Masennustesti - paljonko saat pisteitä?

Tuo varmasti vaikuttaa, riippumatta syystä mistä se on tullut.

Varmasti vaikuttaa, koska masennuksessa nimenomaisesti oli fiilis että millään ei ole väliä eikä etenkään minulla itselläni ole mitään merkitystä. Tulevaisuus näytti mustalta, menneisyys näytti mustalta ja eletty hetki oli raskas kuin lyijy.

Tiesin koko ajan että Jeesus on totta, mutta ajattelin ettei pelastus koske minua, että olen liian huono ja paha. Pikkuhiljaa kasvoin siihen tietouteen, että vain sairaat tarvitsevat Parantajaa ja vain huonot syntiset tarvitsevat anteeksiantoa ja sen myös saavat. Se oli sitten siinä, joskin aikaa tuo prosessi otti vuosia että uskalsi luottaa siihen että evankeliumi koskee myös minua. Tuli välillä takapakkiakin.

Tulin sittemmin myös äidiksi, mikä tietysti antoi elämälle myös tarkoituksen. On ihme, että saan nykyään vain 12 pistettä tuosta testistä! Voisin olla kuollutkin jo, jos asiat olisivat menneet huonommasti ja sielunvihollinen olisi saanut tahtonsa läpi. Kiitos Jeesukselle, että Hän on vahvempi kuin sielunvihollinen!

 

[QUOTE="hjkl";30061550]No sain sertralit kun tein hoitajalla testit enkä lääkäriä edes tavannut, en aio syödä niitä- liian helposti antavat masennuslääkkeitä![/QUOTE]

Oikea ratkaisu varmaankin, terapia on muutoinkin jo todettu paremmaksi hoitokeinoksi. Yritä löytää joku kenelle saat puhua, terapeutin löytäminen oli muinoin itsellenikin vaikeaa mutta lopulta kun kerroin astmalääkärilleni mitä ajattelen asioista niin johan lähti lähetettä eteenpäin. Ihan avopuolella kävin, en joutunut kuitenkaan sairaalaan vaikka joskus oli lähellä mutta kun kotona oli mies niin katsoivat että olen kontrollin alla.
Riippuu ihan lääkäristä että kuka osaa auttaa, itsekin tapasin varmaan noin kymmenkunta lääkäriä ennen kuin löytyi yksi hyvä joka auttoi.

Nykyään tiedän että seurakunnissakin (myös Vapaakirkko, helluntaiseurakunnat) on sielunhoitovastaavia joille voi puhua. Eiväthän he terveydenhuoltoalan ihmisiä ole, mutta heille voi puhua luottamuksellisesti siinä samalla kun odottaa aikaa lääkärille. Ja keskustelu auttaa usein, selkeyttää ajatuksia ja antaa toista näkökulmaa omaan pimeyteen. Lääkkeitä voi tarvita keskusteluterapian tukena, yksin lääkkeet eivät useinkaan auta.

 

olen ja huonoa hoitoa koska en ahdistukselta tai muutenkaan pysty puhumaan tunteistani. kirjoittamaan kyll mutta puhuminen itsestani ahdistaa enka halua muille surullista mielt

 

Mä olen tällä hetkellä normaalin kirjoissa, 12 pointsii. Aiemmin taisin olla masis.

 

24 pistettä, olen vasta eronnut, kai tää tästä joskus iloksi muuttuu

 

43 pistettä. en ole hoidossa. olen erilainen todennäköisesti aspergertyyppinen. työssä hoitoalalla. useasti on tämä ja muita testejä tehty. kieltäydyn lääkityksistä. sairauslomaa tai eläkkeelle haluaisin koska täydellinen välinpitämättömyyteni on työssäni hengenvaarallista muille ihmisille. ei ole vielä paljastunut.

 

sama viesti kuin otsikossa

 

63p

 

2 pistettä. Normaali

 

0 pistettä. En ole uskossa, en juo, en polta, syön luomua, voita ja kookosöljyä. Uskon itseeni, uskon elämään, uskon siihen että kun on kerran syntynyt, on kuoltava. Uskon siihen että me ollaan kaikki heikkoja, kaikki vahvoja, uskon että itseensä on vaikea uskoa jos ei ole saanut tarpeeksi rakkautta ja huomiota. Toisaalta muita on vaikea rakastaa, jollei ensin itse rakasta itseään ja ole armollinen omalle keskeneräisyydelle.
Masennukseen vaaditaan isoja juttuja..usein avojen kemiat muuttuvat.

Kaikille teineille pitäisi kertoa, että elämä vasta alkaa kun se suo on ensin rämmitty. Vihasin olla teini. Aikusena on kivaa...Ensin vaan pitää kasvaa ja se sattuu.

