Meille ei voi tulla, koska äidillä on pää kipeä, meille ei voi tulla, koska äidillä on astma, en voi mennä kotiin koska

meillä siivotaan, meille ei saa tulla, meillä on juuri siivottu, en voi mennä kotiin syömään, kun sitä tätä ja tota.

Lapsellani on kaveri, aivan siististi puettu. Olen joskus täällä ennenkin ihmetellyt sitä, kuinka lapseni ei ole koskaan päässyt kaverinsa luokse, edes kaverinsa pihaan leikkimään. Ei siis kertaakaan. Ovat olleet kavereita pian 1½ vuotta.

Yhtenä päivänä meillä oli taas kova kiire, ja kaikkea muutakin ohjelmaa. Kaveri olisi taas ollut meillä, niin kuin aivan jokaisen arkipäivänä ja melkein aina viikonloppuisinkin. Sanoimme, että entäs jos menisitte tämän kerran teille. "Ei voida mennä, koska äidillä on niin kova astma". (Meillä ei ole lemmikkejä tai mitään sellaista).

Eilen, kun oli kylmä ilma, leikkivät pihalla kunnes alkoi sataa. Olivat tulossa meille sisälle, meillä oli juuri meneillään lattianpesu alakerrassa ja yläkerrassa minä tein töitä. Ehdotimme, että jos sisällä haluavat leikkiä, menisivät kaverin luo. "Ei voida mennä, koska öö, ää, mm, äidillä on pää kipeä". Kun meille ei voinut tulla, kaveri lähti yksin kotiin ja meidän oma tuli meille kotiin.

Tänään, taas, on tietenkin meillä. Tulee meille suoraan koulusta, vaikka omassa kodissa on yleensä äitinsä kotona, tekee meillä läksyt, joskus syö välipalaa. Pääsääntöisesti en anna välipalaa, koska en voi joka päivä ruokkia ylimääräisiä. Tänään annoin molempien syödä meillä, teen itse töitä yläkerrassa. Kuuntelin, kun oma lapseni meni syömisen jälkeen vessaan. Samalla alkoi keittiöstä kuulua kolinaa ja kilinää, nopeaa toimintaa. Otti lisää ruokaa, ja kuulin kuinka lusikan kilinästä päätellen ahmi ja hotki nopeasti lautasellisen.

Mä en oikeasti tiedä, että pitäiskö tähän jotenkin puuttua. Lapsen vanhemmat ei pidä mitenkään kummana sitä, että heidän lapsi on meillä melkein joka päivä, ja että meidän lapsi joka on paras kaverinsa, ei ole koskaan saanut leikkiä edes heidän pihassaan tai käydä heillä kylässä. Ei siis yhden yhtä kertaa. Lapsi on välillä meillä niin, että kotiutuu vasta klo 20-21. Asumme lähekkäin, eli välimatka ei ole ongelma.

Lapsi on siisti, puettu asianmukaisesti ja puhdas. Ei vaikuta sillä tavalla olevan hunningolla. Välillä kertoilee, että äiti huutais jos hukkaisin tavarani tai että äiti joskus tukistaa meitä, muttei mitään sen isompaa. Mitä te tekisitte?

 

Kotona on selvästi jotain miksi ei siellä viihdy. Mä en ehkä omaani edes päästäisi heille.
Vaikea sanoa miten menetellä jos lapsi ei itse kerro mistä kenkä puristaa. Onko väsynyt, kalpea, laiha, apaattinen, pelokas?

 

En tekisi luultavasti mitään.
Jos se että kaveri on meillä paljon olisi ongelma ja selvästi tuntuisi että hän viihtyy meillä muusta syystä kuin siitä että saa viettää aikaa lapseni kanssa (esim. selvästi pelkää kotiin lähtöä) yrittäisin varmasti keskustella asiasta lapsen vanhempien kanssa.

 

[QUOTE="vieras";29027883]Kotona on selvästi jotain miksi ei siellä viihdy. Mä en ehkä omaani edes päästäisi heille.
Vaikea sanoa miten menetellä jos lapsi ei itse kerro mistä kenkä puristaa. Onko väsynyt, kalpea, laiha, apaattinen, pelokas?[/QUOTE]

Totta, ehkä hyväkin siis.

