SUURET HALAUKSET TÄÄLTÄ....
otan osaa...
Haluan tähän samaan kertoa oman tarinani, itselläni Oma äitini kuoli n.1,5 vuotta sitten sairastettuaan syöpää reilun vuoden. Se oli minulle TODELLLA kova pala, sillä äitini oli lähes paras ystäväni samalla kun oli äitini. Menimme yhdessä osotoksille, liikuimme kuin paita ja peppu jne...Äitini tiesi miesasiani miten olivat ja mikä mieltäni vaivasi ja jakoi ohjeita taikka neuvoja ja jälkeen päin ajateltuna aivan oiekita sellaisia, sillä monesti vaikka yritin sanoa vastaan joissain asioissa sanottiin minulle että sen löydät viellä edestä ja tulet kiitämään minua ja niin KIITINKIN ja olen muistavainen äitini nimipäivät ja muut nykyäänkin jolloin vien seppelettä taikka kukkia ja kynttilää haudalle kaunistukseksi.
Niin todella äitini kuoli siis 1,5 vuotta sitten ja sain n.puoli vuotta sitten esikoiseni, välillä olen tässä kamppaillut tuntemuksieni kanssa, kumpa äitini olisi elossa niin en tarvitsisi mitään!!!
Kaipaisin todella äitiäni tähän, kun olen aloittelemassa ja aloitellutkin jo vahvasti äitiyttäni, mutta elämän pitää jatkua ja niin mutta äiti tulee olemaan minun rakkaimmalla paikalla sydämessäni AINA....
vielä lopuksi haluan sinulle alkuperäinen voimia ja haleja minulta...
Itkeä saa jos siltä tuntuu...niin minäkin teen viellä aika jaoin ja unet ovat välillä todella vaikuttavia....
:hug: