Meillä ei ole varaa tulevaisuudessa hommata lapselle kaikkea mitä hän haluaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja rahaton
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
R

rahaton

Vieras
siis saa ruuat,kodin ja uusia vaatteita (ei merkkivaatteita) mutta ihan hyviä kuitenkin. Meillä vaan ei ole varaa käydä joka vuosi ulkomailla, eikä harrastaa mitään hirveän kallista, tietenkin saa harrastaa jotain halvempaa. Mietin olemmeko tehneet väärin kun olemme lapsen tehneet kun meillä ei ole varaa kaikkea hänelle antaa?
 
No eipä lapsi todellakaan tarvitse kaikkea mitä haluaa. On vaan hyväksi oppia ettei kaikkea voi saada.
Ikävämpi homma katsella näitä perheitä joissa lapset saavat oikeasti kaiken mitä ikinä keksivät haluta, siinä on iso pudotus jossain vaiheessa kun vanhemmat eivät enää pysty/halua osallistua aikuisen lapsen oikutteluun...
 
Ei se maallinen materia oo tärkein. Meillä oli vähävarainen koti, mutta lempeät ja rakastavat vanhemmat, ruuat oli aina säännöllisesti, vaatteet oli aina päällä ja äiti, joka omisti elämänsä sille, että arki rullaa ja lapsilla on kaikki mitä ne TARVII. Säännöt ja säännöllinen elämänrytmi. Olen siitä nyt aikuisena niin mielettömän kiitollinen ja arvostan sitä työtä, mitä vanhempani kotona tekivät, enemmän kuin mitään muuta. <3
 
Ette toki ole tehneet väärin, kyllä ne lapset vähemmälläkin pärjäävät. Jos lapset saisivat kaiken, mitä haluvat, niin siitähän se vasta kaaos syntyisi :)

Mutta toisaalta täytyy muistaa, että vaikka nyt elämä tuntuisikin köyhältä, niin ei se sitä välttämättä ole esim. viiden vuoden kuluttua. Vai mikä rahattomuutenne syy on?
 
No meitä on paljon, jotka ei voi ostaa kaikkea mitä halutaan tai matkustella jne. Itse olen sitä mieltä, että lapset oppivat arvostamaan vähempääkin ja sitä, että raha ei kasva puussa vaan sen eteen pitää jotain tehdäkkin =)
 
Kauheat traumat ovat väistämättömiä. Vielä aikuisiälläkin lapsenne itkee, ettei pienenä saanut kaikkia haluamiaan tavaroita tai matkoja. Hänet on lopuksi elämäänsä tuomittu alemmuuskompleksin kärsijäksi.
 
taitaisi lapsesta tulla aikamoinen lellikki,jos saisi kaiken haluamansa :D vaikka mulla olisi varaa ostaa/antaa kaikki mitä lapsi haluaa, en silti antaisi... Harrastuksia ei tarvii olla pilvinpimein- riittää että lapsella on ehjät vaatteet, ruokaa, katto päänpäällä...
 
Yksi vanhempien tärkeimmistä tehtävistä on tuottaa lapselleen pettymyksiä. Se on välttämätöntä, koska kukaan ei aina saa kaikkea haluamaansa, ei vaikka rahaa olisi kuinka paljon.

Sun täytyy vain itse oppia olemaan korostamatta näitä asioita mitä ilman mielestäsi lapsesi jää, koska siten pystyt kasvattamaan hänelle terveen itsetunnon. Jos taas osoitat sormella että tätä ja tätä mun lapseni ei nyt saa kun ei ole rahaa niin teet karhunpalveluksen lapsellesi.
 
Tietenkin teet väärin! Lapsen pitää saada ihan kaikki, mitä haluaa ja ehdottomastikin heti. Parhain äiti olisit jos toisit tavaran aina 5 minuuttia ennen nokan alle ennen kuin lapsi ehtii sitä haluta! Ja mitään ei saa lapselta kieltää, pitää antaa ottaa lapiokin toisen kädestä ja antaa umpata toisen silmät täyteen hiekkaa! Lyömiset on aina vahinkoja ja toisten tavaroiden ottaminen kouluiässä on sitten aina vahinko eikä lasta saa nolata pyytämällä palauttaa sitä tavaran omistajalle. 15 vuotiaana lapsi ei ymmärrä vielä rahan päälle ja sun tulee antaa sille niin paljon rahaa maitopurkin hakuun, jottei se vaan lopu kesken (maitopurkki maksaa keskimäärin yhden euron niin vähintään 50 euron seteli pitää antaa mukaan, kun tuon ikäinen ei vielä mitenkään kykene ymmärtämään rahan päälle ja vahingossa tuhlailee liikoja).
 
Mä tuun itse suht köyhästä kodista, mutta koen että mulla on ollut äärettömän onnellinen lapsuus. Enemmän mua huolestuttaa se, että millaisia mun omista lapsista tulee, koska mun mies on varakas ja suunnittelee jo tuleville lapsille tyyliin asuntojen ostamista :)
 
Lapsi ei opi arvostamaan mitään, jos saa aina kaiken haluamansa. Itse olen sitä mieltä, että aikuinen kasvattaa lapsestaan tyrannia, jos lapsi saa kaiken haluamansa. Materia ei todellakaan ole tärkeää. On tärkeää, että lapsi oppii sietämään pettymyksiä pienestä pitäen ihan aikuisuuttakin ajatellen.

Eipä ole meilläkään vara kaikkea lapsille hankkia ja ovatkin oppineet säästämisen jalon taidon ja sen, että rahaa ei tarvitse heti tuhlata, kun sitä saa käsiinsä. Arvostavat sitten enemmän saamiaan juttuja, joihin ovat itse säästäneet rahoja ja osan olemme me vanhemmat kustantaneet.

Me emme ole käyneet ulkomailla kertaakaan ja jos sinne haluamme lähteä niin meidän olis kyllä haettava sitä varten lainaa pankista. Kotimaassa teemme lomareissuja pikkubudjetilla ja lapset ovat tyytyväisiä siihen.
 
Mä en tunne yhtäkään lasta, joka olisi saanut kaiken haluamansa. Mutta mun tuttavapiiriini ei kuulukaan miljonäärejä. Tunnen kyllä useitakin lapsia - omani mukaanlukien - , jotka eivät saa aina haluamaansa, vaikka vanhemmilla olisi varaakin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;22020992:
Mä en tunne yhtäkään lasta, joka olisi saanut kaiken haluamansa. Mutta mun tuttavapiiriini ei kuulukaan miljonäärejä. Tunnen kyllä useitakin lapsia - omani mukaanlukien - , jotka eivät saa aina haluamaansa, vaikka vanhemmilla olisi varaakin.

Enkä kyllä tunne aikuisiakaan, jolla on varaa tehdä ihan kaikkea mitä maan päällä on ja mieli juolahtaa. Aika monesta asiasta tavallinen palkansaaja, myös hyvätuloinen joutuu luopumaan. Harvemminkaan ne miljonääritkään niin tekee, sillä kohta ne eivät olisi niin varakkaita.
 
Ei meilläkään ole varaa hankkia lapsille kaikkea sitä, mitä he haluaisivat. Ja vaikka joskus olisikin, emme siltikään hankkisi kaikkea, mitä sattuvat milloinkin haluamaan.
En usko, että lapsemme ovat ainakaan toistaiseksi joutuneet olennaisesti asiasta pientä harmitusta lukuunottamatta kärsimään.

Vaatteita ja ruokaa on aina ollut riittävästi. Leivän lisäksi on välillä ollut "sirkushuvejakin".
 
jo eskari-ikäinen haluaa kotoa löytvän pelikoneen lisäksi niitä kahta muuta, joita on nähnyt kavereilla. toki lapsi voisi rahan puolesta saada nekin, jos hankintapäätökset tehtäsiin vain lapsen mielen mukaan.
markettireissuilta ei osteta leluja kuin erikoistapauksessa tai jos lapsi itse säästää viikkorahoista.
Joulu- ja syntymäpäivänä pidämme huolta että saa yhden todella mieluisan lahjan, varsinkin jouluna tulee pehmeitäkin paketteja.
Ja olemme keskituolien 1-lapsinen perhe, jolla on varaa kahteen ulkomaanmatkaan vuodessa.
En pidä järkevänä että lapsi saa kaikkea haluamaansa sen enempää kuin että lapsi saisi päättää kaikista perheen tekeisistä.
 
Meillä ei ole tarjota myöskään lapsille kaikkea sitä mitä haluaa. Siksi ollaankin tyytyväisiä kun lapset osaa arvostaa tavaroita ja esimerkiksi saamaansa sipsipussia. Omista tavaroista pidetään huolta ja niitä ei tahalleen rikota eikä jätetä pitkin pihaa. Aina ollaan yhtä iloisia kun saadaan jotain herkkuja, niitä ei tosiaankaan syödä usein.

Surullista nähdä ystävien luona kun lapset tahallaan laittavat tavaroita hajalle koska on mistä valita ja ei niin väliä vaikka hajoaakin :( Kaikki limsat, keksit, karkit, sipsit, jäätelöt ja muut nämä ei niin terveelliset syötävät on aina tarjolla kaikkien lasten näkösällä ja sen kyllä näistä pullero lapsista valitettavasti näkee.

Kysykääpäs lapsilta mikä on mukavinta toimintaa perheen kesken, siitä voi vähän kuunnella kaipaako lapsi mitään ihmeellistä edes elämään
 
Etenkin lasten elämän alkuvaiheessa moni asia jäi toteutumatta, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa. Koskaan ei oletettavasti olla tilanteessa, että saa kaiken, mutta ainakin jotain. Jotain on parempi kuin ei mitään.
 

Yhteistyössä