Meinas tulla hyytikselle hyytävä loppu

Hui kamalaa, onneksi sinä olet "vahva" ihminen :hug:

 

Hui kamalaa, onneksi sinä olet "vahva" ihminen :hug:

Hmm, ehkä fyysisesti, henkinen puoli on tällä hetkellä vähän niin ja näin. :|

 

Jestas sentään! On sulla ollu koettelemus, ihan selkäpiitä karmii kun ajattelee sua siellä yksin yrittämässä ylös. Nyt vaan pidät huolen, että lämpenet kunnolla ja annat miehen hemmotella

 

Ristussentään!!!!
Hirveetä! Toi on niin just mun kauhukuva...Satan vaan kuvitella miltä tuntuu riuhtoo siellä hyytävän kylmässä vedessä!
Apua, kylmät väreet sain ku ajattelin.. :hug:
Mutta onneks päätty kumminki hyvin, eikä tullu sitä hyytävää loppua! =)

ei onneksi tullu, nyt kumminki miettii sitäki että jos se elämä olis siihen päättyny, näin monta tuntia olisin jo ollu tietämättä mitään tästä maailmasta, laskee tunteja kauanko olis jo ollu kuollu, ajattelee mitä perheenjäsenet tekis, miltä niistä tuntuis... Loputon suo tämäki. :ashamed:

Älä ittees tolleen piinaa!
Ihan tarpeeks järkyttävä toi tapahtuma muutenkin.
Aattele toisinpäin; sulla on selkeesti joku tärkee juttu täällä kesken ja sua tarvitaan vielä ja paljon, koska noinki pahasti kävi ja silti sie täällä yhä keppaloittet =)
Halusko joku "kohtalo" sulle näyttää, että arvosta tätä elämää mikä sulla on...Jaa-a, nyt menee liian syvälliseks
Mut loistavaa kun olet messissä mukana yhä! :hug:

 

Ristussentään!!!!
Hirveetä! Toi on niin just mun kauhukuva...Satan vaan kuvitella miltä tuntuu riuhtoo siellä hyytävän kylmässä vedessä!
Apua, kylmät väreet sain ku ajattelin.. :hug:
Mutta onneks päätty kumminki hyvin, eikä tullu sitä hyytävää loppua! =)

ei onneksi tullu, nyt kumminki miettii sitäki että jos se elämä olis siihen päättyny, näin monta tuntia olisin jo ollu tietämättä mitään tästä maailmasta, laskee tunteja kauanko olis jo ollu kuollu, ajattelee mitä perheenjäsenet tekis, miltä niistä tuntuis... Loputon suo tämäki. :ashamed:

Älä ittees tolleen piinaa!
Ihan tarpeeks järkyttävä toi tapahtuma muutenkin.
Aattele toisinpäin; sulla on selkeesti joku tärkee juttu täällä kesken ja sua tarvitaan vielä ja paljon, koska noinki pahasti kävi ja silti sie täällä yhä keppaloittet =)
Halusko joku "kohtalo" sulle näyttää, että arvosta tätä elämää mikä sulla on...Jaa-a, nyt menee liian syvälliseks
Mut loistavaa kun olet messissä mukana yhä! :hug:

No joo tuotaki on mietitty. Kyllä sitä vähän eri kantilta kattoo maailmaa nyt, tuo lumipyryki tuolla ulkona on NIIIIIIN ihana juttu
Kai mulla on joku tarkotus, ainaki tuo mies.

Kun sitä on miettiny tätä elämää niin monet kerrat vuosien aikana ettei jaksa enää päivääkään, siltikään, en mie ittellein ikinä mittään tekis, päättäny olen että antaa luonnon hoitaa jos näkee tarpeelliseksi. No nyt se sitte osotti mulle että todellaki se minut hoitaa jos tulee ajankohtaseksi.
:saint:

Mies on todennu että hän ei ois jaksanu päivääkään eteenpäin ilman minua. Ja todellaki on minua hemmotellu ja hoivannu, pitäny sylissä ja halaillu, pussaillu ja rutistanu vähän väliä että ku on niin mukavaa että saa sen tehä. Ja minustaki on kiva että mie saan tehä niin. :heart:

 

:hug: selviydyit mun pahimmasta painajaisesta. en edes tiedä mitä sanoa. :hug:

 

Ristussentään!!!!
Hirveetä! Toi on niin just mun kauhukuva...Satan vaan kuvitella miltä tuntuu riuhtoo siellä hyytävän kylmässä vedessä!
Apua, kylmät väreet sain ku ajattelin.. :hug:
Mutta onneks päätty kumminki hyvin, eikä tullu sitä hyytävää loppua! =)

ei onneksi tullu, nyt kumminki miettii sitäki että jos se elämä olis siihen päättyny, näin monta tuntia olisin jo ollu tietämättä mitään tästä maailmasta, laskee tunteja kauanko olis jo ollu kuollu, ajattelee mitä perheenjäsenet tekis, miltä niistä tuntuis... Loputon suo tämäki. :ashamed:

Älä ittees tolleen piinaa!
Ihan tarpeeks järkyttävä toi tapahtuma muutenkin.
Aattele toisinpäin; sulla on selkeesti joku tärkee juttu täällä kesken ja sua tarvitaan vielä ja paljon, koska noinki pahasti kävi ja silti sie täällä yhä keppaloittet =)
Halusko joku "kohtalo" sulle näyttää, että arvosta tätä elämää mikä sulla on...Jaa-a, nyt menee liian syvälliseks
Mut loistavaa kun olet messissä mukana yhä! :hug:

No joo tuotaki on mietitty. Kyllä sitä vähän eri kantilta kattoo maailmaa nyt, tuo lumipyryki tuolla ulkona on NIIIIIIN ihana juttu
Kai mulla on joku tarkotus, ainaki tuo mies.

Kun sitä on miettiny tätä elämää niin monet kerrat vuosien aikana ettei jaksa enää päivääkään, siltikään, en mie ittellein ikinä mittään tekis, päättäny olen että antaa luonnon hoitaa jos näkee tarpeelliseksi. No nyt se sitte osotti mulle että todellaki se minut hoitaa jos tulee ajankohtaseksi.
:saint:

Mies on todennu että hän ei ois jaksanu päivääkään eteenpäin ilman minua. Ja todellaki on minua hemmotellu ja hoivannu, pitäny sylissä ja halaillu, pussaillu ja rutistanu vähän väliä että ku on niin mukavaa että saa sen tehä. Ja minustaki on kiva että mie saan tehä niin. :heart:

Joo, silleen se joskus tuntuu "härnäävän". Ettei totuus pääsis unohtumaan, kait
Mut siinähän sitä jo tehtäväsarkaa onki, pittää iso mies tyytyväisenä

 

Jos tämä aloitus olisi jonkun vähemmän tunteita herättävän palstalaisen tekemä, olisi koko ketju täynnä virtuaalihaleja, kukkia, enkeleitä ja tukea.
Mutta kun kyseessä on Hyytis, niin johan riittää vittuilijoita.
Tippukaa jäihin, harmaat, ja jääkää sinne. |O

komppaan.. |O ja vieraalle vaan tiedoks et kuka tahansa voi mennä paniikkiin.. niin ettei yksinkertaisesti osaa toimia, ei pysty siihen. mä olen ollut tilanteessa missä mun lisäks olis pari tyyppiä ja tää loukkaantunut, mä sain tehtyä jotain mut nää kaks jäi vaan tappeleen siitä et mitä tehdään jne.. mut voi luoja miten olin paniikissa jälkikäteen. tärisin ja itkin.

Mä olen myös ollut hätätilanteessa parikin kertaa, ja pysynyt tosi rauhallisena, olen pystynyt toimimaan ja auttamaan. Jälkikäteen, tuntien päästä, iskee sitten kamala tärinä ja itku.
Sitä, miten reagoi hätätilanteessa, ei voi tietää ennen kun osuu omalle kohdalle. Toiset jäätyy täysin, toiset sekoaa ja alkaa kiljumaan hysteerisenä, jotkut tekee jotain totaalisen turhaa ja jotkut kykenevät pysymään rauhallisina, ajattelemaan ja auttamaan.

