Meikillä vai ilman

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mies
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
olen vaalea suomalainen, jolla kulmakarvat ja ripset ovat luonnostaan hyvin vaaleat. minulla on pitkät ripset ja täytyy sanoa, että ne ovat ehdottomasti kauniimmat meikattuna/kestovärillä värjättyinä.
 
En meikkaa kotioloissa, mutta kauppaan mennessä kyllä. Naamahan siinä kuluujos koko ajan meikkaa. En oo ruma ilman meikkiäkän, ukonkin mielestä luonnonkaunis on hyvä juttu. Sen mielestä ja omankin mielestä en meikkaa muita miehiä varten, vaan siksi, koska huoliteltu on siistimmän näköinen.
 
Mulla on tosi hyväkuntoinen ja pehmeä iho, vaikka meikkaankin miltei päivittäin. Itse asiassa tuore tutkimushan osoittaa, että meikki voi parhaimmillaan jopa parantaa ihon laatua. Käytän laadukkaita meikkejä ja tykkään arkena ns. nudemeikistä. Meikkaaminen ei ole kuitenkaan mikään pakollinen toimenpide minulle, mutta musta se on vaan kivaa!

Mies tykkää minusta sekä meikattuna että ilman eli ei meillä mitään häpeää tunneta. Ihmettelen vaan, että miksi ihmeessä meikeistä pitäisikään luopua?

""Kyllä tuo tyttö on itsekin myöntänyt, että on jollain tapaa rennompi olo kun tietää olevansa kaunis meikkaamattakin..."" musta tää on jotenkin hassu lause ja kertoo nimenomaan enemmän miesten ajattelusta. Harvalle naiselle meikkaaminen on mikään ongelma. Monen naisen kanssa juteltu asiasta ja todettu, kuinka tylsää oiskaan olla mies, kun ei ""sais""/""vois"" hemmotella näinkin itseään ;)
 
Itselläni on aina ollut hyvä iho. Silmät ovat tummansiniset ja minulla on hymykuopat, siinäpä ne hyvät puolet. Olen meikannut 17 vuotiaasta saakka. Olen siitä lähtien joutunut maalaamaan ""silmät päähän"". Ripset ja kulmakarvat ovat vaaleat ja lähes näkymättömät, joten tästä syystä.

Silmämeikki parantaa ulkonäköäni 70 prosenttisesti, joten miksi en meikkaisi. Kuka nyt ei haluaisi olla nättinä? Meikkaan aamulla aamupalan jälkeen oli sitten pyhä tai arki. Tuntuu kuin aamulla peilistä katsoisi eri ihminen kun on meikannut.

Nyt kun olen tullut keski-ikään kärsin tummista silmänaluksista yms. ikääntymisen merkistä. Syvä kumarrus niille, jotka kärvistelevät keski-iässäkin vielä ilman meikkiä, itse meikkaan hautaan asti jos vain pystyn :)
 
Mä meikkaan yleensä vaan juhlimaan tms. mennessä. Arkena kouluun en jaksa viitsiä ja opiskelen sellaista alaa ettei varmaan tarvitse meikata sitten työelämässäkään. Tosin mulla on suhteellisen hyvä iho sekä luonnostaan tummat ripset ja kulmat. Avomiehenikin mielestä näytän kauniilta ilman meikkiä. Näytän kyllä mielestäni paremmalta meikattuna ja ehkä innostunkin ehostamaan itseäni kun alkaa rupsahduksen merkit näkyä...
 
Meikkamisessa tarkoituksenahan on kororstaa parhaita puolia eikä tehdä täysin uuden näköistä. Itse meikkaan joka päivä töihin tietenkin hillitymmin ja yöelämään voimakkaammin.

Jos iho on hyvä ei paksua pakkelointia tarvitse. Silmät ovat minun vahvuuteni joten niitä korostan eniten:). Jokaisella on varmasti omat vahvat puolensa. Näytän kuulema barbilta..ja olen ottanut sen kohteliaisuutena.

Ilman meikkiä minua ei säikähdä tosiaankaan..silloin näyttää raikkaalta ja ehkäpä söpöltäkin. Miehet jotka ovat nähneet ilman meikkiä eivät ole säikähtäneet, vaan sanoneet ettei tarvitsisi laittaa..siitä voi tietysti päätellä että luonnollisimmista miehet ehkä enemmän pitävät. Itse ihailen kauniisti meikattuja naisia ja vartaloita jotka ovat naisellisia ja kiinteitä. Yritän ottaa vähän ""mallia"" ja kuitenkin näyttää omalta itseltäni. Kunnioitusta on se että on edes hieman huoliteltu ja yleisesti kokonaisuus siisti niin miehellä kuin naisella. Jokaisen oma asia on tykkääkö laittautua ja meikata.

JOkainen on kuten on ja antaa ihmisten nauttia omasta itsestään sellaisina kuin on. persoonallisuus on hyvä asia ja voi miettiä mitä se itsessä tarkoittaa..ehostus on yksi osa mutta muukin pitää olla yhtenäistä..

Mukavia kauneus ja hemmotteluhetkiä sekä nautitaan naiseudestamme !
 
Mökkireissuja tms. lukuunottamatta meikkaan päivittäin.
En koe meikkiä pakkona tai etten ""kehtaisi"" näyttäytyä naturellina, omasta mielestäni kevyt ehostus vain kuuluu itsestään huolehtimiseen samalla tavalla kuin hiusten kampaaminen ja deodorantin laittaminen.
En kuitenkaan ole pakkelinaama, arkisin riittää kevyen pohjustuksen lisäksi ihan ripsiväri ja ohuet silmäntajaukset-linja.

 
En mä ainakaan ole koskaan hävennyt poikakaveriani, toivottavasti hänkään ei minua. Voin lähteä ihan spontaanisti jonnekin ilman meikkiä ja laittautumatta. Esimerkiksi ottamaan yhdet baariin voin ihan hyvin lähteä melkein koska vaan ihan siltä istumalta (siis ulkonäköni puolesta). Ruokakauppaan en meikkaa. Enkä meikkaa jos ollaan vaan kotona.

Meikkaan yleensä kun menen töihin. Meikkaan, jos on tiedossa jotain ""spesiaalimpaa"". Nykyään tosin meikkaan aika vähän. Teen etupäässä etätöitä, joten olen yksin kotona koneen kanssa enkä siis meikkaa. Meikkaan, jos tiedän, että illalla tehdään jotain muuta kuin ollaan kotona tai käydään ruokakaupassa tai urheilemassa. En yleensä meikkaa, jos mennään käymään kavereiden luona. Ja jos lähdetään jonnekin ihan ex tempore niin ei mun tarvii ensin meikata, ellei sitten lähdetä bailaamaan jonnekin yökerhoon yllättäen, tai lähdetä yllättäen jonnekin juhliin.

Arkivaatteet meillä molemmilla on sellaiset, että niissä kehtaa lähteä ihmisten ilmoillekin. Emme käytä mitään tuulipukuja tms. Minulla on siistit ""lökäpöksyt"" (vartalonmyötäiset lantio-college-housut), joissa voin lähteä ruokakauppaan tai kaverien luokse saunomaan. Muuten käytän yleensä farkkuja, kangashousuja tai hametta jos olen muualla kuin kotona.
 
Olen 45 vee nainen. Näytän ihan ok:lta ilman meikkiä ja olen allerginen silmämeikeille, joten en voi niitä käyttääkään. Huolehdin hygieniasta ja pidän hiukseni siistinä. Juhliin laitan meikkivoidetta, poskipunaa, puuteria ja huulipunaa, mutta esim. kauppaan lähden ihan vaan naturel. Käytän kaunistamiseen ennemmin kauniita vaatteita ja koruja, kuin meikkejä. Säästän paljon rahaa, kun meikkausmäärä on niin vähäinen. Ostan huulipunan tai muun meikkausaineen enintään kerran vuodessa.

