Masennuksen oireitako..?

[Lea]

Kertokaahan te,joilla kokemusta.kun tilanne on nyt se,että en kertakaikkiaan jaksa,ihan yksinkertaisuudessaan voimat on loppu.lapsia on kolme,nuorin 2,5v.takana pitkä parisuhde,joka ei sekään niinsanotusti kukoista,millään saralla.en siis jaksa enää iloita mistään asioista ,joista ennen ehkä tulikin iloa.on tosin päiviä jolloin on parempi olla,mutta pääsääntöisesti aina vituttaa joku asia,ihan jatkuvasti.kuitenkin ns.perusasiat on kunnossa;ukko käy töissä,ei juo,on ihan hyvä isäkin ym,omakotitalo,lapset terveitä ym,mutta kun ei vaan kiinnosta,mikään ei innosta,ei innosta kyläillä juurikaan,haluisin vaan maata kotona tekemättä juuri mitään.lasten takia nousen aamulla ja teen pakolliset.kiitos vastauksista.

 

[lea]

up

 

[lea]

vastatkaa nyt joku

 

[Sen pituinen se]

Voihan olla masennustakin, oletko levännyt tarpeeksi? Viekö parisuhteessa jokin voimasi?

 

[no]

mä ehkä sanoisin että arki vaan painaa päälle. Masennukseen mun mielestä liittyy synkät ajatukset, pelot, syvä ahdistus, nukkumattomuus... Se ettei jaksa enää edes vituttaa. En tiedä. Ehdottaisin jotain arjen (ja parisuhteen) piristysruisketta nyt alkuun mut voithan tietty käydä johonki juttelemassa ja kuulostella olisko sitte jotain alkavaa..

 

[samperi]

Masennukselle kuulostaa :/

 

[ll]

Mul on ollu jo pidempää aika samallaista... epäilen kyl itelläni synnytyksen jälkeistä masennusta! nuorin laps koht vuoden! ehkä oon tyhmä kun en hae apua,mut en haluu luovuttaa,ehkä tää tästä itelleen menee ohi...

 

[Samoja tuntoja]

Mulla vastaavia tuntoja, mutta nuorin vasta 5kk. Mul varmaan jotain synnytyksen jälkeistämasennusta tai sitten ihan vain väsymystä. Kyllähän noi sun oireet alkavalta masennukselta kuulostaa. Kannattaa ottaa rohkeasti yhteyttä alan ammattilaisiin, niin pääsee purkamaan tuntoja. Parempi ettei pääse pahemmaksi. Kannattaa myös järjestää miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa ja puhua. Tai vaikka kirjata ylös tuntemukset, jos puhuminen tuottaa vaikeuksia! Minä en yksin murehdi olotilaa, vaan mies saa olla tukena ja turvana myös tällaisena "huonona aikana". Itse meinaan myöskin neuvolassa ensikerralla ottaa puheeksi! Jaksamisia!

 

[Lea]

Voihan olla masennustakin, oletko levännyt tarpeeksi? Viekö parisuhteessa jokin voimasi?

mielestäni saan levättyä/nukuttua tarpeeksi.parisuhteessa ei ehkä mikään yksittäinen asia vie voimia,koko tämä touhu jotenkin rassaa niin paljon.mieskin tietää tilanteen,ei vaan oikein(ehkä osaa)kommentoi mitenkään,saati että helpottais mun oloa.ei se pahakaan ole,ei vaan ehkä tiiä miten tulis toimia.lapset vie voimia,ja kasvatusasioisssa ei oikein ehkä päästä samoille linjoille.keskimmäinen lapsi on hankala ja vie voimia,mutta kun koen ongelman olevan se,etten jaksa innostua,olen alavireinen ja hermostunut ja pahantuulinen jatkuvasti.

 

[Sen pituinen se]

Saisitteko lapsia hoitoon, että pääsisitte miehen kanssa vähäksi aikaa huilimaan. Tai menisit vaikka yksi lenkille tai johonkin mistä pidät.

 

[Lea]

Saisitteko lapsia hoitoon, että pääsisitte miehen kanssa vähäksi aikaa huilimaan. Tai menisit vaikka yksi lenkille tai johonkin mistä pidät.

no "pakon edessä"anoppi ottais lapset,mutta ei mielellään yöksi.eli se olis sit joku elokuvat tai vastaava(yllätys,että ei kiinnosta..)eli sellasta lapsenlikkaa ei ole,että voitas moneks päiväks lähteä jonnekkin kahestaan.mulla on harrastus,jossa käyn kerta viikkoon,ja tarpeen vaatiessa muulloinkin pääsen esim,kaverille istumaan iltaa,se ei ole ongelma,mutta kun ei kiinnosta..

 

[lea]

nostelen vielä

 

[samperi]

Mitäs jos kävisit vaikka terveyskeskuksessa juttelemassa..
Masennukseen on hyviä lääkkeitä

 

[lea]

mä käyn neuvolapsykologilla juttelemassa tuon keskimmäisen lapsen asioista,mutta viime kerralla puhuttiin mun omasta jaksamisesta.voinkohan siellä hänelle kertoa ihan "kunnolla"asioistani,vai pitäskö sit varata aikaa jonnekkin ihan lääkärille.tää on niin uutta etten tiiä,mutta ehkä se psykologi tietää jos kysäsen.ja kuuntelee kun puhun.se on aina tunnin aika,ja tuntuu että aika loppuu kesken.mulla on lapsuudessa ja nuoruudessa tapahtunu asioita joista en oo puhunu kuin parille kaverille(alkoholismia perheessä ja väkivaltaa)ja pelkään että nämä asiat alkaa nyt näin aikuisiässä vaikuttaa mun elämään.

 

[lea]

nostelen vielä jos jollakin olisi kokemusta,tai vinkkejä.

 

[kaveri aamuvirkkuna]

up

 

[kaveri aamuvirkkuna]

up

 

[Sen pituinen se]

mä käyn neuvolapsykologilla juttelemassa tuon keskimmäisen lapsen asioista,mutta viime kerralla puhuttiin mun omasta jaksamisesta.voinkohan siellä hänelle kertoa ihan "kunnolla"asioistani,vai pitäskö sit varata aikaa jonnekkin ihan lääkärille.tää on niin uutta etten tiiä,mutta ehkä se psykologi tietää jos kysäsen.ja kuuntelee kun puhun.se on aina tunnin aika,ja tuntuu että aika loppuu kesken.mulla on lapsuudessa ja nuoruudessa tapahtunu asioita joista en oo puhunu kuin parille kaverille(alkoholismia perheessä ja väkivaltaa)ja pelkään että nämä asiat alkaa nyt näin aikuisiässä vaikuttaa mun elämään.

Nuo asiat vaikuttavat melko varmasti. Kotonamme oli myös alkoholismia ja perheväkivaltaa silloin kun olin lapsi ja nuori, eli monta vuotta pelkoa ja huolta, vaikkakin välillä oli hyviäkin aikoja. Asiat nousevat joissain elämäntilanteissa ja -vaiheissa mieleen vaikka olen mielestäni ne käsitellyt. Ehkä sinulla nyt, kun on lapsen kanssa haastava aika nousee nämä asiat mieleen.

Varaa vaikka neuvolan kautta aika myös itseäsi varten jolloin saat purkaa vyyhtiä kunnolla ja jaksat paremmin. Asioiden käsittelyssä ammattiauttajan kanssa on se hyvä puoli, että hän taatusti ymmärtää mistä puhut ja osaa antaa sinulle tukea ja sellaisia työkauluja millä psytyt ymmärtämään tapahtumia ja näin vaikeiden elämäntilanteiden edessä jaksat paremmin.

 

[Lea]

mä käyn neuvolapsykologilla juttelemassa tuon keskimmäisen lapsen asioista,mutta viime kerralla puhuttiin mun omasta jaksamisesta.voinkohan siellä hänelle kertoa ihan "kunnolla"asioistani,vai pitäskö sit varata aikaa jonnekkin ihan lääkärille.tää on niin uutta etten tiiä,mutta ehkä se psykologi tietää jos kysäsen.ja kuuntelee kun puhun.se on aina tunnin aika,ja tuntuu että aika loppuu kesken.mulla on lapsuudessa ja nuoruudessa tapahtunu asioita joista en oo puhunu kuin parille kaverille(alkoholismia perheessä ja väkivaltaa)ja pelkään että nämä asiat alkaa nyt näin aikuisiässä vaikuttaa mun elämään.

Nuo asiat vaikuttavat melko varmasti. Kotonamme oli myös alkoholismia ja perheväkivaltaa silloin kun olin lapsi ja nuori, eli monta vuotta pelkoa ja huolta, vaikkakin välillä oli hyviäkin aikoja. Asiat nousevat joissain elämäntilanteissa ja -vaiheissa mieleen vaikka olen mielestäni ne käsitellyt. Ehkä sinulla nyt, kun on lapsen kanssa haastava aika nousee nämä asiat mieleen.

Varaa vaikka neuvolan kautta aika myös itseäsi varten jolloin saat purkaa vyyhtiä kunnolla ja jaksat paremmin. Asioiden käsittelyssä ammattiauttajan kanssa on se hyvä puoli, että hän taatusti ymmärtää mistä puhut ja osaa antaa sinulle tukea ja sellaisia työkauluja millä psytyt ymmärtämään tapahtumia ja näin vaikeiden elämäntilanteiden edessä jaksat paremmin.

Kiitos vastauksestasi.Mulla onkin tulevalla viikolla aika sinne psykologille.Tuo,kun kirjoitit että monta vuotta pelkoa,on tuttu tunne,aina sai pelätä jotakin.ja musta tuntuu että nykyäänkin pelkään kaikkea mahdollista,enkä osaa iloita mistään(eikä mikään kiinnosta).Niin,en sitten tiedä johtuuko tuosta ongelmasta tuon lapsen kanssa,vai mistä näin aikuisella iällä tulee nuo vanhat asiat enemmän mieleen..

 

[nostan]

up

 

[lea]

nostampa vielä josko jollakin olis sanottavaa

 

[Onnellinen Villasukka]

:hug:
soitahan huomenna terv.keskuksen psykologille aikaa ja mene juttelemaan. Kokemuksesta voin suositella!
joku kirjoitti tuossa "ettei halua vielä luovuttaa" tuntuu hassulta että avunhakeminen olisi jotenkin "luovuttamista". Itse olen niin monesti apua hakenut, ja saanut.
Luovuttamista on mielestäni itsemurha tai vaikka se ettei halua hakea apua.
Tsemppiä =)

 

[RouvaHeinonen]

http://www.tukiasema.net/gallup/default.asp?gallupID=19

tee tämä, niin saat vähän vinkkiä mahtaako olla masennusta.

 

[Onnellinen Villasukka]

mä käyn neuvolapsykologilla juttelemassa tuon keskimmäisen lapsen asioista,mutta viime kerralla puhuttiin mun omasta jaksamisesta.voinkohan siellä hänelle kertoa ihan "kunnolla"asioistani,vai pitäskö sit varata aikaa jonnekkin ihan lääkärille.tää on niin uutta etten tiiä,mutta ehkä se psykologi tietää jos kysäsen.ja kuuntelee kun puhun.se on aina tunnin aika,ja tuntuu että aika loppuu kesken.mulla on lapsuudessa ja nuoruudessa tapahtunu asioita joista en oo puhunu kuin parille kaverille(alkoholismia perheessä ja väkivaltaa)ja pelkään että nämä asiat alkaa nyt näin aikuisiässä vaikuttaa mun elämään.

Voit kertoa! mulla on myös lapsuudessa ja nuoruudessa ollut paljon selviteltävää...ja niitä olen selvittänyt ammattiavun voimin.

 

[Knicke Knackerton]

Tautiluokitus:
Hoitoa ehdottomasti vaativan, VAKAVAN masentuneiduusen merkit täyttyvät jos masentunut ja iloton mieliala jatkuu yhtäjaksoisesti useita viikkoja ja 4 seuraavista oireista esiintyy suurimman osan ajasta.

-Unettomuus (etenkin aamuyön tuskainen unettomuus) tai liiallinen nukkuminen

- Ruokahalun selvä muutos (laihtuminen, lihominen)

- Voimakas väsymys, uupuneisuus ja aloitekyvyttömyys

-Fyysinen lamaantuneisuus tai kiihtyneisyys

-keskittymiskyvyn, muistin tai päättäväisyyden heikkeneminen

-suhteettomat alemmuuden tai syyllisyyden tunteet.

-mielihyvän ja elämänilon menettäminen

-kuolemanajatukset tai -toiveet..


Tämä on siis depression potilasohje- vihkosesta. Ja yllä oleva on siis vakavaa masentuneisuus. Lievä tai keskivaikea on vielä asia erikseen...