(ei otsikkoa)

[Aina miehen tukena]

Olen yrittäjän vaimo. Perheessämme on yksi kolmevuotias lapsi. Olen myös itse työelämässä. Olen todella väsynyt siihen, että joudun aina olemaa perheen vahva ihminen. Mies on todella kiireinen, stressaantunut ja väsynyt eikä minulla käytönnössä ole varaa valittaa mistään tai hän vaipuu alakuloon koska tarvitsee edes minulta tukea. Asiasta keskustelu ei ole johtanut paljon mihinkään. Katson, että vaikka en tee yhtä vaativaa työtä kuin hän on minullakin oikeus olla väsynyt, kiukkuinen tai pahalla mielellä. Hän toki ansaitsee paljon paremmin kuin minä ja elintasomme on hänen tuloistaan kiinni joten hän kokee kiittämättömyytenä jos esim.kritisoin pitkiä työpäiviä. Muuten hänessä on paljon hyviä puolia. Tänä keväänä kuitenkin väsähdin niin paljon, että jouduin turvautumaan ahdistuslääkkeisiin. Jotenkin koen olevani hukassa. Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia?

 

[Pude]

Ex-mieheni oli yrittäjä.itse tein muuta työtä ja autoin häntä yrityksessä.hänellä oli potenssiongelmia ja hän alkoi juoda päivittäin.syy oli kuulemma minussa.erosin.sain paskapuheet ja valehtelut kuulla kyliltä eromme syistä.päivääkään en ole katunut.mutta huono mieli jäi,että kiitos tuestani,sekä rahallisesta että henkisestä ja lukemattomista ilmaisista työtunneista oli ainoastaan noi paskapuheet.lähdin lopulta hänen uhkailujen saattelemana uuteen onnelliseen elämään.joten kiittämättömyys on maailman palkka.opin,ei enää koskaan yrittäjämiestä!

 

[siru]

..minäkin yrittäjän vaimo,minäkin... alan olla aika täysi tähän yrittämiseen. ei koskaan aikaa mihinkään sosiaaliseen elämään, saati sitten lapselle. terveyshän tässä pitemmän päälle menee. mutta, kun ei toista kertaa jaksais tuota erotouhua laittaa alulle, sitä toivoo että ees lapselle oisi joskus hällä aikaa, puhua olen yrittänyt että mies havahtuisi mihin tämä lopulta johtaa...ei kun samoin jatkaa...ei mitään muutosta. ehkä se joku päivä vielä ratkaisu tulee tähänkin tilanteeseen...jonkinmoinen!
voimia teille kaikille..päästä kaikkia tyydyttävään elämään...jokainen on oman onnensa seppä!