Meillä ei käy koskaan ketään...

[vieras]

meitä on siis mies, minä ja 2v lapsi. Mummot käy ja pappa, mun sisko tyttönsä kanssa ja miehen veli ja sisko perheineen. Nämä kohtuu usein, mutta siis se kaveriporukka puuttuu lähes kokonaan.

Mies näkee kavereitaan mm. mönkijäharrastuksensa parissa, ei meillä kotona. Itselläni ei juurikaan kavereita ole... muutama on jotka asuvat meistä 300 km päässä ja heidän kanssaan kyllä soittelen aika usein. Puistoissa käydään lapsen kanssa ja siellä kovasti juttelen äitien kanssa, mutta jotenkin en ole itse sitä tyyppiä että tykkäisin kauheasti kyläillä "vieraiden" luona tai toisinpäin. Olenkohan ihan erakko!?!? Kärsiiköhän lapsi tästä? Hän siis pph:ssa ja siellä näkee muita, samoin siis puistoissa, mutta mutta....

mistähän saisin omanlaiseni ystävän. Olen suht ujohko, mutta tutussa seurassa kuitenkin kova puhumaan =)

 

[Turun mamma]

Mistä olet? Jos Turusta niin me voidaan kyläillä

 

[ap]

Valitettavasti keski-suomesta me ollaan =)

mitenkä teillä muilla? käykö teillä kovasti ihmisiä kylässä? onko ne ns. samassa elämäntilanteessa kuin te itse? lapsiperheitä tms

 

[Turun mamma]

Kysymykseesi vielä vastaus, ei lapsesi siitä kärsi, näettehän puistossa kavereita.

 

[vieras]

Teillähän käy oikeastaan paljon porukoita ainakin verrattuna meihin. Eronnut kun olen, ei käy se toinen puoli lapsen suvusta ollenkaan lukuunottamatta isää. Mummo ja sisko käy silloin tällöin. Jonkun kaverin olen saanut hommattua jotka käyvät n. pari kertaa kk kylässä. Aika tylsää on kun ei talossakaan ole ketään tuttua, ja meillä kohta 3 v lapsi Kunpa pääsisi töihin ja lapsi hoitoon niin olisi vaihtelua tähän tasapaksuun ja yksinäiseen arkeen.

 

[uudet kaverit tervetulleita]

Meillä sama tilanne täällä Tampereella, paitsi että vieraita käy ainoastaan isovanhemmat sekä yksi lapsikaveri äitinsä kanssa. Kohta 3v lapsi ei ole hoidossa, mutta puistossa ja harrastuksissa näemme muita.

 

[ap]

Meillä lapsi on aina ns. hitaasti lämpiävä vieraita kohtaan. Ujostelee aluksi minun jalan takana tai sylissä, mutta sitten kyllä 5 minuutin jälkeen uskaltaa lähteä jo vähän leikkimäänkin. Mietin vaan että haittaako se kun täällä ei ketään käy, sitten kun joskus kerran vuoteen käy joku minun kaveri, niin tyttö on taas peloissaan... toki olisi sitä varmaan vaikka kävisi vähän useamminkin...?

 

[....]

mun kaverit kaikonneet kun mies on niitä ahdistellu ja yrittäny iskeä

 

[heippa]

Meillä ei ole isovanhempia, ei sisaruksia, ei tätejä, setiä jne.
Joskus kutsun naapureita kylään ja lapsen kaverit käy viikottain.
Siinä se.
en osaa enää edes kaivata enempää ihmisiä, kun tähän on niin tottunut.
Onneksi perhe on tosi rakas ja viihdytään hyvin kotona näinkin
Toivottavasti löydät uusia ihmissuhteita!

 

[turun mamma]

Teillähän käy oikeastaan paljon porukoita ainakin verrattuna meihin. Eronnut kun olen, ei käy se toinen puoli lapsen suvusta ollenkaan lukuunottamatta isää. Mummo ja sisko käy silloin tällöin. Jonkun kaverin olen saanut hommattua jotka käyvät n. pari kertaa kk kylässä. Aika tylsää on kun ei talossakaan ole ketään tuttua, ja meillä kohta 3 v lapsi Kunpa pääsisi töihin ja lapsi hoitoon niin olisi vaihtelua tähän tasapaksuun ja yksinäiseen arkeen.

Meillä sama tilanne, käydään paljon kaupungissa, minne kyllä tulee tuhlattua vähät rahat, mutta jossain on pakko nähdä ihmisiä!!! Elokuussa alotan opiskelun ja poika hoidon niin tulee muutosta... Kyllä mä silti kotonakin vielä olisin, yksinäisyyteen tottuu

 

[teillä ramppaa hulluna]

ihmisiä.
jos sukulaiset asuvat kaukana, ja itse on muuttanut heistä kauas, on monelle lähes mahdottomuus aikuisena löyttää samanhenkisiä ystäviä. eli ketään ei käy.

joitakin yrityksiä, joista ei ole mitään seurannut, varsinkin kun monelle riittää ne mummot ja lasten tädit ja omat vanhat ystävät,e ivätkä edes halua tutustua uusiin

 

[toinen turun mamma]

Teillähän käy oikeastaan paljon porukoita ainakin verrattuna meihin. Eronnut kun olen, ei käy se toinen puoli lapsen suvusta ollenkaan lukuunottamatta isää. Mummo ja sisko käy silloin tällöin. Jonkun kaverin olen saanut hommattua jotka käyvät n. pari kertaa kk kylässä. Aika tylsää on kun ei talossakaan ole ketään tuttua, ja meillä kohta 3 v lapsi Kunpa pääsisi töihin ja lapsi hoitoon niin olisi vaihtelua tähän tasapaksuun ja yksinäiseen arkeen.

Meillä sama tilanne, käydään paljon kaupungissa, minne kyllä tulee tuhlattua vähät rahat, mutta jossain on pakko nähdä ihmisiä!!! Elokuussa alotan opiskelun ja poika hoidon niin tulee muutosta... Kyllä mä silti kotonakin vielä olisin, yksinäisyyteen tottuu

mistäpäin turkua olet turun mamma? täällä yksi turkulainen mamma kanssa jolla ei pahemmin vieraita näy tai ainakaan vieraita joilla olisi lapsi/lapsia!