Mulla juuri se et menen niin helposti itse shokkiin,etten ymmärrä lähteä apua hakemaan / soittamaan :ashamed: Ainakin silloinjos on mukana joku kaveri.

Hyytikselle iso hali selviytymisestä!! :hug: :hug: :hug:

 

Ja mie siskolle monta kertaa huusin että menis helvetti hakemaan apua mut nyt se tuossa sanoki ettei uskaltanu lähteä jos sillä aikaa olisinki hukkunu.. Tuntee jo syyllisyyttä siitä ettei kyenny tekemään mitään, enpä viitti enempää sitä kiusata. Sanoin sille että parhaansa teki ja kiitos siitä. :/

Joo, niin kuin itsekin sanoit, siskosi joutui aikamoiseen paniikkiin. Ymmärrän ettei uskaltanut lähteä ja jättää sua.(vaikka ei rannaltakaan pystynyt auttamaan.
Uskon, että siskosi pelästyi ja kärsi yhtäpaljon, kuin sä!!
Onneksi pelastuit!!!

 

:hug: :hug: Olen aivan sanaton... onneksi selvisit, oli varmasti rankka koettelemus...

 

ei onneksi tullu, nyt kumminki miettii sitäki että jos se elämä olis siihen päättyny, näin monta tuntia olisin jo ollu tietämättä mitään tästä maailmasta, laskee tunteja kauanko olis jo ollu kuollu, ajattelee mitä perheenjäsenet tekis, miltä niistä tuntuis... Loputon suo tämäki. :ashamed:

Älä ittees tolleen piinaa!
Ihan tarpeeks järkyttävä toi tapahtuma muutenkin.
Mut loistavaa kun olet messissä mukana yhä! :hug:

Mies on todennu että hän ei ois jaksanu päivääkään eteenpäin ilman minua. Ja todellaki on minua hemmotellu ja hoivannu, pitäny sylissä ja halaillu, pussaillu ja rutistanu vähän väliä että ku on niin mukavaa että saa sen tehä. Ja minustaki on kiva että mie saan tehä niin. :heart:
[/quote]

Joo,ei kannata alkaa miettimään mitä toisten elämä olisi JOS olisit sinne jäänyt.Ja onneksi et jäänyt.Pääset seuraamaan siskosi vauvankin kasvua

Ja ihana mies sulla :heart: :hug:

 

Hui kamalaa, onneksi sinä olet "vahva" ihminen :hug:

Hmm, ehkä fyysisesti, henkinen puoli on tällä hetkellä vähän niin ja näin. :|

Kyllä olet henkisestikin kun et antanut periksi! Hyvä et loppu hyvin kuitenkin. :hug:

 

Sä olet kyllä hyytis niin uskomaton tapaus että...sä jaksat sinnitellä;ja susta löytyy se voima ja halu elää siltiki!! Ihailen sua oikeasti;ja sä jos kuka ansaitset kaiken sen hyvän,mitä elämällä on tarjota!

 

Hyytis on selviytyjä.
Ihan joka tavalla =)
Joku voi olla eri mieltä, mutta mä tiedän että Hyytis on todella vahva ihminen. Henkisestikin.
=)

 

:xmas:

 

Mikäs tässä on nyt ollessa ja köllötellessä kymmenen peiton sisällä, juoden kuumaa kaakaota hieman terästettynä... Illalla varmaan sitte tulee se itku kunhan tajuaa kunnolla koko jutun. Nyt vaan silmien edessä kaikki se mitä ajattelin ja näin ku sieltä yritin ylös...

