Matto vedettiin alta

Heippa kaikki,

Mä en edes tiedä miten tän tarinan alottais.. Kerrotaan nyt ihan ensin se, että meillä on 1,8 vuotias poika. Oltiin onnellisia, hääkutsut lähetetty, häät parin viikon päästä, tontti katsottuna valmiiksi piti ruveta rakentamaan muutaman viikon päästä.. Ex oli nähnyt exänsä 12 vuoden takaa, ja kun mä seuraavalla viikolla lähdin työpaikan risteilylle, hän oli pakannut kamansa ja muuttanut tämän luo. Hän ilmoitti tämän mulle netissä, hän ei kahta päivää kauemmin miettinyt tätä asiaa vaan päätti vaan mun ja pojan elämästä häipyä..

Noh sitten tuli päivä kun hänen piti hakea lapsi isovanhempien luota hoidosta, hän ilmoittikin ettei hae, on 100 km päässä uuden naisensa kanssa. Minä olin sillon tuolla laivalla, enkä päässyt siis lasta hakemaan. Hän siis asetti itsensä lapsen edelle.

Sitten tämä nainen on alkanut haukkua ja uhkailla mua, ja tämä mies hyväksyy sen. Itsekin hän vaan kettuilee ja on ilkeä. Olen antanut hänen nähdä lasta valvotusti, koska haluan että lapsella on isä. Hän vaan ei ole hoitanut lastamme ikinä, vaan on aina jos mulla on ollut menoa mennyt pojan kanssa mun vanhempien luo lapsen kanssa. Mies on muutaman kerran tahtonut lapsen nähdä. Nyt hän on ruvennut uhkailemaan, että hakee lapsen poliisien kanssa multa pois tai hakee hoidosta ym. Heillä on molemmilla huumetaustaa, ja kyseinen mies on ollut samaisten asioiden takia vankilassa.

Mä en uskalla lasta sinne antaa.. Olen vetänyt asian oikeuteen, hän vastasi, että suostuu mun vaatimuksiin, ja kun hänen piti allekirjoittaa paperit hän sanoi ettei allekirjoitakaan..

Kertokaa miten mä selviän tästä eteenpäin?!?? Oon laihtunut 15 kiloa 2 kuukaudessa, ja henkisesti todella heikossa kunnossa.. Tahdon lapsella olevan isän, mutten voi lasta tuollaisiin olosuhteisiin antaa..

Lohduton

 

:hug: voimia sinulle, sinun tapauksesi joiltain osin liippaa läheltäkin omaani, tuo huumetausta vaan ei. Oma stressi ja huoli on valtava lapsesta, minun tapauksessa lapsista. Vanhempi sinun lastasi kuukauden vanhempi... kyllä mullakin on välillä jaksaminen äärirajalla, mutta jostain sitä voimaa saa (minun exän kun saisi vielä ymmärtämään lapsen parasta kaikella lailla...). Ja se auttaa kun tietää, että lapsi tarvitsee sua, sun pitää koota itsesi ja voimavarasi! Neuvon sinua käymään keskustelemassa ulkopuolisen kanssa, esim. perheneuvolassa. Niin minuakin neuvottiin ja se auttoi. Ja kaikki apu ja ystävät kehiin keitä sulla on, älä epäröi pyytää apua, kun väsyttää. Tiedän noin pienen lapsen kanssa aamusta iltaan olo voi olla välillä aika haipakkaa ja eipäs siinä levähdellä jos nukuttaa päivällä. Ainakaan meillä ei voi..

Jo se pelkästään että jäät yksin pienen lapsen kanssa ja se mitä sulle on tapahtunut, on jo niin valtava järkytys ja shokki.... Joskus asiat vaan ovat niin isoja paukkuja, että niihin tarvii ulkopuolisen.

 

Minulle kävi samoin viime kuussa. Mies kertoi mitä on suunnitellut meidän 10 vuotta yhdessä olon kunniaksi ja seuraavana päivänä ilmoitti että haluaa eron. Ja hävisi 4 viikoksi, mitä nyt kävi huutamassa ja haukkumassa silloin tällöin. Ja ympyröissä taitaa pyöriä hänelläkin ex-muija.
Mies perui tapaamisia ja tarhasta hakuja ja jouduin paniikissa soittelemaan tuttaville kuka pääsisi hakemaan, koska olin juuri aloittanut uudessa työpaikassa ja sieltä en pystynyt lähtemään kesken työpäivän pois. Ja tarha ilmoitti että ei odota minua sitä 10 minuuttia minkä hakisin lapseni myöhässä.
Tilanne rauhoittui vasta, kun kävimme kirjoittamassa tapaamiset paperille viranomaisen läsnäollessa.
Itsekin mietin, mitä nyt ja kaikkein eniten ajattelen lapsiani (nuorin vähän päälle 1 vuotta). Kaikkein eniten tekee pahaa, kun näen miten vanhempaan lapseeni sattuu meidän ero.
Jotenkin vaan minä sain voimia siitä että mies käyttäytyi todella huonosti. Niin oudolta kun se kuulostaakin. Ihmettelin miten olen voinut olla tuolalsen ihmisen kanssa vuosikaudet ja miten en ole huomannut tätä puolta hänessä.
Huomaan monesti, että puhuminen auttaisi, mutta ei sitä aina jaksa kavereillekaan valittaa tilanteesta...varmaan kyllästyvät minuun nopeasti.
Voimia sinulle ja eiköhän meillekin se aurinko rupee paistamaan ja todetaan että parempi meidän on ilman ex-kumppaneitamme.

 

Hei Mar1anne!
Rekisteröidyin tänne varta vasten jotta voin vastata sinulle, keskustelu sattui silmiini ihan vahingossa kun selailin nettiä. Ensiksi, uskon vahvasti että koska ex-miehelläsi on huumetaustaa ja hänen ex-naisystävällään myös, on tapahtunut se että kun he ovat taas vuosien takaa tavanneet, ovat huumausaineet tulleet mukaan kuvioon. Ilkeily, uhkailu, mielenmuutokset, persoonan muutos jne sopivat kuvaan. Älä pelkää hänen uhkailujaan vaan ole rohkea, hänellä on vankilataustaa ja huumausainemerkintää joten sinun sanasi painaa enemmän, se on käytäntö vaikka toki sanotaan että esim vankilasta vapauduttuaan on suorittanut rangaistuksen yhteiskunnalle mutta totuus on että kyllä nuo merkinnät vaikuttavat koko loppuiän kun tulee kysymykseen kenen sana painaa enemmän, sinun vaiko hänen.
Uskon että sinun olisi hyvä mennä lääkäriin kertomaan stressistä ja ahdistuksesta sillä saisit valtavasti apua esim. ahdistus- tai/ja masennuslääkityksestä. Se ei ole heikkouden merkki vaan rohkeuden! Suosittelen menemään yksityiselle lääkäriasemalle (esim. Mehiläinen, yksityisellä kuunnellaan ja autetaan oikeasti), terveyskeskukseen mikäli ei ole riittävästä rahaa laittaa yksityiseen lääkäripalveluun rahaa( yleislääkärikäynti 15min n. 42e Kela-korvauksen jälkeen). Esim. Sepram, perus SSRI-masennuslääke ei maksa kuin n. 5e kelakorvauksen jälkeen ja ahdistuslääke suunnilleen saman ja apua näistä saat takuulla. Ymmärrän että olet todella henkisesti kovilla ja neuvon että haet apua vaikka miten vaikealta tuntuisi. Minä sinnittelin vuoden ennenkuin uskaltauduin lääkäriin ja diagnoosina keskivaikea masennus vaikka en noin kovia kokenut, ainoastaan koin n. 1,5v. valtavan stressin.
En tahdo hätäännyttää sinua mutta uskon että nämä eksät käyttävät huumeita ja ex-miehesi ei ole tällä hetkellä se sama ihminen jonka tunsit. Toivon kaikkea hyvää sinulle! Jos tahdot jutella kanssani ilmoittele sähköpostiosoitteesi.