Mieheni pitää siitä, että en maistu meikkivoiteelle ja olen aina valmis lähtemään ilman pitkiä meikkaussessioita. Juhliin laitetut meikkaukset hän tietysti huomaa ja on iloinen, kun joskus olen ""laittanut"" itseäni. Ei kuitenkaan halua, että teen niin päivittäin. Meillä siis yhteneväiset ajatukset meikkaamisesta ja olen siitä iloinen.
 
Kiintoisa ketju ;). Tämä on kyllä siitä hauska aihe, että tuntuu aina meissä naisissa herättävän intohimoja. Itse olen niitä daameja, jotka ei lähde edes lähikauppaan meikkaamattomana. Omakotitalossa asuvana sentään roskikselle voi mennä meikittä ;). Meikkaaminen kuuluu minulla arkeen ja juhlaan, mutta tietysti (sehän on selvää) arkimeikki on kevyt ja juhlameikki näyttävämpi. Meikkaamisella ja maalaamisella on tietenkin vissi ero. Arkimeikki ei saa olla liian ""paksu"", täytyyhän sen kestää päivänvaloa, mutta huulipunien sävyillä voi kyllä ilotella.
Olen työssä, jossa huoliteltu, miel. ""kallis"" pukeutuminen on eduksi, meikin täytyy tukea tätä vaikutelmaa. Hiusten suhteen olen kyllä epätarkka, ne ovat pitkät ja kiharaiset, ja annan olla valtoimenaan, mikä on ristiriidassa muun tyylin kanssa...
Mieheni ei ole koskaan moittinut meikkaamista, tietää, että olen tarkka ulkonäöstäni. Mutta ei kai tässä ihan sitä tarkoitettukaan? Katson kyllä vähän sitäkin, miten mies pukeutuu, mutta ei ole tarvinnut huomautella ;). Joskus olen jonkun liian kuluneen takin passittanut roskikseen.
""Perusajatus on se, että muuten kuin meikkaamatta näytetään kamalalta"", kirjoitit. Ei se ole perusajatus. Ainakin minulla meikkaaminen on paljolti myös tottumiskysymys, olennainen osa pukeutumista ja muuta itsestään huolehtimista. Kamalannäköiseksi en ole itseäni koskaan ilman meikkiä tuntenut (kesämökillä, tai kotona...), mutta kieltämättä meikatessa tulee mukavampi, itsevarmempi ja nätimpi olo. Tottakai se ulkonäköä kohentaa!
 
""Joskus miettii, että oletteko te naiset aivan järjissänne kun jaksatte tämmöisestäkin asiasta vaahdota. Ihan ystävyydellä:)""

Järkevää tai ei, niin tuskin sukupuolisidonnaista. Tämän viestiketjunkin aloitti mies. Ihan ystävyydellä ;)
 
Olen samaa tyyppiä kuin sinäkin. Pidän siitä, että nainen yleensäkin on huoliteltu..kyllä siis ihastelen jopa naisia vaikka en olekaan bi tms..

meikki tuo esille kauneimmat piirteet ihmisessä, kunhan se ei mene yli hilseen. Raja siitä että mikä menee yli hilseen onkin sitten vaikea juttu. Nykyisin kun on muotia smoke meikki, kirkaat värit luomissa ja huulilla, aurinkopuuterit jne..ei niitä voi laittaa niin etteikö ne erottuisi meikkinä kasvoilla..äkkiä saa maalipurkin näköisen itsestään..Kun katselee tv sarjoja esim täydelliset naiset jne..huomaa kuinka paljon heitä on meikattu, mutta ovatpa kyllä tosi nättejä. Harva meistä osaa käyttää meikkiä taitavasti ja niin että se ei näytä liian maalatulta.

