Masentaa

[Sandra]

Lapsen saamisen kannalta ikäsi ei tietysti ole enää paras mahdollinen, mutta mielestäni se ei suinkaan ole poissuljettu mahdollisuus!

Itse tunnen henk.kohtiasesti (tai tiedän) tänä päivänä pikkukaupungissamme kaksi naista, jotka saivat ensimmäisen lapsensa 45-vuotiaana. Äitini mukaan ennen vanhaan jopa 50-vuotiaanakin jotkut saivat lapsia, eikä ollut aivan tavatonta.

 

[Sandra]

Olin aikoinana onnettomassa avioliitossa, minkä takia en ole edes halunnut uutta liittoa, mutta lapsen saaminen oli suurin toiveeni.


Sain lapsen 42-vuotiaana ns. yksin ja nimenomaa tarkoituksella. Mies tiesi toiveeni ja suostui. Lupasin olla aiheuttamatta hänelle mitään velvotteita lapsen tai muunkaan suhteen ja näin olen toiminutkin. Mies kävi muutaman vuoden ajan lasta kuitenkin katsomassa, mutta sitten ""katosi"". No näinhän kuuluvat tekevän ns. ""oikeat isät"".

Viestini tarkoitus oli vain sanoa, että sitä kumppania ei todellakaan ole pakko odotella, vaan lapsen voi hoitaa yksinkin. Tästä huolimatta (mitä monet tuntuvat epäilevän) lapsesta voi tulla paljon tasapainoisempi kuin ns. ehjien kotien lapsista.

 

[tytteli]

Ap.lle. Nyt ei ole aika katkeroitua, vaan aloittaa alusta oma elämä. On aivan turhaa surkutella nyt asioita mitä et ole saanut, se ei enää tässä vaiheessa hyödytä mitään. Nyt keskityt siihen mitä kaikkea elämä voi vielä sinulle antaa!
Koskaan ei kuule tiedä, vaikka päätyisitkin jonkun palleroisen äitipuoleksi tms. Mielestäni et myöskään ole liian vanha adoptoimaan. Perhetuttuni on lähempänä viittäkymppiä, yksin elävä nainen ja hänellä on nyt vuosien prosessin jälkeen ihana, pirteä ja hymyilevä adoptiotyttö Karjalasta Jos lapset ovat sinulle tärkeitä, voit suoda heille rakkauttasi monella tapaa. Toinen läheiseni vaihtoi alaa lasten pariin, ihan kypsällä iällä hänkin. Itsellänikin on ""lainalapsia"". Lähes kaikki on mahdollista vielä! Kaikkea haluamaansa EI KUKAAN elämässään saa, silloin on keskityttävä asioihin- jotka on mahdollista saavuttaa! Zemppiä toivottaa tämä tytteli!

 

[Ryhtiriittu]

Samanikäiselle; ...""mutta kun olisin voinut lähteä liitosta."" ""...mitä kaikkea olisin voinut tehdä."" No miksi helkkarissa et lähde ja tee niitä asioita mitä haluat??? Ihmiset tuntuvat keksivän kaiken maailman tekosyitä huonojen liittojensa jatkamiseen, ja oman onnensa kieltämiseen. On lapset, ja on omaisuus, ja on auto, ja on talo, ja on velat, ja on ystävät, ja on kulissi, ja on, on, on............ Itseänne saatte syyttää, kun hukkaatte elämäänne, ette miestä, ettekä ketään muuta! Lähtekää, eläkää ja lopettakaa se hiton ruikuttaminen!!! Ei kenenkään tarvitse katsella rellestävää ja vieraissa liihottavaa puolisoa! Ja älkää tulko minulle sanomaan, että et voi tietää, elämäntilanteita on monia ja plaa plaa. Tekosyitä onnettoman elämän jatkamiseen on suunnaton liuta! Ryhtiä siskot.

 

[Nainen 46-v]

""No miksi helkkarissa et lähde ja tee niitä asioita mitä haluat???""
Ryhtiriitti hyvä, et selvästi ole lukenut kunnolla tekstiäni. Mieheni siis lähti ja erosimme. Tarkoitin sitä, että olisin aiemmin voinut tehdä toisenlaisia päätöksiä, kun olisin arvannut kaiken sen, mitä edessä odottaa. Et kai sinä osaa koko elämääsi etukäteen ennustaa?

""Ihmiset tuntuvat keksivän kaiken maailman tekosyitä huonojen liittojensa jatkamiseen, ja oman onnensa kieltämiseen. On lapset, ja on omaisuus, ja on auto, ja on talo, ja on velat, ja on ystävät, ja on kulissi, ja on, on, on............ Itseänne saatte syyttää, kun hukkaatte elämäänne, ette miestä, ettekä ketään muuta!""
Varmasti ihmiset keksivät tekosyitä kieltääkseen ensin asioiden todellisen laidan. Kukapa sitä heti haluaisi tunnustaa.
Mistä muuten tiedät, milloin on oikea aika lähteä?
Vai kuulutko sellaisiin ihmisiin, jotka heti ensimmäisen vastoinkäymisen tullessa eteen ottaa ja lähtee? Kaikki vaan eivät ole niin kärsimättömiä vaan elämään kuuluu myös ne vastamäet ja niistä ei selvitä heti eroamalla. Sekin on tosiasia. Sellaista suhdetta ei olekaan, jossa kaikki on kuin ruusuilla tanssimista.

""Ei kenenkään tarvitse katsella rellestävää ja vieraissa liihottavaa puolisoa!""
Ei minun mieheni ainakaan tullut ilmoittamaan käyneensä vieraissa enkä sitä tiennytkään.

""Ja älkää tulko minulle sanomaan, että et voi tietää, elämäntilanteita on monia ja plaa plaa"".
Toisten elämäntilanteista vaan ei voi tietää, se on myös tosiasia.

 

[Haloo!]

Käypä lääkärin pakeilla lapsiasiassa, ehkei sittenkään ole vielä liian myöhäistä, kohta voi olla! Ukkos henkistä väkivaltaa sun kiloista on turha kuunnella, lähde. Et sä ukkoas elämiseen tarvii, kävele omilla jaloillasi kuten ennen ukkoasikin! Lukase toi eka lause vielä..

 

[Mies45]

Noin on, helppo olla jälkiviisas. Asioita joka jätämme tekemättä elämässä niin se harmittaa eniten, verrattuna noihin asioihin joka olemme tehneet. Kuitenkin olkoon asia niin tai näin niin voin jotenkin ymmärtää, tai yritän ymmärtää sinut kun näin on tapahtunut. Tietysti onhan se aina helppo istua täällä ja kirjoittaa että olisit voinut tehdä näin tai noin… Eihän me täällä voi oikeastaan tiedä minkälaista sinulle on ollut. Eli et voi vaikuttaa siihen aikaan/asiaan mikä on mennyttä, vaan pystyt vaikuttamaan ainoastaan nykyhetkeen että tulevaisuuteen! Mutta mitä aiot nyt sitten ihan oikeasti tehdä? Vai kysytäänkö näin päin että mitä haluaisit tehdä?

 

[mielipide]

Vaikka saan varmasti lokaa niskaani, niin kirjoitanpa kuitenkin niin kuin asioista ajattelen. Mielestäni 46-vuotias nainen on jo liian vanha äidiksi. Tulin itse ensimmäisen kerran äidiksi 29-vuotiaana ja olin mielestäni liian vanha.
Suosittelen surfailua lapsettomien palstalla. Saat terveen näkökulman lapsettomaan elämään. Jokainen elämäntapa on yhtä arvokas. Totuttelu elämään ilman miestä vie sinulta jo nyt paljon energiaa. En usko, että pärjäät erityisen hyvin vauvan kanssa. Eroprosessi on rankkaa hommaa. Vihan, raivon ja katkeruuden tunteita ei voi viedä jätelaatikkoon roskapussissa. Ne on käsiteltävä ajan kanssa konstilla millä tahansa. Kun minulta loppuivat muut konstit, niin huomasin tämän netissä kirjoittamisen ja ihmisten juttujen lukemisen olevan parasta terapiaa. Ammattiterapeutinkin eväät olivat aikoinaan sitä yhtä samaa mitä sinulle jo tässä viestiketjussa ehdoteltiin. Uusi mies ja sitä samaa vanhaa höpinää muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

Minä en harmittele enkä kadu menneitä vuosia. Kirjoitin tänään suomi24/avioeropalstalla kommentin johonkin juttuun. Avioero on vaikea asia, jos sen ottaa raamatun oppien mukaan. Loputon tutkimuksen lähde. Varmasti teologisen tiedekunnan arkistohyllyissä on metrikaupalla aiheesta tutkimuksia. Luulisin, että varsinaiset tutkimukset tekevät vasta tuloaan.

Teit parhaasi. Katsoit miestäsi viimeiseen tappiin. Niin minäkin tein ja sitten hän häipyi urbaaniin sykkeeseen.
Moni nainen on sanonut, että punaiset jarruvalot jäivät viimeisenä silmiin. Emme ole ainoita ja koko ajan seurakuntamme kasvaa. Hyllättyjen vaimojen kerho. Täydelliset naiset livenä Suomessa.

Elämä on asennekysymys. Ei kukaan pääse elämästä luikurilla. Lohdutin tänään naisystävääni. Sanoin hänelle, että en kaipaa kynttiläillallisia enkä kädestäpitäjää. Hän sanoi siihen ääni särähtäen, että hän kaipaa valtavasti. Romansseja tulee ja menee. Vaikka kuinka yrittää, niin aina menee karille. Neuvoin pohtimaan asiaa nimettömänä chattipalstoilla. Täällähän meitä Ellejä on kellon ympäri auttamassa.

 

[52-v]

Ymmärrän tunteesi ja epätoivosi, tuntuu että elämä on pettänyt. Mutta, älä hyvä ihminen jää suremaan ja kieriskelemään itsesääliin pitkäksi aikaa. Suru, katkeruus, viha jne pitää käydä läpi ja sitten päästää niistä irti. Olet oikeasti nuori, älä mieti sellaista, mitä et voi saada, vaan asioita, jotka voit toteuttaa. Pidätkö matkustamisesta, onko sinulla mahdollisuus ottaa vuorotteluvapaata. Jos, niin lähde vapaaehtoistyöhön Intiaan tai Etelä-Amerikkaan. Siellä on lapsia, jotka kaipaavat syliä ja välttämistä. Ja sinä saisit elämäsi kokemuksen, laajentaisit mieltäsi ja pääsisit irti ala-kulosta. Mietipä tätä. Itse aion lähteä jonnekin, kunhan viimeisinkin lapsista lähtee maailmalle.