Me toiset naiset

\

Ai... onkos täällä tai jossain muualla käyty aiemminkin keskusteluja...

Juu ketjussa Äitipuolien epävarmuus - erittäin tasokas keskustelu..


Hei Jane, pidä vaan pintasi...mutta varo kynsien jälkiä !!

 

\

Sinulle "eräs" pikku vinkki...

Minkäs värinen toi sun nikki oikeen on....ettei vaaaaaan olis harmaa

Ja sit syyttelet toisia. Hohhoijaa...

Joo, totta, minun nimimerkkini on harmaa, mutta minä en ole täällä elvistellyt, kuinka minä USKALLAN niinkuin sinä....

 

\

Ihanaa että vastasit näin pian!

Valitettavasti täytyy sanoa, että vastaan nyt ensi kertaa tälle palstalle sen viimeisen keskustelumme jälkeen, joten joku muu on tuossa aikaisemmin tohtinut arvostella sinua.. se en ollut minä

Ehkä sinun täytyy lynkata hänetkin?

Mites sinä olet jo näin aikaisin päivästä noin agressiivisella päällä? Muistitko ottaa myös siniset tabletit?

Ei vaan. Et vastannyt silloin viimeksi että mikä olet horoskoopiltasi. Käyt ihmisten kimppuun kun raivopää, jos he ovat eri mieltä kanssasi. Minusta se on sangen kiinostava piirre.

Et vastannut itsekään muutamaan kysymykseeni siinä edellisessä keskustelussamme...
Horoskoopiltani olen muuten skorpioni. Tosin en usko horoskooppeihin. Enkä muihinkaan henkimaailman juttuihin. En edes kuulu kirkkoon.
Tabletit on otettu just oikeet ja just oikea määrä... entä sinulla?
Mielestäni en käy aina aggressiivisesti kimppuun jos olen erimieltä. Vain, jos se mielipide on esitetty epäasiallisesti. Niinkuin nyt "no voi sun" esittämä "Oletko tosiaan noin tyhmä, haloo..jne."
Se risoo.

 

Ja edelleen..vaikka kirjoitustyylistäni saisi aggressiivisen vaikutelman, ainakaan en lyö täyslaidallista #&%?$!* poiketen alkuperäisestä aiheesta ja sen jälkeen laita perään kukkahymiöitä....

 

\

Haluaisin nyt asiallisesti vastata toisesta näkökulmasta, ja toivon myös etten kovasti haukkuja saa tyyliin suhteessa on jotain vikaa jos vieraisiin lähtee... :flower:
Varmasti näikin on, ja missäpä suhteessa ei kriisejä olisi? Eriasia kuinka ne ns. hoitaa.Itse olisin toivonut miehelläni olleen sen verran "munaa", että olisi hoitanut ensin "vanhan" suhteen/avioliiton pois. Tuskan määrää jonka koin, ei voi kyllä kukaan joka ei vastaavaa ole kokenut tietää! ja loppuelämäni se kyllä koskee aika pahasti (uskoisin ainakin). Toivon ettei kukaan sitä joutuisi kokemaan (paitsi tietty tämä kyseinen "toinen nainen ja ex..,on ihan oikeasti tosi vaikea olla olematta katkera!)..eli ymmärrän kyllä asenteen jonka joku mainitsi "mulle ollaan oltu k...päisiä joten olen itsekin..en väitä todellakaan sen olevan oikea tai rakentava.Mutta miten itse toimisit??? Rakastumiselle ei voi mitään, mutta toivon ja uskon etten itse voisi "rikkoa" perhettä (olla toinen nainen) tämän jälkeen kun tiedän kuinka se sattuu ja miten se sattuu myös lapsiin (kuitenkin ihastumiselle voi itse jotain IHAN OIKEASTI olen ollut itsekin "epätoivoisen" rakastunut, mutta kyllä se on mennyt ohi, EI SE TIETENKÄÄN OLE HELPPOA, mutta TAHDON VOIMAA!)..Koskaanhan ei tietenkään tiedä elämäänsä etukäteen, en tuomitse, mutta halusin kuitenkin kertoa myös tämän toisen puolen... :flower:

Meillä ei onneksi ollut yhteisiä lapsia, oli minun lapset. Ajatus, että minun olisi pitänyt olla tekemisissä sen luuserin ja sen horatsun kanssa, laittaa omat lapseni semmoselle ihmiselle tapaamiselle, koko loppuelämän olisi edessä ollut se häpeä tai häväistys ja valhe minkä hän teki minulle.

Meillä oli vielä se, että hän valehteli loppuun asti, ettei ole ketään toista. Pienistä jutuista laskin yhteen, että on, ja oli ollut jo avioliiton aikana. Olisi reilusti sanonut, että tämä ´meidän suhde on loppu ja ohi, ei tule enää jatkumaan ikinä,
Pyysin, että hän sanoisi rehellisesti ja suoraan, eipä savolaismies siihen pystynyt
hän ei pystynyt suoraan sanomaan, kierteli kaarteli vielä senkin jälkeen kun muutin pois, vielä senkin jälkeen kun laittoi eron vireille, puhui että eihän se vielä lopullista ole ja plaa plaa
ja koko ajan oli se toinen nainen.

Pääsin onneksi aika nopeasti yli, mutta en omin avuin eli kävin "terapiassa" juttelemassa ja piirtelemässä tuntojani alan ihmisen luona. Annoin itselleni luvan kaikille tunteille mitä tulee, annoin luvan romahtaa, että joskus olisin terve ja tasapainossa, niin se sattui. Onneksi oli vakityö ja ymmärtävä esimies, sain olla sairaslomilla aina kun en sängystä ylös päässyt ja työpäivä meni itkemiseksi.

Nyt olen vahvoilla jaloillani taas, ja elämä on hyvä. Siinä mielessä ero kaikin puolin oli hyvä asia, tapa jolla hän sen hoiti oli huono.

Hän olisi halunnut olla toisen lapseni kanssa yhteyksissä vaikkei isä ollutkaan, minä laitoin sitten välit poikki. Ilmoitin, että etten halua häntä elämääni.

Luulen, että hän halusi kaiken, ja rusinat pullasta. Että hän halusi siistin kauniin ja hillityn eron jonka jälkeen olla ystäviä ja hän voi olla tämän kivemmän lapsen kanssa tekemisissä.
Hän ei ollut oppinut tuntemaan minua piiitkän avioliittomme aikana ollenkaan: minä vaadin ehdotonta rehellisyyttä silläkin pelolla että se sattuu, sillä vale sattuu enemmän kuin aitous ja rehellisyys. Kun valehdellen ja pettäen erotaan,minun kanssani ei sen jälkeen voi olla ystävä.

 

\

\

Ihanaa että vastasit näin pian!

Valitettavasti täytyy sanoa, että vastaan nyt ensi kertaa tälle palstalle sen viimeisen keskustelumme jälkeen, joten joku muu on tuossa aikaisemmin tohtinut arvostella sinua.. se en ollut minä

Ehkä sinun täytyy lynkata hänetkin?

Mites sinä olet jo näin aikaisin päivästä noin agressiivisella päällä? Muistitko ottaa myös siniset tabletit?

Ei vaan. Et vastannyt silloin viimeksi että mikä olet horoskoopiltasi. Käyt ihmisten kimppuun kun raivopää, jos he ovat eri mieltä kanssasi. Minusta se on sangen kiinostava piirre.

Et vastannut itsekään muutamaan kysymykseeni siinä edellisessä keskustelussamme...
Horoskoopiltani olen muuten skorpioni. Tosin en usko horoskooppeihin. Enkä muihinkaan henkimaailman juttuihin. En edes kuulu kirkkoon.
Tabletit on otettu just oikeet ja just oikea määrä... entä sinulla?
Mielestäni en käy aina aggressiivisesti kimppuun jos olen erimieltä. Vain, jos se mielipide on esitetty epäasiallisesti. Niinkuin nyt "no voi sun" esittämä "Oletko tosiaan noin tyhmä, haloo..jne."
Se risoo.

En jaksanut enää jatkaa sitä edellistä keskustelua - se kävi lopulta hiukan hampaattomaksi. Siksi en vastannut kysymyksiisi.

Minä en syö mitään tabletteja.. mitäs olet mieltä, pitäskös alkaa ottamaan?

Meni arvaukseni väärin - luulin että olet tulimerkki. Mutta kyllä ne skorpparitkin halutessaan osaa.

 

\

Ja edelleen..vaikka kirjoitustyylistäni saisi aggressiivisen vaikutelman, ainakaan en lyö täyslaidallista #&%?$!* poiketen alkuperäisestä aiheesta ja sen jälkeen laita perään kukkahymiöitä....

Minusta tuollainen on nimenomaan tehokasta. Ensin heitetään täyslaidallinen "#&?!" ja sitten hymyillään viehkosti perään. Ehkä sinua ärsyttää juuri se että et pysty samanlaiseen tehokkaaseen sodankäyntiin?

 

\

\

Ja edelleen..vaikka kirjoitustyylistäni saisi aggressiivisen vaikutelman, ainakaan en lyö täyslaidallista #&%?$!* poiketen alkuperäisestä aiheesta ja sen jälkeen laita perään kukkahymiöitä....

Minusta tuollainen on nimenomaan tehokasta. Ensin heitetään täyslaidallinen "#&?!" ja sitten hymyillään viehkosti perään. Ehkä sinua ärsyttää juuri se että et pysty samanlaiseen tehokkaaseen sodankäyntiin?

Ja mikähän tämä jane mahtaa olla horoskoopiltaan?? kun sotaa haluaa?!?

 

"Kyllä se ON valintakysymys.

Tarkoitukseni ei ole ketään suututtaa, mutta kyllä mun mielestäni pitää myöntää tosiasiat, eikä jatkaa vaan sitä omien jälkien peittelyä.

Ihanaa jos olette onnellisia nyt, mutta miettikääpä välillä mikä hinta sillä kaikella on ollut."

Palstailen harvoin, ei ole aikaa. Mutta mielenkiintoinen aloitus sai kirjoittamaan oman stoorin. Edellämainitun kaltaiset rikkiviisaat, kaksinaamaiset, tuomitsevat heitot jätän tietysti omaan arvoonsa. Kyllähän ketjun aloittajakin veikkasi, että tällaisia heittoja tulee. Ihmisen on vaikea katsoa asioita muista, kuin omasta näkökulmastaan. Aggressiivisuus kuitenkin heijastaa myös pelkoa ja arkuutta. Pelkoa oman parisuhteen puolesta, pelkoa siitä, ettei oma ratkaisu ehkä sittenkään ollut oikea.

Jokainen tietää sisimmässään, milloin on tehnyt oikein. Sen vain tuntee. Mikään tuskin on niin traagista, kuin jäädä elvyttämään parisuhdetta, jossa ei ole enää pitkään aikaan ollut onnellinen. Minä en ollut avoliitossani onnellinen. Syitä en täällä tahdo kertoa. Miehenikään ei ollut parisuhteessaan onnellinen. Miksi, sitäkään en täällä tahdo kertoa. Siinä vaiheessa, kun hän sai kuulla ex-rouvansa pitäneen KAKSI VUOTTA rakastajaa, päätös oli tehty. Mutta vaikka minua ei olisi ollut, en voi mitenkään mieheneni tuntien kuvitella. että hän olisi voinut elää tämän henkilön kanssa, luottaen, rakastaen. Eikö naisen petollisuudella sitten ole mitään merkitystä? Nainenko on oikeutettu tekemään miehen selän takana mitä vain? Miehen pitäisi vielä tuollaisenkin jälkeen rakastaa? Tämä tapahtuma ei ollut heidän eronsa syy, mutta tämän kuultuaan mies oli entistä vakuuttuneempi siitä, että lähtö oli oikea ratkaisu. Joskus kannattaa seurata vaistojaan, elää tunteella!

Ihanaapa hyvinkin, olemme onnellisia . Vaikka se ei ehkä kaikkia miellytä . Hinta? Koska avioehtoa ei ollut, mies johtui luopumaan jopa osasta perintörahojaan exän uhkaillessa käräjillä. Siinä se hinta. Jokainen voi itse miettiä, kumpi on tärkeämpää raha vai rakkaus. Tiedän, kaikille se ei ole rakkaus! Meille oli

 

Miksi sitä on niin vaikea myöntää, että viisaampaa, huom. VIISAAMPAA olis ensin lähteä epätyydyttävästä liitosta ja VASTA sitten rakentaa uutta. Tuntuu aika sanosko, hölmöltä hypätä suoraan suhteesta toiseen..missähän välissä se ihminen selvittää tunteensa ja ns. käsittelee eronsa päässään.
Tottakai on selvää, että onnellisempi on tulevassa suhteessa KUIN edellisen suhteensa loppuvaiheessa. Ei kai tuota nyt tarvitse edes ääneen sanoa.
Arvostelen tässä ainoastaan tapaa jolla asiat hoidetaan. Totta hitossa ihmiset rakastuu ja syntyy uusia suhteita jne.jne. Mutta kai se nyt kertoo tulevalle siipallekin jotain miten ero on hoidettu..ettei vaan olis sama itsellä edessä sit jossain vaiheessa "kun ei enää mene niin hyvin"..??

Ja hinnalla ei todellakaan tarkoitettu euroja...

Ja yleensäkin tohdin tässä arvostella SELLAISIA tapauksia, joissa nainen ihan oikeesti VIE isän/miehen perheeltään. Kaikki miehet ei ole noin vietävissä mutta jotkut on ja NIITÄ tapauksia tässä tarkoitin. Mutta niinhän se on että se älähtää johon kalikka kalahtaa...

Ja sanottakoon nyt vielä selvennykseksi, että mä en ole koskaan vienyt keneltäkään miestä eikä multa ole kukaan vienyt miestä, joten tämä on vain minun mielipiteeni asiasta. Jota en ilmeisimminkään olisi saanut julki tuoda.

 

\

Miksi sitä on niin vaikea myöntää, että viisaampaa, huom. VIISAAMPAA olis ensin lähteä epätyydyttävästä liitosta ja VASTA sitten rakentaa uutta. Tuntuu aika sanosko, hölmöltä hypätä suoraan suhteesta toiseen..missähän välissä se ihminen selvittää tunteensa ja ns. käsittelee eronsa päässään.

Aina se eroprosessi ei ala siitä hetkestä kun sulkee eksän oven perässään vaan sitä on voinut käsitellä päässään jo vuosia.
Toisaalta asiantuntijoiden mukaan erosta selviäminen vie viisikin vuotta. Olisko siis viisaampi odottaa se viisi vuotta että on varmasti selvitetty tunteet vai oisko se kuitenkin jokaisen ihan oma asia?

 

\

\

Miksi sitä on niin vaikea myöntää, että viisaampaa, huom. VIISAAMPAA olis ensin lähteä epätyydyttävästä liitosta ja VASTA sitten rakentaa uutta. Tuntuu aika sanosko, hölmöltä hypätä suoraan suhteesta toiseen..missähän välissä se ihminen selvittää tunteensa ja ns. käsittelee eronsa päässään.

Aina se eroprosessi ei ala siitä hetkestä kun sulkee eksän oven perässään vaan sitä on voinut käsitellä päässään jo vuosia.
Toisaalta asiantuntijoiden mukaan erosta selviäminen vie viisikin vuotta. Olisko siis viisaampi odottaa se viisi vuotta että on varmasti selvitetty tunteet vai oisko se kuitenkin jokaisen ihan oma asia?

kyllä se varmaan olisi viisaampaa sitten vaikka odottaa se 5 vuotta.Ainakaan itse en ole toipunut erosta, josta tulee nyt 3v. tänä vuonna. Toisaalta haluan sitten jos/kun uusi suhde tulee ajankohtaiseksi tietää mitä itse haluan ja antaa myös toiselle parasta...Tähän mennessä suhrteen ovat olleet lähinnä ns. "parantavia", mutta valitettavsti varmasti toista osapuolta satuttavia, anteeksi heille :ashamed: Ja olen myös oppinut, tosi vaikeaa on ollut1 ettei elämäänsä voi toisen ihmisen varaan rakentaa, ja yksinkin (lasten kanssa) voin elää aivan onnellista elämää, en tarvitse onneen parisuhdetta! Jos sellainen joskus tulee, kiva juttu, mutta en tyydy ihan mihin vaan, siksi etten uskalla olla yksin. Nyt lähinnä säälin exmiestäni joka tarvitsi toisen suhteen ennenkuin uskalsi entisestä ulos, koska pelkää niin paljon yksin jäämistä...Olen hänen kanssaan nykyään ystävä, eikä sanojensa mukaan nytkään ole onnelline, muttei uskalla edelleenkään olla yksin..(aika tossukka!, mutta sellaisen perää sitä itkettiin..)Mies sanoi myös olleensa jo pitkään onneton, mutta valitettavasti en ole selvänäkjiä, enkä todellakaan huomannut suhteessamme vikaa.Itse olin aivan tyytyväinen. Sen ainakin opin että kummankin on kuunneltava ja sanottava tunteensa ääneen..(ja sen kuinka paljon sattuu kun petetään, siksi en usko että voisin itse aloittaa suhteen varattuun)Muuten en "toisia naisia" tuomitse, mutta oikeasti pyydän huomioimaan ja miettimään myös toisen osapuolen tunteita.

 

[/quote]

Aina se eroprosessi ei ala siitä hetkestä kun sulkee eksän oven perässään vaan sitä on voinut käsitellä päässään jo vuosia.
Toisaalta asiantuntijoiden mukaan erosta selviäminen vie viisikin vuotta. Olisko siis viisaampi odottaa se viisi vuotta että on varmasti selvitetty tunteet vai oisko se kuitenkin jokaisen ihan oma asia?
[/quote]

Tooooosi hyvä vastaus :kieh: En jaksa kommentoida yleistäviä näsäviisasteluvastauksia. Aika huvittavaa tekstiä . Pehemiäkantiset amerikkalaiset pskylogioppaat ja Iltiksen parisuhdepalstat on näköjään tarkkaan tavattu

 

Juu, ja sen verran vielä lisään yleistäjälle (jonka nimimerkki ei jäänyt mieleen), että aika pahoin tää miun stoori SINUN nilkkaasi kalahtikin Miksiköhän? Ajattele vähän, olen vieras ihminen, et tiedä, kuka olen, mutta pitää vaan saada purkaa kiukkua. Jotain sinulle on varmasti sattunut, kun noin aggressiivinen olet. No, toimiihan nämä palstat tavallaan väylänä. Parempihan se on, että vieraille ihmisille kirjoittelet hölmöjä, kuin että pieksät kotona lapsiasi tai miestäsi Toivottavasti olet kotona sitten rakastettava, että lähimmäisesi sinnuu jaksavat. En palaja tänne enää näitä juttuja lukemaan, joten kiitos seurasta. Onneksi joukosta löytyi myös niitä, jotka kykenevät AJATTELEMAAN, eivätkä vain toistelemaan halvoista parisuhdeoppaista ja iltapäivälehdistä opittuja fraaseja. Ajatteleville naisille toivotan valoa ja voimaa tähän elämään, joka niin kovin monille on mustavalkoista :wave: :hug:

 

moi, Täällä vielä kaikenkukkuraksi yksi paha akka, nykyinen ex-toinen nainen...pian 10 vuotta ollut ensimmäinen nainen. Eli siis perheenrikkoja ja mitä muuta vielä. Mutta onnellinen, elämänsä miehen, sielunsa toverin kanssa elävä. Tästä syntisestä liitosta rakkauden hedelmänä meillä on yhteinen lapsi. Kummankin aiemmista liitoista olevat lapset on huollettu aikuisiksi, vaikkakin saimme kokea monia vastoinkäymisiä entisten puolisoittemme taholta.
Mitä tekisin toisin? Mitä kadun? Kadun vain sitä, etten lähtenyt kuollesta liitosta aikaisemmin. Mitä toivon? Täysipainoista elämää rakkaani rinnalla kuolemaan asti. Entisille puolisoille toivon myös hyvää elämää. Kaikille meille karvan verran suvaitsevaisuutta ja rohkeutta elää omaa elämäänsä.

