Meille tarjottiin sopeutumisvalmennuskurssia, kieltäydyin

siitä syystä että en mä halua sopeutua kaooksenmaiseen hankalaan elämään. Minä haluan että lapsi sopeutuu elämään samanlaista normaalia elämää kuin muutkin samanikäiset lapset. MInusta lapsen pitää sopeutua yhteiskuntaan ja elämään.

kyse siis ois adhd lapsesta. Mutta minusta lähtökohta on väärä jos vaan vanhempien pitää sopeutua, koska eihän tuo lapsi voi jatkaa tuota mahdotonta käytöstään nuoruuteen ja aikuisuuteen asti. Meinaako ne että sillä on avustaja viel' ylä-asteellakin?

lapsi on tosi levoton, yksikään ruokailu ei oo sen elämän aikana onnistunut niin että koko perhe on ruokapöydässä(sillein onnistuu jos että on lapsi ja 1aikuinen, ei muita).

Tää ipana menee syksyllä jo 2luokalle ja sillä on avustaja,koska muuten on mahdotonta meno koko ajan(avustaja auttaa siinä siksi että erottavat lapsen opiskelemaan yksikseen jos alkaa mennä niin levottomaksi).

Musta tää on niin älytöntä, mä kuljin ton ikäisenä 2,5km kouluun yksin, autotien vartta(eiollut kävelytietä), tokalla kuljin jo pyörällä yksin(eikä etukäteen edes aikuisen kanssa käyty reittiä), minä tein joskus aamupuuronkin itse, puin kun sanottiin että täytyy lähteä kouluun. Autoin äitiä askareissa. hoidin pari elukkaa ykin(äiti tarkasti vaan että se oli tehty hyvin ja ainahan se oli).

OMa lapseni ei oo ekalle luokalle lähtiessään kertaakaan saanut puettua niin että sanon että nyt pitää pukee ja lähtee. useimmiten aloittaa tappelun, kieltäytyy, karkaa,lällättää, ei kuuntele, ei tee mitään, koko ajan saa jankkaa mitäseuraavaksi pitäis tehä.

esim. Pue paita, pue se paita, lenni pue se paita. NYT.NYT: Ja yleensä saa mennä laittaa sen paidan herran käteen pitää häntä aloillaan ja sanoa että pue paita.

Ja sama toistuu joka vaatekappaleen kanssa. Vitsi mä odotan kun tulis sellanen lämmin aamu(18`c) niin pistän sen alushousut päällä kouluun(vaatteet reppuun) eiköhän ala pukeutuminen sujuu kun saa naurut muilta. Harmi että tätä ei voi tehä nyt.

Koko ajan kiljuu, vinkuu, mesoo,riehuu, sotkee, pälpättää. kiusaa pikkuveljee. :kieh:

 

Väitätkö sä että saat lapsen "paranemaan" yläasteelle mennessä, kun nyt jo tunnut olevan ihan helisemmässä?

 

Ehkä olisi sun aika sopeutua ja myöntää itsellesi, että teillä on adhd-lapsi, jonka kasvatukseen tarvitset lisää tietoa ja taitoja?

 

Voi ei. Kuulostaa siltä, että te TODELLAKIN tarvitsisitte tuota sopeutumisvalmennuskurssia kipeästi.

 

Minusta kuulostaa siltä, että sopeutumisvalmennus voisi olla ihan paikallaan. Vaikuttaa niin kuin et ehkä olisi hyväksynyt lapsesi sairautta, koska vertaat häntä terveisiin ihmisiin.

 

Suosittelen kyllä kovasti sitä sopeutumisvalmennusta. Saisitte koko perhe vinkkejä arjen toimintaan.

Sulla on kummallinen asenne. Jos oisit saanut kuuron lapsen oisitko sillonki kieltäytynyt opettelemasta viitomaa ja ajatellu että kyllä kuulovammainen saa sopeutua kuulevien arkeen, ilman että??

Ei sun lapsi sairauttaan ole itse valinnut tai päättänyt olla "hankala".

 

Oletkohan sä nyt ymmärtänyt sen sopeutumisvalmennuksen idean vähän hassulla tavalla?

 

Et voi verrata lasta itseesi. Lapsella on aivoissa häiriö, jolle hän ei itse mahda mitään. Mulla on ylivilkkaaksi luokiteltu 4v poika,jossa on ajoittain kestämistä. Juurikin nuo ruokailut ja pukeminen jne.homma mistä lapsi ei pidä ni ei jaksa keskittyä siihen. Just tapeltiin ku oli ulos menossa kumppareissa ja t-paidassa (ei siis ees mitään housuja jalassa |O). Pojasta kaikki on hauskaa, äidistä ei..

