Masennustako?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Noora
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

Noora

Vieras
Tuntuu vaan etten enää jaksa edes olla. En jaksa siivota, rähjään lapsille, teen vaan ihan pakolliset hommat. Lääkärissä olen hypännyt viime aikoina muun syyn takia, niin en kehtaa mennä sinekään. Taustalla on rahahuolia, pettämistä parisuhteessa jne. Tuntuu että haluaisin vaan tappaa itseni, mutta olen niin surkea etten pysty siihenkään. Turha sanoa, että "ota ittees niskasta kiinni". Olen yrittänyt vuosien varrella sitä monestikin, mutta tämän jälkeen aina kaikki menee vaan hullummaks.
 
Kuulostas kyllä aika lailla jonkinasteiselta masennukselta.kannattaa kuitenkin sanoa tästä lääkärissä ja hän varmasti antaa testilapun jonka täytät ja saa osviittaa että mistä on kyse.Nukkuminen on myös hyvin tärkeää jaksamisen kannalta.
 
Ensi apuun: nuku hyvin, ota b-vitamiinia ja mene kävely lenkille. Mutta ihan eka varaa aika lääkäriltä, joka kyllä kertoo sitten miten edetään. Ei tarvitse hävetä.
 
Unettomuutta mulla ei ole, päin vastoin on hankalaa päästä sängystä ylös. Tiedän, että näin ei voi jatkua pitkään, koska mulla on myös diabetes, jonka hoito jää ihan retuperälle kun en vaan saa aikaiseksi mitään.
 
No niiden testien mukaan mulla on vakava masennus. Mutta kun ei vaan saa soitettua lääkäriin. Nyt kirjoitin tänne, jos saisin tämän avulla jotenkin tsempattua itseni soittamaankin.
 
Soita nyt *pok pok* !

Se tulee oikeasti tarpeeseen. Mä tiedän koska olen itsekin ollut soittamatta ja yrittänyt pärjätä yksikseen. Se ei toimi, pahentaa vaan ongelmaa, lopulta et jaksa edes kiukuta, kaikki tunteet katoaa ja sitä vaan toivoo että jaksais tuntea edes jotain.

 
Mulla kans on ollut masennus ja oli todella vaikea ottaa yhteyttä lääkäriin. Sitten vaan päätin, että soitan vaikka miten ei olis halunnu. En halunnut jatkaa enää samalla tavalla, joten vaan soitin. Sain lähetteen mielenterveysklinikalle ja siellä olin juttelemassa jonkin aikaa. En halunnut edes käydä niillä juttutuokioilla, mutta kun sain lääkkeitä niin aloin jaksamaan taas.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Karl Eri Raaja:
ulos ylös ja lenkille. Masennuksen yksi tärkeimmistä hoidoista on ulkoilu.
Sanoo mua hoitava lääkäri.

Sä et taida sairastaa vakavaa masennusta.
Tuo on oikeasti varmaan pahinta mitä voi sanoa, jos on vakavan masennuksen akuuttivaihe menossa :(
Eri asia jos on lievää tai on hyvää vauhtia jo toipumassa jne
 
mä kans ajattelen et oon masentunu. huudan lapsille pienestä, hermo koko ajan kireellä, en jaksa tehdä mitään, no soitin aamulla lääkäriin aikaa, eipä ollu täks päiväks enää. käskettiin maanantaina soittaa uudestaan josko maanantaina olis aikoja. mä olisin saanu täks päiväks lapsille hoitajan mut en enää maanantaina saa kun se hoitaja menee töihin..
 
Katselen joo pihalle, mutta en saa aikaiseks vaan mennä sinne. En sitte millään. Töissä mistään ei tuu mitään, ajatukset ei ole siellä, muttei ne ole missään muuallakaan. Vähän semmonen zombie-olo.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Karl Eri Raaja:
ulos ylös ja lenkille. Masennuksen yksi tärkeimmistä hoidoista on ulkoilu.
Sanoo mua hoitava lääkäri.

Sä et taida sairastaa vakavaa masennusta.
Tuo on oikeasti varmaan pahinta mitä voi sanoa, jos on vakavan masennuksen akuuttivaihe menossa :(
Eri asia jos on lievää tai on hyvää vauhtia jo toipumassa jne


Joo näin se on
 
Mii: Sama juttu. Rähjään, paiskon välillä tavaroitakin, ja sitten tulee entistä pahempi mieli. Kavereiden kans en juuri ole enää tekemisissä, ihan muutaman kans soitellaan, mut niillekään en oo olostani kertonu. Mieskin on vähän avuton. Kerran on muutama vuosi sitten vienyt mut päivystykseen, kun tuntu että hajoan just kappaleiks.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Karl Eri Raaja:
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Karl Eri Raaja:
ulos ylös ja lenkille. Masennuksen yksi tärkeimmistä hoidoista on ulkoilu.
Sanoo mua hoitava lääkäri.

Sä et taida sairastaa vakavaa masennusta.
Tuo on oikeasti varmaan pahinta mitä voi sanoa, jos on vakavan masennuksen akuuttivaihe menossa :(
Eri asia jos on lievää tai on hyvää vauhtia jo toipumassa jne


Joo näin se on


Niin mikä on? Miten on?
 
mulla on muutama kaveri, toinen niistä on veljen vaimo enkä hänelle viitti puhua mistään kun hän kertoo aina veljelle kaikki ja isoveli on aina isoveli joten jos kuulis ni olis täällä heti ja viemässä mua hoitoon. apu sekin olis mut en tarvi ku vaan lääkäriä, vielä. toinen on sit sellane jolle oon joskus sanonu et oon varmaan masentunu mut ei siitä oo sit sen jälkeen puhuttu. ja mitä mun mieheen tulee se on joskus sanonu et hän ei ole hullun kanssa ja hullu on siis sellanen joka syö masennuslääkkeitä, salaa mieheltä menisin sinne lääkäriin. kävin yli vuosi sitte lääkärissä masennuksen takia mutta se sano etten ole masentunu ja silti musta vaan tuntuu siltä että olen ku en oo normaali itteni. ei mun mielestä ole lapsillekkaan hyväks että äiti suuttuu pienistä asioista ja huutaa koko ajan. mutta kun apua ei saa niin ei saa.
 
Mulle on kans sanottu, etten näytä masentuneelta. Ja mulle mies sanoo, että pitäis hakeutua hoitoon. Huomenna olis taas työpäivä, mutta tuntuu etten jaksa. Sielläkin on kaikki ihan syvältä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Karl Eri Raaja:
Alkuperäinen kirjoittaja Noora:
No käsitin ettei Karlilla ole vakavaa masennusta.

Mieliala lääkkeitä popsinu kohta vuoden

Niin? On lievää masennusta, on keskivaikeaa ja vaikeaa. Lievä masennus aivan eri asia kuin vakava, ei niitä voi edes verrata. Menehän sanomaan vakavasti masentuneelle, että ulos, ylös ja lenkille. Voi olla viimeinen tikki.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Noora:
Mulle on kans sanottu, etten näytä masentuneelta. Ja mulle mies sanoo, että pitäis hakeutua hoitoon. Huomenna olis taas työpäivä, mutta tuntuu etten jaksa. Sielläkin on kaikki ihan syvältä.

Mulle joo kanssa sanottiin että ihan normaalia alakuloisuutta, kunnes ruvettiin lopulta synnytyksen jälkeisenä masennuksena tutkimaan.

Nyt diagnoosiksi alkaa pikkuhiljaa hahmottumaan ahdistuneisuushäiriö, paniikkihäiriö, pakko-oireinen häiriö... Jotka sitten yhdessä ovat olleet omiaan aiheuttamaan minulle masennusta. Paljastuikin psykoterapian ja serotoniinilääkityksen tarve. Tosin ne aloitetaan vasta myöhemmin, koska kyse senverran intensiivisestä hoidosta.

Alkuasetelma tosiaan oli "liiku enemmän ja ulkoile, sillä se lähtee! ei sussa mitään vikaa ole".

Muoks. testien mukaan, jotka eivät siis ole yksinään muuta kuin suuntaa antavia, antoivat tulokseskis vakavan masennuksen, sekä ahdistuneisuuden, jopa kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön (tai mikä ikinä onkaan) viittasivat->tämän tuloksen lääkäri sitten hylkäsi, kertomani pohjalta.

 
Voiko sen takia mennä päivystykseen, jos on vielä jaloillaan, mutta pää leviämispisteessä? Taannoin kun mies mut vei, en pystyny enää puhumaan, itkin vaan. Nyt en ole ihan siinä pisteessä vielä, itken kyllä lähes koko ajan, mutta pystyn hetkellisesti kokoamaan itseni.
 

Similar threads

H
Viestiä
8
Luettu
668
H
H
Viestiä
23
Luettu
875
Aihe vapaa
hilma amanda
H
O
Viestiä
1
Luettu
417
H

Yhteistyössä