Masentava äitiys :(

[Anteeksi kun olen niin huono äiti]

Pakko päästä avautumaan jonnekkin... Ja hävettää kun pitäis nyt oikein olla onnen kukkuloilla ja "nauttia tästä" niinku kaikki sanoo...

Olen jotenkin tosi väsynyt ja ärsyyntynyt ja välillä tekis mieli vaan huutaa (mitä en tee kun patoutan kaiken oikeasti sisälle). Meillä käy jatkuvasti vieraita ja itekki kuletaan kylässä (mies haluaa) ja tuntuu että oon niin VÄSYNYT! Varsinkin kun en osaa olla luonnollisesti muiden ihmisten seurassa ja tuntuu että minun "äidin taitoja" tarkkaillaan ja aina joku jotain kommentoikin ja miksi et nyt tee niin ja näin ja voi vittu...

Mulle on määrätty nyt opamoxia sos tilanteiden ja paniikkih. takia ja niitä napsin joka päivä, kun jotain ihm isiä tulee kylään... En jaksa. En ole yhtään se ihminen joka oikeasti olen ja haluan olla ja vauvanikin varmaan jotenkin kärsii tästä... En voi puhua sille luontevasti ja vaatteiden ja vaipan vaihtokin on niin hankalaa ja rasittavaa toisten valvovien silmien alla

 

[vieras]

Ihan sama juttu oli mulla. En jotenkin pystynyt edes luontevasti puhumaan vauvalle kun oli katselijoita. Vähentäkää tota kyläilyä, että saatte rauhassa tutustua vauvaan ja opetella. Ilmeisesti eka vauva kyseessä.

Meillä mies ymmärsi hyvin, että olen jaksamisen äärirajoilla. Tietäähän miehesi lääkityksen ja ongelmasi, eikö hän ymmärrä? Ota mukaan seuraavaan neuvolaan ja puhu asiasta terveydenhoitajan kanssa. Varmaan ehdottaa samaa kylälyrumban vähentämistä. Usein ihmiset tarvitsee ulkopuolisen arvion, että tajuavat tilanteen.

 

[FANG-ANN-75]

:hug: ensinnäkään sun ei todellakaan tarvitse sietää ihmisten laukkaamista teillä nyt kun olet väsy. Taukoa voi pitää. Luulis miehen ymmärtävän jos kerrot mitä todella tunnet. Sanot et haluat hiukan vauvarauhaa nyt.
Toiseksi, soita neuvolaan ja varaa aikaa asialle. Pyydä apua, jos ohjaisivat johonkin missä voidaan katsoa onko lääkkeet kohallaan ja miten voisivat auttaa sua ja vauvaa saamaan suhteenne kohdalleen.
Vauva-aika on muutenkin monilla raskasta, saati sitten jos on masentunut, ja kuulostat kyllä masentuneelta pikemminkin etkä paniikkihäiriöiseltä vain. Hae apua, jos oikein vaatii ja itkee, sitä saa ja elämä vielä ajan kanssa hymyilee :hug: :flower:

 

[Anteeksi kun olen niin huono äiti]

pelkään jos lapseni saa tästä jotain traumoja ts. jää jotain henkisiä vaurioita. kaipaisin välillä ihan omaa aikaa yksin, mutta se ei mhdollista kun mies tulee töistä NIIN väsyneenä ja hänellä on rankempaa ja hän ei muka saa nukkua ollenkaan. vaikka minä siis yöt vauvan kanssa ja hän eri huoneessa.

en haluais vaan myöntää mitään masennusta, kun haluaisin pärjätä ja olla hyvä äiti. mulla on ollu masennusjaksoja ennen vauvaa ja en halua että sellaista tulee nyt kun kaiken pitäis olla hyvin... inhottaa sekin kun en aina kestä vauvan itkua ja muutamia kertoja en ole jaksanuty heti mennä ottamaan syliin. olen kokenut niiden takia kamalaa syyllisyyttä. tai siitä jos en heti ole vaihtanut vappaa vaikka oliskin kakkinut jne...

anteeksi virheet jos on - kirjoitan vauiva sylissä.

 

[FANG-ANN-75]

pelkään jos lapseni saa tästä jotain traumoja ts. jää jotain henkisiä vaurioita. kaipaisin välillä ihan omaa aikaa yksin, mutta se ei mhdollista kun mies tulee töistä NIIN väsyneenä ja hänellä on rankempaa ja hän ei muka saa nukkua ollenkaan. vaikka minä siis yöt vauvan kanssa ja hän eri huoneessa.

en haluais vaan myöntää mitään masennusta, kun haluaisin pärjätä ja olla hyvä äiti. mulla on ollu masennusjaksoja ennen vauvaa ja en halua että sellaista tulee nyt kun kaiken pitäis olla hyvin... inhottaa sekin kun en aina kestä vauvan itkua ja muutamia kertoja en ole jaksanuty heti mennä ottamaan syliin. olen kokenut niiden takia kamalaa syyllisyyttä. tai siitä jos en heti ole vaihtanut vappaa vaikka oliskin kakkinut jne...

anteeksi virheet jos on - kirjoitan vauiva sylissä.

Tiedätkö, on suurempi moka olla myöntämättä masista ja olla hakematta apua kuin myöntää ja saada apua :hug: . Masennus on musertavaa ja vaikeuttaa jokaista askelta. Siihen pitää hakea ja saa apua. Sitten kaikki helpottuu.
Saatat saada ihan sellaisia kevyitä tabuja jotka esim vain korjaa serotoniinitasoasi ja helpottaa oloasi hurjasti 2-4 viikon sisään. Siten vauvakin hyötyy siitä :wave: .
Otas kultapieni nyt senverran itseesi niskasta kii et haet apua jooko. Ja mä ymmärrän tuon et mies on väsy, sekin saattaa olla masis, miehetkin oireilee kun vauva tulee taloon. MUTTA oikeasti silti otat nyt viikon sisään vapaan illan ja menet kahvilaan yksin tai kaverille. Tai pyydät jonkun tuttavan hoitaan.
:wave: :hug:

 

[vieras2]

Täysin samaa mieltä aikaisempien kirjoittajien kanssa.

Itse olin ensimmäisen lapsen saatuani niin väsynyt, että ne muutamatkin vierailijat sairaalassa ja kahvittelijat kotona tuntuivat aivan ylivoimaisilta. Vauva haluaa olla rinnalla ja muuta, niin keittele siinä nyt sitten kahvia. Meillä mies ei ymmärtänyt myöskään, että synnytyksen jälkeen äiti on todella väsynyt ja muissa maailmoissa. En ole ikinä vieraillut missään juuri vauvan saaneen perheen luona, kun sellaista tilannetta ei ole eteen tullut. Nyt ymmärrän kyllä, että en todellakaan aio olla heti kylään tunkemassa ja jos pyydetään niin vaadin kyllä, että mitään kahvivastaanottoa ei kyllä sitten äidin pidä järjestää. Nopea vierailu ja kotiin.

Ehkä olen sitten vanhanaikainen, mutta mielestäni myös vauvalla on oikeus olla rauhassa kotona tuttujen ihmisten kanssa eikä retuutettavana ympäri kyliä. Saattaa olla, että vauva stressaantuu jatkuvista uusista äänistä, tuoksuista ja hälystä, kun tämä kohdun ulkoinen maailma on muutenkin niin outo pikkuiselle.

En ole mikään lääkäri, ja lyhyen tekstin perusteella on hankala mitään diagnooseja tehdäkään, mutta voisiko kohdallasi olla kyse synnytyksenjälkeisestä masennuksesta? Ota rohkeasti asia neuvolassa puheeksi että olet väsynyt ja kerro myös miehellesi, että et jaksa nyt kyläillä, vaan haluat tutustua vauvaan rauhassa ilman muiden valvovaa silmää ja kommentointia. Äläkä yritä selvitä kaikesta yksin niinkuin minä yritin, vaan anna myös isän hoitaa vauvaa. Heidän suhteensa kehittyy ja itse saat välillä hengähtää. Tehkää vain ihan pakolliset kotityöt.

Toivottavasti miehesi ymmärtää olla tukenasi, ja saisit neuvolassa puhuttua!