Masentuneiden ei ikinä kannattaisi tehdä lapsia.

["kaija"]

Sen verran kamalaa on elää masentuneen äidin kanssa, tästä minulla omakohtainen kokemus. Ei hän parantunut vaikka kävi vuosikymmenet terapiassa, söi lääkkeitä yms. oli pelottavaa että hänellä oli aina muutaman vuoden välein psykoosi ja hän joutui sairaalahoitoon. Miksi masentuneet tekevät lapsia?

 

[Surullista]

"miksi masentuneet tekevät lapsia"

Luultavasti saadakseen syyn elää, tehtävän ja päämäärän joka ohjaa elämää ja johon tarttua.
Ikävä kyllä lapsen tehtävä ei ole pelastaa vanhempaansa :/

 

["noo"]

Eikä kenenkään, jolla on mikään muukaan vakava sairaus, alttius sellaiseen, joka aikoo kuolla nuorena tai olla pitkään hoidettavana eläkeiässä. Myöskään alkoholismiin sairastuvien ei kannata hankkia lapsia, alttius pitää kyllä tunnistaa vaikka 20v ennen mahdollista sairastumista.

Ehkäpä äitisi ei tiennyt olevansa masentunut? Tai ajatteli parantuvansa?

Olen itsekin kasvanut masentuneen äidin lapsena ja joo, ei ollut helppoa. Mutta elämä ei aina ole. Terapian avulla olen päässyt rauhaan lapsuuskokemusteni kanssa, suosittelen sinullekin.

 

[Mep]

Öööh...no minä masennuin hetkeksi vasta synnytyksen jälkeen.

 

[Dragonfly77]

Totta on että lapselle sairas äiti on kauhistus ja vääristää kasvua. Jos synnytys aiheuttaa masennuksen olisi hyvä jos isä hoitaisi lasta pääasiallisesti ja äiti huilisi sairastumisen loppuun saakka ja vain olisi taustajoukkona, " muuna perheenä".

Luulen ettei moni masentunut ymmärrä vahinkoa jota sairas ihminen saa kasvamassa olevassa ihmisessä aikaiseksi ja suuttuu jos hoitoon puututaan?

 

["Vieras"]

Mielialalääkkeet ja lapsi ei kuulu yhteen.

 

[wut]

Jos on itse masentunut niin kannattaako siitä syyttää muita? Miten masentunut ihminen on, jos toivoo ettei olisi koskaan edes syntynyt?

 

[Mep]

Totta on että lapselle sairas äiti on kauhistus ja vääristää kasvua. Jos synnytys aiheuttaa masennuksen olisi hyvä jos isä hoitaisi lasta pääasiallisesti ja äiti huilisi sairastumisen loppuun saakka ja vain olisi taustajoukkona, " muuna perheenä".

Luulen ettei moni masentunut ymmärrä vahinkoa jota sairas ihminen saa kasvamassa olevassa ihmisessä aikaiseksi ja suuttuu jos hoitoon puututaan?

Näin varmaan ideaalitilanteessa, mutta monikaan mies ei ymmärrä synn.jälk.masennuksesta mitään,
ei vaikka istuisi vieressa psykologin luona...

Minä olisin tahtonut levätä enemmän, mutta eniten apua sain omalta äidiltäni.

 

["kaija"]

Jos on itse masentunut niin kannattaako siitä syyttää muita? Miten masentunut ihminen on, jos toivoo ettei olisi koskaan edes syntynyt?

En ole masentunut mutta en sellaista lapsuutta toivoisi kenellekkään. Äiti masentunut myös isä yritti itsemurhaa yms.

 

[nknkn]

[QUOTE="kaija";28339352]Sen verran kamalaa on elää masentuneen äidin kanssa, tästä minulla omakohtainen kokemus. Ei hän parantunut vaikka kävi vuosikymmenet terapiassa, söi lääkkeitä yms. oli pelottavaa että hänellä oli aina muutaman vuoden välein psykoosi ja hän joutui sairaalahoitoon. Miksi masentuneet tekevät lapsia?[/QUOTE]

Naisten ei pitäisi tehdä lapsia. Saati sitten ihmisten.

 

[suskijaperhe]

mun mies sairastaa masennusta, ja olemme sen kertoneet lapsille ja hommanneet psykiatrin suosittelemia kirjoja luettavaksi, välillä mies ollut sairaalahoidossa.. lapset ovat kertoneet tuntemuksistaan että onhan se kurjaa ku isäpuoli ei ole kotona, mutta samanlailla silloin ku maha on kipee ni mennään lääkäriin ja ehkä sairaalaan ja saadaan apua, samanlailla mieli voi olla kipee.

mies on hyvin kiltti ja hellä, tän muutaman vuoden aikana kuullu tasan kaks kertaa että osaa se korottaa äänensäkin =D

 

["vieras"]

[QUOTE="Vieras";28339436]Mielialalääkkeet ja lapsi ei kuulu yhteen.[/QUOTE]

Mä taas aattelen, et masentunut jos pysyy toimintakunnossa lääkkeillä, ni parempi sekin kun masentunut äiti ilman lääkkeitä.

 

[ansarikukka]

[QUOTE="kaija";28339352]Miksi masentuneet tekevät lapsia?[/QUOTE]

Miksi ihmiset yleensäkään tekevät lapsia?

 

[Littledeath]

Mulla on todennäköisesti koko loppuelämäni jatkuva mielialalääkitys. Mites nyt, pitäiskö tuo lapsi ottaa huostaan?

 

[masentunut]

Masentunut ja kohta neljän lapsen äiti... Hyi minua, kumpa en olisi syntynytkään...

 

["vieras"]

Mun yksi tuttavani sairastui vasta lapsen syntymän jälkeen masennukseen ja kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ennen lasta ns. täysin "normaali" ihminen, jolla tosin toisella vanhemmalla myös mielenterveysongelmia. Että olisko osittain peritytyvää tai ainakin lapsuudesta johtuvaa sitten hänen sairastumisensa. Lapsen syntymän jälkeen ollut psykoosissa useamman kerran ja joutunut sairaalahoitoon. Ei pystyy kunnolla yksin huolehtimaan lapsesta. Avioliitto hajosi myös, koska eläminen hänen kanssaan vaikeaa. Että aina ei voi ennen lapsen hankkimista kaikkea tulevaa ennustaa...

 

["miu"]

Jaa, noh.
Mites sitten kun sairastuu vasta kun lapsi on jo tosiasia?
Meillä kävi niin että lapsen isä sairastui kaksisuuntaiseen kun laps oli siinä 2v. Tai sanotaan niin että oireet olivat siinä vaiheessa niin pahat että oli pakko ohjata hoitoon.

Eihän se ole herkkua jakaa koti sairaan puolison kanssa mutta pitääkö se sairas raukka heittää pihalle sen takia että lapsi saattaa siitä vaurioitua? Tai sitten ei...
Yksin sairaalla on vielä huonompi mahdollisuus saada asiansa kuntoon ja sairaus aisoihin. Tarkoittaisi käytännössä sitä että lapsi kasvaisi ilman isää kokonaan.

 

["vieras"]

Mulla on todennäköisesti koko loppuelämäni jatkuva mielialalääkitys. Mites nyt, pitäiskö tuo lapsi ottaa huostaan?

Ei. Jos masentunut tulee vahingossa raskaaksi, kuten sinun tapauksessa tai jos lapsi on jo olemassa kuin vanhempi masentuu niin sille ei sitten voi mitään. Mutta ei ainakaan vakavasti masentuneen kyllä oikeasti kannata alkaa lapsia tekemään, se kun ei ole hyväksi niille lapsille eikä todennäköisesti sille masentuneellekaan. Minkä takia tietoisesti lisätä itselle vastuuta ja tekemistä kun edellisistäkään ei selviä?

 

[Littledeath]

[QUOTE="vieras";28339709]Ei. Jos masentunut tulee vahingossa raskaaksi, kuten sinun tapauksessa tai jos lapsi on jo olemassa kuin vanhempi masentuu niin sille ei sitten voi mitään. Mutta ei ainakaan vakavasti masentuneen kyllä oikeasti kannata alkaa lapsia tekemään, se kun ei ole hyväksi niille lapsille eikä todennäköisesti sille masentuneellekaan. Minkä takia tietoisesti lisätä itselle vastuuta ja tekemistä kun edellisistäkään ei selviä?[/QUOTE]

Mulle oli siinä mielessä hyväksi, että mun elämä sai ihan uuden käänteen. Ilman lasta olisin varmaan haudassa jo. En sano sillä että masentuneen kannattais tieten tahtoen hankkiutua raskaaksi, ei. Ja muutenkaan kaikille ei kävis ehkä yhtä onnekkaasti kun mulle.

 

[Horuksen silmä]

Masentuneena ei pitäisi tehdä lapsia. Eikä myöskään muuten jos mielenterveydelliset ongelmat vaikuttavat lapsen hoitamiseen.
Toisaalta kuka tahansa voi sairastua depressioon.

 

[nyt nikitönnä]

Itse sairastuin viime syksynä ja edelleen sairaslomalla. Pitäisikö 4 lastani nyt sijoittaa johonkin vai saavatko traumoja moisen äidin kanssa? Muista, kuka tahansa voi uupua, väsyä tai sairastua vakavasti. Sitä elämä on. Koskaan ei tulevasta tiedä

 

["vieras"]

Niin noh itse sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen joten olisikohan se nyt tuon muksun vika se masennus?

 

["jep"]

Masennus on niin laaja käsite, että koko keskustelu on absurdi. Toki on tärkeää hakea apua masennukseen, eikä lapsia saisi yrittää käyttää parantumisen tai pinnalla räpiköimisen välineenä. Mutta lievä tai keskivaikea masennus on lapsen näkökulmasta aivan eri asia kuin aloittajan kuvaama ilmeisesti psykoottistasoinen masennus. Kaikki masentuneet eivät koskaan "sekoa" tai lamaudu toimintakyvyttömiksi. Jos taas kielletään kaikkia niitä lisääntymästä, joilla on tai on joskus diagnosoitu lieväkään mielenterveyden häiriö, väitän, että jäljelle ei todellakaan jää paras mahdollinen äippä- ja iskäaines. On myös kohtalaisen pimeitä ihmisiä, jotka eivät koskaan hae mitään diagnoosia, mutta eivät itsekään tajua omia virheitään vanhempana. Toki myös aidosti psyykkisesti terveitä, mutta lievät häiriöt, jos ovat mennyttä kauraa tai hanskassa, tuskin tekevät eroa kyvyssä vastuulliseen vanhemmuuteen.

 

[ponipoika93@gmail.com]

Oon nyt 20v ja elämäs ollu palio shittii muttei siihenkää auta lääkkeet eikä terapiat mun elämään kuuluu palion väkivaltaa mikä on kohdistunut minuun siitä lähtien kun täytin 1v mun oikea isä hakkas mua yritti hukuttaa piti pistoolia ohimollla yritti tiputtaa 5kerroksen parvekkeelta ja muutenki hakattu pienestä pitäen sitte täytin 16 mun likkakaveri kuoli ennen kun se kuoli meil oli iha sika kova riita ja 15min ennenku kuoli puhuttiin puhelimes ja masennusta kärsin ahristusta et ei se terapia aina auta

 

["nii"]

Joo ei kannattais. Ei myöskään kannattais muiden vakaviin sairauksiin sairastuvien. Eikä niiden, joille tulee myöhemmin syöpä. Tai jotka kuolee nuorena. Tai sekoaa vanhana. Eikä kyllä alkoholismigeeniä kantavienkaan, ja viime päiväisten keskustelujen valossa ei köyhienkään. Geenitestit kaikille ennen lasten hankintaa!