Miehellekki sanoin että JOS mie uskoisin vähän enemmän enkeleihin niin voisin vaikka vannoa että isä minua sieltä kisko apuna ylös... En nimittäin vieläkään voi tajuta mistä sitä voimaa aina sain lisää, heti ku ajattelin että piru vie annan periksi ja meinasin jo luovuttaa. Tuli semmonen energiapiikki että periksi en anna ja jakso taas vähän. :ashamed:

Itku tuli tätä lukiessa.. :'( Ehkä se sun isä oli siellä ja luojan kiitos sä selvisit! :hug:

 

Ja sen mie vielä sanon että tuota kohtaloa en toivois pahimmalle vihamiehellekään. En edes näillä harmaille tahi minun ikiomalle perskärpäselle. :kieh:

Kaikki vaan pyörii mielessä enkä oo saanu oikein tajuttua vielä koko juttua, mietin vaan sitä mitä mulla mielessä vilisi sillon selviytymistä yrittäessä. Ihmeen hyvin itellä se järki pelasi eikä iskeny kunnon hätä, ei siinä ehtiny sellasta edes miettiin.

Sisko vieläki järkyttyny, äitille äsken soittelin. Kuulema sillä oli sellanen olo että taju lähtee, jalat katoaa alta. Ja seki että se yritti katella jotain risua jonka vois mulle ojentaa, sano ettei nähny mitään järkevää missään vaikka se ympäristö on täynnä jos jonkulaista keppiä.
Minun piti sille siskorukalle valehdella ja vannoa ettei se ollu niin paha tilanne miltä näytti.. Sai sen edes vähän rauhottuun. Tosiasiassa se tilanne oli luultavasti kymmenen kertaa pahempi miltä näytti.

Tässä oottelen koska se itku itellä tulis... Varmaan illanpäälle. Järkyttävää se miten sitä mietti ite siinä että annan periksi ja tunsi melkein helpotusta että saa kuolla, paska elämä jne... No, nyt kumminki miehen hoivissa olen helvetin onnellinen siitä että selviydyin. Ei tämä elämä niin paskaa olekaan vaikka ongelmia onki enemmän ku laki sallii. On tämä elämä silti elämisen arvosta miehen takia. :heart:

Ehka elama naytti sulle, et on syyta miksi elaakin?? Nyt tiedat mita olisit menettanyt jos olisit antanut periksi ja ehka osaat arvostaa elamaa erilla tavalla? Kenties..

Voimia ja haleja illan paalle. Ei varmaan tule oleen helppo ilta

 

Ehka elama naytti sulle, et on syyta miksi elaakin?? Nyt tiedat mita olisit menettanyt jos olisit antanut periksi ja ehka osaat arvostaa elamaa erilla tavalla? Kenties..

Voimia ja haleja illan paalle. Ei varmaan tule oleen helppo ilta

Ei ole ollu helppoa ei... Nyt muutaman tunnin olen itkua vääntäny ihan hysteerisenä miehen kainalossa. :ashamed:
välillä helpottaa ja sitte se taas tulee. Tiän ainaki ettei unta tänään saa. :/

 

Kävitkö lääkärissä?
Toivotaan että olisi helpottaa ajan kanssa :hug:
Onneksi sulla on ihana mies

 

Tännään on siis erityisen hyvä päivä sanoa, että onneksi sie hyytikyppynen olet olemassa :hug:

 

Minä upposin jäihin seitsemän vuotiaana.. onneksi ei oltu kaukana mummolasta, niin serkku sai huudettua sedän paikalle, joka sitten onki mut ylös.

 

Joo kävin lääkärissä. Elintoiminnot ok, muutamia paleltumia ja nuo kädet ihan haavoilla, ohimossa naarmu. En tiä mihin se raapas, päätä en lyöny kuitenkaan missään vaiheessa. toivoa nyt vaan ettei mitään keuhkotautia saa tms, ku yskä ollu muutenki.

Lääkäriki totes että onneks oli navettakamppeet päällä, sinne aina alle vetasen villapaidan ja villakangashousut. Ei ole päässy vesi iholle niin helposti. :|

 

:hug: Elämä voitti. Upea homma.

 

Nyt vaan pidät itsesi tai mies pitää sut lampimänä

 

Hyvä, että selvisit :hug:
Ja kyllä sitä vaan nuita tunteettomia immeisiä jostain sikiää, ihan pahhaa tekkee lukkee joittekin v.ittuilua :'(