Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Alkuperäinen kirjoittaja Uudi harm.:
Alkuperäinen kirjoittaja meow:
samoin
sain täältä aika maittavat naurut ja flunssapäiväni piristyi huomattavasti
on hauska huomata miten fanaattisia ihmisiä löytyy
noh jokatapauksessa kiitos ja kumarrus kaikille päivääni piristäneille, lähden nyt lämpimään kylpyyn ja älkää huolehtiko, lapset ovat kahleissa vessanpöntössä kiinni että voin varmasti koko aktin ajan tapittaa että hengissä ovat
Jännä juttu, kun ap:n puolustajat menevät henkilökohtaisuuksiin. Haukkuvat fanaattisiksi, "supermammoiksi" ym. ja käyttävät alatyylin sanoja ja nimerkkinä jopa v-alkuista sanaa.
Näitä en nähnyt vastustajien puolella niinkään, että oltais käyty henkilökohtaisuuksiin, vaan sanottiin ettei itse toimittaisi niin.
Tulee väkisin mieleen, että onko puolustajat nuoria ja ajattelemattomia, vai sivistymättömiä. Itse en jättäisi, eikä vanha äitinikään, kun häneltä kysyin, vaikka on sitä ikäluokkaa, jolloin lasten perään katsominen oli vähän "löysempää" johtuen työstä lapsimäärästa tai hoitajien puutteesta.
Mä voin myöntää, että olen suoraan sanonut sen olevan minun mielestäni väärin. En ole pelkästään sanonut että en itse toimisi niin, vaan että joka toimii niin, toimii väärin. Olen yksinkertaisesti sitä mieltä. Mutta alatyyliin en käsittääkseni ole sortunut.
Itsekin muuten keskustelin reilu 6-kymppisen äitini kanssa asiasta, usean lapsen äidin joka on mielestäni lastenkasvatuksessa mallia "rento" (omasta mielestäni joskus liiankin
). Hän oli ehdoton siinä, ettei jättäisi lapsia keskenään asuntoon, mutta toisaalta tiukasti sitä mieltä, että anoppi toimi väärin tehdessään ilmoituksen (ainakin jos sanoi kyseen olean ryyppäämisestä).
Mä taas tein sellaisen huomion, että kun ap:n "kannattajien" puolelta koitettiin esittää joitakin järkeviä ja perusteltuja ajatuksia ja vertailuja sille, miksi ap:n tilanne on hyväksyttävä kaikessa poikkeuksellisuudessaan, ne jätettiin useimmiten kokonaan huomiotta tai koitettiin väittää, että "se ei ole sama asia".
Nimimerkin "mie" kanssa pääsin lopulta hyvään keskusteluun, ja ymmärrän nyt hänen kuuluvat sellaisiin periaatteen ihmisiin, jotka tekevät ratkaisunsa periaatteista käsin. Itse katson kuuluvani taas sellaiseen ihmistyyppiin, joka enemmänkin tekee ratkaisunsa ja arvioinsa tilannekohtaisesti, määritellen mielessään olemassa olevat riskit tiettyjen reunaehtojen vallitessa. Logiikkani ei salli tuomita ap:ta, koska silloin en myöskään voisi hyväksyä seuraavia MISSÄÄN tilanteessa:
-omakotitalon pihatöiden tekeminen itkuhälyttimen kanssa lasten nukkuessa
-Koirien pissittäminen lasten nukkuessa itkuhälyttimen kera
-Roskien vieminen lasten nukkuessa
-Suihkussa käyminen lasten nukkuessa
-Omakotitalossa saunominen puolison kanssa lasten nukkuessa itkuhälyttimellä tai varsinkaan ilman
-kesämökin rannassa oleminen miehen kanssa lasten nukkuessa, vaikka itkari mukana
Ja paljon muita. Nämä esimerkit sisältävät yhtä paljon sellaisia satunnaisia riskitekijöitä, joita perusteluiksi esitettiin ap:n tilanteen tuomitsemiselle: avaimet voivat unohtua missä vaan ja keneltä vaan, lukko voi mennä epäkuntoon missä ja milloin vain, hiippareita ja huumehörhojä liikkuu maallakin tai rauhallisislla omakotitaloalueilla (eikä niitä huomaa sen paremmin pihan perältä kasvimaata tonkiessa), tulipaloja sattuu missä vaan, lapset heräävät missä ja milloin vaan kesken unien jne jne. Tällä siis haluan viitata siihen, että jos periaate on se, että "lapsia ei jätetä yksin missään tilanteessa", päädytään siihen, että käytännössä asunnosta ei voi lähteä ulos hetkeksikään niin, että lapset jäävät sinne yksin nukkumaan, hereillä olosta puhumattakaan. Jos periaate ( ja päätökset ja valinnat tehdään sen mukaan) on se, että vahinkoja sattuu missä ja milloin vain, päädytään lopulta siihen, että vanhempi ei voi olla yhtään hetkeä ilman näköyhteyttä lapseen.
Uskon, että nimierkki mie tuskin hyväksyy yhtäkään noista edelläesityetyistä ja niihin verrattavista tilanteista. Uskon kuitenkin, että tässäkin keskustelussa on monia, jotka hyväksyvät ainakin jonkun noista, mutta eivät "periaatteesta" ap:n tilannetta. Tällöin he ovat vähintään yhtä itsekkäitä, kuin miksi ap.ta nimittävät, ja sen lisäksi tekopyhiä.
Jatkoin keskustelua tuossa yhdessä välissä siksi, että halusin kuulla järkeviä perusteluita sille, miksi ap tekee väärin. Yhtään sellaista en saanut, vaan kaikki esitetyt esimerkit olivat enemmän tai vähemmän kauhuskenaarioita, monen erittäin epätodennäköisen yhteensattuman tulosta. En edelleenkään kiistä, etteikö niin voisi käydä. Elämän suunnitteleminen kuitenkin tästä näkökulmasta tekee siitä kuitenkin lopulta hyvin rajoittunutta, eikä silloinkaa kaikkea voi hallita. Siksi minä - ja moni muu - ei tässä kohden tee ratkaisua periaatteesta, vaan tilannekohtaisesta arvioinnista käsin, ja yhtä kaikki keskiössä yksi ja sama asia: lasten turvallisuus, joka ei tässä kohden ole vaarassa.