 

En ole hoidon piirissä.

Olen välillä miettinyt, että olenko vain väsynyt vai vähän masentunut. Testin mukaan lievä masennus. Toisaalta tuossa oli kysymyksiä, joihin en koe kohdallani olevan oikeaa vaihtoehtoa eli piti vastata sinne päin..

 

1. Paljonko sait pisteitä?
37

2. Oletko hoidon piirissä?
Olen

3. Jos kyllä, minkälaista hoitoa saat?
Psykoterapiaa ja säännöllisesti psykiatrin tapaamiset

4. Jos et, ajattelitko hakea apua?
-

 

1. Paljonko sait pisteitä?
24

2. Oletko hoidon piirissä?
Olen

3. Jos kyllä, minkälaista hoitoa saat?
Lääkitys ja n. kerran viikossa keskustelu mielenterveystoimistossa.

Ennen lääkityksen aloittamista pisteet olivat n. 30

 

11 pistettä. En ole hoidossa, enkä menossa hoitoon

 

1. 44 pistettä
2. Käyn psykologin luona, sekä lääkärillä ja terapiaryhmässä

 

Enemmistö palstalaisista näyttäisi olevan ainakin lievästi masentuneita äideistä. Outoa sillä itse en välttämättä edes voisi alkaa seurustella masentuneen naisen kanssa huonojen kokemusten takia. Äidin blogi veti nollat ja ero onkin ilmeinen, samoin mulla nykyään on ykkösestä tullut 0 kun kroppakin aika kovassa kunnossa.

Joskus minusta tuntuu että enemmistöllä sinkkunaisista on jotain mt-juttuja ja se jopa näkyy tutustuessa pelokkuutena, epäluottamuksena, huonona käytöksenä, ym. Mitä se kertookaan suomalaisesta yhteiskunnasta ja ajatteluilmastosta...

 

Sain 2 pistettä, en ole hoidon piirissä, koska en tarvitse hoitoa.

Nuo kaksi pistettä sain kysymyksistä, jotka liittyivät itkemiseen ja laihtumiseen. Olen itkeskellyt viime aikoina, mutta mulla on siihen ihan oikea syy (lapsen äkillinen sairastuminen pitkäaikaissairauteen) jonka tiimoilta on ihan normaalia olla huolissaan, surullinen jne. ja sitä kautta sitten siis myös itkeskellä. Ja tuo laihtuminen on ollut täysin suunnitelmallista, sillä olen ylipainoinen.

 

Sain 2 pistettä, en ole hoidon piirissä, koska en tarvitse hoitoa.

Nuo kaksi pistettä sain kysymyksistä, jotka liittyivät itkemiseen ja laihtumiseen. Olen itkeskellyt viime aikoina, mutta mulla on siihen ihan oikea syy (lapsen äkillinen sairastuminen pitkäaikaissairauteen) jonka tiimoilta on ihan normaalia olla huolissaan, surullinen jne. ja sitä kautta sitten siis myös itkeskellä. Ja tuo laihtuminen on ollut täysin suunnitelmallista, sillä olen ylipainoinen.

:heart::heart::kiss::hug:
Voimaa, rohkeutta + paljon apuja teille. Mitä ikinä sairauden kanssa eläminen vaatii.

Kantaisin sinua hetken, ettei askeleesi olisi niin raskaat.

 

Enemmistö palstalaisista näyttäisi olevan ainakin lievästi masentuneita äideistä. Outoa sillä itse en välttämättä edes voisi alkaa seurustella masentuneen naisen kanssa huonojen kokemusten takia. Äidin blogi veti nollat ja ero onkin ilmeinen, samoin mulla nykyään on ykkösestä tullut 0 kun kroppakin aika kovassa kunnossa.


Joskus minusta tuntuu että enemmistöllä sinkkunaisista on jotain mt-juttuja ja se jopa näkyy tutustuessa pelokkuutena, epäluottamuksena, huonona käytöksenä, ym. Mitä se kertookaan suomalaisesta yhteiskunnasta ja ajatteluilmastosta...

Menee liian henkilökohtaiseksi, niin en halua enempää avata, mutta:

Olen oivaltanu paljon työni kautta ja erään rakkaan harrastukseni.

Läsnäolo on yksi mistä kannattaa onnea lähteä etsimään, sen jälkeen tulee kaikki muu.
Elämä on N Y T.

 

7 p. En ole. Olen yhdessä elämän vaiheessa käynyt juttelemassa terapeutin kanssa. En masennuksen takia vaan sen takia etten masentuisi. Minusta itseään ei kannata päästää siihen pisteeseen että masentuu vaan apua on haettava ajoissa.

 

Enemmistö palstalaisista näyttäisi olevan ainakin lievästi masentuneita äideistä. Outoa sillä itse en välttämättä edes voisi alkaa seurustella masentuneen naisen kanssa huonojen kokemusten takia. Äidin blogi veti nollat ja ero onkin ilmeinen, samoin mulla nykyään on ykkösestä tullut 0 kun kroppakin aika kovassa kunnossa.

Joskus minusta tuntuu että enemmistöllä sinkkunaisista on jotain mt-juttuja ja se jopa näkyy tutustuessa pelokkuutena, epäluottamuksena, huonona käytöksenä, ym. Mitä se kertookaan suomalaisesta yhteiskunnasta ja ajatteluilmastosta...

Ehkä ne elämäniloiset, reippaat ja aktiiviset äidit eivät palstaile vaan tekevät jotakin positiivisempaa (ja tästä syystä ovat vielä paremmin suojassa masennukselta)?

Luulenpa, ettei kukaan palstan äideistä niinikään haluasi alkaa seurustella sinun kanssasi - jo siitä syystä, että he varsin usein ovat jo varattuja. Joten tässä ei ongelmaa.

Mukavaa, että olet positiivisella mielellä (en ole katsonut tuota testiä, niin en tiedä, mitä nollat edellyttävät). Oletko varma, että netissä notkuminen on kuitenkaan hyväksi? Suojaa itseäsi ja lähde lenkille, täälläpäin ainakin on tosi kiva keli!

 

Enemmistö palstalaisista näyttäisi olevan ainakin lievästi masentuneita äideistä. Outoa sillä itse en välttämättä edes voisi alkaa seurustella masentuneen naisen kanssa huonojen kokemusten takia. Äidin blogi veti nollat ja ero onkin ilmeinen, samoin mulla nykyään on ykkösestä tullut 0 kun kroppakin aika kovassa kunnossa.

Joskus minusta tuntuu että enemmistöllä sinkkunaisista on jotain mt-juttuja ja se jopa näkyy tutustuessa pelokkuutena, epäluottamuksena, huonona käytöksenä, ym. Mitä se kertookaan suomalaisesta yhteiskunnasta ja ajatteluilmastosta...

Kieltämättä tätä ketjua lukiessa saa sen käsityksen, että useat äidit ovat masentuneita. Aikas surullista, jos on totta

Olin yhdessä vaiheessa todella naiivi ja yritin auttaa läheistä, joka sairastui masennukseen. Aikas paljon siinä vuosien varrella tuli opittua masennuksesta ja siitä miten masentuneiden hoitoa voisi parantaa. Kun oma maailmani ympärillä romahti hain heti apua terapeutilta ennen kuin tilanne paheni.

 

Vaihdellen noin 30 paikkeilla. Lääkitys on, terapiaan haluaisin. Taustalla neurologinen/neuropsykiiatrinen ongelma, jonka edessä taidan joutua nöyrtymään ja luopumaan aika monesta suunnitelmasta ja unelmasta.

 

27 pistettä.
Koen tällä hetkellä olevani huomattavasti pirteämpi kuin esim. puolivuotta sitten. Psykiatrilla kävin säännöllisesti noin vuoden ajan, mutta lopetin käynnit kun koin voivani hieman paremmin. Myös psykiatri vaikutti hoitosuhteeni lopettamiseen: "Joo, tuohan on aika yleistä" ym. oli usein vastaus kun kerroin ongelmistani tai muista mieltä painavista asioista.
Tuohon aikaan olin myös niin voimaton, etten jaksanut/pystynyt lähtemään viemään asiaa itse eteenpäin, tai etsimään muualta apua. Joten asia jäi sitten siihen. Olen muutenkin kokenut monelta taholta vähättelyä olotilastani, ja alkanut itsekin uskoa siihen, että olen "laiska" ja minun pitäisi vain "yrittää enemmän".
Tavoitteena kuitenkin olisi hakeutua lääkärin pakeille, ja tällä kertaa vaatia asianmukaista kohtelua, etteivät asiat pääsisi taas samaan pisteeseen kuin aikaisemmin.

 

Kärsin testin mukaan kohtalaisesta tai keskivaikeasta masennuksesta.. Ajattelin ensin, että vain lievästä, joten olihan tuo vähän järkytys Ikää 30. En tiedä olisinko terapian tarpeessa, koska tulevaisuus tuntuu tällä hetkellä aika toivottomalta. Tässäkö on kaikki mitä voin saavuttaa? Tuntuu, että monet tekijät rajaa nykyisin mahdollisuuksia päästä uudelleen kouluttautumaan haluamalleen alalle (esim.tänä vuonna voimaan tullut muutos ammatilliseen perustutkintoon hakeville) ja työllistyäkseen pitäisi olla vastaavan alan korkeakoulutus vähintään...