Meidän mutsi

[samperi]

***sisältää reilusti valitusta***

Joskus olen purnannukki siitä, et se on satavarmasti luulosairas.
Kaikenmaailman tauteja ja juttuja sen kuus vuotta ollut-siis niin, ettei lääkärit niitä löydä..

Vähän aikaa sitten oli joku kasvi päässä, sitten joku kosketusherkkyys, ja nää saattaa vaihdella ihan päivittäin
No nyt se sitten tajus eilen olevasa myös masentunut..

Eihän siinä taas muuta, mut hänenhän pitäis heti jonnekki mielisairaalaan päästä hoitoon myös sen takia, kusöi kahtena iltana yhtä reumalääkettä ja niistä nyt sit tulee vierotusoireita

Lääkäri oli vaan sanonu, et nyt vaihdetaan mielialalääke (syöny vissii 20 vuotta jotain)

Ja sitten alkaa taas tää mutsin suunnalta: kun minä en nyt jaksa ja mites tuo pikkusiskos(12-v) , kun ei hän jaksa sitä hoitaa

Ja minun pitäs taas reippaana tyttönä ilmottaa, et tottakai, sehän voi tulla tänne millon vaan..

Muuten kävis , vaan tätä penteleen juoksuttamista on jatkunu niin pitkään..
Mies sanoi, että nyt sanot sille mutsilles, että nyt loppuu, et myö ei passata tippaakaan

Ja mulla omatunto sit soimaa, mut samalla iskee kapinahenki, et enhän minä sen lapsen huoltaja oo

Hieman varmasti sekavaa tekstiä, tuossa mutsi taas vain soitti (olisko 4kerta tänää ) ja alko hermoille käymään


pointtini taitaa olla:eiks tää koskaan lopu
:| :/ :/

 

[hei]

loppuu kun haudalle heitetään multaa ja alla on kultaa
lääkäriin se mamma, masennuslääkkeet pois!