Meille saa lasten kavereita tulla, ja melkein joka päivä meillä joku onkin, joku muukin kuin tuo, eli myös toisten lasteni kavereita on meillä usei. Tähän mennessä kukaan ei ole kuitenkaan ollut tuollainen samanlainen. 1½ vuotta on tosi pitkä aika. Kuukaudessa on ehkä 2-3 päivää, jolloin ei ole tulossa meille. Matkoillekin tahtoo usein mukaan.

Ei ole väsynyt, eikä minusta kalpea eikä laihakaan ole, ei vaikuta apaattiselta eikä erityisen pelokkaalta. Huijaa kyllä, meitäkin yrittää huijata.

 

Vai onko kuitenkin niin että pojalle ne vierailut passaisi mutta äitinsä on kieltänyt vierailut heillä?

 

kaikki ei halua vieraita lapsia kotiinsa sotkemaan tai jotain :/
Minulla oli tällainen äiti.meille ei saanut tulla kukaan kaveri, ei siis kukaan. No pihassa saimme kyllä olla mutta sekin oli niin ja näin mutta sisään ei asiaa.
No tosin kertonnee sekin jotain kun ei äiti meitä olisi koskaan halunnut mutta kun sä tahtoi lapsia.

 

Minkä ikäisiä nämä lapset ovat? Tunnetko tämä kaveri äidin tai oletko edes tavannut häntä? Mä ottaisin varmaan tuossa vaiheessa yhteyttä sinne kaverin äitiin ja ystävällisesti kysyisin hieman ihmetellen, että miksi eivät voi olla välillä heillä. Koska jos tuo tilanne on jatkunut jo puolentoista vuoden ajan, pidän sitä hieman outona. Mahtaisiko kaverin perhe olla köyhempi tms. ja kaveri hapeäisi vaikka huonompia lelujaan? Mielestäni olisi kuitenkin reilumpaakin, että olisivat kummankin kotona vuorotellen, jo pelkästään noiden välipalojen syönninkin vuoksi. Lisäksi olisi se vahtivastuu myös välillä toisilla aikuisilla.

 

Mistä sä oikeasti tiedät, että heillä on joku kotona? Voi olla vanhemmat myöhään töissä. Mä lapsena roikuin kavereilla, kun äiti oli töissä ja kotona ei ollu kukaan tekemässä ruokaa. En halunnut olla yksin.

 

minkä ikäisistä lapsista kyse?

 

kysyisin suoraan siltä toiselta äidiltä että voisko latset olla joskus tiettynä aikana teillä. jos se suostuu niin sit urkkisin siltä omalta et mimmoista siel oli.

 

Mikäs sen on ollessa kun joku syöttää ja juottaa ja passaa ja palvelu pelaa.Sillä on kotona äiti joka ei anna tehdä siellä yhtään mitään ja joka ei halua kotiinsa vieraita mukuloita.

 

[QUOTE="vieras";29027946]Vai onko kuitenkin niin että pojalle ne vierailut passaisi mutta äitinsä on kieltänyt vierailut heillä?[/QUOTE]

Mutta jos suoraan koulusta tulee ja on klo 20-21 asti pois kotoa, niin jossain mättää ja pahasti jos lapsen ruokailutkin on naapurien varassa.
Mä ottaisin kyllä äitiin yhteyttä ihan silläkin, että kyllä noin kauan tunteneen lapsen vanhemmat pitää tietää ja tuntea.

 

Mä muistan lapsuudesta tällaisen kaverin. Hän oli hyvin usein meillä tai jonkun muun kaverin luona, mutta hänen kotiinsa ei koskaan saanut mennä. Syy oli se, että isäpuoli teki kotoa käsin töitä. Tämäkin tyttö oli ihan samanlainen kuin muut lapset.