 

\

\

\

Ja edelleen..vaikka kirjoitustyylistäni saisi aggressiivisen vaikutelman, ainakaan en lyö täyslaidallista #&%?$!* poiketen alkuperäisestä aiheesta ja sen jälkeen laita perään kukkahymiöitä....

Minusta tuollainen on nimenomaan tehokasta. Ensin heitetään täyslaidallinen "#&?!" ja sitten hymyillään viehkosti perään. Ehkä sinua ärsyttää juuri se että et pysty samanlaiseen tehokkaaseen sodankäyntiin?

Ja mikähän tämä jane mahtaa olla horoskoopiltaan?? kun sotaa haluaa?!?

Enpä viitsi tähän aikaani tuhlata ja antaa yleisivistävää luentoa astrologiasta. Sen verran sanon kuitenkin että Mars planeetta hallitsee mm. oinaan aurinkomerkkiä. Mars - kuten antiinkin rooman jumalista muistamme oli sodan jumala. Marsin vaikutus ilmenee negatiivisessa muodossa juuri aggressiivisuutena, kostonhimoma, mustasukkaisuutena ym.

 

\Aina se eroprosessi ei ala siitä hetkestä kun sulkee eksän oven perässään vaan sitä on voinut käsitellä päässään jo vuosia.
Toisaalta asiantuntijoiden mukaan erosta selviäminen vie viisikin vuotta. Olisko siis viisaampi odottaa se viisi vuotta että on varmasti selvitetty tunteet vai oisko se kuitenkin jokaisen ihan oma asia?
[/quote]

Tooooosi hyvä vastaus :kieh: En jaksa kommentoida yleistäviä näsäviisasteluvastauksia. Aika huvittavaa tekstiä . Pehemiäkantiset amerikkalaiset pskylogioppaat ja Iltiksen parisuhdepalstat on näköjään tarkkaan tavattu

[/quote]

Hmm..voi olla, että en osaa oikein tulkita tätä viimeisintä, mutta onkohan sinulla mennyt nyt muutama henkilö/nimimerkki sekaisin.
Kun lukaiset ketjun uudestaan, niin minä olen..hmm..ilmeisesti joidenkin mielestä jopa aggressiivisesti.."puolustanut" juuri sinun näkökulmaasi tässä "sodassa".
Ja selvennykseksi vielä, että itse olen tuota jälkimmäistä mieltä, että on jokaisen oma asia, milloin on valmis uuteen suhteeseen..
että jos nyt vielä tulet kuitenkin takaisin lukemaan niin..vilkaisepa tämä ketju uudestaan läpi...
Ja tuo :\|

 

\

\

\

\

Ja edelleen..vaikka kirjoitustyylistäni saisi aggressiivisen vaikutelman, ainakaan en lyö täyslaidallista #&%?$!* poiketen alkuperäisestä aiheesta ja sen jälkeen laita perään kukkahymiöitä....

Minusta tuollainen on nimenomaan tehokasta. Ensin heitetään täyslaidallinen "#&?!" ja sitten hymyillään viehkosti perään. Ehkä sinua ärsyttää juuri se että et pysty samanlaiseen tehokkaaseen sodankäyntiin?

Ja mikähän tämä jane mahtaa olla horoskoopiltaan?? kun sotaa haluaa?!?

Enpä viitsi tähän aikaani tuhlata ja antaa yleisivistävää luentoa astrologiasta. Sen verran sanon kuitenkin että Mars planeetta hallitsee mm. oinaan aurinkomerkkiä. Mars - kuten antiinkin rooman jumalista muistamme oli sodan jumala. Marsin vaikutus ilmenee negatiivisessa muodossa juuri aggressiivisuutena, kostonhimoma, mustasukkaisuutena ym.

Onkohan mieheni eksä oinas...(mielenkiintoni astrologiaan heräsi...)

 

\

\

\

\

Ja edelleen..vaikka kirjoitustyylistäni saisi aggressiivisen vaikutelman, ainakaan en lyö täyslaidallista #&%?$!* poiketen alkuperäisestä aiheesta ja sen jälkeen laita perään kukkahymiöitä....

Minusta tuollainen on nimenomaan tehokasta. Ensin heitetään täyslaidallinen "#&?!" ja sitten hymyillään viehkosti perään. Ehkä sinua ärsyttää juuri se että et pysty samanlaiseen tehokkaaseen sodankäyntiin?

Ja mikähän tämä jane mahtaa olla horoskoopiltaan?? kun sotaa haluaa?!?

Enpä viitsi tähän aikaani tuhlata ja antaa yleisivistävää luentoa astrologiasta. Sen verran sanon kuitenkin että Mars planeetta hallitsee mm. oinaan aurinkomerkkiä. Mars - kuten antiinkin rooman jumalista muistamme oli sodan jumala. Marsin vaikutus ilmenee negatiivisessa muodossa juuri aggressiivisuutena, kostonhimoma, mustasukkaisuutena ym.

OIKEIN ARVASIN!! :kieh: Oinas on AINUT merkki, joka kuvittelee sodalla voittavansa jotain...ja hyökkäämällä uhrinsa kimppuun ja tuhoamaan sen kiduttamalla!!! Sairasta!
Oinaat eivät pysty KESKUSTELEMAAN ASIOISTA ASIALLISESTI ja ovat niin itseään täynnä, että luulevat olevansa aina oikeassa ja tietävänsä kaiken! Vaikutit niin ex-mieheltäni, kun tätä ketjua luin, että tajusin siitä että oinas olet niinkuin exänikin!

 

\

Juu, ja sen verran vielä lisään yleistäjälle (jonka nimimerkki ei jäänyt mieleen), että aika pahoin tää miun stoori SINUN nilkkaasi kalahtikin Miksiköhän? Ajattele vähän, olen vieras ihminen, et tiedä, kuka olen, mutta pitää vaan saada purkaa kiukkua. Jotain sinulle on varmasti sattunut, kun noin aggressiivinen olet. No, toimiihan nämä palstat tavallaan väylänä. Parempihan se on, että vieraille ihmisille kirjoittelet hölmöjä, kuin että pieksät kotona lapsiasi tai miestäsi Toivottavasti olet kotona sitten rakastettava, että lähimmäisesi sinnuu jaksavat. En palaja tänne enää näitä juttuja lukemaan, joten kiitos seurasta. Onneksi joukosta löytyi myös niitä, jotka kykenevät AJATTELEMAAN, eivätkä vain toistelemaan halvoista parisuhdeoppaista ja iltapäivälehdistä opittuja fraaseja. Ajatteleville naisille toivotan valoa ja voimaa tähän elämään, joka niin kovin monille on mustavalkoista :wave: :hug:

Tulin palstalle (tälle) nyt ensimmäistä kertaa ja täytyy todeta, että tää "lumihiutale" on uskomaton tyyppi. Ainut joka tässä ketjussa on ollut agressiivinen on just se itse ja kuitenkin se syyttää kaikkia muita agressiivisuudsta. Lueppa omat viestisi kertaalleen läpi. Luulis hävettävän ! Nuo muut kirjoittaa ihan asiaa, mutta erittäin selvästikään sinä et arvostelua kestä. Mieti vähän.

 

\

\

\

Miksi sitä on niin vaikea myöntää, että viisaampaa, huom. VIISAAMPAA olis ensin lähteä epätyydyttävästä liitosta ja VASTA sitten rakentaa uutta. Tuntuu aika sanosko, hölmöltä hypätä suoraan suhteesta toiseen..missähän välissä se ihminen selvittää tunteensa ja ns. käsittelee eronsa päässään.

Aina se eroprosessi ei ala siitä hetkestä kun sulkee eksän oven perässään vaan sitä on voinut käsitellä päässään jo vuosia.
Toisaalta asiantuntijoiden mukaan erosta selviäminen vie viisikin vuotta. Olisko siis viisaampi odottaa se viisi vuotta että on varmasti selvitetty tunteet vai oisko se kuitenkin jokaisen ihan oma asia?

kyllä se varmaan olisi viisaampaa sitten vaikka odottaa se 5 vuotta.Ainakaan itse en ole toipunut erosta, josta tulee nyt 3v. tänä vuonna. Toisaalta haluan sitten jos/kun uusi suhde tulee ajankohtaiseksi tietää mitä itse haluan ja antaa myös toiselle parasta...Tähän mennessä suhrteen ovat olleet lähinnä ns. "parantavia", mutta valitettavsti varmasti toista osapuolta satuttavia, anteeksi heille :ashamed: Ja olen myös oppinut, tosi vaikeaa on ollut1 ettei elämäänsä voi toisen ihmisen varaan rakentaa, ja yksinkin (lasten kanssa) voin elää aivan onnellista elämää, en tarvitse onneen parisuhdetta! Jos sellainen joskus tulee, kiva juttu, mutta en tyydy ihan mihin vaan, siksi etten uskalla olla yksin. Nyt lähinnä säälin exmiestäni joka tarvitsi toisen suhteen ennenkuin uskalsi entisestä ulos, koska pelkää niin paljon yksin jäämistä...Olen hänen kanssaan nykyään ystävä, eikä sanojensa mukaan nytkään ole onnelline, muttei uskalla edelleenkään olla yksin..(aika tossukka!, mutta sellaisen perää sitä itkettiin..)Mies sanoi myös olleensa jo pitkään onneton, mutta valitettavasti en ole selvänäkjiä, enkä todellakaan huomannut suhteessamme vikaa.Itse olin aivan tyytyväinen. Sen ainakin opin että kummankin on kuunneltava ja sanottava tunteensa ääneen..(ja sen kuinka paljon sattuu kun petetään, siksi en usko että voisin itse aloittaa suhteen varattuun)Muuten en "toisia naisia" tuomitse, mutta oikeasti pyydän huomioimaan ja miettimään myös toisen osapuolen tunteita.

Minusta elämä on liian lyhyt jäädä suremaan viideksi vuodeksi mennyttä suhdetta. Itse olen onnellisempi nykyisessä parisuhteessani kuin yksin, eikä se tee minusta mielestäni mitenkään läheisriippuvaista.

 

Ei se ole vaan niin helppoa lähteä lasten luota, vaikka suhteessaan ei enää haluaisikaan elää. On kai sitten jotenkin helpompi siirtyä suoraan uuteen suhteeseen kuin olla yksin, vaikkei se tietysti reilua ole.

 

Onpas kummallinen ketju. Varmaankin täynnä väärinymmärryksiä, turhia heittoja, ties mitä. Kaiken huippuna "täysin sivullinen", joka alkaa sättiä jotain osallistujaa. No, ei kai sitä siinä vaiheessa enää ole mikään sivullinen, kuten en minäkään nyt. Ettei vaan olisi ollut vähän liian kuuma aihe? Ja mihin muuten ketjun aloittaja katosi?

 

\

\

\

\

Miksi sitä on niin vaikea myöntää, että viisaampaa, huom. VIISAAMPAA olis ensin lähteä epätyydyttävästä liitosta ja VASTA sitten rakentaa uutta. Tuntuu aika sanosko, hölmöltä hypätä suoraan suhteesta toiseen..missähän välissä se ihminen selvittää tunteensa ja ns. käsittelee eronsa päässään.

Aina se eroprosessi ei ala siitä hetkestä kun sulkee eksän oven perässään vaan sitä on voinut käsitellä päässään jo vuosia.
Toisaalta asiantuntijoiden mukaan erosta selviäminen vie viisikin vuotta. Olisko siis viisaampi odottaa se viisi vuotta että on varmasti selvitetty tunteet vai oisko se kuitenkin jokaisen ihan oma asia?

kyllä se varmaan olisi viisaampaa sitten vaikka odottaa se 5 vuotta.Ainakaan itse en ole toipunut erosta, josta tulee nyt 3v. tänä vuonna. Toisaalta haluan sitten jos/kun uusi suhde tulee ajankohtaiseksi tietää mitä itse haluan ja antaa myös toiselle parasta...Tähän mennessä suhrteen ovat olleet lähinnä ns. "parantavia", mutta valitettavsti varmasti toista osapuolta satuttavia, anteeksi heille :ashamed: Ja olen myös oppinut, tosi vaikeaa on ollut1 ettei elämäänsä voi toisen ihmisen varaan rakentaa, ja yksinkin (lasten kanssa) voin elää aivan onnellista elämää, en tarvitse onneen parisuhdetta! Jos sellainen joskus tulee, kiva juttu, mutta en tyydy ihan mihin vaan, siksi etten uskalla olla yksin. Nyt lähinnä säälin exmiestäni joka tarvitsi toisen suhteen ennenkuin uskalsi entisestä ulos, koska pelkää niin paljon yksin jäämistä...Olen hänen kanssaan nykyään ystävä, eikä sanojensa mukaan nytkään ole onnelline, muttei uskalla edelleenkään olla yksin..(aika tossukka!, mutta sellaisen perää sitä itkettiin..)Mies sanoi myös olleensa jo pitkään onneton, mutta valitettavasti en ole selvänäkjiä, enkä todellakaan huomannut suhteessamme vikaa.Itse olin aivan tyytyväinen. Sen ainakin opin että kummankin on kuunneltava ja sanottava tunteensa ääneen..(ja sen kuinka paljon sattuu kun petetään, siksi en usko että voisin itse aloittaa suhteen varattuun)Muuten en "toisia naisia" tuomitse, mutta oikeasti pyydän huomioimaan ja miettimään myös toisen osapuolen tunteita.

Minusta elämä on liian lyhyt jäädä suremaan viideksi vuodeksi mennyttä suhdetta. Itse olen onnellisempi nykyisessä parisuhteessani kuin yksin, eikä se tee minusta mielestäni mitenkään läheisriippuvaista.

En tarkoitattanutkaan että PITÄISI jäädä suremaan viideksi vuodeksi mennyttä.Mutta itse en henk. koht. ainakaan ole vielä valmis uuteen suhteeseen, ja mielestäni olisi väärin myös toista osapuolta kohtaan ruveta suhteeseen jos ei edellisestä ole henkisesti päässyt yli..Sitähän minäkin toivon että mahdollisessa tulevassa suheessa olisin onnellisempi ja viisaampi kuin edellisessä, ja siksi mielestäni MINUN on hyvä ensin oppia elämään itseni kanssa.Ja eikös se ole ihan hyvä jos on onnellinen itsensä kanssa? Itsestään kun ei voi erota, ja toisaalta kumppani voi esim. kuolla ennen sinua, joten silloin on hyvä jos voi olla onnellinen itsenäänkin? Nämähän ovat henk. koht. asioita, ja ne kirjoitan OMASTA näkemyksestäni. Mielestäni myös osoittaa jotain ihmisestä (läheisriippuvuutta, "munattomuutta"..) jos ei pysty itsekseen olemaan, eikä edellisestä suhteesta ilman uutta lähtemään.(oli suhde sitten millaisessa tilassa vaan) MINÄ en ainakaan sellaista kumppania ITSELLENI halua (enää...)

 

\

\

\

\

\

Miksi sitä on niin vaikea myöntää, että viisaampaa, huom. VIISAAMPAA olis ensin lähteä epätyydyttävästä liitosta ja VASTA sitten rakentaa uutta. Tuntuu aika sanosko, hölmöltä hypätä suoraan suhteesta toiseen..missähän välissä se ihminen selvittää tunteensa ja ns. käsittelee eronsa päässään.

Aina se eroprosessi ei ala siitä hetkestä kun sulkee eksän oven perässään vaan sitä on voinut käsitellä päässään jo vuosia.
Toisaalta asiantuntijoiden mukaan erosta selviäminen vie viisikin vuotta. Olisko siis viisaampi odottaa se viisi vuotta että on varmasti selvitetty tunteet vai oisko se kuitenkin jokaisen ihan oma asia?

kyllä se varmaan olisi viisaampaa sitten vaikka odottaa se 5 vuotta.Ainakaan itse en ole toipunut erosta, josta tulee nyt 3v. tänä vuonna. Toisaalta haluan sitten jos/kun uusi suhde tulee ajankohtaiseksi tietää mitä itse haluan ja antaa myös toiselle parasta...Tähän mennessä suhrteen ovat olleet lähinnä ns. "parantavia", mutta valitettavsti varmasti toista osapuolta satuttavia, anteeksi heille :ashamed: Ja olen myös oppinut, tosi vaikeaa on ollut1 ettei elämäänsä voi toisen ihmisen varaan rakentaa, ja yksinkin (lasten kanssa) voin elää aivan onnellista elämää, en tarvitse onneen parisuhdetta! Jos sellainen joskus tulee, kiva juttu, mutta en tyydy ihan mihin vaan, siksi etten uskalla olla yksin. Nyt lähinnä säälin exmiestäni joka tarvitsi toisen suhteen ennenkuin uskalsi entisestä ulos, koska pelkää niin paljon yksin jäämistä...Olen hänen kanssaan nykyään ystävä, eikä sanojensa mukaan nytkään ole onnelline, muttei uskalla edelleenkään olla yksin..(aika tossukka!, mutta sellaisen perää sitä itkettiin..)Mies sanoi myös olleensa jo pitkään onneton, mutta valitettavasti en ole selvänäkjiä, enkä todellakaan huomannut suhteessamme vikaa.Itse olin aivan tyytyväinen. Sen ainakin opin että kummankin on kuunneltava ja sanottava tunteensa ääneen..(ja sen kuinka paljon sattuu kun petetään, siksi en usko että voisin itse aloittaa suhteen varattuun)Muuten en "toisia naisia" tuomitse, mutta oikeasti pyydän huomioimaan ja miettimään myös toisen osapuolen tunteita.

Minusta elämä on liian lyhyt jäädä suremaan viideksi vuodeksi mennyttä suhdetta. Itse olen onnellisempi nykyisessä parisuhteessani kuin yksin, eikä se tee minusta mielestäni mitenkään läheisriippuvaista.

En tarkoitattanutkaan että PITÄISI jäädä suremaan viideksi vuodeksi mennyttä.Mutta itse en henk. koht. ainakaan ole vielä valmis uuteen suhteeseen, ja mielestäni olisi väärin myös toista osapuolta kohtaan ruveta suhteeseen jos ei edellisestä ole henkisesti päässyt yli..Sitähän minäkin toivon että mahdollisessa tulevassa suheessa olisin onnellisempi ja viisaampi kuin edellisessä, ja siksi mielestäni MINUN on hyvä ensin oppia elämään itseni kanssa.Ja eikös se ole ihan hyvä jos on onnellinen itsensä kanssa? Itsestään kun ei voi erota, ja toisaalta kumppani voi esim. kuolla ennen sinua, joten silloin on hyvä jos voi olla onnellinen itsenäänkin? Nämähän ovat henk. koht. asioita, ja ne kirjoitan OMASTA näkemyksestäni. Mielestäni myös osoittaa jotain ihmisestä (läheisriippuvuutta, "munattomuutta"..) jos ei pysty itsekseen olemaan, eikä edellisestä suhteesta ilman uutta lähtemään.(oli suhde sitten millaisessa tilassa vaan) MINÄ en ainakaan sellaista kumppania ITSELLENI halua (enää...)

Niin. Totta. Sinä kirjoitat oman tilanteesi pohjalta, minä omani. Edelleen, minä en ole läheisriippuvainen, minä osaan olla yksinkin, ei se siitä kysymys ole, vaan siitä, että en minä halua olla yksin, kun kerran olen löytänyt niin hyvän miehen kuin minulla nyt on. Jos olisin suhteemme alussa sanonut, kuule, odota pari vuotta, minun pitää nyt tässä ensin olla pari vuotta yksin (koska se on yleisesti hyväksyttävää), en varmasti olisi niin onnellinen kuin nyt olen. No, minä olin päässyt yli eksästäni jo suhteemme loppuaikoina, olin täysin välinpitämättömässä vaiheessa kun erosimme. Rakkauden vastakohtahan ei ole viha vaan välinpitämättömyys...