Pitää kai aloittaa lusta ja kerrata tätä vaikka oikeastihan tämä aloitus ei liittynyt alunperin mitenkään siihen mistä syystä vauva oli hoidossa
Oli syy sitten äidin väsymys, äidin sairastuminen, äidin rilluttelu... niin tilanne oli se ja siitä olen vähän harmissani. Ehkä juuri sen vuoksi että itse en kannata sitä huudattamista. Pienet vastaanhankaamiset ja mielenosoitukset nukkumaan käymistä vastaan eivät minua hetkauta mutta en ole koskaan vauvojani itkettänyt uneen niin että oksennus lentää!
En tästä ketään syytä enkä kenellekään ole vihainen mutta kysyin että olisitteko itse harmistuneet? Olisitteko kertoneen harmistumisestanne mummolle?
Ja niin, lapsi oli hoidossa koska itse olen hurjan väsynyt kun ensin valvoin yli 2½ vuotta ( en suoranaisesti valvonut mutta heräilin tuon 2½ vuoden aikana 2-18 kertaa yössä varmaankin lähes joka yö ) ja nyt vauva on niin herkkäuninen etten kylkeä pysty kääntämään. Siksi välillä tuntuu että väsyttää niin että ajatus ei luista.
Enkä ole missään vaiheessa kai sanonut että ketään muuta äitiä tai isää ei väsytä?
Eihän tämä nyt kai keltään muulta ole pois? Meidän isommat lapset ovat olleet jo aiemmin hoidossa, pienempinä siis, ja hyvin pärjänneet. Nyt tämän kolmannen aikana ei vaan itsekään ole jaksanut lähteä tapaamaan kavereita tms. jotta vauva olisi tarvinut yöhoitoa sen vuoksi.
Nyt päätimme pitkän harkinnan jälkeen testata että jos vaikka saisin sen kokonaisen yön nukutuksi. Mummo lupautui hoitamaan lapsen ja sovimme että jos ei nukahda niin haen vauvan kotiin. Niin kuin siis teinkin
Eli kukaan tästä ei varmasti saanut traumaa!
Ja kyllä, lapsilla on rakastava isä joka hoitaa lapsia sekä kotia. Tekee työtä. Mies hoitaa pyykkiä jos sattuu kohdalle pyykkihuoltoa, mies laittaa perheelle mielellään ruokaa kotona ollessaan, mies hoitaa isompien lasten kylvetyksen ja hammaspesut+unisadut. Mies ottaa toisinaan isommat lapset kauppaan mukaan kun lähtee ostoksille. Mies ottaa lapset mukaan hakemaan halkoja liiteristä, sytyttämään kynttilöitä lyhtyihin, tekemään lumitöitä ja laskee heidän kanssaan mäkeä ja rakentelee lumilinnoja.
Miehessäni ei siis oikeasti ole mitään vikaa.
Hän ei vain jaksa vähillä yöunilla ja tämän vuoksi minä olen yövalvomiset hoitanut. Vauvan kanssa mies ei vielä ole kovasti kerennyt aikaa kuluttamaan kun aika kuluu joutuisasti isompienkin lasten kanssa mutta kunhan pikkuinen tuosta kasvaa niin pääsee mukaan touhuihin varmasti.
Vauva ei vierasta ketään mutta jos saa valita niin olisi kainalossa kiehnyttämässä 24/7
Ei, en koe syyllisyyttä siitä että vein vauvan hoitoon jotta olisin saanut levättyä.
Ei, en koe syyllisyyttä siitä että mummon tekemä 'huudatusunikoulu' harmitti minua.
Ei, en koe syyllisyyttä siitä että vauva nukkuu edelleen vieressäni vaikka se minua väsyttääkin.
Ei, en syytä mummoa mistään.
Ei, en syytä miestäni mistään.
Kysyin aloituksessani siis vain sitä että olisitko itse harmistunut mummon tavasta toimia ja olisitko tästä kertonut myös mummolle itselle! Tämä kaikki muu väittely, mielipiteiden jako ja inttäminen olisi kyllä ollut jo ihan toisen avauksen juttu
