masennusta vai ms-taudin oireita?

[hunajainen]

Apua. Olen luullut kärsiväni jonkin sorttisesta masennuksesta. Sillä olen yksinäinen, parisuhteeni on hajalla ja vielä kaksi pientä lasta.
sitten minulla on todella hyviä päiviä ja sitten taas todella huonoja päiviä, jolloin kaikki kaatuu päälle ja olo on aivan voimaton. On myös itkupäiviä, jolloin vain itken. ensin luulin, että ne liittyvät kuukautisiin, mutta nyt olen todennut, että eivät liitykkään.
olo on välillä kuin haamulla, teen kotihommia ja hoidan lapsia, mutta tuntuu kuin en olisi ollenkaan läsnä, en reagoi elämään niinkuin olen joskus reagoinut, siis kunnolla.
unohtelen asioita, en suuria, mutta esim. pyykit koneeseen koko päiväksi tai kauppakassin rattaisiin useaksi tunniksi. En ole ennen ollut tällainen.
Jos joku kysyy vaikka lasteni syntymäpäivää, vastaus ei tule kirkaana, vaan joudun miettimään hetken. Joskus myös sanat ovat hukassa, saataan jäädä kioskin myyjälle sönköttämään jotakin, kun en muista jotain tavallista sanaa..

Vaikka fyysinen kuntoni on hyvä ja saan unta riittävästi, miksi koen (yleensä)iltapäivisin kamalaa uupumusta?
Ja lisäksi mietin paljon, mikä tarkoitus milläkin asialla on elämässä. Miksi asumme juuri täällä jne.

sattumalta rupesin lukemaan ms-taudin oireista ja minua rupesi pelottamaan, sairastanko ms-tautia??!!
nimittäin oireista sopivat juuri; muistin huonontuminen, mieli-alan vaihtelut, uupumus.. mutta nämä kyllä ovat myös masennuksen oireita.
entäs se, että joskus on hyvin uupunut vaikkei olisikaan syytä. Esim on aikoja jolloin kaikki on ihan hyvin parisuhteessa ja lasten kanssa, mutta sillloinkin saattaa olla näitä vaikeita päiviä; uupumusta, itkuherkkyyttä, haamu-oloa se ei kai sopisi masennuksen oireisiin, vai kuinka? Mutta se sopisi ms- taudin oireisiin.

Rupesi oikeasti pelottamaan. onkohan minulla kenties sm- tauti vai olenko "vaan" masentunut??

 

[Eleonoora]

ehkäpä sinä olet vain pienten lasten äiti...kun joutuu koko ajan jakamaan huomionsa, niin kärsiihän siinä keskittymiskyky...

 

[hunajainen]

\

ehkäpä sinä olet vain pienten lasten äiti...kun joutuu koko ajan jakamaan huomionsa, niin kärsiihän siinä keskittymiskyky...

niin voi se niinkin olla (*toivoo*)

Mutta silti pelottaa toisinaan..
Välillä pää on ihan sumussa, tuntuu, että ei ole kunnolla hereillä, että jonkun pitäisi ravistaa oikein kunnolla, että heräisi. Ja en todellakaan ole fyysisesti väsynyt. joskus myös huimausta. Pelottaa että voisin luhistua/pyörtyä milloin vain..
ja välillä olen siis ihan energinen, normaali itseni.
äh.. en tiedä. :/

 

[mammeli]

Hei! Minulla on ihan samanlaista. Välillä on hyviä päiviä, jolloin olen energinen ja iloinen, sitten taas päiviä, jolloin tuntuu kuin suossa kahlaisi, mitään en saa aikaiseksi, itkettää, ajatukset jähmeitä yms. Olen kuin sumussa, en tässä hetkessä läsnä. Mikään ei innosta... Olen ajatellut, että on jonkinasteista masennusta. Vielä en ole hakenut ammattiapua, kun noita hyviä päiviä kuitenkin on enemmän. Voimia sinulle! :hug:

 

[mammeli]

Hei! Minulla on ihan samanlaista. Välillä on hyviä päiviä, jolloin olen energinen ja iloinen, sitten taas päiviä, jolloin tuntuu kuin suossa kahlaisi, mitään en saa aikaiseksi, itkettää, ajatukset jähmeitä yms. Olen kuin sumussa, en tässä hetkessä läsnä. Mikään ei innosta... Olen ajatellut, että on jonkinasteista masennusta. Vielä en ole hakenut ammattiapua, kun noita hyviä päiviä kuitenkin on enemmän. Voimia sinulle! :hug:

 

[minna]

myös täällä samallaisia oireita..masennusta ja uupumusta varmasti.

 

[taustalla]

Kyllä oireesi ovat merkki jostain sairaudesta,ei pelkästä pienten lasten äitinä olosta.Ja nuo oireet oikeuttavat sinut kääntymään lääkärin puoleen joka voi ohjelmoida sinulle poissulkututkimuksia.Nimittäin masentunutkin voi sairastaa/sairastua johonkin muuhunkin,fyysiseen sairauteen.
Minulla kesti 3 vuotta lääkäriltä toiselle ravaamista ennenkuin minut otettiin tosissaan ja lähetettiin edes joihinkin tutkimuksiin.Taisin olla aika onnekaskin kun silloin viimein kohdalleni sattui hoitaja ja lääkäri jotka sanoivat heti ensi kerran tavatessaan ettei nyt ole kaikki kunnossa.Vuoden verran sitten tehokkaasti tutkittiin ja sain diagnoosin fibromyalgia.Minulla olivat kivut ja jatkuva väsymys aamusta iltaan taudinkuvan pahimmat oireet.
Itsekin hain tietoa ja ms-tauti sekä fibromyalgia ja molempiin liittyvä masennus olivat vahvimmat ehdokkaat.Enkä tosiaan kahlannut mitään lääkärikirjoja läpi,kuten joku voi ajatella.Oman tietopohjan ja netin tietojen avulla "tein itselleni diagnoosin "ja esitin epäilykseni lääkärille.Tuosta noin puoli vuotta eteenpäin sain erikoislääkärin virallisen diagnoosin,joka oli juuri samainen fibromyalgia.Ms-taudissa ja fibrossa on yllättävän paljon samoja oireita,ehkä voisit lukea vielä fibronkin taudinkuvan vertailupohjaksi.Molemmissa sairauksissahan oireet ovat kovinkin yksilöllisiä.Vaikka fibromyalgia ei ole psyykkisiin sairauksiin kuuluva,sen syntyyn vaikuttaa myös elämäntilanne,joka kirjoituksestasi päätellen on tällä hetkellä vaikea.Siksi ajattelin että voisit ehkä tutustua tähänkin etukäteen.Mutta mene ihmeessä lääkäriin,vaikka sinulla olisi "vain"masennusta,tarvitsee sekin hoitoa jotta voisit ja jaksaisit paremmin.Apua kannattaa hakea ajoissa,keskivaikea masennus kehittyy nopeastikin hoitamattomana,ja mitä pidemmälle sairaus etenee sitä hitaampaa mahdollinen paraneminen.Ja tosiaan kuten sanoin noissa ed.mainituissa sairauksissakin masennus on yksi oire.Kyllä minulla oli korkea kynnys itsellä aloittaa lääkehoito myös masennukseen,muistan että itkin ensi kerran tuota lääkettä ottaessani,mutta ymmärsin myös ettei kohdallani pelkkä terapia enää auta.Voimia sinulle selvittää oireittesi syyt,se voi olla joskus pitkällistäkin mutta palkitsee varmasti parempana olona =)

 

[toinen vieras]

Mulla on on itsellä ms ja lähipiirissä myös. Sen kokemuksen mukaan joka mulla on, niin ei ms-tauti kyllä ihan ekaksi ja/tai pelkästään oireile tuolla tavalla. Jos sulla on todella ms niin pitäisi olla myös jotain "fyysisempiä" oireita. Esim. näköhermotlehdus, raajojen heikkoutta tai vapinaa, outoja puutumisia, toistuvia virstsatietulehduksia, jne.
Mut sinuna koittasin kuitenkin selvittää, että mistä oireet johtuu. Tuskin se kumminkaan on ms:ää.
Tsemppiä!

 

[hunajainen]

kiitos vastanneille. Joo mitä olen netistä lukenut noista oireista, niin ei mulla kyllä tosiaan ole mitään fyysisiä oireita. Joskus on ollut raajan puutumista mutta siitä nyt on jo pari vuotta aikaa.
aihe rupesi kyllä kiinnostamaan, mietin kuinkanhan moni sairastaa fibroa tai ms- tautia tietämättään, kun niissä ei ole mitään selviä oireita jne. :/

 

[Elämänlanka]

Mulla kävi niin että olin kokenut elämässäni kovia, eron ja lapsen kuoleman ja psykiatri pisti oireiluni psyykkisen reaktion piikkiin. En vain saanut mielen rauhaa sillä siskollani on ms ja pääsin tutkimuksiin ja reili kolme vuotta sitten sain ms-diagnoosin. Eli tiukkanakin saa olla.

 

[nimetön]

Heippa! Halusinpa vaan kommentoida vielä aiheesta, sillä itselläni on ms-tauti.
Oireita voi todellakin olla alkuun vaan "sumuinen"olo. Itselläni tuo vaihe kesti kaksi vuotta, oli sellaine tokkurainen olo, ihan kuin unessa olisi ollut keskellä työpäivääkin. Mutta niin harvinainen tauti ms on kuitenkin, etten lähtisi sitä noilla oireilla kuiteskaan hakemaan Ellei sitten satu vaikkapa olemaan suvussa muilla

 

[Ninnu]

Kyllä sun kannattaa mennä lääkäriin juttelemaan noista oireista eikä jäädä yksin niitä pähkäilemään. Myös esim. psykologin kanssa keskusteleminen voi avata ovia ja auttaa näkemään, oletko "vain" masentunut. Voimia!

 

[Lääkärille vaan]

Itselläni on sekä ms että masennus, sehän voi olla myös yksi ms-taudin oireita, mutta yleensä siinä on myös voimakkaat fyysiset oireet. Esim. huimausta, näköhäiriöitä, kävelyvaikeuksia, puutumisia, vaikka mitä. Olen jo vuosia käyttänyt mielialalääkitystä, että voin elää normaalisti ja toimia sen mukaan mitä pystyn ja jaksan tekemään. Jos sulla on omalääkäri, käy hänen luonaan tai sitten lastenneuvolan kauttakin voi saada apua. Mielenterveystoimistossa käyn juttelemassa joskus, sitäkin kautta saa aikoja lääkärille jos haluaa. Yritä pärjätä, elämä on välillä hyvin rankkaa, mutta eihän tälle mitään voi. On vaan tehtävä mitä pystyy ja päivä kerrallaan ! Voimia sinulle ja perheellesi :flower: