 5 lasta ja kyllä me olemme ihan onnellisia/tyytyväisiä parisuhteessamme.Rakkautta on, kunnioitamme/arvostamme toisiamme.Toki parisuhteessa on joskus riitaakin, mutta ne voi aina selvittää.Ei se yhteiselo tietenkään ole aina ruusuilla tanssimista, vaan arkistakin on, mutta sitten taas.... :heart: :D
 
vuh
Ap kiittää vastauksista, ehkä tässä pitää alkaa taas uskoa onnellisen parisuhteen mahdollisuuteen...? :) Ja Dietorellelle erityiskiitos, että muistutit ettei tarvi aina lähtee mukaan känkättämään, kun mies purkaa pahaa mieltä... :xmas: Siinä jäis moni riita riitelemättä meilläkin, kun osais pitää päänsä kiinni aina silloin tällöin!
 
Alkuperäinen kirjoittaja NalleKarhuÄiti:
Alkuperäinen kirjoittaja netskuli:
hyvään parisuhteeseen kuuluu riiDAT
ai kuuluu vai :kieh:
meillä kyllä osataan möksöttää mut asiat hoidetaan puhumalla, kuuntelemalla ja kompromisseilla.
7v aikana ei oo kertaakaan huudettu toisillemme.
ilmeisesti meillä ei sit ole hyvä parisuhde...
ei minustakaan hyvään parisuhteeseen KUULU riidat automaattisesti. Minusta hyvään parisuhteeseen kuuluu taito ottaa toinen huomioon, ja puhua avoimesti kaikesta mikä mieltä painaa! Seb ei silti tarvitse tarkoittaa sitä että aukottomasti oltaisiin samaa mieltä asioista mutta molempien täytyy pystyä tekemään kompromisseja.

Me ollaan mieheni kanssa molemmat eronneita ja muitakin parisuhteita läpi käyneitä. Kumpikin tietää millaista on olla huonossa suhteessa tai mihin ratkomattomat ongelmat voivat johtaa.

Kertaakaan ei olla riidelty tämän suhteen aikana ja minä pidän tätä erittäin toimivana

:heart:
 
Silloin kun mieheni teki kahta työtä, siis päivätyön lisäksi oli jääkiekkovalmentajana, niin meillä meni loistavasti :heart: Eipähän ehditty riidellä, kun nähtiin sen verran vähän.

Ainut huono puoli oli se, että viikonloppuisin emme päässeet koskaan lasten kanssa mihinkään, koska miehellä oli auto ja meiltä ei kulje linja-autoja. En viitsinyt koskaan asiasta valittaa, koska auto oikeasti on miehen, ei minun! (saanut vanhemmiltaan ennakkoperintönä )

Nyt kun mies tekee vain yhtä työtä, niin joskus tuntuu että liian paljon nähdään toisiamme :whistle: Mä olenkin enemmän sitä tyyppiä, että viihdyn lasten kanssa keskenään. Jos joskus ero tulisi, niin en takuuvarmasti huolisi enää ketään miestä.
 
Lukematta muiden kommetteja, sanon mielipiteeni.

KUNNOLLISEEN parisuhteeseen kuuluu riidat, mutta myös sopiminen. Sellainen sopiminen, ettei sitä muistella/oteta seuraavaan riitaan enää mukaan. Sekin pitäisi muistaa
KUKAAN EI OLE TÄYDELLINEN kummassakin on ne virheet. Riitelyyn tarvitaan aina kaksi. Sopimiseen myös.
Rakkaus ja kunnioitus on HYVÄN suhteen A ja O.

Aviossa olemme. Mieleen ei tulis erota riitojen vuoksi. Tarvis mennä luottamus.
Vaalitaan parisuhdettamme. Annetaan sille aikaa, ja ollaan kärsivällisiä myös riitojen sovitteluaikana.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ripaska:
Lukematta muiden kommetteja, sanon mielipiteeni.

KUNNOLLISEEN parisuhteeseen kuuluu riidat, mutta myös sopiminen. Sellainen sopiminen, ettei sitä muistella/oteta seuraavaan riitaan enää mukaan. Sekin pitäisi muistaa
KUKAAN EI OLE TÄYDELLINEN kummassakin on ne virheet. Riitelyyn tarvitaan aina kaksi. Sopimiseen myös.
Rakkaus ja kunnioitus on HYVÄN suhteen A ja O.

Aviossa olemme. Mieleen ei tulis erota riitojen vuoksi. Tarvis mennä luottamus.
Vaalitaan parisuhdettamme. Annetaan sille aikaa, ja ollaan kärsivällisiä myös riitojen sovitteluaikana.
Niin ja ettei joku taas rupea aukomaan kitaansa niin laitan vielä tähän sen että:
Koen, että meillä on erittäin onnellinen parisuhde ja olemme ylpeitä siitä.
 
Meillä ainakin menee. Just tässä yhtenä päivänä laitoin jotkut kivat vähän tavallisuudesta poikkeavat arkikuteet päälle ja tokaisin lähinnä itelleni, että näytänpäs jotenkin kivalta näissä, niin mies kuuli sen ja tokas, että ainahan sä näytät kivalta. Se tuntu kyllä kivalta, kun harvemmin tuollasia suoria kohteliaisuuksia mieheni suusta kuulee.

Ja meidän tuttavapiirissä on just menny vähän huonosti ja oli sit miehen kanssa puhetta toisista naisista/miehistä, niin siihen mies totes, että joo hänellä on toinen nainen... niin toivottavasti tuolla sun mahassa kasvamassa.
 
:wave:
Tosin lapset uupuu. :(

Oikeesti, ei oo kertaakaan otettu kunnolla yhteen. Jotain pikkukinaa tietysti on aina joskus, mutta ne pysyy asiassa ja ne sovitaan heti, seuraavaan päivään ei venytetä. Kuitenkaan ei ole asioita mielen päällä, ne puhutaan kun tulee tarve. Ja on ihan miehen ansiota kyllä ettei meillä riidellä.
 
vieras
Tunnen tämmöisen pariskunnan, jotka eivät ikinä riidelleet, parisuhde ja perhe näytti ulospäin täydelliseltä ja ristiriidattomalta, asiat selvitettiin hillitysti ja kauniisti puhumalla niin lasten kuin aikuistenkin välillä.

Nyttemmin pariskunta on eronnut ja lapsista väännetään kättä. Syitä eroon olivat mm. puhumattomuus, asioiden ja tunteiden hautaaminen ja ongelmien kieltäminen. Lisäksi olematon seksielämä.

Mutta voihan se tietysti toisinkin olla. ;)
 
vieras
Näinhän se on.

Perheessä, jossa ei riidellä, on ainakin yksi osapuoli, jonka tarpeisiin ei vastata.

Yksi kertoi aiemmin, että eronneina eivät halua nyt pilata uutta suhdetta riitelemällä. Eli nyt rakkauden menettämisen pelko estää puolisoita puhumasta todellisista tunteistaan ja tarpeistaan. Niitä negatiivisia juttuja kun kuitenkin väistämättä tulee vastaan.

Turvallisinta liittonne kannalta olisi, että nyt hakisitte terapeutilta apua tunteiden käsittelyyn, jotta homma ei räjähtäisi käsiin kun raskaammat hetket suhteessa koittavat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Näinhän se on.

Perheessä, jossa ei riidellä, on ainakin yksi osapuoli, jonka tarpeisiin ei vastata.

Yksi kertoi aiemmin, että eronneina eivät halua nyt pilata uutta suhdetta riitelemällä. Eli nyt rakkauden menettämisen pelko estää puolisoita puhumasta todellisista tunteistaan ja tarpeistaan. Niitä negatiivisia juttuja kun kuitenkin väistämättä tulee vastaan.

Turvallisinta liittonne kannalta olisi, että nyt hakisitte terapeutilta apua tunteiden käsittelyyn, jotta homma ei räjähtäisi käsiin kun raskaammat hetket suhteessa koittavat.
:D voihan se olla hankala käsittää ettei kaikki riitele vaikka olisivatkin ihan avoimia ja omia itsejään.mutta niin voi olla

miehen kanssa just juttelin tästä ketjusta ja puhutiin sitä kuinka helppoa se onkaan kun vaan arvostaa toista .. kunniottaa ja rakastaa.. ne on tärkeimmät..
eri mieltä voi olla. ne puhutaan sitten ja tehdään kompromissi
 
Riidattomia ei olla, eikä pidäkään olla. Eikä liioin liitto ole mikään naistenlehden "unelma maalla" (vrt. "ihana vauvavuosi" tms p.skaa).
Mutta meillä menee hyvin, en halua elää muulla tavalla, oon onnellinen.
 

Yhteistyössä