Meidän pieni kuoli kohtuun.

NT ultrassa löydettiin viikkoja 8+6 vastaava pieni enkeli, jolta ei sydämen sykettä löytynyt. Olo on tyhjä, tähän ei osannut edes varautua.Ei vuotoa, ei tuhrua, ei kipuja..Ei mitään..Onnellisina mentiin miehen kanssa ensimmäistä kertaa ultraan viikolla 10+6.

Lääkkellinen tyhjennys valittiin, tässä vuotoa sitten odotetaan alkavaksi :'(

 

VOIMIA

 

Kiitos..Yhden keskenmenon olen jo ennestään kokenut, ja tiedän että vaikka kipu helpottaa, niin kokonaan se suru ei koskaan katoa.

 

Voi miten surullista! :hug: Voimia todellakin teille. Näihin tilanteisiin ei ole oikeita sanoja. :'(

 

Voimia sinne :hug:

 

:hug: tulen sinua halimaan illalla!! :heart:

 

Kiitos teille kaikille.Tuntuu niin mielettömän pahalle!!!!Viime yönä heräsin kolmen aikaan, ja loppuyö meni itkiessä ja täristessä. Vuoto alkoi eilen illalla, ja jokaisen hyytymän tullessa ulos alkoi itku uudestaan kun mietin että oliko se juuri nyt meidän vauva joka tuli ulos. Kammottavaa se, että huuhtelee oman pienen vessasta alas :'( ei tätä vieläkään käsitä kunnolla, tuntuu vai pahalle unelle ja sitä vain odottaa heräävänsä. Pelottaa jo valmiiksi aloittaa uusi yritys..Jos sekin päättyy suureen suruun niin en tiedä miten siitä selviää.

 

Mie muistan tuon ajan ku ite olin pöntöllä ja vuoto vaan yltyi ja pitelin paperilla ja itkin, et älä tuu pois..

Voimia!! :hug: :hug:

 

Meillä ei löydetty elämää 10+5, mutta olen menossa uuteen ultraan huomenna... Toivoa en kyllä ole ultran suhteen laittanut, mutta kun ei vuotoakaan ole nimeksikään :/

AP:lle :hug:

 

Koi ihan saman eilen. NT-ultrassa ei sykettä ja pieni vastasi viikkoja 10+. Mitään merkkejä ei ole ollut keskenmenosta, viikkoja piti olla 12+2. Valitsin kaavinnan, koska koin, että lääkkeellinen tyhjennys on minulle henkisesti liian rankka. mutta joudun odottamaan sitä ruuhkan takia tiistaihin asti.

Voimi sinulle Heinämassu, voin varmaan aika varmasti sanoa, että tiedän mitä käyt nyt läpi. :hug:

Barbapörrö :'(

 

Barbapörrö : just vastailin sulle tonne km:n jälkeen kuumeileviin :hug:

Voimia teille myös sinne..Vielä se elämä meillekkin hymyilee, usko pois :'( :hug:

 

Voimia kovasti kaikille keskenmenon kokeneille. Itse olen kokenut kaksi erittäin raskasta keskeytynyttä keskenmenoa. Yhtään lasta meillä ei ole.. Elämä on välillä niin epäoikeudenmukaista. Juuri kun tuntuu että elämä luistaa..lähtee pohja koko elämältä.

 

Meillä synkkeni elämä perjantaina. Lähes kolmen vuoden yrityksen jälkeen vihdoin ja viimein odottettu plussa tuli... Oltiin niin onnellisia. Kaiken piti olla kunnossa vielä aamulla lääkärineuvolassa (rv 11+1). Toivoteltiin onnellista odotusta. Lauantaina olisi ollut lähtö aurinkoon ja lämpöön jouluksi. Perjantai-iltana alkoi kuitenkin yhtäkkiä pieni vuoto jota lähdettiin tarkastamaan lääkäriin... Ultrassa todettiin pienen menehtyneen jo viikkoja sitten, vastaten n. rv 8. Nyt itketään jatkuvasti ja odotetaan huomista sairaalaan menoa lääkkeellistä tyhjennystä varten... Olo on niin tyhjä ja turta. MIKSI???
Lepää rauhassa pieni enkelimme!

 

Samaistun täysin tilanteeseesi PieniEnkeli. Meidän pienokainen todettiin kuolleeksi viime keskiviikkona. Viikkoja olisi ollut 10+1, mutta pieni oli kuollut jo rv 7+1. Perjantaina tehtiin lääkkeellinen tyhjennys, jonka jälkimainingeissa nyt mennään. Sure suru rauhassa pois, vaikka ei sekään välttämättä auta. Minusta ainakin tuntuu, että olo vain pahenee päivä päivältä...

Me yritimme tätä pientä 3½ vuotta ja ensimmäisen ICSI-hoidon jälkeen sain plussan testitikkuun, joka sitten päättyi näin traagisesti. En voi ymmärtää, minkä vuoksi meitä näin koetellaan... Ihan kuin ei muutenkin olisi jo tarpeeksi paha olla... :'(

Kamalasti voimia ja vertaistukea kaikille samassa tilanteessa oleville :heart:

 

:hug: Paljon voimia teille surussanne!

Se on niin rankkaa, minun masuvauvani nukkui pois viime viikolla eikä suru ole hellittänyt otettaan hetkeksikään. Tämän raskauden piti olla jo turvallisemmalla pohjalla kun ultrattu oli jo parikin kertaa ja kaikki oli hyvin. Näin kuitenkin kävi.. Jo kolmannen kerran peräkkäin. Mieleeni on jäänyt kummittelemaan viimeinen ultra, kun pikkuinen oli vain hiljaa, ei löytynyt sydämenlyöntejä enää.

Tänään on jostain syystä olla hirvittävän raskas päivä, kyyneleistä ei tunnu tulevan loppua. Olisi helpottavaa kun voisi jutella jonkun ystävän kanssa, mutta taitaa suruni olla jo niin tuttua ystävilleni ettei kellään enää tunnu olevan halua puida asiaa. Se tekee tästä vielä rankemman kestää. Ajankohtakin on pahin mahdollinen. Meillä on onneksi kohta kaksivuotias poika, jonka vuoksi on pakko jaksaa. Illat ja yöt ovat pahimpia, kun on hiljaista niin suru valtaa taas mielen.

Hetki kerrallaan on elettävä, suru menetetystä pienestä ei koskaan kokonaan unohdu mutta kipu helpottaa vähitellen. Toivotaan että ensi vuosi toisi uutta ja kestävämpää onnea meille kaikille! :heart:

 

Huomasin viestisi Hilmuska ja haluaisin toivottaa voimia surunsävyiseen jouluusi.
Pidäthän erityisen hyvää huolta itsestäsi. :hug:

 

kovasti voimia teille... tuli oikein tippa linssiin... :hug:

 

Kiitos kaikille voimahaleista :flower:

Ajattelin tulla kertomaan, että pahin suru on jo takanapäin, uusi yritys menossa. Eli kyllä se helpottaa! Paljon hyviä asioita seurasi tästä surusta, niin oudolle kuin se ehkä kuulostaa. Jotenkin helpottaa ajatella, että ehkä kaikella on tarkoituksensa.

Halauksia sitä tarvitseville :hug: ja kiitos lohduttaneille!

 

Tulee tosi myöhään, mutta luin juttusi vasta nyt. Osanottoni ja paljon voimia!

 

sama juttu ei tietoa mistään, sitten ultrassa kaikki romahti!!vko:ja oli 12!!sitten sairaalaan ja sitten ooteltiin millon enkeli tulisi...ennestään ei keskenmenoja, mutta pikkuinen pirteä 3v tyttö!!

 

Me ollaan 5vuotta yritetty kakkosta ja helmikuus sain vihdoin ja viimein plussan mut eilen todettiin sikiön kuolleen viikoilla 7 ja nyt olis menos viikkoja 10 :/ eilen yritettiin lääkkeillä, olin osastolla ja ei tullu kaikki ulos ja tänään sitte kaavinnassa... en osaa vielä surra..koskahan se tulee. mä en tiedä kuinka mä kestän tän asian kans........

 

:hug: :hug: :hug:

nellustiina suuren suuret :hug: :hug: Kyllä se suru vielä tulee, ja kun se tulee, anna tulla ja itke vaikka oikein isoon ääneen! Mulla reilu 2kk km:sta, enkä olis sillon uskonut sanovani koskaan, että helpottaa, itkin paljon ja aina välillä oli muutama pivä,ettei asiaa ajatellu, sitten taas yhtäkkiä kaikki tuli mieleen ja itku yllättää.. Mutta nyt voin sanoa, että kyllä se helpottaa.. Paljon apua sain täältä eri keskustelupalstoilta, vertaistuki on sitä parasta tukea vaikeissa asioissa..

Koitahan jaksella :heart:

 

voimia. tiedän mitä kävit läpi. mulla on tuulimuna 09/07. viime elokuussa odotin vauvaa. rv: 8+4 kun meille kerrottiin että vauva on nukahtanut ikiuneen rv 6\4. synnytin kauniin enkelivauvan. ja nyt hänelle on hankittu muistolaatta. pikkuinen tuhkattiin hautumaalle

 

Tää kertoo enemmän kuin tuhat ja yksi sanaa... Tiedän kun mikään ei onnistu ja elämä potkii päähä, mietityttää että mitä väärää sitä on tehny kun on tällainen kohtalo!!
Jaksamista kaikille. Kyllä me vielä täältä noustaan ja vauvat kans!!

Katselen täältä kaukaa, Rakas Taivaan Isä, miksi äiti itkee? Miksi isällä niin raskaat askeleet? Minäkö heille olen surua tuottanut, kun vain katselen täältä kaukaa? Enkä tule vaikka he odottavat niin kovasti, että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan. Voitko Taivaan Isä äitiä lohduttaa, pyyhkiä kyyneleet pois? Voitko isän olkaa taputtaa, ettei hän niin kumarassa ois? Kerro heille Taivaan Isä, etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan. Kerro, että jotkut lapset taivaassa niin rakkaita on Luojalle, ettei heitä malttaisi millään antaa pois. Huomaisipa äiti, kun hänen luokseen lennän perhosena ikkunaan. Tietäisipä isä, miten tuulen mukana hänen poskeaan silittää saan. Vielä joskus saan pienenä kasvaa äidin vatsassa ja isän vahvat käsivarret ympärilläni tuntea. Ja kun vihdoin kohtaamme löytää tarkoituksensa pettymys jokainen. Ne on kestettävä, jotta juuri minä syntyisin. Niin ikävä on kaukana täällä äitiä ja isää. Koska saan mennä, Taivaan Isä? Joko pian pääsen omaan kotiin? :'( :'(