Kerran tyttö pyysi kutenkin mua käymään. Äiti ja isäpuoli oli jossain käymässä. Muistan sen asunnon ikuisesti. Se oli järkyttävä kaatopaikka. Hirveä haju ja rojua lattiasta kattoon. Likaisia vaippoja lattialla ja vessasta en halua sanoa mitään. Olin tuolloin 10-vuotias.

 

Mistä sä oikeasti tiedät, että heillä on joku kotona? Voi olla vanhemmat myöhään töissä. Mä lapsena roikuin kavereilla, kun äiti oli töissä ja kotona ei ollu kukaan tekemässä ruokaa. En halunnut olla yksin.

Äiti ei ole töissä, vaan nuorimman kanssa kotona.

 

[QUOTE="harmaa";29027961]minkä ikäisistä lapsista kyse?[/QUOTE]

Alle 10-vuotiaista.

Lapsen vanhempien kanssa on juteltu puhelimessa, ja joskus mies on ohimennen tavannut, minä en ole. Tää lapsi on ollut meillä useamman kerran myös yökylässä.

 

Minä en koskaan lapsena päästänyt kavereita meille, vaan sepittelin kaikenlaisia tekosyitä, miksi meille ei päässyt. Syynä oli se, että en voinut koskaan tietää missä kunnossa isäni on, onko kenties vanhemmilla jokin riita päällä tms. Häpesin myös vaatimatonta kotiamme ja sitä, että jouduin nukkumaan samassa huoneessa vanhempien kanssa yläasteikään saakka, sisällä tupakoitiin jne. Muuten asuimme suht hienolla asuinalueella, ja kaikilla kavereillani oli kunnon kotiolosuhteet, kaunis koti jne. Olisin kuollut häpeästä jos joku kaveri olisi joskus meille jollain konstilla päässyt käymään. Vanhemapni siis eivät kavereita estäneet tulemasta, mutta itse huolehdin kyllä visusti ettei kukaan koskaan meillä käynyt.

 

[QUOTE="alkup";29028041]Alle 10-vuotiaista.

Lapsen vanhempien kanssa on juteltu puhelimessa, ja joskus mies on ohimennen tavannut, minä en ole. Tää lapsi on ollut meillä useamman kerran myös yökylässä.[/QUOTE]

mutta täällä palstallahan on puhuttu kuinka sitä tukiverkkoa pitää rakentaa ja tämä mamma on osannut sen hyvin tehdä, te pidätte lasta yötä te ruokitte hänet siis oikea unelma olla tuollainen tukiverkko kun lapsen kaverin perhe pitää lapsesta huolen niin voi itse olla huoletta

 

Minä laittaisin lapsen koulusta tullessa kotiin syömään välipalan ja tekemään läksyt. Sanoisin, et voi tulla vaik tunnin päästä. Sit ottaisin äitiin yhteyttä ihan muina miehinä ja kysyisin, et voiko meidän lapsi tulla teille leikkimään johonkin tiettyyn ajankohtaan, kun meillä joku meno/tai muu este. Voihan se olla vaan niinkin, et tämä lapsi tykkää luuhata toisten nurkissa ja antanu äidille ymmärtää ettei heille halua kukaan tulla.

 

Jos lapsen vanhemman kanssa juttelee, hän voi tehdä jopa niin, että kieltää lasta tulemasta teille. Se olisi lapsen kannalta katastrofaalista, olettaen että hänellä ei ole kotona kaikki kunnossa.

Meillä on ollut vataava tilanne, jossa vanhimman pojan kaveri oli meillä jatkuvasti ja mm. söi joka päivä. Meidän poika kävi heillä joskus, ja kertoi että heillä oli järkyttävä siivo, asunnossa kulki ryjän keskellä "käytäviä" ja lattioilla oli koirankakkaa, poltettiin sisällä jne. Päätin tehdä niin, että poika saa olla meillä (oli usein lähelle yhdeksää illalla) ja saa syödäkin. Jos se maksaa jonkun verran, niin saa maksaa, se on minun päivän hyvä työni.

Tuo pojan kaverin perhe oli ihan hyvissä varoissa, tekivät paljon ulkomaanmatkoja, ostivat jatkuvasti uusia kännyköitä, pyöriä yms. Sen kerran kun tapasin pojan äidin vanhempainillassa (he eivät yleensä koskaan osallistuneet niihin), äiti vaikutti todella kovalta ja aggressiiviselta tyypiltä.

