masennus>ero

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ero>masennus
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

ero>masennus

Vieras
tuliko ensin masennus ja sitten kaikki alkoi menemään pieleen? vai oliko se sittenkin niin päin, että havahduin avioliittoni onttouteen ja masennuin eron todennäköisyydestä?

itkettää, nukun huonosti, ruokahalu on mitä on. en jaksa innostua mistään. pinna on kireällä...... #¤#""""tin kireällä ja olemattoman lyhyt.

miehen kanssa on juteltu ja ero tuntuu molemmista parhaalta ratkaisulta. kumpikaan ei jaksa enää yrittää. emme juurikaan huuda tai riitele. enemmän voimatonta apatiaa ja toisinaan tiuskimista. toisen tekemistä kömmähdyksistä ja laiminlyönneistä hermostun. mies tuntuu olevan liikaa silmissäni. ei hänkään viereeni kaipaa, joten tasoissa ollaan.

kavereille jutteleminenkin tuntuu turhalta. puhuminen helpottaa, mutten haluaisi muiden olevan minusta huolissaan. kaikilla on ne oman elämänsä murheet ja kiemurat. jotkut ovat sanoneet, että ota vain yhteyttä, milloin haluat jutella. olisi jotenkin helpompi, että asiasta hajulla oleva kaveri kysyisi, mitä kuuluu.

vanhemmillekaan en ole sanonut mitään. taitaavat jotain aavistella, kun välillä tulee ihmeellisiä kommentteja. mikähän siinä vaikeuksien myöntämisessä on minulle niin vaikeaa?

nyt alan huolehtimaan itsestäni ja yritän järjestellä asioita sitä kautta. kodin huono ilmapiiri ja raivohullu äiti eivät ole olleet aikoihin lapsille otollista maaperää. toistaiseksi vaikuttavat ihmeen tasapainoisilta, mutta jättäähän tällainen elämä varmaan jotain jälkiä.

oman elämän umpikujaan jumittuu. hetkittäin näyttäisi valoa olevan tunnelin päässä ja sitten taas tuntuu, että miten tätä jaksaa???

 
Mitäpä jos nyt kuitenkin kävisit terveydenhoitajan juttusilla.

Masennus voi johtua hyvin monesta syystä eikä sen takia tarvitse avioeroa ottaa.

Elämään kuuluu kivoja ja vähemmän kivoja päiviä. Pitää vain opetella ottamaan päivä kerrallaan.

Kuuntelin eilen Lea Lavenin tv-konsertissa Maaritin laulun.
Siinä laulettiin, että jos haluat elää kanssani synkän ajan, elä kanssani lokakuu. Jos haluat nähdä valon, elä kanssani kesä. Laulepa tuota laulua. Olen lokakuussa syntynyt ihminen. Minua syksy ja pimeys ei masenna. Tarvitsen hämärän hyssyä. Jatkuva auringonpaiste ei ole minulle tarpeellista.

Minun ex-mussukka häippäsi kotoa masennuksen takia. Masennus jatkuu edelleen ja hän käy viikottain terapiassa.
Masennus on kuin tunneli, joka mennään läpi. Ei sen ajaksi tarvitse katkoa ihmissuhteitaan. Olen tottunut elämään masentuneiden ihmisten kanssa koko elämäni. Isäni oli sotaneurootikko. Äitini oli menettänyt kihlattunsa talvisodassa. Jatkuvaa surua ja murhetta lapsesta lähtien.
Ei minulle mikään ole uutta eikä ihmeellistä.

Huumori auttaa. Ota musta huumori avuksi. Niin minä teen, kun oikein mättää lunta tupaan.

Minulla on nyt vähän kiire. Yh-äitinä ei ole varaa masentua vaan pitää käydä kahdessa työpaikassa.

Ajattelepa järkevästi. Elämän voi järjestää monella tavalla.
Sinuna varaisin huomenna ajan lääkärille, ottaisin hieman sairaslomaa, näkisin elämässä valoisat puolet.

Kirjoittele uudestaan. Olen varma, että Jouluna sinulla on jo ihan hyvä ja tasapainoinen olo. Ulkoile tänään paljon. Silloin ruoka alkaa maistua ja unikin tulee.

Olen ihastunut soija maitoon. Ehkä sinullekin tuo maito tekee hyvää. Hormonitasapainosi voi heitellä. Unettomuus voi johtua myös ""kuuhulluudesta"". Asiata voit lukea lisää kristallipallopalstalta. Nyt saan kaikki palstahäiriköt niskaani, jos kirjoitan vielä tavunkin. Naureskelin palstan pilailijan uusimmalle vitsille. Minä en osaa tavuttaa mies-sanaa.
Varmasti joku heittää perään kommentin, ettei masentuneelle saa vitsailla. Höpö höpö. Äitivainani sairasti syöpää ja vitsailili sairaudelleen todella kornisti. Hän väitti saaneensa Aids-verta ym. hupaa. Me lapset nauraa hornotimme mukana. Siksi kai tämä omituinen levy on jäänyt päälle. Pyydän anteeksi, jos joku heikkohermo kaunosielu taas veti herneen nenuunsa.
 
