Kyllästynyt?

[onko muita]

Viime aikoina olen yhä voimakkaammin tuntenut, ettei nykyinen parisuhde ole sellainen, jossa sittenkään haluan elää lopun elämääni. Olen yhtäkkiä tajunnut ja ymmärtäväni haluavani jotain muuta, jonkun muun kanssa (ei tosin ketään tiettyä)...

Tajusin vasta äskettäin, etten ehkä sittenkään rakasta häntä niin kuin pitäisi. Tajusin, etten halua hänen kanssaan naimisiin enkä halua hänelle lasta, en halua ""meitä""... Silti olen jotenkin kasvanut häneen kiinni näiden vuosien varrella. Yhdessä hetkessä mietin, että kyllähän tämä elämä näinkin menee. Toisessa hetkessä tuntuu, että elän lasipurkissa...

Mutta miksi lähteminen on niin vaikeaa? En osaa, en uskalla en kä jaksa... Odotan ja toivon, että hän löytäisi jonkun toisen tai antaisi minulle syyn katkaista suhde. Tämä tilanne on ihan hirveä! Onko ketään muita samoissa tunnelmissa olevia?

 

[Hanna]

Välillä tulee just tuo tunne... myönnän syyllistyväni siihen määräajoin. Meillä on kaikki todella hyvin, takana yli 10 v suhde (olemme naimisissa). Mies on kunnollinen, kiltti ja huomaavainen ja jopa melko komeakin ) eli lähes kaikkea mitä toivoa saattaa. Silti ajoittain tunnen, että tämä ei muka riittäisi.

Hän kertoo usein rakastavansa minua ja tiedän rakastavani häntä myös, mutta joskus sanoessani sen ääneen hänelle takaisin, mietin, rakastanko oikeasti? En halua lapsia ja se on tehty selväksi jo ajat sitten (en haluaisi lapsia kenenkään muunkaan kanssa), mies haluaisi, mutta on tehnyt valintansa ja valinnut minut ainakin toistaiseksi.

Seksihalutkaan eivät mene meillä tasan; mies haluaisi usein ja minä todella harvoin. Liekö syynä pitkään käytetty hormoniehkäisy vai joku muu - en tunne juuri lainkaan seksinhimoa, muu läheisyys ja koskettelu ilman painostusta seksiin on paljon ihanampaa, mikä tietysti turhauttaa miestä.

Että tässä sitä taaplataan... monesti olen miettinyt, että jos olisi tarpeeksi ""munaa"", olisimme jo eronneet... tai sitten ei. Mikä on oikeaa rakkautta ja ""riittävän hyvä"" parisuhde... sitä ei kukaan voi sanoa.