Siskonsa on rauhallinen mietiskelijä ja HIDAS.. Syksyllä alkaa koulu ja mietin et mitenhän se sinne ehtii kun on niin älyttömän hidas uneksija.. Eli voit kuvitella että täällä on omat haasteensa vaikka ulos lähtemisessä kun toinen viuhtoo ympäriinsä ja ei anna pukea ja toinen uneksii lattialla ja vetää sukkaa jalkaan vartin verran.. Hoputa toista, rauhottele toista..:headwall:

Kuulostat väsyneeltä tilanteeseen. Turhaantuneelta lapseen. Toisaalta säälittää sun lapsi joka ei tosiaan mahda tlanteelleen mitään, eikä ole tahallaan hankala. Toisaalta säälin sinua, koska tiedän et toi on raskasta. Sun pitää saada omaa aikaa ja apua arkeesi, että jaksat ymmärtää,hyväksyä ja rakastaa lastasi sellaisena kuin hän on..

Hommaa aika perheneuvolaan ja kerro sinne huoliasi. Toivotaan että saat apua tuohon jaksamiseen. :hug:

 

Onhan tää provo, onhan? Jos ei, niin voi lapsiraukkaa...

 

Ja sopeutumiskurssille mene!! Siellä sulle selitetään juurta jaksain miksi lapsi on sellainen kuin on ja minkälainen tukeminen häneen parhaiten puree. Saat vertaistukea muista perheistä ja ehkä opit hyväksymään tilanteen ja lapsen.

 

Porvoossakin on sopeutumisvalmennusta...

 

Minusta kuulostaa siltä, että sopeutumisvalmennus voisi olla ihan paikallaan. Vaikuttaa niin kuin et ehkä olisi hyväksynyt lapsesi sairautta, koska vertaat häntä terveisiin ihmisiin.

Tuntuu aina pahalta, kun adhd:ta nimitetään sairaudeksi. En minä ole sairas, olen hieman erilainen, kuin ns. nentti.

 

Kuulkaas te ette tiedä sitä missä ollaan käyty ja haettu apua! että aika hölmöö tulla syyttelee.

Kun LASTENPSYKIATRIKIN sanoi ettei heillä ole enempää annettavaa! Pitää vaan ymmärtää.

 

mä toivon että missään sopeutumisvalmennuskurssilla ei ylläpidetä enää asennetta jonka mukaan ympäristön on sopeuduttava siihen että yksi käyttäytyy ihan miten sattuu ja sitä on vain ymmärrettävä...

 

[QUOTE="zelda";26209219]Kuulkaas te ette tiedä sitä missä ollaan käyty ja haettu apua! että aika hölmöö tulla syyttelee.

Kun LASTENPSYKIATRIKIN sanoi ettei heillä ole enempää annettavaa! Pitää vaan ymmärtää.[/QUOTE]

Mitä ihmettä sitten oikein haet tällä aloituksella? Jos et kerro kaikkea, mikä mielestäsi tilaneeseenne olennaisesti liittyy, et voi olettaa saavasi täysin kaikki polun mutkat huomioon ottavia vastauksiakaan. Minkälaisia vastauksia sitten halusit, kun tämän avauksen teit?

 

[QUOTE="zelda";26209219]Kuulkaas te ette tiedä sitä missä ollaan käyty ja haettu apua! että aika hölmöö tulla syyttelee.

Kun LASTENPSYKIATRIKIN sanoi ettei heillä ole enempää annettavaa! Pitää vaan ymmärtää.[/QUOTE]

Kun musta ainakin tuntuu ettet ihan ymmärrä. Ja joo, ei me tiedetä missä te käytte, olette käyneet.. Mutta mikset ottaisi vertaistukea vastaan, kun sitä kerran on.

 

Onhan tää provo, onhan? Jos ei, niin voi lapsiraukkaa...

AI LAPSIRAUKKAA? MIten me muut sitten, mehän tästä kärsitään eikä tämä lapsi.

Siis vittu jos ollaan ravattu 3psykologin luona, eikä he oo osanneet sanoa mikä on tai mitä pitäs tehä. Perheneuvolassa yli vuosia, käteen ei jäänyt MITÄÄN. KUn mikään ei auttanut.

Ollaan ravatta neurologilla, neurologisella päiväosastolla, eikä sen enempää oo tullut neuvoja mitä ollaan jo tiedetty. Ja sit lastenspykiatri toetaa että ei heillä oo sen enempää annettava akuin perheneuvolallakaan. Niin en perkele tasan tuhlaa energiaani mihinkään sopeutumisvalmennuskurssiin.

Ja kyllä minä olen sitä mieltä että lapsen pitää sopeutua yhteiskuntaan, eihän tuu pärjää jos jatkaa tätä menoa.

Mut jos teistä on ok että lapsi lyö suuttuessaan pikku jutuista tms. niin ok. älkä äsit ikinä valittako jos joku tekee lapsellenne niin esim koulussa.

Adhd:lla ei ehkä toimi ihan normaalisti aivot,mutta koska älyn pitäisi olla normaali niin kyllä sitä pitäis jotain jo 8vuotiaana osata, esim pukea vaatteet itsenäisesti!

 

[QUOTE="zelda";26209219]Kuulkaas te ette tiedä sitä missä ollaan käyty ja haettu apua! että aika hölmöö tulla syyttelee.

Kun LASTENPSYKIATRIKIN sanoi ettei heillä ole enempää annettavaa! Pitää vaan ymmärtää.[/QUOTE]

Silti et ole sisäistänyt edes sitä, kuinka ohjeita annetaan: ei jankuttamalla. Eikä adhd ole psykiatrinen juttu, vaan neurologinen. Tosin saattaa altistaa psyykkisille ongelmille, jos ei saa oikeanlaista tukea ja apua.

 

sehän tässä risoo kun ei oo kellaan sitä neuvoa millä tämän lapsen käytös muutetaan. Ja ihanko totta joku on sitä mieltä että koska on adhd niin pitää vaan ymmärtää,eikä vaatia mitään?

eihän kuitenkaan kehitysvammainen ole.

ja joku kysyi mitä hain aloituksella ehkä sitä että voi helpottaa omaa oloa kun johonkin purkaa ärtymystään. En viiti lapsellekkaan alkaa asiasta raivoo.

 

Oikea päätös varmasti kieltäytyä jos sopparille ei halua mennä. Eikö ole tarjolla kurssia joka olisi suunnattu vain lapselle.

 

[QUOTE="zelda";26209259]AI LAPSIRAUKKAA? ....... [/QUOTE]

Okei. Eli etsitkin vain paikkaa, johon purkaa turhautumasi tuntemattomille huutamalla. Anti mennä sitten vaan...

 

Oletko tullut ajatelleeksi, että lapsi itse ei voi erilaisuudelleen yhtään mitään? Itselläni on Asperger ja olen koko ikäni joutunut kestämään ennakkoluuloja sitä kohtaan. Minusta sinun vain kannattaisi hyväksyä lapsen erilaisuus ja elää sen mukaan.

 

Te saatte siellä vertaistukea, lisätietoa ilman että koetetaan väkisin 'parantaa' tai muuttaa lasta.
Lapsi tapaa muita kaltaisiaan- aika tärkeää lapselle itselleen.
Te tapaatte muita vastaavassa tilanteessa olevia vanhempia.
Ystäviä kenties?
Keinoja arkeen, keinoja ymmärtää- koska niin se nyt on, halusitte tai ette. Loppuelämän asia- ei välttämättä hetken päästä enää ongelma. Alku on aina kamala, sitten sairaudesta tai ongelmasta (en puhu vain adhd) tulee osa arkea- mutta miten, siihenkin saa tuen avulla ihan huomaamattaan keinoja.

Minun mielestäni kannattaisi heittää asenteet koppaan ja kokeilla.

 

Silti et ole sisäistänyt edes sitä, kuinka ohjeita annetaan: ei jankuttamalla. Eikä adhd ole psykiatrinen juttu, vaan neurologinen. Tosin saattaa altistaa psyykkisille ongelmille, jos ei saa oikeanlaista tukea ja apua.

no heh mulle on sanottu että se on neuropsykiatrinen ongelma.


No helvetti kerro sä mulle että miten sä saat lapsen joka ei keskity pukemiseen htään, pukemaan? Jos mä sanon kerran että pue ja odotan saan odottaa siihen asti että koulu on loppunut jo, ja taksi tulee tiettyyn aikaan.

Mä en ala pukee alähes 8vuotiasta. palkitseminen ei auta, eikä uhkailu(esim. peliajan menetyksellä) kuvatauluista ei oo mitään hyötyy, eihän se huomaakkaan niitä. ei se ei keskity ei millään konstilla pukemiseen. Ihan turha yrittää millään muullakaan keinolla. SItäpaitsi mä en ala miksikään pelleksi että iso lapsi pukisi.

 

[QUOTE="zelda";26209274]sehän tässä risoo kun ei oo kellaan sitä neuvoa millä tämän lapsen käytös muutetaan. Ja ihanko totta joku on sitä mieltä että koska on adhd niin pitää vaan ymmärtää,eikä vaatia mitään?

eihän kuitenkaan kehitysvammainen ole.

ja joku kysyi mitä hain aloituksella ehkä sitä että voi helpottaa omaa oloa kun johonkin purkaa ärtymystään. En viiti lapsellekkaan alkaa asiasta raivoo.[/QUOTE]

Onko lapsella lääkitys? Tukiperhe? Osastojaksoja? Adhd-ihmiseltä voi ja pitääkin vaatia liki samoja asioista, kuin muiltakin, MUTTA pitää myös ymmärtää, että asiat ovat hankalampia ja YMMÄRTÄÄ antaa sopivaa apua. Diagnoosi on keino löytää konstit arkeen.

Ja anna palaa vain! Tänne voit purkaa.