Menee hermot oman äidin kanssa

[vieras]

Olen 32-vuotias pienen pojan äiti. Luulisi että olen jo sen verran kypsässä iässä että osaan hoitaa asiani/tehdä omat päätökset, ja että minä itse teen omaa perhettäni koskevat päätökset. Mutta näin ei todellakaan tunnu olevan.
Tulee määräyksiä minkä lemmikin saan ottaa, montako lasta minun kannattaa tehdä, imetys pitäisi kuulemma myös jo lopettaa. Lisäksi tulee koko ajan ohjetta miten lapsi pitää pukea (enköhän minä jo osaa kun on jo vuoden ikäinenkin) ja mitä voin ja mitä en voi laittaa ruuaksi. Minä olen ilmeisesti itse niin tyhmä etten itse noita päätöksiä osaa tehdä, ja koko ajan pitää vahtia hoidanko lasta oikein.
Aiemmin jo vähän vihjaisin että en pidä tuosta, mutta ei se näköjään siihen loppunut. Nyt on paha mieli kun alkaa tosissaan käydä jo niin hermon päälle, jos tuo ei lopu niin eipä enää kauheasti huvittaisi edes käydä kylässä tai soitella, tosi usein puhelun jälkeen vain paha mieli.
Onko kellään kokemusta vastaavasta? Tuntuu melkein kuin äiti pitäisi tuota omana lapsenaan, että hän päättää kaikki asiat ja pitää jatkuvasti huolehtia hoidanko minä kunnolla. Tai niinkuin eläisi vähän liikaa tämän lapsen kautta. Mutta minun perhe ja minun lapsihan tämä on. Hyväähän minun äiti ilmeisesti tarkoittaa, mutta minulla natisee jo niin hermot liitoksissaan.

 

[Juuja]

Oletko salainen siskoni ja onko meillä sama äiti?

 

[ap]

Oletko salainen siskoni ja onko meillä sama äiti?

Ei voi olla totta, onko minulla kohtalotoveri!

 

[Juuja]

Aina on neuvottu miten eletään, eikä hommalle näy loppua. Olen alkanut epäilemään, että hän on näitä Curling-vanhempia, kun kaikki on tehty lasten puolesta ja sitte ei osata lopettaa, kun ne kasvaa isoksi ja niiden kuuluisi antaa tehdä ne omat ratkaisunsa...

 

[voimia]

Olen 32-vuotias pienen pojan äiti. Luulisi että olen jo sen verran kypsässä iässä että osaan hoitaa asiani/tehdä omat päätökset, ja että minä itse teen omaa perhettäni koskevat päätökset. Mutta näin ei todellakaan tunnu olevan.
Tulee määräyksiä minkä lemmikin saan ottaa, montako lasta minun kannattaa tehdä, imetys pitäisi kuulemma myös jo lopettaa. Lisäksi tulee koko ajan ohjetta miten lapsi pitää pukea (enköhän minä jo osaa kun on jo vuoden ikäinenkin) ja mitä voin ja mitä en voi laittaa ruuaksi. Minä olen ilmeisesti itse niin tyhmä etten itse noita päätöksiä osaa tehdä, ja koko ajan pitää vahtia hoidanko lasta oikein.
Aiemmin jo vähän vihjaisin että en pidä tuosta, mutta ei se näköjään siihen loppunut. Nyt on paha mieli kun alkaa tosissaan käydä jo niin hermon päälle, jos tuo ei lopu niin eipä enää kauheasti huvittaisi edes käydä kylässä tai soitella, tosi usein puhelun jälkeen vain paha mieli.
Onko kellään kokemusta vastaavasta? Tuntuu melkein kuin äiti pitäisi tuota omana lapsenaan, että hän päättää kaikki asiat ja pitää jatkuvasti huolehtia hoidanko minä kunnolla. Tai niinkuin eläisi vähän liikaa tämän lapsen kautta. Mutta minun perhe ja minun lapsihan tämä on. Hyväähän minun äiti ilmeisesti tarkoittaa, mutta minulla natisee jo niin hermot liitoksissaan.

Ymmärrän äitiäsi, mutta olen puolellasi. Ei hän saa neuvoa, jos et halua. Toisaalta voi antaa vinkkejä, mutta jos ne tuntuu pahalta, se ei ole oikein. Itse en tiedä olenko saanut liikaa vinkkejä, kun minua ne eivät ole häirinneet, äitini taholta, mutta jos lasten isän vanhemmat neuvoo ja määräilee minun asioissa, silloin menee hermot, tosin en ole sanonut sitä kenellään. Jokatapauksessa SINÄ määräät sinun, vauvan tai perheesi aisoissa, hän ei myöskään voi määrätä lemmikkejäsi. (MItä ne muuten on) Olen minäkin kuullut, että olen hullu, minulla on semmonen ja tämmönen lemmikki tai niin ja niin monta..... mutta perhe on perhe ja äiti tai isi ei määräilr.

 

[ap]

Olen 32-vuotias pienen pojan äiti. Luulisi että olen jo sen verran kypsässä iässä että osaan hoitaa asiani/tehdä omat päätökset, ja että minä itse teen omaa perhettäni koskevat päätökset. Mutta näin ei todellakaan tunnu olevan.
Tulee määräyksiä minkä lemmikin saan ottaa, montako lasta minun kannattaa tehdä, imetys pitäisi kuulemma myös jo lopettaa. Lisäksi tulee koko ajan ohjetta miten lapsi pitää pukea (enköhän minä jo osaa kun on jo vuoden ikäinenkin) ja mitä voin ja mitä en voi laittaa ruuaksi. Minä olen ilmeisesti itse niin tyhmä etten itse noita päätöksiä osaa tehdä, ja koko ajan pitää vahtia hoidanko lasta oikein.
Aiemmin jo vähän vihjaisin että en pidä tuosta, mutta ei se näköjään siihen loppunut. Nyt on paha mieli kun alkaa tosissaan käydä jo niin hermon päälle, jos tuo ei lopu niin eipä enää kauheasti huvittaisi edes käydä kylässä tai soitella, tosi usein puhelun jälkeen vain paha mieli.
Onko kellään kokemusta vastaavasta? Tuntuu melkein kuin äiti pitäisi tuota omana lapsenaan, että hän päättää kaikki asiat ja pitää jatkuvasti huolehtia hoidanko minä kunnolla. Tai niinkuin eläisi vähän liikaa tämän lapsen kautta. Mutta minun perhe ja minun lapsihan tämä on. Hyväähän minun äiti ilmeisesti tarkoittaa, mutta minulla natisee jo niin hermot liitoksissaan.

Ymmärrän äitiäsi, mutta olen puolellasi. Ei hän saa neuvoa, jos et halua. Toisaalta voi antaa vinkkejä, mutta jos ne tuntuu pahalta, se ei ole oikein. Itse en tiedä olenko saanut liikaa vinkkejä, kun minua ne eivät ole häirinneet, äitini taholta, mutta jos lasten isän vanhemmat neuvoo ja määräilee minun asioissa, silloin menee hermot, tosin en ole sanonut sitä kenellään. Jokatapauksessa SINÄ määräät sinun, vauvan tai perheesi aisoissa, hän ei myöskään voi määrätä lemmikkejäsi. (MItä ne muuten on) Olen minäkin kuullut, että olen hullu, minulla on semmonen ja tämmönen lemmikki tai niin ja niin monta..... mutta perhe on perhe ja äiti tai isi ei määräilr.

Tänään oli sellainen että kerroin äidille puhelimessa että tein pitsaa ruuaksi. Hän siihen heti vähän närkästyneen oloisena että "Mitäs poika syö?" (ei vielä pitsoja osaa syödä). Tuli sellainen olo, että luuleeko hän että en huolehdi että lapsi saa ruokaa. Tuollainen alkaa olla jo aika loukkaavaa, ihan kuin minä olisin joku vähä-älyinen etten tajua lapselle laittaa ruokaa, tai että olen niin huono äiti etten välitä lasta hoitaa.

