Meille tarjottiin sopeutumisvalmennuskurssia, kieltäydyin

Te saatte siellä vertaistukea, lisätietoa ilman että koetetaan väkisin 'parantaa' tai muuttaa lasta.
Lapsi tapaa muita kaltaisiaan- aika tärkeää lapselle itselleen.
Te tapaatte muita vastaavassa tilanteessa olevia vanhempia.
Ystäviä kenties?

Minun mielestäni kannattaisi heittää asenteet koppaan ja kokeilla.

Mutta kyllähän lapsen käytöksen täytyy muuttua, ei kukaan jaksa tollasta enään vuosia. Lisäksi mitä tapahtuu jos mikään ei muutu, istun vahtimassa häntä vielä kun hän on 18vuotias? Kun ei hän voi edes yksin ulkoilla.

 

Minun mielestäni kannattaisi heittää asenteet koppaan ja kokeilla.

Jos noita asenteita ei pysty koppaan heittämään en suosittele osallistumaan, on nimittäin aika v..mäistä muille osallistujille.

 

[QUOTE="zelda";26209300]no heh mulle on sanottu että se on neuropsykiatrinen ongelma.


No helvetti kerro sä mulle että miten sä saat lapsen joka ei keskity pukemiseen htään, pukemaan? Jos mä sanon kerran että pue ja odotan saan odottaa siihen asti että koulu on loppunut jo, ja taksi tulee tiettyyn aikaan.

Mä en ala pukee alähes 8vuotiasta. palkitseminen ei auta, eikä uhkailu(esim. peliajan menetyksellä) kuvatauluista ei oo mitään hyötyy, eihän se huomaakkaan niitä. ei se ei keskity ei millään konstilla pukemiseen. Ihan turha yrittää millään muullakaan keinolla. SItäpaitsi mä en ala miksikään pelleksi että iso lapsi pukisi.[/QUOTE]

Illalla vaatteet valmiiksi odottamaan. Aamulla ojennat yhden vaatekappaleen kerrallaan aita päälle, housut jalkaan, oikea sukka, vasen sukka jne. Teet "lasten kellon" vaikka narun pätkästä, johon pujotat ison helmen ja siirrät sitä osoittamaan paljonko aikaa on jäljellä. Ja heti, kun jokin menee edes siedettävästi, kehuja.

"Pue" on iso könttä käsiteltäväksi. Asiat pitää purkaa osiin.

 

Sinun täytyy ensin sopeutua tilanteeseen ennenkuin pääsette asiassa eteenpäin. Lapsesi tie yhteiskuntakelpoiseksi tulee olemaan pitkä ja kivikkoinen eikä sinun asenteesi "kaiken pitää korjautua nappia painamalla" auta asiaa. Usein hankalissa tapauksissa - ikävä kyllä - vanhemmat ovat asian parhaita asiantuntijoita ja joutuvat ITSE keksimään keinot, jolla saadaan edistystä aikaan. Mikään psykiatri ei voi asiassa auttaa, neuvoja sieltä voi toki saada. Vertaistuesta on se hyöty että joku on jo jotain konsteja kokeillut ja ehkä saanut jostain apuakin tilanteeseen. Joudut itse selvittämään asioita, ottamaan selvää, olemaan johdonmukainen ja ennenkaikkea rakastava ja suvaitseva äiti, joka pitää lapsensa puolia aina. Lapsi ei ole sairas ja hankala tahallaan.

 

Illalla vaatteet valmiiksi odottamaan. Aamulla ojennat yhden vaatekappaleen kerrallaan aita päälle, housut jalkaan, oikea sukka, vasen sukka jne. Teet "lasten kellon" vaikka narun pätkästä, johon pujotat ison helmen ja siirrät sitä osoittamaan paljonko aikaa on jäljellä. Ja heti, kun jokin menee edes siedettävästi, kehuja.

"Pue" on iso könttä käsiteltäväksi. Asiat pitää purkaa osiin.

:flower:

 

[QUOTE="zelda";26209309]Mutta kyllähän lapsen käytöksen täytyy muuttua, ei kukaan jaksa tollasta enään vuosia. Lisäksi mitä tapahtuu jos mikään ei muutu, istun vahtimassa häntä vielä kun hän on 18vuotias? Kun ei hän voi edes yksin ulkoilla.[/QUOTE]

Se ei välttämättä muutu niillä keinoin kuin sinä haluaisit.
Sekä lapsen että yhteiskunnan täytyy sopeutua, myös teidän.
Halusit tai et.

 

en ole sairas, vaikka olenkin hankala!!!

 

[QUOTE="zelda";26209309]Mutta kyllähän lapsen käytöksen täytyy muuttua, ei kukaan jaksa tollasta enään vuosia. Lisäksi mitä tapahtuu jos mikään ei muutu, istun vahtimassa häntä vielä kun hän on 18vuotias? Kun ei hän voi edes yksin ulkoilla.[/QUOTE]

Sitten on aika siirtää lapsi laitokseen. Kaikista ei tule koskaan omillaan pärjääviä. Jos et todellakan jaksa, joutunet luopumaan lapsesta jo aikaisemmin.

 

ehdottomasti mennä sopeutumis valmennus kurssille.Siellä tapaat muita perheitä joilla on samanlaisia ongelmia. Saat keinoja ja vinkkeä aressa selviytymiseen. Itselläni poika 12v ,hänellä dyspraksia sekä hieno motoriikan häiriöitä sekä hieman ylivilkas on.Sopeutumis valmennukseen mene saamaan avoimin mielin vinkkejä arkeen.Sinun itsesi pitää hankkia tietoa asioista että osaat tukea lapsesi kasvua.

 

Illalla vaatteet valmiiksi odottamaan. Aamulla ojennat yhden vaatekappaleen kerrallaan aita päälle, housut jalkaan, oikea sukka, vasen sukka jne. Teet "lasten kellon" vaikka narun pätkästä, johon pujotat ison helmen ja siirrät sitä osoittamaan paljonko aikaa on jäljellä. Ja heti, kun jokin menee edes siedettävästi, kehuja.

"Pue" on iso könttä käsiteltäväksi. Asiat pitää purkaa osiin.

ei toimi! kokeiltu on ja yhden vaatekappaleenhan minä hänelle kerralla annankin. kehuja sa ajos on aihetta(pienintäkin)

 

[QUOTE="zelda";26209435]ei toimi! kokeiltu on ja yhden vaatekappaleenhan minä hänelle kerralla annankin. kehuja sa ajos on aihetta(pienintäkin)[/QUOTE]

Anna nukkua päivävaatteissa? Joskus saa mennä siitä, missä aita on matalin.

Kysyinkin jo, onko lapsella lääkitystä? Jos on, se kannattaa antaa hyvissä ajoin, jo ennen sängystä nousemista.

 

Olette totisesti sen kurssin tarpeessa.

 

[QUOTE="vieras";26209348]ehdottomasti mennä sopeutumis valmennus kurssille.Siellä tapaat muita perheitä joilla on samanlaisia ongelmia. Saat keinoja ja vinkkeä aressa selviytymiseen. Itselläni poika 12v ,hänellä dyspraksia sekä hieno motoriikan häiriöitä sekä hieman ylivilkas on.Sopeutumis valmennukseen mene saamaan avoimin mielin vinkkejä arkeen.Sinun itsesi pitää hankkia tietoa asioista että osaat tukea lapsesi kasvua.[/QUOTE]

no mä nyt oon lukenut kaikki opukset ja nettitiedot adhd:sta että sikäli menee metsään. Mistään ei vaan oo ollut mitään näkyvää hyötyä.

Enkä mene kuulemaan samoja asioita sehä olis typerää kuluttaa voimavaroja 100km päähän ramppaamiseen ja käteen jäis tasan samat jutut kuin mitä jo tiedetään.

Tässä on se ongelma kun tänne kirjottaa että kaikki normi lasten vanhemmat tulee pätemään, ja joos no sullahan on erityislapsi, vaan ei adhd lapsi. oishan se hienoo jos ois itekkin päässyt noin pienellä.

Suosittelen kaikkia lukemaan perheklubilta muiden adhd lasten äitien kirjoituksia alkaa valkenee että ei muutkaan tällästä elämää toivonut.

 

Ensiksikin on ok, että purat täällä asiaa!

Toiseksi, sinulla on mielestäni hienoinen asenneongelma omaa lastasi kohtaan. Lapsi ei ole ilkeyttään tai tahallisesti sellainen millainen on. Hän ei opi asioita vaikka kuinka olet sitä mieltä että hänen on pakko, sillä hän ei niitä opi vaan kärsivällisyydellä ja rakkaudella ja ymmärtämisellä. Se on tosi tosi väsyttävää teille muille perheenjäsenille, MUTTA MUUTA KEINOA EI OLE. Sopeutumisvalmennus on teille täysin oikea paikka, ole kiltti ja mene sinne!!!!

Kolmanneksi, Jonseredilla oli täydellinen vinkki siihen pukemisasiaan. Lapsesi kaltaiselle adhd lapselle ei voi sanoa vain "pue!" tai PUE LENNI HETI! Aina yksi vaatekappale kerrallaan ja suora kehoite kuten Jonsered neuvoi (pue paita).

Neljänneksi, mieti tarkasti onko lapsen hyvä olla tämän hetken tilanteessa, riittävätkö voimasi ja muun perheen voimat, onko tilanne jo sellainen, että te ette enää jaksa? Aistin, että ainakaan sinä et jaksa, koska sinulla on vahvoja vääriä käsityksiä siitä, mitä lapsen olisi osattava/opittava. ESim minä olen pukenut hyvillä mielin 8-vuotiasta, koska silloin säästyttiin huutamiselta ja ehdittiin sinne minne pitikin (lapsellani ei ole adhd:ta, mutta ollut muuta, joka vaikeutti samalla lailla elämää ja voin kertoa, että iän mukaan lieventyi, niin käy teilläkin, ihan varmasti). Mutta jollet jaksa niin hakekaa siihen jaksamiseen apua, esim tukiperhettä.

Paljon voimia ja ymmärrystä! Sanon vielä uudestaan, että lapsesi ei ole tahallaan sellainen kuin on!

 

[QUOTE="zelda";26209470]no mä nyt oon lukenut kaikki opukset ja nettitiedot adhd:sta että sikäli menee metsään. Mistään ei vaan oo ollut mitään näkyvää hyötyä.

Enkä mene kuulemaan samoja asioita sehä olis typerää kuluttaa voimavaroja 100km päähän ramppaamiseen ja käteen jäis tasan samat jutut kuin mitä jo tiedetään.

Tässä on se ongelma kun tänne kirjottaa että kaikki normi lasten vanhemmat tulee pätemään, ja joos no sullahan on erityislapsi, vaan ei adhd lapsi. oishan se hienoo jos ois itekkin päässyt noin pienellä.

Suosittelen kaikkia lukemaan perheklubilta muiden adhd lasten äitien kirjoituksia alkaa valkenee että ei muutkaan tällästä elämää toivonut.[/QUOTE]

Ja sinä et halua tavata niitä muita adhd lasten vanhempia?

 

Millainen se sopeutumisvalmennus kurssi on? Itellä on vammainen pikkuveli ja me päästiin joka kesä tollaiselle, nii ei se ollu mikään luento siitä miten meidän pitää sopeutua. Se oli sellaista et päästiin johonki kivaan paikkaan missä oli muitakin perheitä joilla on sama tilanne. Sit siel oli lapsille joka päivä ohjelmaa ja aikuiset sai olla rauhassa ja keskustella keskenään. Siellä oli tosi kivaa! Tutustu nyt kunnolla siihen mitä sulle tarjotaan koska se saattaa olla ohjattua lomaa

 

Anna nukkua päivävaatteissa? Joskus saa mennä siitä, missä aita on matalin.

Kysyinkin jo, onko lapsella lääkitystä? Jos on, se kannattaa antaa hyvissä ajoin, jo ennen sängystä nousemista.

on lääkitys, mutta ilmeisesti et tiedä että se pitää antaa aamupalan jälkeen vasta., ja sittenkin menee aikaa että alkaa vaikuttaa. enkä mä ala hertättää lasta 2tuntii ennen kouluun lähtöö tämän asian takia(muutenkin lääke viivästyttää nukahtamsita niin jäisi yöunet liian lyhyiksi).

Ja jos lääkkeen saisi antaa tyhjään vatsaan, niin ei tuo pysyis sängyssä sen jälkeen kun on herännyt, riekkuminen alkaa välittömästi.

Joo siis eihän meillä ois isompaa ongelmaa kuin siirtymät jos tuo kaveri ois ainoa lapsi, koska jos häne lisäkseen ei oo muita lapsi niin silloin hän on siedettävän rauhallinen ja joskus jopa tosi rauhallinen.

Mutta niinku neurologikin sanoi pitää sen lapsen oppia elämää toisten ihmisten kanssa.

 

[QUOTE="zelda";26209309]Mutta kyllähän lapsen käytöksen täytyy muuttua, ei kukaan jaksa tollasta enään vuosia. Lisäksi mitä tapahtuu jos mikään ei muutu, istun vahtimassa häntä vielä kun hän on 18vuotias? Kun ei hän voi edes yksin ulkoilla.[/QUOTE]

Mä olen seurustellut nuoruudessa adhd:ta sairastavan pojan kanssa ja olihan se aikamoista..Sellaista vähän silkkkihansikkailla menoa ettei vaan räjähdä. Ja toki normaaleja asioita ymmärtää, ei älyssä ole vikaa. Keskittymiskyvyn puute vaan vie voimia monesta jutusta kun pinna palaa. Taas toisaalta, kivaa juttua saattoi puuhata vaikka kuin kauan ilman suuttumusta- omaan tahtiinsa.

 

[QUOTE="zelda";26209470]no mä nyt oon lukenut kaikki opukset ja nettitiedot adhd:sta että sikäli menee metsään. Mistään ei vaan oo ollut mitään näkyvää hyötyä.

Enkä mene kuulemaan samoja asioita sehä olis typerää kuluttaa voimavaroja 100km päähän ramppaamiseen ja käteen jäis tasan samat jutut kuin mitä jo tiedetään.

Tässä on se ongelma kun tänne kirjottaa että kaikki normi lasten vanhemmat tulee pätemään, ja joos no sullahan on erityislapsi, vaan ei adhd lapsi. oishan se hienoo jos ois itekkin päässyt noin pienellä.

Suosittelen kaikkia lukemaan perheklubilta muiden adhd lasten äitien kirjoituksia alkaa valkenee että ei muutkaan tällästä elämää toivonut.[/QUOTE]

Olen itse adhd-aikuinen, jolla on neljä lasta, kaikilla adhd/add-piirteitä (neuropsykkarin laatikossa dgn:t kolmelle odottamassa, jos niitä tarvitaan), puolisokin täyttää adhd-kriteerit. Eli olemme onnellisessa tianteessa siten, että meillä ei ole nenttien odotuksia arjesta ja vanhempina tietoa ja kokemusta ihan omasta elämästä.

Sori vain, mutta ap ei voi muuta, kuin sopeutua ja sopeuttaa. Lempeästi.

Ja muistaa huolehtia itsestään!! Ja koko perheen jaksamisesta.

 

Onko se kurssin nimitys sopeutumisvalmennuskurssi se, mikä saa sinut suhtautumaan kurssille menoon kielteisesti? Vai miksi olet kurssia vastaan?

Meidän perhe on ollut viidellä sopparilla ja lisäksi lapsi on ollut yhdellä kurssilla yksin. Jotenkin en ymmärrä, miksi kurssille ei haluaisi mennä, jos sellaista tarjotaan. Ymmärrän sen, että jos on jollain tapaa ihmiskammoinen, niin silloin kurssille meno voi olla liikaa vaadittu, mutta jos pystyy normaaliin kanssakäymiseen muiden ihmisten kanssa, niin kurssille kannattaa mennä. Minusta kurssit ovat eräänlaisia lomia, koska ei tarvitse huolehtia ruuista eikä muista arkiaskareista. Onhan ne myös raskaitakin, koska asioita käsitellaan paljon ja saa uutta tietoa, jonka sulatteleminen vie aikansa.
Kurssilta voisit saada vinkkejä miten tukea lasta, jottei sinun tarvitse enää ulkoilla hänen kanssaan, kun hän on 18-vuotias.

 

[QUOTE="zelda";26209499]on lääkitys, mutta ilmeisesti et tiedä että se pitää antaa aamupalan jälkeen vasta., ja sittenkin menee aikaa että alkaa vaikuttaa. enkä mä ala hertättää lasta 2tuntii ennen kouluun lähtöö tämän asian takia(muutenkin lääke viivästyttää nukahtamsita niin jäisi yöunet liian lyhyiksi).

Ja jos lääkkeen saisi antaa tyhjään vatsaan, niin ei tuo pysyis sängyssä sen jälkeen kun on herännyt, riekkuminen alkaa välittömästi.

Joo siis eihän meillä ois isompaa ongelmaa kuin siirtymät jos tuo kaveri ois ainoa lapsi, koska jos häne lisäkseen ei oo muita lapsi niin silloin hän on siedettävän rauhallinen ja joskus jopa tosi rauhallinen.

Mutta niinku neurologikin sanoi pitää sen lapsen oppia elämää toisten ihmisten kanssa.[/QUOTE]

Ei kuulosta siltä, että lääke olisi toimiva. Itse otan 36 mg Concertaa n. 45 min ennen, kuin pitää nousta ylös, otan nokoset sen jälkeen. "Oikein" toimiessaan lääke ei vaikuta nukahtamiseen, ongelmana voi olla se, että illalla lääkkeen teho on jo kadonnut ja lapselle tulee ahdistus ja kiukku siitä, että ei enää kykene toimimaan kuten stimutettuna. Iskee epätoivo omasta tyhmyydestä. Ero on niin valtava lapselle itselleenkin.

Esim. MF:a on ulkomailla saatavana laastarimuodossa, se olisi näppärä läpätä nukkuvaankin lapseen.

 

Ensiksikin on ok, että purat täällä asiaa!

Toiseksi, sinulla on mielestäni hienoinen asenneongelma omaa lastasi kohtaan. Lapsi ei ole ilkeyttään tai tahallisesti sellainen millainen on. Hän ei opi asioita vaikka kuinka olet sitä mieltä että hänen on pakko, sillä hän ei niitä opi vaan kärsivällisyydellä ja rakkaudella ja ymmärtämisellä. Se on tosi tosi väsyttävää teille muille perheenjäsenille, MUTTA MUUTA KEINOA EI OLE. Sopeutumisvalmennus on teille täysin oikea paikka, ole kiltti ja mene sinne!!!!

Kolmanneksi, Jonseredilla oli täydellinen vinkki siihen pukemisasiaan. Lapsesi kaltaiselle adhd lapselle ei voi sanoa vain "pue!" tai PUE LENNI HETI! Aina yksi vaatekappale kerrallaan ja suora kehoite kuten Jonsered neuvoi (pue paita).

Neljänneksi, mieti tarkasti onko lapsen hyvä olla tämän hetken tilanteessa, riittävätkö voimasi ja muun perheen voimat, onko tilanne jo sellainen, että te ette enää jaksa? Aistin, että ainakaan sinä et jaksa, koska sinulla on vahvoja vääriä käsityksiä siitä, mitä lapsen olisi osattava/opittava. ESim minä olen pukenut hyvillä mielin 8-vuotiasta, koska silloin säästyttiin huutamiselta ja ehdittiin sinne minne pitikin (lapsellani ei ole adhd:ta, mutta ollut muuta, joka vaikeutti samalla lailla elämää ja voin kertoa, että iän mukaan lieventyi, niin käy teilläkin, ihan varmasti). Mutta jollet jaksa niin hakekaa siihen jaksamiseen apua, esim tukiperhettä.

Paljon voimia ja ymmärrystä! Sanon vielä uudestaan, että lapsesi ei ole tahallaan sellainen kuin on!

Joo siis enhän mä osaa antaa suoria käskyjä, en tietenkään ja oon vielä niin tyhmäkin etten osaa antaa yhtä vaatekappaletta kerralla! Ymmärrätkö sä että tekee miten hyvänsä asian ja kaikkea on todellakin kokeiltu niin se pukeminen ei vaan suju!

Se ei auta yhtään mitään sanoa kerran pue se paita, tulisit katsomaan milalsta tuo on, pyörii päättömästi,ei kuule mitään, heittäytyy sohvalle pelleilee, koettaa ottaa mitä tahansa mitä vieressä sattuu olee ja alkaa leikkii. toistaa tota temppuilu koko ajan.

