Meidän suhde

[Katri k.]

Mitä ajattelette tästä?
Olemme ollet 2 v. yhdessä ja elämme avoliitossa. Mieheni on jotenkin vähän estynyt, hänellä on taustalla traumaattisia kokemuksia jne. Tässä kävi niin, että riitelimme kerran kovasti ja minä uhkasin jättää hänet, se vain lipsahti suustani, ja pyysin sitä monta kertaa anteeksi. Mutta mies ei pystynyt ihna täysin antamaan anteeksi, hän alkoi ottaa minuun etäisyyttä ja kielsi tunteensa (näin hän on tämän myöhemmin selittänyt). Oli aika ikävää aikaa ja pohdin tuolloin eroa (miehellä oli lopulta työuupumus, mikä saattoi osin liittyä tuohon tunteiden kätkemiseen jne.). Mies sanoi tuolloin olevansa epävarma kaikesta, ja se oli tietysti minulle ihan kauheaa.

Nyt sitten mies on saanut asiansa kuntoon (on mm. tullut siihen tulokseen, että minä en ole tehnyt mittän pahaa, vaan traumat menneisyydestä aktivoituvat). Hän ei missään vaiheessa ole muistanut kertoa tätä minulle. Ja nyt hän tänään kertoi olevansa epävarma meidän suhteen (taas): meillä kun ei ole tulevaisuuden visiota! Mies on kerta kerran jälkeen tuona uupumusaikanaan kieltäytynyt puhumasta lapsista, avioliitosta, suhteesta, koska oli aivan sekaisin tunteistaan ja epävarma (itsestään ja siitä mitä haluaa, ja luultavasti peloissaan että jätän). Minä yritin puhua, mutta aina se keskustelu siirrettiin hamaan tulevaan ja niinpä lopetin puhumisen.

Tässä välissä hän ei ole kertaakaan sanonut, että haluaisi puhua näistä asioista. Ja nyt siis se, että niistä ei ole puhuttu, tekee hänet epävarmaksi. Hän ei myöskään ole kovin hyvä puhumaan näistä asioista tai tunteistaan. Voiko tämä olla näin vaikeaa? Miten minun kannattaa menetellä?

 

[happikato]

Mahtasitko olla kovinkaan onnellinen tuon miehen kanssa, jos suhteenne ei päädy eroon? Minusta jotenkin tuntuu, että sinä olet se, joka kannattelee suhdetta, olet koko ajan miehen saatavilla, yrität ymmärtää jne. En oikein näe, että mitä_sinä_saat suhteelta ja mieheltä.

Ymmärrän kyllä sen, että jos elämässä on kovin vaikeaa, niin silloin täytyy keskittyä olennaiseen, jotta jaksaa selviytyä ja silloin saattaa jopa ottaa etäisyyttä puolisoon ja sulkeutua sisäänpäin. Se on eräänlainen suojamekanismi. Toisaalta taas minun mielestäni puolison tehtävänä ei ole olla terapeutti, sillä se uuvuttaa tukea antavan puolison, jos koko ajan on vain antavana osapuolena saamatta suhteesta mitään itselle.

Yksi vaihtoehto on siinä, että odotat, annat ajan kulua ja katsot, mihin tapahtumat etenevät. Jos mies ei osoita kehitystä avomiehenä ja sielunkumppanina, niin olen varma, että tunteesi pikkuhiljaa näivettyvät miestä kohtaan, koska rakkaus tarvitsee lämpöä ja muita olosuhteita, joissa rakkaus kasvaa ja kukoistaa. Rakkaus on mielestäni myös tekoja, joten jos miehesi ei osoita sen paremmin sanoilla kuin teoillakaan sitä, miten tärkeä olet hänelle ja miten hän haluaa olla juuri sinun kanssasi enemmän kuin kenenkään muun kanssa, niin ihme se lähinnä on, jos vain jaksaa rakastaa sellaista ihmistä, jolta ei saa sitä mitä haluaa.

Miehesi ei ole ainoa ihminen maailmassa, vaikkakin vaikuttaa siltä, että hän on sinulle ensimmäinen, jonka kanssa asut yhdessä. Muista, että sinun pitäisi myös voida olla oma itsesi. Voit miettiä mielessäsi sitä, että jos sairastuisit tai muuten tarvitsisit tukea ja apua, niin saisitko sitä mieheltä?

Teidän pitäisi saada puheyhteys kuntoon ja pitäisi pystyä juttelemaan niin kevyesti kuin vakavastikin.

 

[Katri k.]

Olen ajatellut antaa ajan kulua vähän. Se suhteen "liima" ja rakkaushan on sidottu kovasti lämpimiin tunteisiin, mitä miehen on vaikeaa näyttää. Ja tulevan suunnitteluun. Juuri nyt tuntuu vaan siltä, että olen pettynyt. Eikö asiat voisi vaan olla helppoja ja yksinkertaisia...

Miehen on vaikea sanoa rakastavansa (hän on niin turvaton, ettei kai sitten voi kokea rakkautta ennen kuin kaikki on vimpan päälle turvallista, pelkää menettämistä jne.). Hän tuo kyllä kukkia ja lahjoja, mutta maailmankuva on aika "nega", eli virheet on helpompi huomata kun hyvät puolet. Hän on itsekin sanonut, että ei muista kertoa, kun asiat on hvyin. Silti hän haluaa kanssani nyt sitten pitkän suhteen ja suunnitelmia - ja esitti asian aika syyttävästi, mikä ei sitten houkuttele minua siihen. Minä tarvitsisin ensin rakkautta ja mukavaa oloa, ja sitten vasta suunnitelmia.

 

[Suunnitelmia]

"Minä tarvitsisin ensin rakkautta ja mukavaa oloa, ja sitten vasta suunnitelmia."

Sinä kerrot tuon lauseen miehellesi. Ja sen, että olet tuntenut noin, mutta miehen epävarmuus on syönyt sinulta tuota tunnetta pois. Kerrot myös sen, että sinä koet hänen vaatimuksensa syyttävinä, mikä ei ole oikeudenmukaista. Puhukaa asioista, pyydä avoimuutta ja selkää viestiä hänen tunteistaan. Ei tarvitse joka päivä vannoa eikä ääneen lausua, tekojen kautta nämä asiat tunnetaan vakaimmin.

Keskinäinen luottamus on parisuhteen tärkein kulmakivi. Siinä teillä on vielä kasvattamista ja kasvamista. Molempien täytyy tehdä töitä yhteiseen päämäärään, ei riitä, että toinen tekee. Omasta halusta ja yhteisymmärryksessä.

Aikaa varmasti vielä tarvitaan, jotta tärkeimmät peruspilarit saavat tukevuutta kantaakseen. Luottamus, rehellisyys, toistenne kunnioitus ja rakkaus.