 

[penni]

Taidatte olla aika tiiviisti yhteyksissä toisiinne? Oliskohan ilmassa pientä läheisriippuvuutta, koeta tehdä itelles enemmän tilaa, eli älä ole niin paljon tekemisissä. Voi kuullostaa julmalta, mutta äidillesi ei kuulu mitä ruokaa olet tänään tehnyt ja mitä vaatetta pojalla on päällä. Eli älä raportoi, älä soittele niin usein tai jätä vastaamatta. Sinulla on oikeus elää ensisijaisesti omaa elämää omalla perheelläsi, tottakai äitisikin on rakas ja hän kuuluu perhepiiriin , mutta hänen ei tule määrätä sinun perheesi asioista.

 

[epeli]

OMA TUPA OMA LUPA

 

[jjj]

Tutulta kuulostaa, ap.

Mun äiti on yrittänyt määräillä mm. minkä merkkinen turvaistuin pitäisi lapselle ostaa (se kallein tietysti, mutta itse hän ei penniäkään satsaa lapseni tarvikkeisiin), missä meidän pitäisi asua (omakotitalo, KAIKKIHAN OMAKOTITALOSSA TAHTOVAT ASUA!!!) ynnä muuta.

Enpä enää mukisematta kuuntele, ihan sama loukkaantuuko vai ei.

 

[Jarnuska]

Täällä mennään samoilla kuvioilla.. Ja poika on 3v

Äitini on jostain onnettomasta syystä tehnyt 2 lasta, vaikka ei halunnut sitä ensimmäistäkään.. Ihan kauhuissaan kun poikani syntyi ja sen jälkeen muistanu joka välissä muistuttaa että lapset ovat hirveän rasittavia ja yksihän riittää hienosti.. En ole sitten mamma raasulle viitsinyt vielä infota että ideana olis toivottavasti hankkia vielä muutama lisää..

50-luvun kasvattina äitini mielestä maailmassa on ainoastan muutama terveellinen ruoka-aine: Peruna. Porkkana. Banaani. Thats it.
Muista aineksista valmistetut ruoat ovat turhaa höttöä, ihmekkään kun lapsi on noin kalpea.. (se että itse olen valkoinen kuin lakana ei vaikuta asiaan mitenkään.Tai se että on huhtikuu.)

Vauva iässä meillä oli tapana vääntää myös pojan vaatetuksesta, mummin mielestä pojalle sai pukea vain vaaleansinisiä vaatteita. Ja kivoja pikku eläin kuvioita.. Jeeps..

Ja jos jossain välissä yrittää muistuttaa että olen tässä jo 3 vuotta aika hienosti muistanut antaa tuolle lapselle ruokaa, hän kun tapaa ihan ilmoittaa kun on nälkäinen, ilman että sitä minulta joku erikseen kysyy/muistuttaa.. Tai että luultavasti laitan lapsen kylpyyn ennenkuin naapurit alkavat valittaa hajuhaitoista, herraa kun ei pidetä kirveelläkään poissa kylvystä päivää kauempaa..

Väillä surettaa kun oma äiti selvästi pitää huonona äitinä, mutta sitten mieleen tulee oma lapsuus ja tajuaa että ehkä se arvostelija ei itsekkään ollut maailman paras äiti. Jokainen tekee tyylillään ja niin kauan kuin lapsi on terve ja tyytyväin ja tuo Mies edelleen haluaa niitä lapsia lisää kanssani väkertää olen tyytyväinen. En varmasti ole mikään malli esimerkkiä siitä mikä äidin kuuluu olla mutta parempaankaan en pysty.

*muoks* Vähän epäselvä sepustushan siitä tuli, ajatus katkes kun keittelin puuroa samalla.. Pointtina kuitenkin että jokainen äiti on erilainen samoin kuin jokainen lapsi. Jos rakkautta riittää ja perusta on kunnossa muiden mielipiteillä ei ole Paskankaan väliä. Pitää vaan välillä muistaa sanoa itselleen että on hyvä äiti. Ja halata ihan pirhanasti.

 

[ttt]

samat tunteet, äiti neuvoo ja neuvoo. Aika hyvin olen tähän asti antanut neuvojen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Välillä häiritsee kyllä enemmän, varsinkin tämän toisen lapsen myötä.
Nythän meidän kuuluisi äidin mukaan tehdä se kolmas lapsi. hohhoijjaa!
Ja vain perunaa tulee syödä!