Ja kyllä mä sanoisin että normaali järjellä varustettu 8vuotiaan täytty osaa edes pukea. ei adhd voi olla asia joka etuoikeuttaa lapsen toimimaan miten lystää,mitä se siitä oppii?

ja mä voin sano sulle että parhaani teen lapsen eteen. Mutta jos tämä käytös ei parissa vuodessa helpotu niin sitten mä luovutan kokonaan. Saa sit joku täydellinen yrittää kasvattaa tuota. ihan oikeesti.

Mulla on kaveri jolla lapsi jolal on samanlaiset ongelmat ja tämä lapsi muuttaa syksyllä pois kotoolta(pari vuotta omaani vanhempi) ja täytyy sanoa että mä ymmärrän sitä äitiä täysin.

 

Ei kuulosta siltä, että lääke olisi toimiva. Itse otan 36 mg Concertaa n. 45 min ennen, kuin pitää nousta ylös, otan nokoset sen jälkeen. "Oikein" toimiessaan lääke ei vaikuta nukahtamiseen, ongelmana voi olla se, että illalla lääkkeen teho on jo kadonnut ja lapselle tulee ahdistus ja kiukku siitä, että ei enää kykene toimimaan kuten stimutettuna. Iskee epätoivo omasta tyhmyydestä. Ero on niin valtava lapselle itselleenkin.

Esim. MF:a on ulkomailla saatavana laastarimuodossa, se olisi näppärä läpätä nukkuvaankin lapseen.

oho en oo kuullutkaan, tuollainen laastari olisi kyllä kätevä, ah jos kerrankin lapsi heräis ja asiat sujuis,eikä vaan sähläis. Mulle kyllä sanottiin neurologiselta että voi vaikuttaa nukahtamiseen(ja se lukee haittavaikutuksissakin).

Tää lapsi kyllä saa lääkkeen vaikuttaessa tehtyä asioita paremmin ja on vähän rauhallisempikin.

-kiitos tästä-

 

[QUOTE="zelda";26209575]oho en oo kuullutkaan, tuollainen laastari olisi kyllä kätevä, ah jos kerrankin lapsi heräis ja asiat sujuis,eikä vaan sähläis. Mulle kyllä sanottiin neurologiselta että voi vaikuttaa nukahtamiseen(ja se lukee haittavaikutuksissakin).

Tää lapsi kyllä saa lääkkeen vaikuttaessa tehtyä asioita paremmin ja on vähän rauhallisempikin.

-kiitos tästä-[/QUOTE]

En tiedä, saako Suomeen noita laastareita... Erityislupaa voisi kysyä?

En kiistä, etteikö voisi vaikuttaa nukahtamiseen, en vain ole vakuuttunut, että itse lääke olisi aina ainoa syy. Itse koin psyykkisen puolen pahimmaksi, kun lääkitystäni aloitettiin. Nykyään otan 2x36 mg C:a päivän aikana ja illalla tarvittaessa 5-15 mg Medikinetiä, "unilääkkeeksi". En aina muuten osaa keskittyä nukahtamiseen, ajatukset eivät katkea.

 

Jos nyt kokeilisitte sitä sopparia kuitenkin.

Ei sen tarkoitus tietenkään ole sopeuttaa perhettä kaaokseen, kuten aloitusviestissäsi arvelit. Tarkoitus on yrittää löytää yhdessä keinoja, joilla juuri teidän perheen kaaosta voitaisiin helpottaa, ja auttaa teitä löytämään ne konstit, joilla juuri te saatte teidän rakkaan lapsen kasvatettua niin että kaikki jaksais mahdollisimman hyvin: äiti, isä, lapsi, sisarukset ja ympäröivä yhteiskunta myöskin.

Mikäli neuvotut keinot ja ehdotukset eivät miellytä tai epäilyttävät, voi asioista aina kysyä, voi väittää vastaan ja kertoa oman näkemyksensä. Ihmeitä ei kukaan voi tehdä, mutta on ihan oikein hakea apua ja muita näkemyksiä silloin kun omien kanssa on päädytty vain toistuviin hankaliin tilanteihin. Soppari tarjoaa sikäli myös perheelle lepohetken, että siellä on arjen rutiinit usein henkilökunnan vastuulla - siis sellaiset asiat kuin ruokahuolto esim.

Umpikujasta pitää pyrkiä pois. Jaksamista ja tsemppiä.