En lähde kauppaan en minnekään ilman ripsiväriä ja iltameikissä olen turhamainenkin sillä laitan joskus irtoripsiäkin sekaan ja on meinaan hyvä yöelämälook siinä. Pitää uskaltaa vaan olla kuin on ja meikata jos siltä tuntuu.

Työmeikki pitää olla mielestäni hillitympi ja muutenkin siisti kokonaisuus.
 
Mä en meikkaa päivittäin. Minusta meikki ei muuta juurikaan ihmisen ulkonäköä, ihminen näyttää vain meikatulta. Ei meikkaaminen ole mikään juttu, mikä pitää tehdä toisten takia.

Huolehdin kuitenkin itsestäni. Pesen hampaat aamuin illoin, käyn suihkussa päivittäin. Laitan tukkani. Urheilen. Syön terveellisesti. Siistin alapään karvoituksen, pidän huolen siitä ettei säärissä eikä kainaloissa ole karvoja. Nypin kulmakarvani siisteiksi. Minulla on ripsien ja kulmien kestovärjäys. Käytän siistejä ja nykyaikaisia vaatteita. Vaihdan sukat ja alushousut päivittäin. Käytän dödöä. JNE.

Ei se meikkaaminen ole mikään välttämättömyys jos perusasiat on kunnossa. Ei se juurikaan ulkonäköä muuta, paitsi meikatun näköiseksi. Ja minä osaan meikata, kaverit aina kadehtii kun osaan kuulemma meikata niin hyvin, sellaisetkin siis, jotka eivät minua ilman meikkiä näe.

Ja en ymmärrä sitä, että miehen takia pitäisi meikata. Harva mies tykkää mistään meikkinaamasta. Mies tykkää siitä, ettei tarvii maistella meikkiä suudellessaan ja että nainen voi lähteä saman tien ulos ilman että ensin paklataan vartti.
 
Olen ihan samaa mielta nim. Milan kanssa, kaikesta muusta paitsi siita etta meikki tekee vain meikatun nakoiseksi eika muuten muuta.

Noh, itsellani oma poikaystavani ihan aaneen toksaytti etta naytanpa erilaiselta ilman meikkia! Se riippuu taysin ihmisesta. Minulla on sellaiset kasvot jotka ovat ihan mukavapiirteiset, mutta ilman meikkia olen kuin tyhja taulu"". Silmat ovat kauniit vasta kunhan ""piirran ne esiin"" kasvoistani rajauksien avulla. Huulet ovat myos aika huomaamattomat mutta varilla nekin tulevat selvemmiksi, lisaksi ihoni on aika huono, mutta oikeanvarisella ja luonnollisella meikkivoiteella se on aivan taysin eri nakoinen. Kulmakarvani ovat lahes olemattomat, joten koko kasvoihin tulee ihan uutta ilmetta ja raamia kunhan varjaan ja muotoilen kulmat esiin.

Omasta mielestani naytan kulahtaneelta, vanhemmalta ja jopa ei-niin-terveelta ilman meikkia, taysin varittomalta lukuunottamatta punaisia finneja;) Mina siis _todellakin_ naytan paremmalta meikin kanssa. Ja meikkaan siis ihan joka paiva.

Olen varma etta mieheni pitaisi enemman siita ettei nakisi/tuntisi meikkia kasvoillani, mutta kun mina nyt en vain ole luonnonkaunis niin uskon etta han tykkaa pienesta ehostuksesta.

Toinen juttu on sitten jos laitan ""liikaa"" meikkia, silloin han ei pida laisinkaan, hanelle tulee etainen olo, kun ei nae enaa piirteitani niin kirkkaasti, vain meikin tuomat varit, varjot ja ""piirteiden uudistuksen"".
 
Vau, Vera! Noin on monen kohdalla, mutta harva kehtaa sanoa, edes anonyymina! Useimmat ei ehkä tajua, että noin on. Uskovat miehen kohteliaisuuksia, olet niin nätti ilman meikkiä ;). Olisi parempi uskoa peiliä!
 

Yhteistyössä