Minustakin ero on kamala hinta siitä, että voi huonosti ja on voimaton ja ei jaksa.
Mitä se ero auttaa, jos kaikkea ei voi vierittää puolisolle. Minä sanon erään asian sinulle: ero on siirtymistä toiseen tuntemattomaan, ero on uuden hakemista ja kokeilemista, kuka antaa takuut, että onnistut. Eronnut on kyynikko, joka lukee toisesta jokaisen pilkunkin, eronnut ei pysty hyväksymään kuin täydellisen ihmisen ja tunnetusti heitä on kovin vähän. Sitten vanhempana, kun ei oikein jaksa hurjastella, voi puolisokin olla oma itsensä. Eronnut laukkaa suhteesta toiseen ja ihmettelee, että kyllä ensimmäinen puoliso, vaikka olikin hullu, niin häntä edes jaksoi sietää. ERO EI OLE AINA RATKAISU.

Voimia sinulle. Mene lääkäriin hae ensimmäiseksi nukahtamistabletteja, ne ovat vaarattomia ja todella hyvä apu, seuraavaksi mene luontoon kävelemään. Mieti hyviä asioita ja älä koskaan vastaa heti, jos jokin ärsyttää, ole hetki hiljaa ja tee jotakin muuta, ota vasta sitten kantaa asiaan. Minä en koskaan vastaa tekstiviestiin heti, vaan teen töitäni ja kuen viestin uudelleen ja olen huomannut , että useimmiten vastaan eri tavalla, kuin olisin heti vastannut.
Lähetän sinulle voimia:)
 
olen varannut jo ajan. puhelimeen tarttuminen kesti yllättävän kauan. sitä aina kuvitteli, että kyllä se seuraava päivä on vähän kirkkaampi. välillä onkin.

liikunnan puute ei ainakaan vaivaa. välillä menee liiallisuuksiin ;-) pääsee kotoa pois.

unet häviää liikoihin ajatuksiin. onneksi välillä on pitkiä hyviä jaksoja, sitten tulee takapakkia. ajatuksien saaminen omasta päästä on vaikeaa. suppella reviirillä ajattelu pyörii ja yöllä kaikki tuntuu kamalammalta ja vaikeammalta kuin aamulla. aamuyöllä heräily kyllä rassaa nuppia.

ihmissuhteet. luulen pystyväni tarkastelemaan liittoani objektiivisesti. tiedostan puutteet ja hyvätkin asiat. jos vaakakuppi kallistuu aivan faktojen osalta miinuksen puolelle, niin enpä tiedä... siihen vielä hävinneet tunteet. miten ne tunteet saa takaisin, kun nyt hädin tuskin muistaa, onko koko tunneskaalaa tullut koskaan käytettyäkään.

tällaista elämä on. moni lienee kokenut samaa ja selvinnyt. toisille voi olla ero oikea ratkaisu, toisille yhdessä pysyminen.

 
tabletit, jos ovat unilääkkeitä, eivät ole vaarattomia!!!!
----> aiheuttavat pitkäaikaiskäytössä fyysistä/psyykkistä riippuvuutta eli narkkariksi tulee helposti (todettu aiheuttavan vanhuksille myös dementiaa eli vaikuttavat myös muistiin). Vierottautuminen ei ole helppoa. Mielummin kevyesti rauhoittava/unettava lääke, mikä ei aiheuta riippuvuutta ----> on parempi vaihtoehto. Niitä löytyy.

Kokemusta löytyy!
Tsemppiä, erosta selviää!

 
Hei, havahduin, kun luin tekstiäsi. Olen itse ihan samassa tilanteessa. Eroa on ajoittain hapuiltu jo vuosia, masentaa ja sitten menee hetken paremmin ja sitten taas kaikki romahtaa.

Nyt olen jo saanut itseäni niskasta kiinni sen verran, että olen hakenut itselleni apua lääkäreiltä. Asian vatvominen on vienyt fysiikkani niin huonoon kuntoon, että en tästä ilman lääkäriapua enää selviä.

Miestä ei jaksamiseni ole pitkään aikaan kiinnostanut, hänellä on omat uudet mielenkiinnon kohteensa toisaalla (useita epämääräisiä naissuhteita).

Jotenkin pysyn tolpillani, pakko, lasten vuoksi. Rankkaa tämä on, aivan uskomattoman rankkaa. Ero ei ole helppo ratkaisu, se on nyt vain käytävä läpi ja yritettävä jatkaa elämää...
 
En tarkoittanut unilääkkeitä , vaan nukahtamislääkkeitä. Ei lyhyestä käytöstä tule riippuvuutta ja pitkää reseptiä ei edes saa, max 20 kpl kerralla.

Mummoille voidaan syöttää vaikka mitä, että olisivat helpompia hoitaa. Nyt ei ole kysymys siitä.
 
nukahtamisilääkkeitä yli kaksi vuotta (lääkärit kyllä kirjoittaa satoja, jos tarve) ja tulin narkkariksi (en ole enää). Parasta kuitenkin, että jos lääkkeenkäytön tarve pitenee, niin puhuu lääkärin kanssa asiasta. Niitähän saa syödä maksimissaan n. 2 vkoa - sanoo se pienellä printattu siinä lääkepaprussa siellä pakkauksen sisällä. :(
 

Yhteistyössä