Meillä 4v lapsi ja jäänee ainoaksi.. onko muita 1-lapsisen perheen vanhempia täällä?

[Saraldo]

[QUOTE="aloittaja";23818772]Joo mun on alettava ajattelemaan just näin, kiitos

Asian vierestä, minkä rotuisen koiran otitte? [/QUOTE]

Meille tuli perhoskoira. Ei mikään ihanteellinen lapsiperheen koira ehkä kuitenkaan, koska on melko jästipää ja yrittää kovasti olla pomo perheessä. Toisaalta tulee kyllä hyvin tytön kanssa toimeen ja tytölle koira on yksi parhaista kavereista. Jos nyt pitäisi päättää, ottaisin ehkä kuitenkin koiran, jolla on vähän pienempi ego ja enemmän kärsivällisyyttä .

 

["Äiti"]

Itse en tähän ketjuu nyt varsinaisesti kuulu,mutta vastaanpa silti. Itselläni siis 2 lasta,7v ja 5v. Haaveilin koko nuoruuteni ja vielä pari vuotta sitten olin ihan varma että haluan isomman perheen,3 tai ehkä 4 lasta olis ollu tarkotus. Kuitenkin vuosi vuodelta tulen varmemmaksi että en halua lisää lapsia..Näin se mieli voi muuttua matkan varrella..En tiedä miks tähän päätökseen olen tullut,olen hyvin nuori vielä,26v. Eli olis varmasti aikaa ja mahdollisuus mutta nää vuodet lasten kanssa on ollu yhtä kituuttamista talouden ym kanssa. Erottiin lasten isän kanssa kun juniori oli parin kk ikänen. Opiskelut ja velat on estänyt matkustelut ja muut herkut, nyt olen päässyt vauhtiin uralla ja talouskin on kunnossa kutakuinkin. Lapset niin isoja että voin nauttia omasta elämästä myös tässä rinnalla ja kovasti on tulevaisuuden suunnitelmia ja niihin ei kuulu kyllä lasten hankkiminenIhanaa panostaa itseensä,ulkonäköönsä ym. Näiden 2 kanssa on helppo vielä reissata ja mennä mihin vaan.
Olen vaan tullut varmaksi asiasta. Joskus tulee haikea olo kun miettii kun/jos tapaan elämäni miehen niin kuinka ihanaa olisi toisaalta vielä 1 yhteinen lapsi,kokea jotenkin erilailla uudestaan se kaikki raskausaika,synnytys ym. toisen kanssa yhdessä ja suunnitellen,jos olis todella niin hyvällä pohjalla parisuhde..Näiden 2 kanssa raskaudet ja vauva-ajat on olleet aika ikäviä,exäni petti ym. muutakin,yhtä stressiä ja huolta ollut,en tiedä voiko vauva-ajasta myös nauttia jos nämä perusasiat olisi kunnossa..

 

["aloittaja"]

Meillä oli tänään lapsen 4v neuvola. Siellä neuvolan terkka sanoi että kyllähän te varmasti teette tytölle sisaruksen, eikö vaan...? Sitten vielä lisäsi, että ainoana lapsena ei ole kiva olla, tiedän kokemuksesta. On siis itse ainoa lapsi. Tuntui taas kerran ihan kauhealta...?! Yritin tuota terkan sanomaakin miehelle kertoa, mutta eihän se mitään meinaa kun toinen on päättänyt että ei lisää halua. Tietysti niinhän sen pitää ollakin, ettei ulkopuoliset paineet vaikuta...

 

[hhhh]

Meillä poika 2,5 ja toista lasta ei ole kuulunut, lapsettomuushoidoissa on kuljettu kohta vuoden päivät. Pikkuhiljaa on pitänyt alkaa totuttautua ajatukseen, että saatetaan jäädä 1-lapsiseksi perheeksi. Olen panostanut työhöni ja nauttinut helposta pikkulapsiarjesta yhden lapsen kanssa, kun tilanne kerran on näin mennyt.

 

[up]

tulisiko tähän vielä jotain?

 

["vieras"]

Meillä tuli toinen 5v ikäerolla vähän sen jälkeen kun oli päätetty, että yksi lapsi riittää En ollut ajatellut esikoisen kokevan yksinäisyyttä ainoana lapsena olemisesta ennen kuin sisarus syntyi. Sen jälkeen olen ajatellut toisin. Omakaan kokemus sisaruksen kanssa kasvamisesta ei riittänyt sen tajuamiseen, miten paljon sisarus voi lapselle merkitä. Näkökulma tai pikeminkin näköala asiaan vanhempana on aivan erilainen kuin sisaruksena.

Meillä tuntui siinä kohdassa voimakkaasti, että on viimeinen hetki toiselle lapselle. Ei olisi ollut mitään intoa enää siinä vaiheessa kun esikoinen aloitti koulun.

Jos olisi jäänyt ainokaiseksi, ei varmasti olisi kärsinyt, eihän voi tietää minkälaista on elää sisaruksen kanssa jos ei ole kokemusta. Mutta meillä sisaruksen merkitys korostuu tosi paljon kun ei ole tiivistä sukulaisverkostoa ja kaverisuhteetkaan eivät ole olleet vielä niin tiiviitä. Minulla on lohdullinen olo, ettei lapsi jää maailmaan yksin historiansa kanssa sitten kun olemme vanhoja. Lapsilla on hyvin tiiviit välit keskenään, joten luotan että ne kantavat pitkälle.

