Oonko mä nyt ihan outo tapaus,mut mua on tosissaan alkanu ottaan päähän tuttavien raskaudet,ja niitä on viimeisen vuoden ajan riittänyt..Oikeen on sitten huono omatunto kun ei kykene edes onnitteleen..Kai tää on jotain "kateutta" kun ite on yh ollu lapsen syntymästä lähtien ja haluisin viä lisääkin lapsia tulevaisuudes mut ei oo sitä kumppania..Taidan olla ainoa,jota tälläinen hulluus vaaivaa :ashamed:
masentaa muiden raskaudet
- Viestiketjun aloittaja Liinu82
- Ensimmäinen viesti
Höpö höpö...Älä nyt murehdi,eihän sitä tiedä,mimmosen miehen se elämä vielä sunkin kohdalle kuljettaa...Se on ihan (varmaan?) inhimillistä,et toisten onni vähän kirpaseekin...
Itellä ei oo tuota raskauskateutta enää,kun noita lapsia on jo kolme ja periaatepäätös,että lapset on tässä,on tehty jo ennen eroa.Kuitenkin joskus tuntuu pahalta kattoo ydinperheitten onnea ja ajatella,että tuon oon omilta lapsiltani riistäny...Mutta mutta...kun meillä ei sitä onnea enää ollu,vaan äärettömän paha olla.Se on helpottanu eron myötä ja sen takia uskon,että lapsillakin on parempi olo...
Tsemppiä sulle,kyllä se päivä vielä paistaa,usko pois :wave:
Itellä ei oo tuota raskauskateutta enää,kun noita lapsia on jo kolme ja periaatepäätös,että lapset on tässä,on tehty jo ennen eroa.Kuitenkin joskus tuntuu pahalta kattoo ydinperheitten onnea ja ajatella,että tuon oon omilta lapsiltani riistäny...Mutta mutta...kun meillä ei sitä onnea enää ollu,vaan äärettömän paha olla.Se on helpottanu eron myötä ja sen takia uskon,että lapsillakin on parempi olo...
Tsemppiä sulle,kyllä se päivä vielä paistaa,usko pois :wave:
Hanhiemo
\
Oikeen sitä pitää miettii miten voi olla näin kakka säkä että juuri mun suhteet on menny peffalleen,ja mun lapseni sit kärsivät ja jäävät ilman kahden aikuisen perhettä,toimivaa sellasta...
Mutta mä en tunne riistäneeni lapsilta sitä onnea koska eihän uppoavaa laivaa voi yksin pinnalla pitää :'(
No mä voin yhtyä näihin sanoihin myös.Tai oli sitte ydin taikka vaikka uusperhekin,mutta se onnelisuus,tyytyväisyys..voi hyvä ihme miten tärkeitä onkaan noi elämän "pikku jutut" eli ne ei tosiaan ole pikku juttuja,varsinkaan jossei niitä oo omassa suhteessaan saavuttanut.Alkuperäinen kirjoittaja 21.05.2005 klo 07:54 Ammu kirjoitti:
Oikeen sitä pitää miettii miten voi olla näin kakka säkä että juuri mun suhteet on menny peffalleen,ja mun lapseni sit kärsivät ja jäävät ilman kahden aikuisen perhettä,toimivaa sellasta...
Mutta mä en tunne riistäneeni lapsilta sitä onnea koska eihän uppoavaa laivaa voi yksin pinnalla pitää :'(
yh-äiti myös
Et ole ainoa laatuasi! Itselläni on sama ongelma, vauvakuume vaivannut jo pitemmän aikaa, mutta sopivaa kumppania ei vaan ole löytynyt... Olen myös ollut yh alusta alkaen, lapsella on ikää 5-vuotta. Sen olen kuitenkin päättänyt, että toista lasta en yksin ala kasvattamaan (vaikka ihan hyvin olen lapsen kanssa pärjännytkin). Sama on tunne minullakin, useampi tuttava raskaana, toisaalta olen onnellinen heidän puolestaan, toisaalta masennun hirveästi aina kun nähdään...
\
yhdyn tähän, neiti vaan on vasta 1v6kk.... :wave:Alkuperäinen kirjoittaja 02.06.2005 klo 22:11 yh-äiti myös kirjoitti:
Voi sinua! Saman olen läpikäynyt. Jos en nyt ihan kateutta, niin sen ikävän, kalvavan tunteen, että ei voi kuulua siihen "iloiseen odottajien rinkiin". Väistämättä siinä tunsi itsensä ulkopuoliseksi. Erosta kului kymmenen (!) vuotta, ennenkuin nyt viimein olen löytänyt miehen, jonka kanssa HALUAN lapsen, ja hänkin haluaa. Toivon vaan, että se on vielä mahdollista...
Kyllä sinäkin kumppanin vielä löydät, sellaisen, jonka todella haluat. :flower: Olikohan tämä hassusti kirjoitettu. Minulla vain semmoinen tausta, että kävin läpi yhden vakavankin suhteen eron jälkeen, kesti vuosia, mutta hylkäsin miehen lopulta. Yksi syy oli, että pelkäsin, että alkoholi ryöstäytyy käsistä, eikä muutenkaan ollut minusta riittävästi naisia kunnioittava ihminen, ilkeä suustaan! :\|
Kyllä sinäkin kumppanin vielä löydät, sellaisen, jonka todella haluat. :flower: Olikohan tämä hassusti kirjoitettu. Minulla vain semmoinen tausta, että kävin läpi yhden vakavankin suhteen eron jälkeen, kesti vuosia, mutta hylkäsin miehen lopulta. Yksi syy oli, että pelkäsin, että alkoholi ryöstäytyy käsistä, eikä muutenkaan ollut minusta riittävästi naisia kunnioittava ihminen, ilkeä suustaan! :\|