 

Minäkin tunnen perheitä, joihin ei koskaan lasten kaverit saa mennä. Yhdessä perheessä äiti oli siivousfriikki eikä halunnut lasten kavereita sotkemaan. Toisessa perheessä nuorempi lapsista oli niin ärsykeherkkä, että meni kaikki rutiinit poskelleen, jos siellä olisi ollut vieraita lapsia. Kolmannessa perheessä isä oli yötöissä, joten nukkui päivät eikä vieraita lapsia saanut mennä sinne häiritsemään. Neljännessä vanhemmat eivät vaan pitäneet vieraista lapsista vaan halusivat olla omassa kodissaan rauhassa.

 

Mulla tuli kans mieleen, jos lapsi itse häpeää kotiaan/vanhempiaan eikä sen vuoksi halua sinne ketään? Mutta kuulostaa kurjalta, jos en saisi vanhempiin yhteyttä, miettisin lastensuojeluilmoituksen tekemistä. Tilanne on kuitenkin jatkunut aika kauan eli kuulostaa, ettei kotona kaikki ole hyvin. Voi olla, että soittaisin lastensuojeluun nimettömänä ja kysyisin neuvoa miten toimia ja kysyisin täyttääkö huolenaiheeni "kriteerit" varsinaisen ilmoituksen tekemiseen, ennenkuin kertoisin perheen nimeä tms.

 

äiti taitaa olla alkoholisti

 

Minäkin tunnen perheitä, joihin ei koskaan lasten kaverit saa mennä. Yhdessä perheessä äiti oli siivousfriikki eikä halunnut lasten kavereita sotkemaan. Toisessa perheessä nuorempi lapsista oli niin ärsykeherkkä, että meni kaikki rutiinit poskelleen, jos siellä olisi ollut vieraita lapsia. Kolmannessa perheessä isä oli yötöissä, joten nukkui päivät eikä vieraita lapsia saanut mennä sinne häiritsemään. Neljännessä vanhemmat eivät vaan pitäneet vieraista lapsista vaan halusivat olla omassa kodissaan rauhassa.

Tiedän, ettei esim kyse ole isän yötöistä.

Ja sitten itse ajattelen, että jos omassa kodissa on paljon rutiineita tai ei jakseta muita lapsia, eikö silloin tule ajatelleeksi etteivät ne omatkaan ole ihan aina tervetulleita muille? Kyllä minä ainakin itse rajoitan lasteni kyläilyitä, etteivät kenellekään ole menossa joka päivä. (Siis niitä muita lapsiani).

Tänään lähetin tuon lapsen kotiinsa. Tuli suoraan meille koulusta, söi täällä välipalaa niin kuin kerroin, aivan ahmimalla. Käskin lähtemään viiden jälkeen, kun aloimme itse syömään. Joka päivä tällä viikolla on kysynyt, että saisiko syödä meillä myös päivällisen.

Puoli tuntia myöhemmin näin, että istuu edelleen meidän pihan keinussa, eikä ollut mennyt kotiinsa.

Kesällä oli monesti päiviä, että oli meillä aamusta klo yhdeksästä ilta yhdeksään. Kertaakaan siinä välillä ei kukaan soittanut perään, kysynyt että onko lapsi syönyt tai pyytänyt lasta kotiin syömään.

Kertaakaan myös ei olla sovittu tai sanottu, että me ruokkisimme lapsen täällä.

 

Jos on noin pitkiä päiviä eli aamusta iltaan eikä kukaan soita perään, vaikuttaisi siltä että kukaan ei tod. huolehdi tuosta lapsesta. Miettisin sittenkin lastensuojeluilmoituksen tekemistä. Pojalla on varmasti todella paha olla kotonaan.

 

Opettajalle olen sivulausessa maininnut, että lapsi tulee meille aina koulun jälkeen, mutten sen tarkemmin. En oikein tiedä miten ottaa asia edes esille.