Ihan asiatonta neuvolasta kommentoida lapsilukua, se ei ole kenenkään muun asia.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";23831992]Meillä tuli toinen 5v ikäerolla vähän sen jälkeen kun oli päätetty, että yksi lapsi riittää En ollut ajatellut esikoisen kokevan yksinäisyyttä ainoana lapsena olemisesta ennen kuin sisarus syntyi. Sen jälkeen olen ajatellut toisin. Omakaan kokemus sisaruksen kanssa kasvamisesta ei riittänyt sen tajuamiseen, miten paljon sisarus voi lapselle merkitä. Näkökulma tai pikeminkin näköala asiaan vanhempana on aivan erilainen kuin sisaruksena.

Meillä tuntui siinä kohdassa voimakkaasti, että on viimeinen hetki toiselle lapselle. Ei olisi ollut mitään intoa enää siinä vaiheessa kun esikoinen aloitti koulun.

Jos olisi jäänyt ainokaiseksi, ei varmasti olisi kärsinyt, eihän voi tietää minkälaista on elää sisaruksen kanssa jos ei ole kokemusta. Mutta meillä sisaruksen merkitys korostuu tosi paljon kun ei ole tiivistä sukulaisverkostoa ja kaverisuhteetkaan eivät ole olleet vielä niin tiiviitä. Minulla on lohdullinen olo, ettei lapsi jää maailmaan yksin historiansa kanssa sitten kun olemme vanhoja. Lapsilla on hyvin tiiviit välit keskenään, joten luotan että ne kantavat pitkälle.

Ihan asiatonta neuvolasta kommentoida lapsilukua, se ei ole kenenkään muun asia.[/QUOTE]

Fiksusti kirjoitettu Varmasti juuri näin on. Asian vierestä, esiintyikö teillä kovasti mustasukkaisuutta vauvasta kun esikoinen oli tottunut sen 5 vuotta olemaan ainoana?

Toivon että saan miehen mielen vielä muuttumaan niin, että sitä oikeasti itsekin haluaisi, mutta pahaa pelkään...

 

[Ego]

:wave: täällä yksi. En ala enää yrittämään lisää, kaksi km:ää takana, joten se siitä. Ei lapsi (eskarilainen) ole aikaisemmin puheeksi ottanut että miksi ei ole veljeä tai siskoa, paitsi nyt kun aloitti eskarin. Siellä lapset kysyivät miksi ei ole muita lapsia meillä. On sanonut että yksi vauva asuu taivaassa ja on hänen siskonsa....Nyt ei ole kukaan enää kysellyt mitään. Ekasta km:stä en ole seittänyt mitään koska oli silloin niin pieni tää meidän tyttö eli ei muista.

 

["hmm"]

Pakko sanoa pari asiaa.. Koiran pentu on minusta työläämpi kuin vauva.. Ja mustasukkasuutta ei pysty ikäerolla poistamaan.. Veljelläni oli kaks ekaa 9v ja 8v kun kolmas synty, Niin tuo 9v oli mustasukkanen. Vaikka ei ainut ollutkaan...

 

["minttu"]

[QUOTE="aloittaja";23830635]Meillä oli tänään lapsen 4v neuvola. Siellä neuvolan terkka sanoi että kyllähän te varmasti teette tytölle sisaruksen, eikö vaan...? Sitten vielä lisäsi, että ainoana lapsena ei ole kiva olla, tiedän kokemuksesta. On siis itse ainoa lapsi. Tuntui taas kerran ihan kauhealta...?! Yritin tuota terkan sanomaakin miehelle kertoa, mutta eihän se mitään meinaa kun toinen on päättänyt että ei lisää halua. Tietysti niinhän sen pitää ollakin, ettei ulkopuoliset paineet vaikuta...[/QUOTE]

Mun mielestä aika kummallisesti sanottu terkalta, mikäli hän puhuu omasta kokemuksestaan... Sehän on vain hänen oma kokemuksensa. Ihmiset ovat erilaisia. Itsekin olen ainoa lapsi, enkä ole koskaan siitä mitenkään kärsinyt. Meillä on yksi tyttö 2v3kk, joka myöskin jää ainokaiseksi. On se vaan kummallista, että vielä nykypäivänäkin yhden lapsen vanhemmat saavat jatkuvasti olla selittelemässä ratkaisuaan. Miksei vain voida hyväksyä sitä, että joissain perheissä on 1 lapsi, joissain 2 lasta ja joissain vaikka 5. Yhden lapsen perhe ei ole sen huonompi tai omituisempi kuin muutkaan perheet.

 

[nostoa]

nostoa vielä

 

["meikä"]

yksi lapsi on eikä lisää tule, mieheltä laitettiin putket poikki ja mulla on kierukka.

Voin rehellisesti sanoa että jos toinen lapsi olisi saanut alkunsa, olisi meidän elämä ja suunnitelmat olleet pilalla, ainakin monen vuoden ajan. Joten ei kiitos, yksi riittää.